| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | megatherium |
| Alue: | Klassinen |
| Aihe: | Miksi emme suosi suomalaista? |
| Aika: | 25.05.2022 15:33 (muokattu 27.05.2022 13:44) |
| Sitä minä vain kovasti ihmettelen, että mikseivät kansallismieliset ja isänmaalliset ihmiset, jotka kannustavat suomea kylläkin kaikessa urheilussa ja urheilukilpailuissa, kuten vaikka jääkiekon MM kisoissa huutamalla suomi, suomi, suomi, suomi tai pitävät talvi-ja jatkosotaa suurena ja kunniakkaana isänmaallisena sotana ja taisteluna ja isien sankaritekona, fokusoi tätä kannatustaan ja kannustustaan myös muihin kulttuurin osa alueisiin, kuten vaikka säveltaiteeseen ja kannusta suomea myös säveltaiteen alalla ja vaadi soitettavaksi esim. kunnioitetun ja edesmenneen säveltäjämme ja sotaveteraanin Lauri Saikkolan keskeisimpään tuotantoon kuuluvia suotta unohdettuja sinfonioita ja sinfoniettoja sekä Tuukkasen, Aaltosen, Fordellin ym. sinfonioita, joille voisivat hurrata ja aplodeerata raikuvammin kuin vaikkapa tsekkiläisen Leos Janacekin ydinrepertoaariin kuuluvalle mutta puhki soitetulle sinfonietalle vaikka ymmärrän hyvin sen etteivät kaikki ihmiset suinkaan ainakaan täällä pienessä suomessa omaa sellaista intohimoista kiinnostusta oman kansakuntansa ja kotimaansa kulttuuri-ja musiikkiperintöä kohtaan kuin minä, jolle kaanonin katveeseen jääneet suomalaissäveltäjät ovat sydämen asia ja suuri intohimo (johtuen lähinnä halusta osoittaa kapellimestari Berglundin suomen säveltaidetta koskeva väittämä vääräksi) kun keskiverto konsertissa kävijälle kansallisuusaate ei välttämättä merkitse musiikissa mitään, eikä ole niin keskeisessä asemassa heidän elämässään ainakaan säveltaiteen alalla, vaan he ovat sovinnaisemman kaanon keskeisen ajattelun riivaamia, jossa ylhäältä annettu musiikin yleismaailmalliseksi normiksi muodostunut kaanon riittää tyydyttämään heidän musiikilliset ambitionsa raja aidoista ja kansallisuusaatteista piittaamatta, eikä heidän ajatteluunsa kuulu tarve suosia suomalaista Sibeliusta ja korkeintaan hänen puhki soitettua ja ohjelmallista Finlandiaansa lukuun ottamatta, saatikka että musiikin kotimaisuusaste olisi heillä yleisemminkin korkeaa luokkaa, enkä tiedä juuri ketään kapellimestariakaan, joka vetäisi tässä suhteessa ikään kuin kotiin päin, vaan he ottavat kiltisti vastaan ja tyytyvät esittämään sitä mikä on vakiintunut käytäntö kansainvälisissä musiikkipiireissä osaamatta kovinkaan usein toteuttaa persoonallista ohjelmapolitiikkaa ilman valmiiksi pureskeltuja malleja ja myyvyyden vaatimusta, kuten valitsemalla ohjelmistoon suomalaisena enemmän esimerkiksi oman kansakuntansa suurmiesten hengentuotteita, siis suomalaista musiikkia, suosien tällä tavoin toivon mukaan myös menneisyyden unohdettuja ja ns. kuolleita suomalaismestareita vaan korkeintaan esitetään vain elävien nykysäveltäjien tuotantoa eli voidaan sanoa että tavallaan tällainen vakiintunut ja lukkoon lyöty kaanon ajattelu on pahasta kun se sulkee meiltä tehokkaasti korvat kaanonin katveelta emmekä osaa nähdä pintaa syvemmälle kaikkein populaareimman repertoaarin taakse. Täytyy myöntää että minäkin kuuntelen välillä Deliusta, Mozartia ja Beethovenia enkä välitä Sibbasta joten en sitten kai itsekään niin kovin isänmaallinen ihminen ole mutta minulle tärkeätä musiikissa onkin sen emotionaalinen syvyys ja voima ja musertava vaikutus kuulijaan eikä populariteetti sinänsä. Vasta sitten kun olen vakuuttunut Saikkolan sinfonioiden heikkolaatuisuudesta tai niiden osoittautuessa odotettua heikommiksi teoksiksi olen valmis tarkistamaan kantaani ja lakkaan vaatimasta niiden esittämistä ja rehabilitointia mutta niin kauan kuin niiden laadukkuus on epäselvä kysymys jatkan toivottomalta tuntuvaa taistelua niiden esittämisen ja uudelleen arvioimisen puolesta uskoen parasta kunnes toisin todistetaan sillä toivossa on hyvä elää, mutta niin tai näin. uskon lujasti että Saikkolan sinfonioista ainakin osa on Siban sinfonioita merkittävämpiä ja vaikuttavampia teoksia johon viittaisi ainakin surua ilmentävän sinfonisen kuvan Karjala palaa vaikuttavuus kertoessaan sodan menetyksistä ja joka teki minuun kahteen kertaan kuultuna suuren emotionaalisen vaikutuksen eikä tästä syystä Saikkolan sinfonioiden syrjiminen ole minusta lainkaan oikeutettua. Musica per archi ja pieni sarja ovat vähemmän merkittäviä teoksia joista en ole saanut juurikaan emotionaalisia kokemuksia, ehkä jonkin verran edellisestä. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=246165 | |