| Aihe: Miksi emme suosi suomalaista? | |
|---|
 megatherium
25.05.2022 15:33:23 (muokattu 27.05.2022 13:44:45) | |
|
Sitä minä vain kovasti ihmettelen, että mikseivät kansallismieliset ja isänmaalliset ihmiset, jotka kannustavat suomea kylläkin kaikessa urheilussa ja urheilukilpailuissa, kuten vaikka jääkiekon MM kisoissa huutamalla suomi, suomi, suomi, suomi tai pitävät talvi-ja jatkosotaa suurena ja kunniakkaana isänmaallisena sotana ja taisteluna ja isien sankaritekona, fokusoi tätä kannatustaan ja kannustustaan myös muihin kulttuurin osa alueisiin, kuten vaikka säveltaiteeseen ja kannusta suomea myös säveltaiteen alalla ja vaadi soitettavaksi esim. kunnioitetun ja edesmenneen säveltäjämme ja sotaveteraanin Lauri Saikkolan keskeisimpään tuotantoon kuuluvia suotta unohdettuja sinfonioita ja sinfoniettoja sekä Tuukkasen, Aaltosen, Fordellin ym. sinfonioita, joille voisivat hurrata ja aplodeerata raikuvammin kuin vaikkapa tsekkiläisen Leos Janacekin ydinrepertoaariin kuuluvalle mutta puhki soitetulle sinfonietalle vaikka ymmärrän hyvin sen etteivät kaikki ihmiset suinkaan ainakaan täällä pienessä suomessa omaa sellaista intohimoista kiinnostusta oman kansakuntansa ja kotimaansa kulttuuri-ja musiikkiperintöä kohtaan kuin minä, jolle kaanonin katveeseen jääneet suomalaissäveltäjät ovat sydämen asia ja suuri intohimo (johtuen lähinnä halusta osoittaa kapellimestari Berglundin suomen säveltaidetta koskeva väittämä vääräksi) kun keskiverto konsertissa kävijälle kansallisuusaate ei välttämättä merkitse musiikissa mitään, eikä ole niin keskeisessä asemassa heidän elämässään ainakaan säveltaiteen alalla, vaan he ovat sovinnaisemman kaanon keskeisen ajattelun riivaamia, jossa ylhäältä annettu musiikin yleismaailmalliseksi normiksi muodostunut kaanon riittää tyydyttämään heidän musiikilliset ambitionsa raja aidoista ja kansallisuusaatteista piittaamatta, eikä heidän ajatteluunsa kuulu tarve suosia suomalaista Sibeliusta ja korkeintaan hänen puhki soitettua ja ohjelmallista Finlandiaansa lukuun ottamatta, saatikka että musiikin kotimaisuusaste olisi heillä yleisemminkin korkeaa luokkaa, enkä tiedä juuri ketään kapellimestariakaan, joka vetäisi tässä suhteessa ikään kuin kotiin päin, vaan he ottavat kiltisti vastaan ja tyytyvät esittämään sitä mikä on vakiintunut käytäntö kansainvälisissä musiikkipiireissä osaamatta kovinkaan usein toteuttaa persoonallista ohjelmapolitiikkaa ilman valmiiksi pureskeltuja malleja ja myyvyyden vaatimusta, kuten valitsemalla ohjelmistoon suomalaisena enemmän esimerkiksi oman kansakuntansa suurmiesten hengentuotteita, siis suomalaista musiikkia, suosien tällä tavoin toivon mukaan myös menneisyyden unohdettuja ja ns. kuolleita suomalaismestareita vaan korkeintaan esitetään vain elävien nykysäveltäjien tuotantoa eli voidaan sanoa että tavallaan tällainen vakiintunut ja lukkoon lyöty kaanon ajattelu on pahasta kun se sulkee meiltä tehokkaasti korvat kaanonin katveelta emmekä osaa nähdä pintaa syvemmälle kaikkein populaareimman repertoaarin taakse. Täytyy myöntää että minäkin kuuntelen välillä Deliusta, Mozartia ja Beethovenia enkä välitä Sibbasta joten en sitten kai itsekään niin kovin isänmaallinen ihminen ole mutta minulle tärkeätä musiikissa onkin sen emotionaalinen syvyys ja voima ja musertava vaikutus kuulijaan eikä populariteetti sinänsä.
Vasta sitten kun olen vakuuttunut Saikkolan sinfonioiden heikkolaatuisuudesta tai niiden osoittautuessa odotettua heikommiksi teoksiksi olen valmis tarkistamaan kantaani ja lakkaan vaatimasta niiden esittämistä ja rehabilitointia mutta niin kauan kuin niiden laadukkuus on epäselvä kysymys jatkan toivottomalta tuntuvaa taistelua niiden esittämisen ja uudelleen arvioimisen puolesta uskoen parasta kunnes toisin todistetaan sillä toivossa on hyvä elää, mutta niin tai näin. uskon lujasti että Saikkolan sinfonioista ainakin osa on Siban sinfonioita merkittävämpiä ja vaikuttavampia teoksia johon viittaisi ainakin surua ilmentävän sinfonisen kuvan Karjala palaa vaikuttavuus kertoessaan sodan menetyksistä ja joka teki minuun kahteen kertaan kuultuna suuren emotionaalisen vaikutuksen eikä tästä syystä Saikkolan sinfonioiden syrjiminen ole minusta lainkaan oikeutettua. Musica per archi ja pieni sarja ovat vähemmän merkittäviä teoksia joista en ole saanut juurikaan emotionaalisia kokemuksia, ehkä jonkin verran edellisestä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Saikkolan, Tuukkasen, Aaltosen, Fordellin, Leiviskän sinfoniat ym. tuotanto eivät koskaan tule kuulumaan peruskoulun ja lukion musiikinopetuksen opetussuunnitelmaan. | megatherium
05.06.2022 10:28:30 (muokattu 06.06.2022 07:01:49) | |
|
Prophet: Saikkolan, Tuukkasen, Aaltosen, Fordellin, Leiviskän sinfoniat ym. tuotanto eivät koskaan tule kuulumaan peruskoulun ja lukion musiikinopetuksen opetussuunnitelmaan.
Miksi muuten näin epäilet ja luulet? Oletko skeptinen heidän musiikkinsa kvaliteettien suhteen? Vai eikö heidän musiikkinsa representoimat esineellistyneet tahdon liikkeet ole vielä koskettaneet sydäntäsi värähdyttävästi ja pakahduttavasti?
Se olisi kuitenkin harmi jos näin ei tapahtuisi mutta saanen olla kyseisestä väittämästä hieman eri mieltä sillä siinä vaiheessa kun tietoisuus leviää ja tieto karttuu näiden merkittävien säveltäjien tuotannon ja elämäntyön osalta heidän säveltäjäprofiilinsa saattaa hyvinkin tulla kuulumaan myös lukion opetussuunnitelmaan ja uskoisin että jo nyt joidenkin naissäveltäjien kuten Leiviskän elämäntyöstä valistetaan kouluissa mikä seikka on tietenkin yksittäisten opettajien harteilla. Mutta on tietenkin myös mahdollista että näiden mainitsemiesi säveltäjien säveltäjäprofiili on joskus 50 luvulla peräti kuulunut opetussuunnitelmaan mutta on kohutun uuden modernismin esiin marssin takia tullut sieltä syrjäytetyksi.
Mutta lienee kyllä totta että en minäkään silloin hamassa nuoruudessani milloinkaan saanut opetusta kyseisten säveltäjien elämäntyöstä ja heidän suuresta panoksestaan suomen säveltaiteeseen enkä siltä osin päässyt sivistämään itseäni heidän musiikillaan saati nauttimaan siitä, mikä on harmi, vaikuttaessaan oman kokemukseni mukaan tunteisiin kuitenkin paljon voimakkaammin mihin yliarvostettu kansallissäveltäjämme kykenee heidän musiikkinsa ja säveltäjäprofiilinsa tultua tutuksi omaehtoisen etsimisen ja kaivamisen sekä löytämisen riemun kautta kun itse on pitänyt olla aktiivinen ja utelias kenenkään tahon, tietosanakirjaa lukuun ottamatta, kertomatta näistä vaietuista kansallisista musiikillisista suurmiehistämme halaistua sanaakaan mutta samaan aikaan vaipua kuvainnollisesti apatiaan ja olla lievästi surullinen sen johdosta että nämä suuret vaietut säveltäjät ovat vaipuneet unohduksen synkkään yöhön eikä heidän musiikkiaan saa joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kuulla koskaan juuri missään vaikka heidän voimakas ekspressiivinen musiikillinen ilmaisukielensä sitä edellyttäisikin.
Eihän koulussa myöskään opeteta esteettistä kontemplaatiota eikä siellä tule ilmi se syvällinen vaikutus joka suurilla klassikoilla on henkeemme ja tunteisiimme vaan se pitää täysin oma aloitteisesti itse löytää ja kokea heidän musiikistaan itsenikään kyetessä aluksi tajuamaan kuinka musiikki voi sisältää niin paljon tunnetta jota en siinä aluksi tiennyt olevankaan ja joka kumpuaa pakahtumaisillaan olevasta sydämestä ja teosta kuunnellessa se voi soivana ilmiönä lopulta kuulijan tajunnassa muuttua ja palautua takaisin siksi voimakkaaksi ja kokonaisvaltaiseksi emootioksi joka on ollut sen luomisen lähtökohtana, kuulijan kokiessa saman minkä säveltäjä on kokenut teostaan luodessaan luomisaktin vallassa, säveltäjän kyettyä valamaan toisinaan luonnottoman paljon objektivoitua tunnetta teokseensa, joka heijastuu puhtaan mielteen alueelle, tunkiessaan tahtomisen ulos tajunnasta kokiessamme katharsiksen, koskiessaan lähinnä vain suurimpia klassikoita vaikka lähes kaikilla oikeasti suurilla, ei vain tunnetuilla, säveltäjillä on tämä transsendentaalinen kyky..
Sitä ei vain tiedä koska psyykkinen viretila on juuri oikea tämän ihmeen tapahtumiselle että ikään kuin ulkoapäin tuleva genius alkaa toimia ja ottaa täysin valtoihinsa ja meidät nostetaan pois tavanomaisesta minästämme kun minuus katoaa tajunnasta ja olemme syvässä transsissa kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia kuten tiedoitsemisen puhdas subjekti vain voi olla nivustaipeiden valtimoiden jyskyttäessä kiivaasti hikipisaroiden valuessa pitkin sängyllä lepäävän muutoin hyvin levollisen subjektin ja kehon rintamusta. Karajan sanoi ettei se tapahdu samoin kuin tarjoilija kutsutaan luokse.
Ei auta kuin mennä opiskelemaan Sibikseen tai musiikkitieteelliseen jos haluaa tietoa näistä unohdetuista säveltäjistäkin sillä on typerää tyytyä vain heikompaan ravintoon pelkkien vallalla olevien sovinnaisten tapojen ja tottumusten takia jotka suosivat vähemmän merkittäviä ja syvällisiä säveltäjiä Melartininkin maine ja sisällys kouluopetuksessa kun tuntuu nojaavan vain tunnettuun prinsessa Ruususeen, ainakin joskus silloin ennen nojasi, enkä voinut kumma kyllä silloin sietää niitä vaskifanfaareja.
Levytysten puuttuessa tällainen syrjäytyminen koulujen opetussuunnitelmasta on kuitenkin ymmärrettävääkin kun ei ole soittaa oppilaille tunnilla musiikkinäytteitä esim. Saikkolan sinfonioistakaan mikä olisi tietysti toivottavaa ja tärkeintä säveltäjään tutustuttaessa kun nykyään vallitsevassa tilanteessa kukaan ei tunne säveltäjän sinfoniatuotannosta nuottiakaan..
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Maailman kahdeksas ihme pitäisi tapahtua opetusministeriössä, opetussuunnitelmaa olisi muutettava ja musiikinopetusta pitäisi olla monta tuntia viikossa. Ei tule tapahtumaan. | megatherium
05.06.2022 14:57:39 (muokattu 06.06.2022 10:39:45) | |
|
Prophet: Maailman kahdeksas ihme pitäisi tapahtua opetusministeriössä, opetussuunnitelmaa olisi muutettava ja musiikinopetusta pitäisi olla monta tuntia viikossa. Ei tule tapahtumaan.
Ehkä olet oikeassa mutta eikö näiden unohdettujen säveltäjien nimistä voisi olla koulun musiikkikirjassa edes joku pieni maininta ja joiden tuntemuksesta voisi saada arvosanaa korottavia lisäpisteitä ja jotta sitten ne jotka ovat asiasta syvällisemmin kiinnostuneita ja haluaisivat perehtyä näiden säveltäjien musiikkiin voisivat halutessaan etsiytyä autuaaksi tekevän tiedon lähteelle ja käydä vaikka Sibelius akatemian kirjastossa kuuntelemassa äänitteitä, joita ei radiosta tai areenasta kuule, kuten Saikkolan koomisen oopperan Mestarin nuuskarasia, joka tosin kantanauhatallenteena Ylelläkin hallussaan on kuten HKO.n kilpailussa palkittu 5. sinfoniakin lisänimeltää sävelteos, mutta jonka laadusta ei totta vieköön minullakaan ole mitään käsitystä joten on ehkä parempi vaieta teoksesta kuin mainostaa sitä etukäteen liikaa sillä ainakin teoriassa se voi myös tuottaa pettymyksen..vaikka Ristin ooppera joka sai ensiesityksensä kansallisoopperassa voitti Wihurin säätiön kilpailun ja sitä pidetään eräänä Saikkolan parhaimpana teoksena.
On tietenkin myös totta että tuntuisi turhalta ja hivenen naiiviltakin sisällyttää mainitsemiasi säveltäjiä opetussuunnitelmaan mikäli ja kun niitä ei sinfoniaorkestereiden ohjelmistossa saati ajanmukaisina levytyksinä pahemmin näy eikä kuulu vaikkakin minusta niiden jonkinlainen hyvä perustuntemus ainakin säveltäjänimien ja ehkä jopa tyylillisen genren osalta kuuluu yleissivistykseen.
Eihän sitä musiikinopetusta tarvitsisi sinänsä lisätä oikeastaan millään tavoin vaan opetussuunnitelmaa pelkästään monipuolistaa ja hieman supistaa kaikkein populaareimpien ja tunnetuimpien säveltäjien opetusohjelmaa ja kompensoida se juuri näiden vähemmälle huomiolle jääneiden vähemmän tunnettujen ja unohdettujen mutta yhtä kaikki tärkeiden säveltäjien opetuksella koska minusta näiden kahden ryhmän opetusmäärien välille on syntynyt syvä kuilu ja huutava ristiriita joka perustuu etupäässä vain historiallisiin syihin ja seikkoihin, ei niinkään taiteellisiin ansioihin, ja joka pitäisi jollakin tavoin poistaa yhtenäistämällä ja yhdenvertaistamalla opetusta sikäli kun ylimalkaan osaan käyttää oikeaa terminologiaa.
Tai sitten löytää ratkaisuksi perinpohjaisen muutoksen luutuneisiin käsityksiimme tietynlaisen monopoliaseman saavuttaneiden säveltäjien hegemoniaa koskien ja siitä luopuen ja nähdä säveltaiteemme koko kentän ja kirjon uudenlainen monipuolisuus, rikkaus, runsaus ja syvyys josta aiemmin olemme jääneet paitsi antaen sen kukoistaa kaikessa monimuotoisuudessaan ketään säveltäjänimeä suosimatta ja kohottamatta muiden yläpuolelle kuten nyt tapahtuu Siban ylenpalttisen palvonnan ja suosimisen takia edellyttäen kuitenkin että nämä muut lunastavat niihin asetetut odotukset kuten on käynytkin valta osaltaan Tuukkasen, Melartinin, Leiviskän, Pylkkäsen, Launiksen ym. tapauksessa.
Mitä tuohon Saikkolaan ja hänen merkitykseensä säveltäjänä tulee niin käsitykseni mukaan se ei perustu niinkään hänen uusklassisiin teoksiinsa kuten hänen eräiksi onnistuneimmiksi teoksiksi mainittuun Musiikkia jousille tai puhallinkvintettoon vaan suuriin ja romanttisiin orkesteriteoksiin ja oopperoihin kuten sinfonia Tragicaan ja joista kuuntelin sävelkuvaa Karjala palaa aikoinaan hyvin vaikuttuneena kahteen kertaan ja johon perustan yksinomaan käsitykseni säveltäjän merkityksestä kun sen sijaan kamarimusiikillinen Musica per archi uupuu emotionaalista voimaa ja syvyyttä pelkistetyn uusklassisessa ja arastelevan modernissa ilmeessään ja joka levyvihon väitteistä huolimatta ei joistakin ansioistaan huolimatta voi kuulua säveltäjänsä tärkeimpiin teoksiin sillä jos niin olisi mieltäisin Saikkolan ehkä hieman liioitellen sanottuna varsin vaatimattomaksi ja jopa keskinkertaiseksi säveltäjäkyvyksi mutta Karjala runoelma on toista maata puhuessaan toista ja surullaan syvästi koskettavaa ekspressiivistä ilmaisukieltään joka jättää edellisen teoksen mielestäni täysin varjoonsa sikäli kun parin kuuntelukerran perusteella voi vielä tehdä teoksen syvimmästä olemuksesta ja sen korkeimmasta metafyysisestä merkityksestä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä joten toivoisin kuulevani Saikkolan suuria ja painavia orkesteriteoksia ja oopperoita enemmänkin kyetäkseni muodostamaan säveltäjästä täydellisemmän käsityksen.
Sekin on sanottava että kyllä minusta joku hieman myöhäissyntyisesti kansallista postromantiikkaa tai yleisromantiikkaa edustava ja tyyliaikakausien väliin pudonnut säveltäjäkin kuten Tuukkanen tai Saikkola joka on näkökulmasta riippuen kuunnostautunut suurena sinfonikkona omaten laajan orkesterituotannon kohoaa merkitykseltään ainakin laajamuotoisten teosten alalla ja ehkä yleisemminkin säveltäjänä korkeammalle ja suuremmaksi kun joku kunnianhimonsa olohuoneen piiriin pianotuotannollaan rajoittanut salonkimusiikin säveltäjä kuten Palmgren tai vielä ilmeisemmin Hirn, olkoonkin että Palmgrenilla on myös pianokonserttoja ja joitakin orkesteriteoksia tuotannossaan, vaikka jälkimmäinen säveltäjätyyppi olisikin ajanmukaisempi tuotoksillaan ja hänellä olisi vankempi ja näkyvämpi asema kaanonissa ja repertoaarissa kuin ensin mainitulla sinfonikolla kuten Tuukkanen jonka sinfonioita voitaneen nykyään kuitenkin ainakin periaatteessa kuunnella avoimin korvin ja mielin ilman ajanmukaisuuden vaatimusta sikäli kuin niitä ylipäänsä missään soitetaan tai levytetään tai sikäli kuin ne täyttävät sinfoniamuodolle asetetut tietyt tiukat laatukriteerit ehyen ja persoonallisen muotoajattelunsa ja emotionaalisesti painavan sisältönsä puolesta jota ajatellen Ikonen saattaa olla jonkinlainen rajatapaus ja poikkeus tavanomaisen orkestrointinsa ja ilmeisesti jossain määrin puutteellisten kehittelytaitojensa vuoksi kyetessään vain toistamaan yhä uudelleen kerran luomaansa aineistoaan niin aidon tunnelman kuin hänen hartaat aiheensa herättävätkin elleivät ne sitten ole vaikutteiltaan beethoveniaanisia mutta tämä viimeksi sanottu perustuu vain joiden musiikkitieteilijöiden kuten salmenhaara ja kriitikoiden kuten Madetojan kirjoituksiin ja analyyseihin eikä omakohtaisiin musiikista saatuihin kokemuksiin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
06.06.2022 13:08:04 (muokattu 06.06.2022 13:28:04) | |
|
Prophet: Maailman kahdeksas ihme pitäisi tapahtua opetusministeriössä, opetussuunnitelmaa olisi muutettava ja musiikinopetusta pitäisi olla monta tuntia viikossa. Ei tule tapahtumaan.
Eikö opetussuunnitelman perusteiden vahvistaminen kuulukin opetushallituksen tehtäviin, jonka pohjalta jokainen opetuksen järjestäjä laatii paikallisen opetussuunnitelman ts. opetussuunnitelmassa voi käsittääkseni tämän mukaan olla eroavaisuuksia eri paikkakunnilla sijaitsevien koulujen kesken ja olettaisin että jossakin koulussa unohdetut säveltäjät saattavatkin hyvin kuulua opetussuunnitelmaan? Onkohan tästä mitään tietoa?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  Prophet
06.06.2022 14:32:37 (muokattu 06.06.2022 14:33:00) | |
|
megatherium: Eikö opetussuunnitelman perusteiden vahvistaminen kuulukin opetushallituksen tehtäviin, jonka pohjalta jokainen opetuksen järjestäjä laatii paikallisen opetussuunnitelman ts. opetussuunnitelmassa voi käsittääkseni tämän mukaan olla eroavaisuuksia eri paikkakunnilla sijaitsevien koulujen kesken ja olettaisin että jossakin koulussa unohdetut säveltäjät saattavatkin hyvin kuulua opetussuunnitelmaan? Onkohan tästä mitään tietoa?
Voisivat ne em. säveltäjät olla musiikin oppikirjassa mainittuna, mutta sellainen vaatisi uuden kirjan tai uudistetun painoksen. | |
Näitä vähemmän tunnettuja suomalaisia säveltäjiä monia tavallaan vaivaa tuoreus, sillä heidän teokset ovat tekijänoikeuden piirissä. Ei sitä niin vain soitetakkaan Saikkolan sinfoniaa koulujen tunnilla ilman, että heti nurkan takaa hyppää poliisi vaatimassa tekijänoikeuskorvauksia ja lupia. No, ilman muuta siinä päällimmäisenä vaivaa resurssien ja ajan puute, mutta se ei ole ainoa syy.
Myös esitysmateriaalien puute haittaa, sekä tällä hetkellä on yleisesti hankala edes nähdä nuotteja, kun ovat kaikki hajallaan eri arkistoissa missä yksi nuotti ja tuolla toinen. Hyvälaatuista digitointia pitäisi tehdä enemmän, ja ryhtyä kunnolla tähän arvokkaan kansanperinnön konservointityöhön.
Tieteellistä tutkimustakin saisi tehdä enemmän näiden vähemmän tunnettujen säveltäjien kohdalla. Kulttuuritutkimusta ja apurahojen sijoitusta voisi laittaa esimerkiksi esitysmateriaalien nuotinnoksen kustannuksiin, ja sitä kautta voisi poikia esityksiä. | megatherium
06.06.2022 14:54:07 (muokattu 06.06.2022 17:58:45) | |
|
Prophet: Voisivat ne em. säveltäjät olla musiikin oppikirjassa mainittuna, mutta sellainen vaatisi uuden kirjan tai uudistetun painoksen.
Hyvin mahdollista kun minullakaan ei ole ollut mahdollisuutta tai tilaisuutta tutustua uusiin koulukirjoihin tai sellainen ajatus ei ole edes juolahtanut mielessäkään että olisin uteliaisuuttanikaan käynyt vaikka kirjakaupassa tutkimassa koulujen uutta oppimateriaalia ja musiikin kirjoja vaan olen tutustunut aiheeseen joko tietosanakirjojen tai Erkki Salmenhaaran toimittaman Suomalaisia säveltäjiä kirjan kautta joka on takakannen tekstin mukaan innostava kokonaisesitys merkittävimmistä säveltäjistämme ja mistä sitä tietää vaikka jossakin koulussa tai lukiossa käytettäisiin opetusmateriaalina myös tämän kaltaisia opuksia syventävässä opetustarkoituksessa mutta mene ja tiedä. Muistaakseni vielä 60 luvulla tai hiukan myöhemmin jossakin koulujen Musica sarjan kirjassa esiteltiin hyvin rajattu määrä suomalaisia (kansallisromanttisia) säveltäjiä joista mieleen on jäänyt mm. Kuula, Pacius, Palmgren, Melartin, Madetoja ja Sibelius mutta ei pienintäkään mainintaa Pesosesta, Fougstedtista, Aaltosesta, Tuukkasesta, Saikkolasta, Törnestä, Ikosesta, Ringbomista, Härkösestä, Marttisesta ym.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
06.06.2022 15:09:25 (muokattu 06.06.2022 15:18:02) | |
|
Mieleeni muistui vielä että oma aloitteisen ja omaehtoisen tietosanakirjojen pohjalta tapahtuneen säveltäjien maailmaan tehdyn löytöretken lisäksi olen saanut jonkin verran uutta tietoa unohdetuista säveltäjistä tietenkin myös radio ohjelmien kautta jolla tavoin tutustuin esim. Leiviskän, Fordellin ja Törnen sinfonioihin mutta Tuukkasen "löytämistä" voin pitää vain oman uteliaisuuteni heräämisen tuloksena minulle aiemmin tuntemattomien suomalaisten säveltäjien tuotantoa kohtaan kun oikeastaan täysin sattumalta Tuukkasen nimi vain osui silmiini tietosanakirjaa selaillessani ja lukiessani hämmästellen säveltäjän Karhunpyynnillään voittamastaan hopeamitalista Lontoon olympialaisissa ja sitä kautta mielenkiintoni herätessä hänen musiikkiaan kohtaan ja innostaessani hankkimaan sitä netistä tilaamalla kokoelmiini tai Meri sinfonian kirjastosta lainaamalla.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Minä suosin vahvasti suomalaista klasaria. Esim. Saariahoa ja Rautavaaraa suosin todella monen ulkomaisen säveltäjän yli.
Miksi enää ei
tehdä kahvikuppeja jotka eivät tärisisi kädessä? | megatherium
06.06.2022 15:45:03 (muokattu 06.06.2022 15:45:28) | |
|
tpaloj: Näitä vähemmän tunnettuja suomalaisia säveltäjiä monia tavallaan vaivaa tuoreus, sillä heidän teokset ovat tekijänoikeuden piirissä. Ei sitä niin vain soitetakkaan Saikkolan sinfoniaa koulujen tunnilla ilman, että heti nurkan takaa hyppää poliisi vaatimassa tekijänoikeuskorvauksia ja lupia. No, ilman muuta siinä päällimmäisenä vaivaa resurssien ja ajan puute, mutta se ei ole ainoa syy.
Myös esitysmateriaalien puute haittaa, sekä tällä hetkellä on yleisesti hankala edes nähdä nuotteja, kun ovat kaikki hajallaan eri arkistoissa missä yksi nuotti ja tuolla toinen. Hyvälaatuista digitointia pitäisi tehdä enemmän, ja ryhtyä kunnolla tähän arvokkaan kansanperinnön konservointityöhön.
Tieteellistä tutkimustakin saisi tehdä enemmän näiden vähemmän tunnettujen säveltäjien kohdalla. Kulttuuritutkimusta ja apurahojen sijoitusta voisi laittaa esimerkiksi esitysmateriaalien nuotinnoksen kustannuksiin, ja sitä kautta voisi poikia esityksiä.
Erkki Salmenhaara olikin tässä suhteessa todellinen spesialisti hänen uraa uurtavan tutkimuksensa johdosta näiden tuntemattomampien säveltäjien teosten maailmaan omaten laajahkot tiedot ja tuntemuksen myös Saikkolan sinfonioista. Eikö Ylellä olisi kuitenkin periaatteessa mahdollisuus soittaa Saikkolan 5. sinfoniasta tehtyä kantanauhatallennetta areenassa mikäli lähetysoikeudet ovat kunnossa?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
06.06.2022 15:53:49 (muokattu 07.06.2022 12:26:40) | |
|
Henri Henri Olavi: Minä suosin vahvasti suomalaista klasaria. Esim. Saariahoa ja Rautavaaraa suosin todella monen ulkomaisen säveltäjän yli.
Klassismin aikakauden säveltäjiä lukuun ottamatta minäkin suosin suomalaisia säveltäjiä mutten niin moderneja kuin sinä vaan hieman vanhempia kansallisromanttisia ja postromanttisia säveltäjiä, sellaisia jotka saavat hurmaantumaan, kuten olen edellä maininnut ,mutta joista ei ole tehty läheskään yhtä paljon levytyksiä kuin esim. juuri Rautavaaran musiikista jolta on likipitäen kai koko tuotanto taltioitu CD:lle, jollen aivan erehdy.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
07.06.2022 16:53:41 (muokattu 08.06.2022 09:58:44) | |
|
Ehkä Deliusta ja Schubertia lukuun ottamatta en ole kokenut juuri mistään muista, edes saksalaisen kielialueen kuuluisien ja tunnettujen täys-ja postromanttisten säveltäjien kuten Bruchin, Mendelssohnin, Schumannin, Brahmsin, Brucknerin, Mahlerin, Schönbergin tai R Straussin teoksista samankaltaisia voimakkaita ja välittömästi vaikuttavia haltioitumisen, hurmaantumisen tai lumoutumisen kokemuksia kuin jonkun Tuukkasen, Melartinin, Leiviskän, Saikkolan ym. suomalaissäveltäjien sinfonioista, minkä ei suinkaan tarvitse kuitenkaan tarkoittaa ja merkitä sitä etteivätkö eräät heistä olisi kyenneet luomaan hyvinkin syvällistä musiikkia, joka ei vain aukene samalla metodiikalla ja yhtä välittömästi ja suoraan kuin mainittujen suomalaissäveltäjien teokset vaan niiden vaikutus perustuu ja kätkeytyy syvemmälle musiikin pintakuoren alle musiikin ytimeen kuten Mozartissa ja Beethovenissa vaikkakin Kai Maasalon mukaan esim. Mahlerilla musiikissa henkinen kapasiteetti kutistui Brucknerin jälkeen, mutta pitäisin silti ennakkoasenteisiin -ja asetelmiin nähden suurena ihmeenä sitä että itselleni täydellisestä tuntemattomuudesta tietoisuuteeni putkahtaneet pienen maan miltei provinsiaaliset ja kansansuosiota kaihtavat säveltäjät ovat sinfonioillaan kaikkea todennäköisyyttä vastaan luikerrelleet suosiooni vielä hyvästä syystä niiden korkeaan kvaliteettiin ja pakahduttavaan emotionaaliseen vaikutukseen perustuen mitä ei välttämättä voi sanoa kaikista todella kuuluisistakaan säveltäjistä kuten Mendelssohnista niin suurta ammatti-ja orkestrointitaitoa kuin hän sävellystyössään osoittikin vaikka hänen sinfoniansa ovat hieman kevyempää tekoa eikä hän kyennyt kohoamaan esim. häneen usein verratun Mozartin kanssa samalle tasolle sisällön painavuudella mitattuna vaan jäi ihmisten mieliin kepeän keijukaismusiikin säveltäjänä viehättävässä Kesäyön unelma alkusoitossaan kasvamatta koskaan Schubertin tavoin suureen tyyliin ja suuriin muotoihin niin paljon kuin joskus pidinkin Mendelssohnin musiikista, ehkä ennen muuta tämän Italialaisesta sinfoniasta joka nuorekkaassa intomielisyydessään Kai Maasalon mukaan vertautuu Mozartin nuoruuden sinfonioihin.
Kuuntelin eilen vertailun vuoksi vuoronperään sekä Mendelssohnin Italialaista sinfoniaa että Tuukkasen ja Leiviskän sinfonioita ja on sanottava että ensin mainittu ei vaikuttanut tunteisiin juuri mitenkään mutta em. suomalaisten säveltäjien sinfonioita kuuntelin haltioituen ja pakahtuen ja siltikään ne eivät sisälly suuri sinfoniamusiikki kirjaan joka on painettu joskus 50 luvulla..
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
07.06.2022 16:53:55 (muokattu 08.06.2022 16:29:48) | |
|
Prophet: Voisivat ne em. säveltäjät olla musiikin oppikirjassa mainittuna, mutta sellainen vaatisi uuden kirjan tai uudistetun painoksen.
Oletko tutkinut ja lukenut nykyisiä koulukirjoja kun tiedät että em. suomalaiset säveltäjät eivät sisälly niihin lainkaan kun itse en ole aikoihin koulukirjoja lukenut enkä näin ollen myöskään tiedä niiden sisällöstä yhtikäs mitään?
Jos et itsekkään ole syystä tai toisesta päässyt tutustumaan modernin aikakauden ja etenkin nykypäivän koulun musiikkikirjoihin ja toteamaan vallitsevaa asiaintilaa, niin onhan ainakin teoriassa mahdollista, että jotkin näistä mainituista ja unohdetuista säveltäjistä sisältyvätkin jo uudempiin musiikkikirjoihin, kuten vaikka Leiviskä, vaikkei se ehkä kovin todennäköistä olekaan, riippuen musiikkitieteellisen ja historiallisen tiedon tuoreudesta ja uudenaikaisuudesta, vaikka musiikkitiede ja tuntemuksemme musiikinhistoriasta ottaa jatkuvasti uusia harppauksia, emmekä voi laahata sen jäljessä ja sulkea tietoisuudestamme pois uusimpia historiallisen tutkimuksen tuloksia ja saavutuksia, vaan myös lukion opetussuunnitelman pitää ottaa huomioon uudet edistysaskeleet historiallisessa tutkimuksessa, joka koskee myös suomen säveltaiteen lähihistoriaa ja sodan jälkeistä unohdettua säveltäjäsukupolvea, jonka tuntemus kuuluu vähintäänkin yleissivistykseen ja antaa parhaimmillaan ponnahduslaudan uusiin kiehtoviin musiikillisiin tutkimusretkiin sävelten maailmaan, emmekä voi jämähtää ja jäädä paikalleen kuin kansallisromantiikka ja modernismi olisivat ainoat suomessa koskaan vallinneet tyylilliset genret, eikä muita niistä versonneita ja niitä yhdistäviä musiikillisia tyylisuuntia olisi historiassa koskaan ilmennytkään. koska musiikinhistoria on ilmenemismuodoiltaan ja tyylilliseltä ja säveltäjien runsaudeltaan jatkuva kehitysprosessi, joka etenee vääjäämättömästi ja luo uusia todellisuuksia ja sävelmaailmoita, eikä jää staattisena oppirakennelmana ja kaanonina koskaan paikalleen junnaamaan, vaan on jatkuvassa kehityksen tilassa kaanonin monipuolistuessa historiallisen tiedon lisääntyessä ja kuten aiemmin on tullut jo ilmi, opetussuunnitelma ei ole kiinteä kokonaisuus ilman vaihtelua ja variaatiota, vaan siinä voi ilmetä hyvinkin suuria eroavaisuuksia paikkakunnittain ja jossakin koulussa unohdetut em. säveltäjät saattavat hyvinkin kuulua musiikin historian opetukseen vaikka vielä 1980 luvulla ei näin liene ollutkaan ohjelmiston suppeudesta johtuen.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
tpaloj: Näitä vähemmän tunnettuja suomalaisia säveltäjiä monia tavallaan vaivaa tuoreus, sillä heidän teokset ovat tekijänoikeuden piirissä. Ei sitä niin vain soitetakkaan Saikkolan sinfoniaa koulujen tunnilla ilman, että heti nurkan takaa hyppää poliisi vaatimassa tekijänoikeuskorvauksia ja lupia.
Onhan kuitenkin esim. Sibeliuksen musiikkikin edelleen tekijänoikeuden piirissä. Veikkaisin muutenkin että koulujen musiikin tunnit katsotaan vähän eri asiaksi kuin esim. julkinen konsertti.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | megatherium
09.06.2022 16:46:38 (muokattu 11.06.2022 14:10:54) | |
|
Saikkolan sinfonioiden soittaminen koulun musiikintunneilla, niin palkitsevaa kuin se ainutkertaisten musiikillisten elämysten ja kokemusten muodossa saattaisi ollakin, on sikäli problemaattista että ainoatakaan niistä ei kumma kyllä liene milloinkaan levytetty vaikka ne musiikkitieteilijöiden ja säveltäjän itsensä mukaan ilmeisesti kuuluvat säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon edustaessaan tyylillisesti vielä kansallisromantiikkaa joka ajoittain pyrkii uusklassismin suuntaan ja mm. esikoissinfoniaa La campalea rikkaammin orkestroitu muodoltaan 1 osainen ja kestoltaan puolituntinen sinfonia nro 2, lisänimeltään Traaginen, lyyrisine ja pateettisine molliteemoineen, viittaa otsikkonsa puolesta kansakuntamme järisyttäviin ja dramaattisiin kohtalonhetkiin sodan menetyksiä syvästi riipaisevalla surullaan ilmentäen ja on vaikuttava ja traaginen musiikillinen monumentti menetetylle Viipurille ja karjalalle omistettuna sodassa kaatuneille aseveljille Saikkolan itsensä taisteltua jatkosodassa Koirinoja-Mäkrätjärvi linjalla jossa isänikin, entinen KHO:n jäsen ja kansliapäällikkö, soti ja järkyttävät sotakokemuksensa Saikkola sinfonioihinsa objektivoituna tunteena sitten projisoi ja valoi.
Sitä minä ihmettelen että tämänkaltaista sielua järkyttävää, voimakkaita emootioita herättävää ja syvästi koettua korkealaatuista ja persoonallista 1946 sävellettyä sinfoniamusiikkia ei nykyään pääse kuulemaan missään johtuen luultavasti yleisistä syistä jotka estävät tällaisten sotasinfonioiden esittämisen meillä suomessa, eräs sotahistorioitsija kirjassaan arvelee mutta päivittelee sitä että samaan aikaan kun Saikkolan sinfoniat makaavat arkistojen kätköissä meillä haltioidutaan Shostakovitsin Leningrad sinfoniassa kuvatun kaltaisesta suuresta isänmaallisesta sodasta joka kuuluu peräti ydinrepertoaariin.
Tuohon otsikon kysymykseen vielä itse vastatakseni toteaisin että vaikka esim. soiva arkistokin suosii kyllä valtaosaltaan jollei sitten pelkästään yksinomaan juuri suomalaista musiikkia näkisin problemaattiseksi vain sen että sen ohjelmisto on kovin kapea koostuen lähinnä vain varhaisista ns. ensimmäisen aallon mutta jossain määrin myös toisen aallon suomalaista modernisteista ja muista populaareimmista säveltäjistämme mutta koko muu suomalainen arkistojen kätköihin unohtunut sävelaarteisto loistaa kokonaan poissaolollaan mm. sodan jälkeisen säveltäjäsukupolven säveltäjien tuotteet ja joita oikeastaan edustaa vain Fougstedtin dodekafoninen Angoscia ja Pylkkäsen ooppera Opri ja Oleksi mutta jälkimadetojalaisia postromantikkoja ei näy soivassa arkistossa vaikka minäkin mm. Tuukkasen 6. sinfoniaa toivoin.
Tuohon TpaloJ:n mainitsemiin Saikkolan sinfonioihin viitaten että eräässä konserttiarvostelussa kävi ilmi että Saikkolan yksilöllinen tyyli muodostuu ja rakentuu ennen sotia vallalla olevien musiikillisten tyylivirtausten ja kauemmaksi historiaan menevien romanttisten tyylivaikutteiden synteesistä vaikkakin hänen suurta romanttista virtuoosikonserton ideaalia tavoitteleva toisinaan myös uusklassismin suuntaan pyrkivä viulukonserttonsa joka otettiin arkistojen kätköistä uudelleen HKO;n ohjelmistoon v. 2006 käyttää suurta orkesteria melko kaavamaisesti jonkinlaisena komppi-instrumenttina mutta kylläkin Saikkolan traaginen sinfonia nro 2 on epäilemättä rikkaammin orkestroitu orkesteriteos kuin hänen viulukonserttonsa.
Itse olen vahvasti sitä mieltä että monet tuotteliaina sinfonikkoina kunnostautuneet ja orkesterisäveltäjänä itsensä läpilyöneet, mutta historian epäoikeudenmukaisesti jo unohtamat vaikkakin aikanaan paljon esitetyt mestarit ansaitsisivat säveltäjänä paitsi uuden tulemisen ja renessanssin myös eräänlaisen rehabilitoinnin, ts. kunnianpalautuksen, sillä minun näkemykseni mukaan ohjelmistopolitiikka kohtelee heitä tätä nykyä varsin tylysti ja epätasa-arvoisesti suhteessa moniin kaanonissa ja repertoaarissa paikkansa vakiinnuttaneisiin ja lunastaneisiin säveltäjiin nähden, joiden musiikkia esitetään muodossa tai toisessa paljon uutterammin kuin historian unohtamien sinfonikkojen tuotantoa nimenomaan pienimuotoisempien sävellysmuotojen osalta, joista esimerkiksi käy Kuulan mies-ja sekakuorotuotanto ja Palmgrenin jotkin pianokappaleet, heidän laajamuotoisempien teostensa ollessa jo osittain ajan hampaan nakertamia, (Palmgrenin menestynein pianokonsertto Virta lienee tästä säännöstä ilahduttava poikkeus), tai eivät ainakaan usein yhtä vaikuttavia kuin jälkimadetojalaisen "koulukunnan" sinfonisemmat orkesteriteokset, Kuulan Jupiter sinfoniankin jäädessä keskeneräisenä torsona pelkäksi johdannoksi kun Stabat materia säveltäessään hän kertoi olleensa jalat irti maasta enemmän kuin koskaan vaikka sitäkään ei voi kovin yhtenäiseksi teokseksi sanoa, eikä minusta esim. Toivo Kuulan tai Selim Palmgrenin kaltaiset kansallisromantikot vankkumattomasta asemastaan huolimatta säveltaiteemme kaanonissa kykene kilpailemaan suurten vaiettujen orkesterisäveltäjiemme, kuten Tuukkasen, Saikkolan, Aaltosen, Ikosen tai Fordellin kanssa rakenteeltaan laajamittaisten teosten säveltäjänä tai välttämättä edes taiteellisten visioidenkaan puolesta, sillä absoluuttisen musiikin korkeimpana muotona ja länsimaisen taiteen täydellisimpänä muotoilmentymänä sinfonia sävellysmuotona ylittää kaikki muut musiikin muodot lujan ja keskitetyn muotonsa ja syvän musiikillisen logiikkansa ansiosta, sikäli kuin arvaukseni esim. Aaltosen, Saikkolan ym. kohdalla osuu alkuunkaan oikeaan, sillä vääristyneen ohjelmapolitiikan vuoksi heidän musiikkiaan on ollut mahdotonta päästä kuulemaan, kun edellisestä Aaltosen sinfonian esityksestäkin on kulunut jo yli 20 vuotta, eikä hänen sinfonioidensa levytyshanke ole realisoitunut pelkälle ideatasolle jääneiden ja sittemmin rauenneiden suunnitelmien takia, jotka sisälsivät myös Aaltonen seuran perustamisen, ja Tuukkasen täysimittaisista sinfonioistakin tunnen vain yhden, nimittäin Meri sinfonian, mutta niiden niukkojen teosnäytteiden perusteella jotka esim. Aaltosen Hiroshima sinfoniasta olen saanut kuulla ja teokseen niiden pohjalta tutustua ovat vaikuttaneet kuitenkin varsin lupaavilta, alkaen matalien jousten mollisävyistä ja päätyen triumfinaaliseen koko orkesterin loppusähäkkään, joskin Saikkolan orkesterituotantoon minulla on ollut tilaisuus tutustua vain suuren emotionaalisen vaikutuksen tehneen ja surullaan musertavan Karjala palaa nimisen sinfonisen kuvan kautta, joka niinikään muistaakseni alkaa matalien jousien mollisävyillä, ja joka esitettiin taannoin Avanti sodassa konsertissa ja radioitiin yle yhdessä, saamattani kuulla kuitenkaan nuottiakaan hänen keskeisimpiin teoksiin kuuluvista 10:stä sinfoniastaan tai 12:sta sinfonietastaan, vaikka Ylellä on kantanauhatallenteina hallussaan yksi esimerkki kummastakin musiikillisesta lajityypistä kyseiseltä säveltäjältä, joita se ei tietääkseni ole kuitenkaan minun aikanani koskaan soittanut, ja hämärän muistikuvani mukaan Traaginen sinfonia olisi melko hiljattain esitettykin jossakin kamariorkesteri Avantin konsertissa vaikka on mahdollista että muistikuvani on täysin väärä ja tuulesta temmattu, sillä tämänkaltaiset teokset ovat ohjelmistossa ekspressiivisestä voimastaan huolimatta siinä määrin harvinaista herkkua että niiden esittämiseksi ja ohjelmistoon saamiseksi pitäisi perustaa suoranainen kansanliike, jolla korjattaisiin tämänkaltaiset epäkohdat ja puutteet ohjelmistossa, joka suosii vain populaareimpia eikä suinkaan aina niitä emotionaalisesti kaikkein vaikuttavimpiakaan suomalaisia sinfonioita, vaan hyvinkin frigidejä, staattisia, tekstuuriltaan kamarimusiikillisia, sävelkieleltään konservatiivisia, epäemotionaalisia ja sisäänpäin kääntyneen modaalisia teoksia jossa kaikenlainen musiikillinen suuruus ja pakahduttavuus loistavat poissaolollaan viileästä klassismistaan ja stereotyyppisestä kansallisromantiikastaan johtuen kokiessani olevani hyvin pettynyt mikäli Melartinin ja Leiviskän sinfonioita sekä Tuukkasen Meri sinfoniaa lukuun ottamatta ydinrepertoaariin kuuluvien sinfonioiden lisäksi myös muut unohdetut ja edellä mainittujen suomalaissäveltäjien sinfoniat osoittautuisivat syvällisen analyysin ja sinfonioita saadun kuuntelukokemuksen jälkeen musiikillisilta kvaliteeteiltaan pelkäksi sekundaksi vaikka esim. lähiradion klassisessa illassa kuulemani Fordellin myöhäinen sinfonia vaikutti niin hitaan osan ekspressiivisessä melodisessa kauneudessaan kuin finaalin kontrapunktisessa taidokkuudessaankin laadukkaalta teokselta joka ei ansaitsisi sitä unohdusta joka sen osaksi on tullut kepeämmillä ja ohuemmilla siveltimen vedoilla piirretyistä avausosista huolimatta vaikka Fordellin sinfonioissa on valinnanvaraa 44 teoksen verran joista valita ohjelmistoon kaikkein vaikuttavimmat ja kiehtovimmat sinfoniat hänen ollessa säveltäjäluonteeltaan ekspressionisti joka sisällytti teoksiinsa moderneja aineksia riitasointuineen, hänen teostensa ollessa luonteeltaan usein lempeän ja lämpimän lyyrisiä. .
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | Prophet
27.01.2024 20:30:09 (muokattu 27.01.2024 20:31:39) | |
|
Katselin huvikseni tätä lukion musakirjaa Ekotorilla. Vähemmän tunnettuja suomalaisia säveltäjiä mainittiin, kun eri tyylisuunnista kerrottiin. Noin yleisesti se näytti erittäin kuivakkaan oloiselta oppikirjalta mustavalkoisine kuvineen. Eikä ihme, 4. painos vuonna 1989.
Nuotteja harvakseltaan, kansallismusiikkia, klassista ja oopperaa. Iskelmä ja pop loistivat poissaolollaan. Oliskohan silti pitänyt ottaa vaikka yleisivistäväksi wc-luettavaksi kolmella eurolla?
https://www.finlandiakirja.fi/fi/mu … ca-l2-3-lukion-musiikki-2-3-1592048 | megatherium
28.01.2024 13:47:27 (muokattu 28.01.2024 13:50:48) | |
|
Prophet: Katselin huvikseni tätä lukion musakirjaa Ekotorilla. Vähemmän tunnettuja suomalaisia säveltäjiä mainittiin, kun eri tyylisuunnista kerrottiin. Noin yleisesti se näytti erittäin kuivakkaan oloiselta oppikirjalta mustavalkoisine kuvineen. Eikä ihme, 4. painos vuonna 1989.
Nuotteja harvakseltaan, kansallismusiikkia, klassista ja oopperaa. Iskelmä ja pop loistivat poissaolollaan. Oliskohan silti pitänyt ottaa vaikka yleisivistäväksi wc-luettavaksi kolmella eurolla?
https://www.finlandiakirja.fi/fi/mu … ca-l2-3-lukion-musiikki-2-3-1592048
Tarkoitatko kansallismusiikilla kansanmusiikkia, jota perinnemusiikiksikin kutsutaan vai jotakin taidemusiikkityyliä, kuten kansallisromantiikkaa? Sikäli kun oikein muistan eräässä broidille kuuluneessa lukion musiikinkirjassa on käsitelty myös pop musiikkia ja pop musiikki instrumentteja, kuten rumpuja, mutta unohdin kyseisen kirjan nimen tai muistin sen väärin. Joten en pysty linkittämään sitä tänne. Kykenetkö muistamaan ainuttakaan mainitsemistasi vähemmän tunnetuista suomalaissäveltäjistä?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: Tarkoitatko kansallismusiikilla kansanmusiikkia, jota perinnemusiikiksikin kutsutaan vai jotakin taidemusiikkityyliä, kuten kansallisromantiikkaa? Sikäli kun oikein muistan eräässä broidille kuuluneessa lukion musiikinkirjassa on käsitelty myös pop musiikkia ja pop musiikki instrumentteja, kuten rumpuja, mutta unohdin kyseisen kirjan nimen tai muistin sen väärin. Joten en pysty linkittämään sitä tänne. Kykenetkö muistamaan ainuttakaan mainitsemistasi vähemmän tunnetuista suomalaissäveltäjistä?
Hän soitti kirjan kuvassa Synclavieria Ylen kokeilustudiossa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Herman_Rechberger | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
