| Aihe: Tarinasi Mesa/Boogien kanssa | |
|---|
|
JP-2C maksoi Thomannilla vuonna 2017 3679e. Viimeiset mallit myytiin varastosta 3200e pintaan.
Vuoden 2017 rahamäärää 3 769,00 euroa vastaava rahamäärä vuonna 2023 oli 4 489,81 euroa.
"Vaikka ajatus 170 euron pitsasta Simpeleellä, kera omien PA-kamojen, eräänä maanantaina houkuttelee, tämä ilmoitus kuulunee torille." -moderaattori | |
En laittaisi ikinä vahvariin jotain 4000-5000€. Ennemmin ostaisin kotimaisen Bluetonen, Skippersin tai Hehkun, esimerkiksi. Saa sellaisen kuin haluaa ja pääsee halvemmalla kuin usean amerikan pelin kohdalla.
Tietysti jos se Amerikan ihme on ostettava, niin ei siihen varmaan mikään muu auta...
Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että monet artistit käyttää monia vahvareita ja laitteita kun on rahakkaat sopimukset eri valmistajien kanssa ja ne syyt jonkun vahvistimen käyttöön ei ole välttämättä pelkästään soundiin perustuvia.
Aika usein se vahvistin ja kitara ovat molemmat sellaisia hankintoja, että artisti maksaa ihan itse ne vehkeessä, jos puhutaan ihan tavallisesta kitaransoiton harrastajasta.
Kotimaassa on paljon pajoja, joista saa todella laadukkaita kitaroita ja vahvistimia.
Tämä vain tällaisena muistutuksena kun miettii seuraavia hankintoja. | |
mpekkanen: En laittaisi ikinä vahvariin jotain 4000-5000€. Ennemmin ostaisin kotimaisen Bluetonen, Skippersin tai Hehkun, esimerkiksi. Saa sellaisen kuin haluaa ja pääsee halvemmalla kuin usean amerikan pelin kohdalla.
Tietysti jos se Amerikan ihme on ostettava, niin ei siihen varmaan mikään muu auta...
Ainakin tuohon rahaan vahvistimen pitäisi olla rakennettu fiksusti, komponenttien laadusta tinkimättä ja niin, että ylläpito on toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin ainakin seuraavat 50 vuotta.
Hinnoista puhuttaessa jälleenmyyntiarvo on yksi tekijä. Se ei usein ole kovin hyvä pienten vähemmän nimekkäiden pajojen kustomoiduissa tuotteissa. | |
Mikko1978: Ainakin tuohon rahaan vahvistimen pitäisi olla rakennettu fiksusti, komponenttien laadusta tinkimättä ja niin, että ylläpito on toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin ainakin seuraavat 50 vuotta.
Hinnoista puhuttaessa jälleenmyyntiarvo on yksi tekijä. Se ei usein ole kovin hyvä pienten vähemmän nimekkäiden pajojen kustomoiduissa tuotteissa.
Käsittääkseni suomessa tehdään nykypäivänä varsin laadukkaita vahvistimia, en ole ainakaan kuullut, että osien laadussa tai huollettavuudessa olisi sanomista.
Jälleenmyyntiarvo on varmasti kotimaisessa customissa pienempi, mutta jos se ovh hinta on jo huomattavasti halvempi kuin amerikan pelillä, niin lopputulos ei ole välttämättä sen kummempi.
Mutta hyvin nuo ostokset kannattaa suunnitella, koska vaikea niistä on omiaan saada takaisin jos/kun niitä joskus myy, olipa laite mikä tahansa. | |
ballfish: JP-2C maksoi Thomannilla vuonna 2017 3679e. Viimeiset mallit myytiin varastosta 3200e pintaan.
Vuoden 2017 rahamäärää 3 769,00 euroa vastaava rahamäärä vuonna 2023 oli 4 489,81 euroa.
MMMutku, mutku...
Mutku Gibson paha. Fenderitkin ovat kalliita/ ylihintaisia mutta kaikki muu on niin ihanan halpaa eikä hinnat ole nousseet. |  Guitarfreak
03.04.2024 18:52:34 (muokattu 03.04.2024 18:52:46) | |
|
dajackal: Viisi tonttua kitaranupista alkaa kyllä olla jo huonoa huumoria. Mutta jos kauppa käy ja ostajat on tyytyväisiä, niin silloinhan hinnoittelu on kohdallaan.
Ehkä tuon hintaluokan putkinupit on tehtykin hyvin rajalliselle asiakaskunnalle joille sillä hinnalla ei ole niin väliä (vrt. Vuittonin käsilaukut jne).
Ja PRS, Tom Anderson, Suhr tjs kitarat..
NOOT NOOT - Pingu | |
dajackal: Viisi tonttua kitaranupista alkaa kyllä olla jo huonoa huumoria. Mutta jos kauppa käy ja ostajat on tyytyväisiä, niin silloinhan hinnoittelu on kohdallaan.
Ehkä tuon hintaluokan putkinupit on tehtykin hyvin rajalliselle asiakaskunnalle joille sillä hinnalla ei ole niin väliä (vrt. Vuittonin käsilaukut jne).
Munakana.
Ongelmahan tuossa on ollut pikemminkin niinpäin, että putkarit ovat olleet jo tovin (about viimeiset 10 vuotta ainakin) hieman marginalisoitumaan päin johtuen useista syistä, mm. siitä että monissa keikkapaikoissa ei enää katsota hyvällä 100-wattisia mörssäreitä vaan toivotaan artistilta jotain kompaktia boksia jonka saa helposti lyötyä suoraan linjaan kiinni. Ja ovathan ne mallinnussysteemitkin menneet aika paljon eteenpäin soundin ja tekniikan puolesta vuosituhannen vaihteen tasosta. Sitten tuli koronat ja kohta putkipaniikki, kun Kiinasta paloi yksi putkitehdas eikä uudesta tietoa, ja sitten venäläisputkien saatavuudelle tuli stoppi kiitos nerokkaan herra Putinin aloittaman aivokuolleen denatsifikaatioerikoisoperaation (lue: hyökkäyssodan). Siinä vaiheessa kun Fender joutui ajamaan joitain tuotelinjoja alas putkien heikon/epävarman saatavuuden takia, hermoheikoimmat alkoivat hamstrata putkia kuin vessapaperia konsanaan. Varmaan monen amerikkalaisen survivalistin ydinsodankestävän takapihabunkkerin varastotilasta puolet täyttää vessapaperi ja puolet tyhjiöputket.
Kaiken kaikkiaan ei hyvät ajat putkivahvaribisnekselle. Väreitä megatrendistä on ollut joka puolella. Fender supisti tuotantoa. Marshall myytiin. Mesa myytiin. Randall Smith oli muuten melkoinen meedio ja/tai bisnesnero kun osasi myydä bisneksensä sen arvon ollessa huipussaan ennen Ukrainan sotaa yms.
Tämän päivän tilanne on, että putkivahvistimia ostaa huomattavasti pienempi osuus soittajista kuin vielä 10-15 vuotta sitten, ja osuus pienenee koko ajan. Eikä ole mitään syytä, miksi trendi kääntyisi enää päinvastaiseen suuntaan.
Tässä tilanteessa putkivahvistimen ostajat jo lähtökohtaisesti valikoitunutta joukkoa. Sellaisia, joille kannattaa tarjota hieman laadukkaampaa ja tyyriimpää vaihtoehtoa halvan massamarkkinamallin sijaan. Suoremmin sanottuna putkivahvarit ovat jo marginalisoituneet ilmiönä. Nuoremmat soittajat (eivät tosin kaikki) ihmettelevät, miksi vanhat boomerinpierut sitkeästi pitävät yhä kiinni moisesta museoteknologiasta, joka on liian äänekästä, liian kallista, liian painavaa, ja jonka putketkin poksahtelevat yhtenään. Toisaalta noilta boomerinpieruilta tuppaa sitten löytymään sen verran pätäkkää, että monen tonnin vahvarit eivät tunnu missään, sinnepähän sopivat hyvin historiallisesti korrektin limited edition custom shop reissue Lespan kaveriksi.
Mesa oli jo alkujaan rajallisemman käyttäjäkunnan vahvarivalinta kuin Fender ja Marshall, osin johtuen historiallisista syistä (monet rock-historian kulmakivet ja perustukset oli jo valettu Marsuilla ja Fenkuilla ennenkuin Mesa edes tuli markkinoille), osin siksi, että leimautui high gain -pioneerina ensisijaisesti hevivahvarien valmistajaksi (oikeasti kaikki Mesan vahvistimet ovat paljon tuota monipuolisempia). Ostajakunnan ja bisneksen supistuessa - osin omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolisista syistä - täytyy takoa katteet sieltä, mistä ne lähtevät. Ei kaikkea kaikille, vaan laatua niille, joille on varaa maksaa. Ja hintalappu sen mukaan.
Viisi tonnia on kova hinta vahvistimesta. Mutta on niitä kalliimpiakin.
Ostaisinko itse Mesaa viidellä tonnilla? Luultavasti en. (Mutta ei nyt ole akuuttia tarvettakaan. :)
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. | |
LesPaul70: Munakana.
...
Mesa oli jo alkujaan rajallisemman käyttäjäkunnan vahvarivalinta kuin Fender ja Marshall, osin johtuen historiallisista syistä (monet rock-historian kulmakivet ja perustukset oli jo valettu Marsuilla ja Fenkuilla ennenkuin Mesa edes tuli markkinoille), osin siksi, että leimautui high gain -pioneerina ensisijaisesti hevivahvarien valmistajaksi (oikeasti kaikki Mesan vahvistimet ovat paljon tuota monipuolisempia). Ostajakunnan ja bisneksen supistuessa - osin omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolisista syistä - täytyy takoa katteet sieltä, mistä ne lähtevät. Ei kaikkea kaikille, vaan laatua niille, joille on varaa maksaa. Ja hintalappu sen mukaan.
Mesan on sanottu olevan monipuolinen, mutta toisaalta taas on sanottu siinä olevan se hyvin selkeä (middlekäs) ominaissaundi. Silti se usein jyräytyy foorumeilla yhden soundin marshalleilla tai sen johdannaisilla. Miksi Markit eivät jää pitopeliksi? Mikä on sellaisen tuotteen jälleenmyyntiarvo?
Doug West kertoo, että halusivat Mesaan ihmismäisen saundin, James Hetfieldkin on käyttänyt Mesaa ja akustinen kitara ja grand piano, tiedä sitten liittyykö mihinkään vai ei:
"Mesa/Boogie Are Back! | The Relaunch, Gibson & The Secret Mark VI!"
https://www.youtube.com/watch?v=BqgLM8OZdv0
"Improvisation is a genesis of composition" - YJM | |
Kontiak: Mesan on sanottu olevan monipuolinen, mutta toisaalta taas on sanottu siinä olevan se hyvin selkeä (middlekäs) ominaissaundi.
Tuo ns. "Mesa middle" on enimmäkseen Mark-sarjalaisten feature. Toiset tykkää, toiset ei. Löytyyhän Mesalta paljon muitakin vahvarivaihtoehtoja, joissa ei ole niin päällekäyvät middlet. Esim. Rev G Dualeista ei pahemmin puske middlet läpi (mutta alamuhjua löytyy sitten senkin edestä).
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. | |
LesPaul70:
Mesa oli jo alkujaan rajallisemman käyttäjäkunnan vahvarivalinta kuin Fender ja Marshall, osin johtuen historiallisista syistä (monet rock-historian kulmakivet ja perustukset oli jo valettu Marsuilla ja Fenkuilla ennenkuin Mesa edes tuli markkinoille), osin siksi, että leimautui high gain -pioneerina ensisijaisesti hevivahvarien valmistajaksi (oikeasti kaikki Mesan vahvistimet ovat paljon tuota monipuolisempia).
Alussa Mesoja oli Santanalla, studioässillä ja ihan klassisen rokin soittajilla. Hevarit tulivat mukaan mun mielestä vasta myöhemmin. | |
mpekkanen: Käsittääkseni suomessa tehdään nykypäivänä varsin laadukkaita vahvistimia, en ole ainakaan kuullut, että osien laadussa tai huollettavuudessa olisi sanomista.
Jälleenmyyntiarvo on varmasti kotimaisessa customissa pienempi, mutta jos se ovh hinta on jo huomattavasti halvempi kuin amerikan pelillä, niin lopputulos ei ole välttämättä sen kummempi.
Mutta hyvin nuo ostokset kannattaa suunnitella, koska vaikea niistä on omiaan saada takaisin jos/kun niitä joskus myy, olipa laite mikä tahansa.
Joo tuo kommentti laadusta ja huollettavuudesta liittyi lähinnä Mesoihin. Ostamalla käytettyä laaturoinaa sopivalla hinnalla, selviää monesti vähäisellä arvonalenemalla. | |
Mikko1978: Alussa Mesoja oli Santanalla, studioässillä ja ihan klassisen rokin soittajilla. Hevarit tulivat mukaan mun mielestä vasta myöhemmin.
Kyllä, historiallisesti se meni aika lailla noin, Carlos -> Rollarit -> kaikki muut. Tuo Stones-episodi oli muuten hauska, Carlos oli soittamassa Rollarien guest starina, ja kun aloitti soolonsa, kaikki bändin jätkät kääntyivät silmät ymmyrkäisenä katsomaan, mistä ihme boksista tuo käsittämätön soundi oikein lähti. Heti seuraavana päivänä sitten Randall Smithin puhelin alkoikin päristä, kun Rollarit halusivat itselleen Buugeja. Ensin pyysivät vain lähettämään heille vahvarit, koska olivathan he The 'Stones, mutta Randall selitti kärsivällisesti, että heidän täytyisi maksaa aivan siinä missä muidenkin asiakkaiden...
Hevimaailmaan tuli vasta 1980-luvulla, kaikkein voimakkaimmin yhden tietyn levyn vaikutuksesta, jota ei tarvinne nimetä.
(Lainaamasi rinnastukseni oli kai hieman epäselvästi ladottu, kun tarkoitin vain sanoa että historialliset syyt olivat yksi tekijä, ja Mesan _myöhemmin_ saama hevivahvarien stigma toinen.)
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. |  XTL
19.04.2024 15:19:16 (muokattu 19.04.2024 15:19:40) | |
|
mpekkanen: En laittaisi ikinä vahvariin jotain 4000-5000€. Ennemmin ostaisin kotimaisen Bluetonen, Skippersin tai Hehkun, esimerkiksi.
Oispa mielenkiintoista tietää mitä sieltä tulisi jos pistäisi tilaukseen Suomalaisesta vahvistimesta JP IIc mallisena.
Vai oisko vastaus "mitä jos tämmönen vanhan Fenderin mallinen"? | |
XTL: Oispa mielenkiintoista tietää mitä sieltä tulisi jos pistäisi tilaukseen Suomalaisesta vahvistimesta JP IIc mallisena.
Vai oisko vastaus "mitä jos tämmönen vanhan Fenderin mallinen"?
Kyllä Bluetone tekee myös muutakin kuin vanhoja Fender malleja, on siellä ihan modernejakin vahvareita.
Mutta ei siinä varmaan muu auta kuin hommata Boogie, jos sellaista haluaa. | Guitarfreak
20.04.2024 15:44:30 (muokattu 20.04.2024 20:10:49) | |
|
XTL: Oispa mielenkiintoista tietää mitä sieltä tulisi jos pistäisi tilaukseen Suomalaisesta vahvistimesta JP IIc mallisena.
Vai oisko vastaus "mitä jos tämmönen vanhan Fenderin mallinen"?
Ei tuu - joku Mark II särökanavan etus-klooni saattais vaik pedaalimuodossa. Joskus kyselin ympäriinsä studio preamp kloonia - sen särökanava ois onnistunu ihan sopuhintaan. Studio pre on aika lähellä II/III maailmaa nii siks sitä..
Jäi tilaamati kuitenki koska kaasu vie ja posti tuo :D
NOOT NOOT - Pingu |  mpekkanen
15.05.2024 16:12:12 (muokattu 15.05.2024 16:12:33) | |
|
Kitarapajalla Studio 22, jos jottain sattuu kiinnostamaan. Tämä voisi kiinnostaa jos olisi bändi jonka kanssa sitä voisi soittaa. Kerrostaloon tämäkin on ehkä tarpeettoman suuri. Hinta minusta Mesan vahvariksi, aika huokea...
https://www.kitarapaja.com/mesaboogie-studio-22-combo | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
