| Aihe: Mystinen matkustaja Landolan kaulassa | 1 |
|---|
 peteihis
11.12.2023 17:56:44 (muokattu 13.12.2023 10:01:27) | |
|
Moro..
Mulle tuli katsottavaksi kuulemma melkein 40 vuotias Landola C-26S (7/8-kokoinen). Talla on irronnut, luu (siis muovi) murusina, satuala irti, eikä satulalle ole edes koloa otelaudan päässä. Kevyttä nauhojen tasausta kaipaa. Mutta muuten kitarassa ei periaatteessa ole mitään varsinaista vikaa ja näyttää olleen vähäisellä käytölläkin.
Mysteeri oli tämmöinen, että kun kallistelin kitaraa pää ylös - pää alas, niin jossain liikkui jotain. Liukui vähän matkaa ja pysähtyi ja sitten sama toiseen suuntaan. Kun pyörittelin kitaraa akselinsa ympäri ja jatkoin kallistelua, niin ääni oli aina samanlainen. Äänihän tietenkin kuulostaa välillä kuuluvan, mistä puolelta kitaraa milloinkin, mutta useimmiten se tuntui tulevan kaulasta. Kaulaan viittaisi sekin, että tila, jossa salamatkustaja liikkui, oli kaikesta päätellen ihan suora.
Sitten, yhden kerran (en enää muista missä asennossa kitara oli) matkustaja kuulosti menevän johonkin koloon, eikä se enää tullut sieltä pois ravitelemalla eikä taputtelemalla.
Mitään ideaa, mikä se oli ja miksi? Ja minne se meni?
Mitään kiristysrautaa kitarassa ei tietenkään ole ja kaulakin on tehty yhdestä palasta, "kantapäätä" (tai miksikä sitä nyt suomeksi sanotaankaan) ja lapaa lukuunottamatta. Onko mahdolista, että kaulassa olisi kevennysurat otelaudan alla ja joku roska olisi irronnut kevennykseen vuosien kuluessa? En kyllä välttämättä ymmärrä, miksi kaulaa olisi kevenney, kun kitara muutenkin on edullisemman pään puista ja osista tehty, mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Vai olisiko tuohon jokin tuotannollinen syy?
Edit: Ja pienen tauon jälkeen salamatkustaja heräsi taas liikkeelle. Ainakaan se ei ole mikään normi puuroska. Kuulostaa kovalta ja liike ja pysähtyminen ovat aina jotenkin täsmällisiä naksahduksia. | |
Jos siellä on tupajumi tai kuolemankello. | |
peteihis: Moro..
Mulle tuli katsottavaksi kuulemma melkein 40 vuotias Landola C-26S (7/8-kokoinen). Talla on irronnut, luu (siis muovi) murusina, satuala irti, eikä satulalle ole edes koloa otelaudan päässä. Kevyttä nauhojen tasausta kaipaa. Mutta muuten kitarassa ei periaatteessa ole mitään varsinaista vikaa ja näyttää olleen vähäisellä käytölläkin.
Mysteeri oli tämmöinen, että kun kallistelin kitaraa pää ylös - pää alas, niin jossain liikkui jotain. Liukui vähän matkaa ja pysähtyi ja sitten sama toiseen suuntaan. Kun pyörittelin kitaraa akselinsa ympäri ja jatkoin kallistelua, niin ääni oli aina samanlainen. Äänihän tietenkin kuulostaa välillä kuuluvan, mistä puolelta kitaraa milloinkin, mutta useimmiten se tuntui tulevan kaulasta. Kaulaan viittaisi sekin, että tila, jossa salamatkustaja liikkui, oli kaikesta päätellen ihan suora.
Sitten, yhden kerran (en enää muista missä asennossa kitara oli) matkustaja kuulosti menevän johonkin koloon, eikä se enää tullut sieltä pois ravitelemalla eikä taputtelemalla.
Mitään ideaa, mikä se oli ja miksi? Ja minne se meni?
Mitään kiristysrautaa kitarassa ei tietenkään ole ja kaulakin on tehty yhdestä palasta, "kantapäätä" (tai miksikä sitä nyt suomeki sanotaankaan) ja lapaa lukuunottamatta. Onko mahdolista, että kaulassa olisi kevennysurat otelaudan alla ja joku roska olisi irronnut kevennykseen vuosien kuluessa? En kyllä välttämättä ymmärrä, miksi kaulaa olisi kevenney, kun kitara muutenkin on edullisemman pään puista ja osista tehty, mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Vai olisiko tuohon jokin tuotannollinen syy?
Edit: Ja pienen tauon jälkeen salamatkustaja heräsi taas liikkeelle. Ainakaan se ei ole mikään normi puuroska. Kuulostaa kovalta ja liike ja pysähtyminen ovat aina jotenkin täsmällisiä naksahduksia.
Jos sen äänen olet jo paikallistanut kaulaan on otelaudan alla pakko olla jokin jäykiste tai rauta vaikkei olsikaan säädettävä. Ei selviä kuin avaamalla. Tuskin kaulakaan on pulttiliitoksella jossa prikat liikkuu? Eikun tulliin röntgeniin, ilmoitat että epäilet salakujetusta, varmasti kuvaavat :=) | peteihis
11.12.2023 20:17:20 (muokattu 11.12.2023 20:21:48) | |
|
nightbird: Tuskin kaulakaan on pulttiliitoksella jossa prikat liikkuu?
Kuten kitaran merkistä voit päätellä ... Eli ihan nylonkielinen "soitto-oppilasmalli".
Eihän sinne avaamatta tietenkään nää, mutta tulipa tuossa mieleeni, että jos ottaisi sopivasta kohtaa nauhan ylös, poraisi reikää, kunnes tulee jotain poikkeavaa vastaan, tunkisi reikään liimaa ja ravistelisi irtosikkareen liimaan kiinni....
Ainoo, että ravistelujen ja taputtelujen seurauksena se alkuperäinen ääni on nyt poissa ja tilalla on paljon pienemmästä liikkeestä kertova helinä. Jos siellä on jäykiste, niin olisikohan se putki? -- En kyllä edelleenkään ymmärrä, miksi siellä olisi jäykiste.
Kitara muuten näkyy olevan vuodelta 1987.
Ai niin yhdessä entisessä työpaikassa oli röntgeni... :D Sillä tutkittiin joskus kilpailijoiden tuotteita. | |
Tehokkaalla magneetilla selviää ainakin onko siellä metallia irrallaan. |  MPU
13.12.2023 09:40:48 | |
|
Mun veikkaus on, että kaulassa on jäykisteenä joku ontto (neliö)tanko, jonka sisällä joku liimakikkare tms toimii helistimenä.
Ite kun tekee saa sellasta kun tulee | |
MPU: Mun veikkaus on, että kaulassa on jäykisteenä joku ontto (neliö)tanko, jonka sisällä joku liimakikkare tms toimii helistimenä.
Tämä kyllä sopisi kuvaan. Pääsen tuon kimppuun kunnolla joskus väliviikolla, eiköhän sen saa siitä rauhoittumaan. | peteihis
04.01.2024 13:09:14 (muokattu 07.01.2024 10:06:14) | |
|
Kysynpä tässä samassa ketjussa:
Osaako kukaan sanoa, mitähän tuo otelauta mahtaa olla? On se ruskeaa puuta mutta ruusupuun rinnalla paljon vähemmän punaista ja käsittelemättömänä vaalempaa. Puussa on huokosia, noin puoli milliä leveitä ja 1 - 10 mm pitkiä. Siis ihan tyhiä onkaloita ainakin pinnassa. Eivät näytä miltään elukan syömiltä vaan puun omiaisuudelta. Sormiin pinta tuntui aika suurikitkaiselta, ei kuitenkaan varsinaisesti nihkeältä.
Otelaudassa oli pari tiheämpää juottia, niin että se oli alkanut aaltoilla poikkisuunnassa. Nyt se on hiottu, huokoset paklattu, hiottu ja sittenkin vielä hiottu ja vahattu ja pyyhitty. Parani huomattavasti. Nauhoja puuttuu.... Entiset on lähes tehtaan jäljiltä niin taputtelen ne takaisn.
Kaulaan tein "rokotuksen" Elmer's Gluella. (Mikä tahansa askarteluliima varman kelpaisi mutta tuo purkki sattui sopivasti tulemaan vastaan ja menee 1.2 millisestä rokotusneulasta läpi sellaisenaan.) | |
Nauhojen päistä vois tiputella pikaliimaa uraan, niin pysyy varmemmin.
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. | |
anapena: Nauhojen päistä vois tiputella pikaliimaa uraan, niin pysyy varmemmin.
Liima oli apuna asennuksessa.
Eihän nuo tietenkään ihan "neuvottelematta" menneet entisille paikoilleen. Kun otelautaa on hiottu, nauha tykkää pysähtyä entiseen syvyyteen. Toisin päin kääntämistä ei kannata edes haaveilla, nystyrät hakeutuvat vanhohin uriin kuitenkin ja nehän eivät ole symmetrisesti keskilijaan nähden. Mutta siellähän nyt ovat ja pinnat on tasattu.
Mutta se ei ollut mun kysymys. |  Kefiiri
06.01.2024 11:29:07 (muokattu 06.01.2024 11:32:12) | |
|
peteihis: Kysynpä tässä samassa ketjussa:
Osaako kukaan sanoa, mitähän tuo otelauta mahtaa olla? On se ruskeaa puuta mutta ruusupuun rinnalla paljon vähemmän punaista ja käsittelemättömänä vaalempaa...
Kaulaan tein "rokotuksen" Elmer's Gluella. (Mikä tahansa askarteluliima varman kelpaisi mutta tuo purkki sattui sopivasti tulemaan vastaan ja menee 1.2 millisestä rokotusneulasta läpi sellaisenaan.)
Voisko puu olla tammea? Siinähän on kaiken maailman huokosia ja kovuutensa puolesta sopisi otelaudaksi.
Saako Elmerin liimaa jostain Suomesta? Olen pitänyt sitä amerikkalaisten Erikeeperinä :)
Hyvä huomio tuo nauhojen pyrkimys pysähtyä entiseen syvyyteen, niin varmaan voi käydä. Itsekin pitäisi vanhan (70-luvun?) Landolan otelauta suoristaa, se on kourumainen ja nauhat meinaavat pullahtaa irti.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Voisko puu olla tammea?
Ei se ainakaan tammea ole. Tää on nähtävästi joku 80-luvun kokeilu "korvikeruusupuuksi". Ei tuntunut erityisen kovalta ja oli tosiaan kutistunut oudosti aalloille.
Saako Elmerin liimaa jostain Suomesta? Olen pitänyt sitä amerikkalaisten Erikeeperinä :)
Yllättäen oli Suomalaisessa Kirjakaupassa askarteluhyllyssä. Pakkohan sitä oli kokeilla. :D
Ei se mitenkään muistuta Eri Keeperiä. Se on kirkasta ja liukenee takaisin veteen aika helposti. Eikä se teknisissä kohteissa oikein pidä. Kyllä se sen verran jäi lusikan varteen kiinni, että uskalsin laittaa sitä tuonne jäykistenputken sisään mutta kun kokeeksi liimasin sillä satulan, niin se irtosi seuraavana päivänä hipaisusta.
Mutta askarteluunhan se on tarkoitettukin.
Hyvä huomio tuo nauhojen pyrkimys pysähtyä entiseen syvyyteen, niin varmaan voi käydä. Itsekin pitäisi vanhan (70-luvun?) Landolan otelauta suoristaa, se on kourumainen ja nauhat meinaavat pullahtaa irti.
Minä opettelin 70-luvun Landolalla (V-63, kaiketi) soittamaan. Siinä ei ole ollut koskaan mitään vikaa ja se on edelleen ihan täydellisissä säädöissä tehtaan jäljiltä.
Tämä nyt käsillä oleva tapaus on myöhemmältä ajalta ja on ihan selvästi kärsinyt kustannussäästöistä sekä materiaaleissa että tekemisen jäljessä. Otelauta oli tässäkin kopan päältä kutistunut vähän kouruksi. Nauhat piti oikoa viivasuoriksi, ne ei asennusvaiheesa oienneet enää mihinkään. (Noh .. yhden kohdalla oli kaikenlasita ongelmaa.. Sitä sitten piti viilata vähän enemmän.)
Yksi paha on kopan liitoksen kohta, kun nauhan puristukselle ei oikein saa vastavoimaa mistään. (Tai no... olisihan mulla ollut pitempikin puristin, mutta kopan pohjasta en silti mielelläni puristaisi edes kaulan liitospalikoiden kohdalta.) | Kefiiri
06.01.2024 19:39:16 (muokattu 06.01.2024 19:51:15) | |
|
Minulla on kanssa Landola V-63, Angela, sisällä oleva plakaatti viittaa 70-lukuun. Tosi hyvä, ei mitään huomautettavaa tai säädettävää :)
Täyspuinen kansikin vissiin kun sisällä tuntuisi käsikopelolla olevan viuhkarimoitus. Ääniaukon reuna on tyhmästi maalattu ruskeaksi, siitä asiaa ei varmaksi näe. Mutta niin se soikin kuin täyspuinen, avoimesti.
Vai ei olekaan Elmer's valkoista? White glue -nimitystähän siitäkin muistaakseni käytetään, onko ilmaisu sitten vaan erotuksena ruskeista eläinliimoista?
Edit: ei se ääniaukon reuna maalattu ole vaan siinä on samaa ruskeata muovilistaa kuin kannen reunassakin.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Minulla on kanssa Landola V-63, Angela, sisällä oleva plakaatti viittaa 70-lukuun. Tosi hyvä, ei mitään huomautettavaa tai säädettävää :)
Tän kappaleen pohjaseteli irtosi joskus kauan sitten ja laitoin sen kyllä talteen mutta nähtävästi se on jossain vaiheessa joutunut tehosiivouksen uhriksi... En muista mitä siinä luki, mutta ei mun mielestä Angela. Ääniaukon reuna on ihan puulla ja rosetin virkaa tekevässä siirtokuvassa ruskea-vihreä ornamentti. Kansi kahdesta puolikkaasta, eli puuta. En nyt muista oliko "book matched" vai muuten vaan kaksi lautaa.
Vai ei olekaan Elmer's valkoista? White glue -nimitystähän siitäkin muistaakseni käytetään, onko ilmaisu sitten vaan erotuksena ruskeista eläinliimoista?
Näkyy Elmerillä olevan perus valkoistakin "koululaisliimaa" -- ja monen muun väristäkin: Kun selaa kotisivuja niin ovat oikein panostaneet kaikkeen millä pääsee sotkua tekemään. :D -- Sitä en tiedä tuoko noita joku Suomeen. Elmerin liimapuikkoja taisi olla koulussa jo 50-vuotta sitten, jotenkin Elmerin puikkojen ulkoasu näyttää tutulta. | |
Tän C-26S:n kansi on myös puuta mutta liimapuulevy, joka koottu ~4-5 senttiä leveistä säleistä. Kansi ohenee ääniaukkoa kohti. Ääniaukon reunassa ei ole vahvikkeita sisäpuolella. Viuhkarimoituksessa on vain neljä suht matalaa rimaa. Tummempaa puuta kuin itse kansi, joka näyttää kuuselta.
Saahan kuulla, miltä kuulostaa, talla on nyt liimauksessa ja kielittämään pääsee ensi viikolla. | Kefiiri
07.01.2024 06:24:05 (muokattu 07.01.2024 06:24:29) | |
|
Tuo on minusta erittäin fiksua liimata kansi kapeista säleistä. Se tulee varmasti halvemmaksi kuin kaksi rittävän isoa, oksatonta kannen puoliskoa. Tuskin niistä ylimääräisistä liimasaumoista mitään haittaakaan on, vallankin nahkaliimaa käytettäessä se liima on niin ryhdikästä että kannen ominaisuudet siitä vain paranevat!
En ole tiennyt tuota sälekonstia käytetyn Landoloissakin. Aiemmin olen nähnyt moisia kansia vain niissä venäläisissä perusrumilus-akustisissa. Ja pianossa, mikä sen takalevyn nimi pianossa lieneekään.
En ole musiikin asiantuntija. | peteihis
26.04.2024 17:39:41 (muokattu 26.04.2024 18:34:04) | |
|
Nonnih: Tämä projekti on nyt sitten palautettu toimeksiantajalle. :)
Erinäisten vaiheiden jälkeen kitaraan uusittiin talla ja virittimet, laitettiin läpinäkyvä suojapleksi, hiottiin, kitattiin ja öljyttiin ja otelauta (useampaan kertaan itseasiassa), tehtiin tallanluu ja satula luusta, kaiverrettiin satulalle kolo, (alkuperäinen satula oli ihan tyhjän päällä) sekä rokotettiin kaulan jäykisteputkea liimalla (lopulta Tite Bondilla) noin viisi kertaa...
Osoittautui, että jäykisteputki oli 12×12×2 alumiiniputkea ja paitsi että siellä ajelehti roska, sinne irtosi niitä vielä nauhojen asennuksessa lisää. Sitten myös putki itse oli pikkuisen irti. Koetin ujuttaa sinne vedellä ohennettua liimaa porarei'istä molemmilta puolin. Ainakin putki tuntui rauhoittuvan vaikka liimaa ei juuri näyttänyt sinne menevänkään. Kaula tuntui jäykisteestä huolimatta joustavammalta kuin klasarin kaulalta odottaisin. (Juu, lujarin kaavat kaivelin esiin. Valtasen kirjassa ei ole Ellipsin puolikkaan poikkileikkaussuureiden kaavoja, mutta ne siten löytyi internetistä yhdellä haulla.)
Yritin tilata Landolan Noromieheltä uudet virittimet mutta kaksi kertaa tuli väärä sarja ja kolmatta lähetystä ei sitten koskaan tullutkaan. Nuo Van Gentin virittimet tuntuivat ihan hyvältä muuten mutta haluamaani mallia ei näy nykyään olevan missään saatavana joten virittimiksi tuli Ortegat. Ne vaativat vähän jälkityöstöä, mutta olivat muuten tarkasti tehdyt eikä mitään nahnikoita tuntunut korjausten jäkeen missään. Ja oikeastaan temperamentikkaampi ulkonäkö sopii tuohon kitaraan mainiosti. Saippuapalan malliset nupit tietty, niistä rusetin mallisista en tykkää.
Otelaudan kanssa jouduin yrityksen ja erehdyksen tielle mutta onneksi lähtökohta oli ihan tolkuttoman paksu jööti. Otelaudan puu oli ihan omituista höttöä. Hionnan jälkeen se ei todellakaan houkutellut soittamaan. Siksi kittaus. Puu oli myöskin niin pehmeää, että nauhojen tasaus piti tehdä extra-varovasti. Ruusupuulautoja (omiani) en ole yleensä välittänyt edes suojata, mutta tässä näkyi kaikki.
Soittotuntumasta ajattelin tekeväni mahdollismman kevyen mutta kyllä se sitten päätyi aika tyypillisille klasariasetuksille. Monestakin syystä, mutta enimmäkseen omasta ylivarovaisuudesta. Vaikka tein pitkät laskelmat, paljonko otelautaan tehdään notkoa kummallekin reunalle, niin tekovaiheessa rupesi hirvittämään ja tein pikkuisen enemmän...
Nauhojen asennuksessa käytin sitä läpinäkyvää Elmer's Glueta. Eli tarkoitus oli tehdä ns. heikko liimaus, jota jotkut näköjään tekevät kalaliimalla. Ainakin liima tuntui kuivuttuaan pitävän ihan tukevasti mutta kostutettuna ja lämmitettynä nauhan sai pois tappelematta. Just niinkuin oli tarkoitus. Kuinka pitkäikäinen tuo on, selviää sitten aikanaan.
Tallaan veivasin intonaatiokorjausta sekä puuhun että luuhun, vähän fiilispohjalta: Pikku e:lle ehkä milli ja isolle E:lle 3 mm. Luun harja tietenkin "Z kuvioon" diskantti ja bassokielille oma suorha(hko) pätkä. On se nyt sinne päin.
Näytti lopputulos kelpaavan. Perheen juniorit kuulemma soittaa jo omin päin kiippareita ja ukuleleä.
Niin ja aikonaan oli hamsteri muuttanut kitarapussiin asumaan ja syönyt nurkkaan kulkuaukon. Sekin paikattiin. :D
EDIT:
En ole tiennyt tuota sälekonstia käytetyn Landoloissakin.
Joo, näkyi olevan säleistä tehty leveä lankku, joka oli halkaistu, niin että kansi oli kuitenkin "book-matched". Mielenkiintonen ratkaisu, mutta nähtäväti kustannussäästö (= voidaan tehdä jämäpaloista) on siinä kohtaa katsottu sen arvoiseksi. Tuo ei edes huononna sointia. Pari muuta cost-reductionia olisi kyllä saanut jäädä tekemättä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
