Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	megatherium
Alue:	Klassinen
Aihe:	Miksi emme suosi suomalaista?
Aika:	05.06.2022 14:57   (muokattu 06.06.2022 10:39)
Prophet: Maailman kahdeksas ihme pitäisi tapahtua opetusministeriössä, opetussuunnitelmaa olisi muutettava ja musiikinopetusta pitäisi olla monta tuntia viikossa. Ei tule tapahtumaan.   Ehkä olet oikeassa mutta eikö näiden unohdettujen säveltäjien nimistä voisi olla koulun musiikkikirjassa edes joku pieni maininta ja joiden tuntemuksesta voisi saada arvosanaa korottavia lisäpisteitä ja jotta sitten ne jotka ovat asiasta syvällisemmin kiinnostuneita ja haluaisivat perehtyä näiden säveltäjien musiikkiin voisivat halutessaan etsiytyä autuaaksi tekevän tiedon lähteelle ja käydä vaikka Sibelius akatemian kirjastossa kuuntelemassa äänitteitä, joita ei radiosta tai areenasta kuule, kuten Saikkolan koomisen oopperan Mestarin nuuskarasia, joka tosin kantanauhatallenteena Ylelläkin hallussaan on kuten HKO.n kilpailussa palkittu 5. sinfoniakin lisänimeltää sävelteos, mutta jonka laadusta ei totta vieköön minullakaan ole mitään käsitystä joten on ehkä parempi vaieta teoksesta kuin mainostaa sitä etukäteen liikaa sillä ainakin teoriassa se voi myös tuottaa pettymyksen..vaikka Ristin ooppera joka sai ensiesityksensä kansallisoopperassa voitti Wihurin säätiön kilpailun ja sitä pidetään eräänä Saikkolan parhaimpana teoksena.   On tietenkin myös totta että tuntuisi turhalta ja hivenen naiiviltakin sisällyttää mainitsemiasi säveltäjiä opetussuunnitelmaan mikäli ja kun niitä ei sinfoniaorkestereiden ohjelmistossa saati ajanmukaisina levytyksinä pahemmin näy eikä kuulu vaikkakin minusta niiden jonkinlainen hyvä perustuntemus ainakin säveltäjänimien ja ehkä jopa tyylillisen genren osalta kuuluu yleissivistykseen.   Eihän sitä musiikinopetusta tarvitsisi sinänsä lisätä oikeastaan millään tavoin vaan opetussuunnitelmaa pelkästään monipuolistaa ja hieman supistaa kaikkein populaareimpien ja tunnetuimpien säveltäjien opetusohjelmaa ja kompensoida se juuri näiden vähemmälle huomiolle jääneiden vähemmän tunnettujen ja unohdettujen mutta yhtä kaikki tärkeiden säveltäjien opetuksella koska minusta näiden kahden ryhmän opetusmäärien välille on syntynyt syvä kuilu ja huutava ristiriita joka perustuu etupäässä vain historiallisiin syihin ja seikkoihin, ei niinkään taiteellisiin ansioihin, ja joka pitäisi jollakin tavoin poistaa yhtenäistämällä ja yhdenvertaistamalla opetusta sikäli kun ylimalkaan osaan käyttää oikeaa terminologiaa.   Tai sitten löytää ratkaisuksi perinpohjaisen muutoksen luutuneisiin käsityksiimme tietynlaisen monopoliaseman saavuttaneiden säveltäjien hegemoniaa koskien ja siitä luopuen ja nähdä säveltaiteemme koko kentän ja kirjon uudenlainen monipuolisuus, rikkaus, runsaus ja syvyys josta aiemmin olemme jääneet paitsi antaen sen kukoistaa kaikessa monimuotoisuudessaan ketään säveltäjänimeä suosimatta ja kohottamatta muiden yläpuolelle kuten nyt tapahtuu Siban ylenpalttisen palvonnan ja suosimisen takia edellyttäen kuitenkin että nämä muut lunastavat niihin asetetut odotukset kuten on käynytkin valta osaltaan Tuukkasen, Melartinin, Leiviskän, Pylkkäsen, Launiksen ym. tapauksessa.   Mitä tuohon Saikkolaan ja hänen merkitykseensä säveltäjänä tulee niin käsitykseni mukaan se ei perustu niinkään hänen uusklassisiin teoksiinsa kuten hänen eräiksi onnistuneimmiksi teoksiksi mainittuun Musiikkia jousille tai puhallinkvintettoon vaan suuriin ja romanttisiin orkesteriteoksiin ja oopperoihin kuten sinfonia Tragicaan ja joista kuuntelin sävelkuvaa Karjala palaa aikoinaan hyvin vaikuttuneena kahteen kertaan ja johon perustan yksinomaan käsitykseni säveltäjän merkityksestä kun sen sijaan kamarimusiikillinen Musica per archi uupuu emotionaalista voimaa ja syvyyttä pelkistetyn uusklassisessa ja arastelevan modernissa ilmeessään ja joka levyvihon väitteistä huolimatta ei joistakin ansioistaan huolimatta voi kuulua säveltäjänsä tärkeimpiin teoksiin sillä jos niin olisi mieltäisin Saikkolan ehkä hieman liioitellen sanottuna varsin vaatimattomaksi ja jopa keskinkertaiseksi säveltäjäkyvyksi mutta Karjala runoelma on toista maata puhuessaan toista ja surullaan syvästi koskettavaa ekspressiivistä ilmaisukieltään joka jättää edellisen teoksen mielestäni täysin varjoonsa sikäli kun parin kuuntelukerran perusteella voi vielä tehdä teoksen syvimmästä olemuksesta ja sen korkeimmasta metafyysisestä merkityksestä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä joten toivoisin kuulevani Saikkolan suuria ja painavia orkesteriteoksia ja oopperoita enemmänkin kyetäkseni muodostamaan säveltäjästä täydellisemmän käsityksen.   Sekin on sanottava että kyllä minusta joku hieman myöhäissyntyisesti kansallista postromantiikkaa tai yleisromantiikkaa edustava ja tyyliaikakausien väliin pudonnut säveltäjäkin kuten Tuukkanen tai Saikkola joka on näkökulmasta riippuen kuunnostautunut suurena sinfonikkona omaten laajan orkesterituotannon kohoaa merkitykseltään ainakin laajamuotoisten teosten alalla ja ehkä yleisemminkin säveltäjänä korkeammalle ja suuremmaksi kun joku kunnianhimonsa olohuoneen piiriin pianotuotannollaan rajoittanut salonkimusiikin säveltäjä kuten Palmgren tai vielä ilmeisemmin Hirn, olkoonkin että Palmgrenilla on myös pianokonserttoja ja joitakin orkesteriteoksia tuotannossaan, vaikka jälkimmäinen säveltäjätyyppi olisikin ajanmukaisempi tuotoksillaan ja hänellä olisi vankempi ja näkyvämpi asema kaanonissa ja repertoaarissa kuin ensin mainitulla sinfonikolla kuten Tuukkanen jonka sinfonioita voitaneen nykyään kuitenkin ainakin periaatteessa kuunnella avoimin korvin ja mielin ilman ajanmukaisuuden vaatimusta sikäli kuin niitä ylipäänsä missään soitetaan tai levytetään tai sikäli kuin ne täyttävät sinfoniamuodolle asetetut tietyt tiukat laatukriteerit ehyen ja persoonallisen muotoajattelunsa ja emotionaalisesti painavan sisältönsä puolesta jota ajatellen Ikonen saattaa olla jonkinlainen rajatapaus ja poikkeus tavanomaisen orkestrointinsa ja ilmeisesti jossain määrin puutteellisten kehittelytaitojensa vuoksi kyetessään vain toistamaan yhä uudelleen kerran luomaansa aineistoaan niin aidon tunnelman kuin hänen hartaat aiheensa herättävätkin elleivät ne sitten ole vaikutteiltaan beethoveniaanisia mutta tämä viimeksi sanottu perustuu vain joiden musiikkitieteilijöiden kuten salmenhaara ja kriitikoiden kuten Madetojan kirjoituksiin ja analyyseihin eikä omakohtaisiin musiikista saatuihin kokemuksiin.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=246165