| Aihe: P-Funk | |
|---|
|
uusikaveri: No niin poijjaat ja fellow funkateers.
Juutupen aarreaitasta löytyy kokonaisia P-Funk-konsertteja ja muutakin kivaa rytmimusiikin ystäville. Ohessa linkki Bootsyyn vuodelta 1976.
http://www.youtube.com/watch?v=Z5z1Xv6Jcpo&feature=relmfu
Myös Parliament Rockpalastissa vuodelta 1985 on erikoisen hyvä. Silloinen Dennis Chambers oli kyllä aika kuha funk-rummuissa.
Huoston -77 on kans aikas kova keikka, ei voi muuta sanoa. http://www.youtube.com/watch?v=iKcNH5CoaGI Kokonaisena, tietenkin!
Toi Rockpalast on kyl kova setti. Otan täyden vastuun siitä mitä sanon ja kirjoitan. En siitä mitä sinä ymmärrät. Kuuntelen tälläistä | |
Tänäänhän on Bootsy Collinsin syntymäpäivä, joten juhlan kunniaksi voi tykittää vaikkapa keikan miehen tuotantoa. http://www.youtube.com/watch?v=M7WgXY_sbHw Täällä harrastetaan kellonaikoja ja kuunnellaan Pikku G:tä.
Kuuntelen tämmöistä | |
Funkonaut: Tänäänhän on Bootsy Collinsin syntymäpäivä, joten juhlan kunniaksi voi tykittää vaikkapa keikan miehen tuotantoa. http://www.youtube.com/watch?v=M7WgXY_sbHw
Hyvä kun huomasit Bootsyn merkkipäivän ja ko. keikalla on makoisa meininki.
Niille nuorille, joille ei oikein valkene P-Funkin syvällisyys, olisi tarjolla tämmöinen P-Funk-filosofiasta kertova opetusraina.
https://www.youtube.com/watch?v=7eCIU4mKTxE&feature=related | |
uusikaveri: Hyvä kun huomasit Bootsyn merkkipäivän ja ko. keikalla on makoisa meininki.
Niille nuorille, joille ei oikein valkene P-Funkin syvällisyys, olisi tarjolla tämmöinen P-Funk-filosofiasta kertova opetusraina.
Itse tajusin sen syvällisyyden siinä vaiheessa, kun aloin etsiä muiden funk-artistien kuin p-funkin (ja James Brownin ja Sly Stonen) tuotoksia ja huomasin, miten harvat yltää näiden kolmen tahon tasolle. | |
Nyt kun P-Funk on esillä, niin oheen sopinee kevyt kirjaesittely. Anne Danielsen, norjalainen yliopistotäti, on kirjoittanut teoksen Presence and Pleasure The Funk Grooves of James Brown and Parliament ja kannessa tietysti Bootsy. Kirja yrittää vastata helppoon kysymykseen: mikä tekee funkista funkia.
Nimensä mukaisesti teos keskittyy Brownin funk-kauteen (n.1967-71, kirjoittajan rajaus) ja vuosien 1974-76 P-Funkiin. Teos sisältää kyllä yliopistollista sananhelinääkin, mutta keskittyy pääasiassa funkin rytmiikkaan alkaen länsiafrikkalaisesta polyrytmiikasta päätyen The Onen analylyysiin 32-osan tarkkuudella. Yliopistoihminen populaarimusiikin parissa saattaa joskus mennä metsään, mutta kirjoittaja on ollut aikoinaan soul/funkbändissä ja vieläpä ymmärtänyt, ettei se homma oikein mennyt nappiin.
Näin kivasti hän toteaa Bootsyn soitosta Sex Machinella. " The bass line never settles down on the strong beats, spreading its energy instead both before and after them..... The bass line points to positions of the 4/4 pulses but never marks exactly where they are. In this way, the gestures of small notes surrounding heavy beats are able to ground the groove without making the strong beats too articulated; the energy is always led away by afterbeats."
Ja P-Funk-grooven kokemisesta: " However, neither the One nor the counter rhythmic figure by itself is funk. A groove needs exactly the right combination of heaviness and forwardness, of the down-low and the uptight to move body.... Both are necessary: the One - starting with the early attack and swelling out in suspension before being ended, or closed off, very sharply - as well as some syncopated small notes to push one's body forward, hitting just across the expected, keeping the body in (dis)interested, relaxed motion on the way to the next One".
Ulkopuoliselle tuo voi olla hämärää höpinää, mutta P-Funk (Wants to Get Funked Up) kappaleen kuuntelijalle se on selvää pässinlihaa. Kuuntelin juuri biisiä tätä naputellessa ja on se Bootsy vaan mahtava soitossaan. Kirjasta löytyy tämänkin kappaleen liveversion ja studioversion rytmiikkaeroista pikkutarkkaa analyysiä, joka on melkein humpsahtamassa akateemisen nypläämisen puolelle.
Kirjassa tulee esiin sellainen mielenkiintoinen pointti, että länsimaalainen yleisö/tekijät ovat orientoituneet perinteiseen värssy/kertsimuotoon musiikkikappaleissa, jolloin puhdas groove tuntuu hieman oudolta, koska eihän se johda minnekään, se vain on. Esimerkkinä puhtaasta groovesta kirjassa on James Brownin The Payback, jossa ei tapahdu harmonista kehitystä , ei ole edes laulumelodiaa ja jota breikit katkovat eikonventionaalisiin osiin.
Kirja poiki yhden levyostoksen: James Brown Pariisissa 1971 yhdessä Collinsin veljesten kanssa, 'Love Power Peace'. En ole ollut kovinkaan kova Brown-fani, mutta mahdottoman tiukkaa tavaraa tämä on kuten yleensäkin Brownin vanhemmat livet. Aina ne lapset kyselevät, että mistä sitä löytäisi hyvää funk-kitaraa, niin tässä Phelps Collins näyttää mallia.
http://www.youtube.com/watch?v=TsJReQmaNgg
Musiikkikirjoista tuli vielä mieleeni Honey Aaltosen kirja Cisse Häkkisestä. Mielestäni hyvin kirjoitettu erään kaverin elämänkaari, vaikka musiikkipuoli jääkin vähemmälle. | |
George Clinton saapuu Pori Jazzeille tänä vuonna.
Vain kolme kertaa olen joutunut käyttämään ehkäisyä, eikä kertaakaan ole tullut minkäänlaista sukupuolitautia. Minä olen koirilta oppinut, että ensin pitää haistaa ennen kuin saa maistaa. - Pekka Siitoin | |
Funkånaut: George Clinton saapuu Pori Jazzeille tänä vuonna.
Tossa jokin aika sitten mietin että jos Stevie Wonderin ja Clintonin näkis vielä livenä niin vois olla tyytyväinen. Ja nyt ne molemmat tulee suomeen. | |
Funkånaut: George Clinton saapuu Pori Jazzeille tänä vuonna.
Itse menen katsomaan. Tärisen jo nyt innosta. | |
Ei saatana, ei helvetti. Aivan törkeen kova keikka oli Clintonilla ja tovereilla. | |
thoubi: Ei saatana, ei helvetti. Aivan törkeen kova keikka oli Clintonilla ja tovereilla.
Kyllä! Eipä kaduta tippaakaan että tuli lähdettyä Poriin asti kattelemaan, vaikka aluksi meinasinkin epäröidä suolaisen hinnan takia. Meininki oli alusta loppuun huikea, yleisö oli myös yllättävän hyvin messissä. Kaiken lisäksi oma favoritti Standing on the Verge of Getting it on oli heti ekana biisinä. Muita kuultuja biisejä oli ainakin Flashlight, Give up the funk, Maggot brain ja Atomic Dog (?). Jos jollain on heittää kokonaista settilistaa niin olisin kiitollinen. | |
Kris Needs on työstänyt opuksen nimeltä George Clinton & The Cosmic Odyssey of The P-Funk Empire. Needs on hyvää viisikymmenluvun vuosikertaa oleva brittiläinen musiikkikirjoittaja, yleismies Jantunen, jolle käy kaikki tyylit 60-luvun brittirockista limadiskoon. Toisaalta miekkonen on snorttaillut Georgen kanssa ja ollut Bootsyn kera baarissa drinksuilla niin että kirja ei ole ihan kammiossa kirjoittelua.
Kirja (350 sivua + valokuvat) käsittelee aika tyhjentävästi Georgen elämänkaarta.
Jo kölvinä Georgessa oli ainesta, sillä ensimmäisessä kesätyöpaikasta hänestä tehtiin nokkamies ja myöhemmin konkkaamisbusineksessa osakkaana ollessaan hän valtasi koko yrityksen.
Mutta yksi oli Georgella mielessä huolimatta menestyksestään liike-elämässä, nimittäin, hitin teko. Ja kyllä sitä yritettiin. Teoksessa käydään läpi Parliamentsien doo-wop-historiaa sitoen sitä USA:n musiikin ja yhteiskunnan kehitykseen 60-luvulla.
Sitten kun Parliamentsien I Wanna Testify nousi listoille ja Apolloon avautui esiintymismahdollisuus, niin porukan kyvyt eivät riittäneetkään: askeleet sekosivat, sanat unohtuivat. Mutta George ei lannistunut. Jos kyvyt eivät riitä esittämään afroamerikkalaista perinnemusiikkia, niin soitetaan sitten rokkia ja näin syntyi Funkadelic. Kasa Marshalleja täpöillä ja joko erikoinen vaatetus tai ei vaatetusta lainkaan ja valkoinen opiskelijayleisö oli haltioissaan.
Tuossa näyte poikien lahjoista 70-luvun alussa.
http://www.youtube.com/watch?v=fPpk7LXx_HM
Ei asiaa mustien puolelle eikä oikein valkolaistenkaan. Ensin ihmettelin, miksi kirjoittaja kirjan alussa vertaa Funkadelicia koko ajan Rolling Stonesiin (brittilasit?), mutta hiljattain tuli töllöstä Stonesia vuodelta 1978 ja samanlaista kitaranvingutusta ja mullikuorolauluahan se oli.
George oli kunnianhimoinen visionääri ja shrewd liikemies, mutta vasta Bootsyn astuttua kuvaan ( unohtamatta Bernie Worrellia, Garry Shideria tai Fred Wesleytä ja Maceo Parkeria) konglomeraatti alkoi menestyä, sillä Georgehan ei soita mitään instrumenttia, laulaminenkin on niin ja näin, mutta sanaseppona vallan mainio.
Kirjassa jonkin verran käsitellään Imperiumin kaatumista koijaamiseen, välistävetoon, ahneuteen, tyhmyyteen, vaikka teoksen sankaria käsitellään hieman pumpulihanskoin.
Georgen metodista kertoo kuvaus Atomic Dogin synnystä. David Spradley teki pohjat ja George tulee aika pöllyissään studiolle eikä löydä oikein mikkiä eikä ykköstä, mutta mökisee jotain nauhalle ja palaa kämpille koisiin. Sillä välin Spradley ja Shider viimeistelevät biisin hukuttaen Georgen osuuden, mutta George tietysti kreditoidaan päätekijäksi.
Kuuntelin biisin ja jessus kun muistui mieleen ne ikävät ajat, jolloin funk kuoli ja tasatahtisen syntikkaläpsytyksen aikakausi koitti.
Kirja on mukava ja halpa(20€ adlibriksessä), muttei mitenkään ehdoton funk-hankinta. Varsinkin kun Georgen (oma?) opus ilmestyy nyt syksyllä.
Samoin voisi sanoa Bootsyn japanialaisesta dvdboksista, jossa on tunnin konsertti vuodelta 1976 ja kaksi vuodelta 1978.
Boksi oli cdonnissa aika suolaiseen hintaan eivätkä he sitten loppujen lopuksi pystyneet toimittamaan sitä. Äkämystyneenä tilasin sitten boksiin kuuluvat levyt suoraan Japaniasta ja halvalla. Hiukan pelkäsin nuoruuden kokemuksista johtuen tullipostia, mutta kaikki propsit tullille. Tullausilmoitussivusto on harvinaisen selkeä, tullin saattoi maksaa heti ja paketti oli seuraavana päivänä laatikossa.
Kuvan tason on jotain keskinkertaisen VHS:n luokkaa, ääni ok. Kipaleet menevät pitkälti levyversioden muotissa. Vähän ärsyttää kun bändillä olisi hyvä groove menossa, jonka päälle Bootsy voisi rämpäyttää maagista synkopointia, niin hää rupee strippaamaan, jakaan t-paitoja tai muuten vaan hörhöilemään.
Kaipa nämäkin on impattavissa netin syövereistä. Tuossa pieni näyte vuoden 1976 Stretchin' Out turneelta. Voipi verrata tuohon edelliseen Funkadelic- mokellukseen.
http://www.youtube.com/watch?v=rgiNpNmfiGU |  taikakameli
27.08.2014 10:26:42 (muokattu 27.08.2014 10:30:16) | |
|
uusikaveri: Kuuntelin biisin ja jessus kun muistui mieleen ne ikävät ajat, jolloin funk kuoli ja tasatahtisen syntikkaläpsytyksen aikakausi koitti.
Vai funk kuoli... No, ihan miten vaan.
Tuli eilen divarissa vastaan Parletin "Pleasure Principle" niin pitihän se ostaa vaikka en ollut biisiäkään kuullut. Eikä kaduta yhtään!
Linkit jos ei ole tuttu (vaikka kyllä te varmaan tän tiedätte?):
https://www.youtube.com/watch?v=iS_AUaH3Qgg
https://www.youtube.com/watch?v=zqxTZh6ID7E
Put your foot on the rock | |
bootsy jälkeen James Brownin ja ennen liittymistä Georgen porukoihin
https://www.youtube.com/watch?v=sbYZ675T1zQ
https://www.youtube.com/watch?v=iA828DDRd8Y | |
plööh: bootsy jälkeen James Brownin ja ennen liittymistä Georgen porukoihin
https://www.youtube.com/watch?v=sbYZ675T1zQ
https://www.youtube.com/watch?v=iA828DDRd8Y
Jess indeed!
Jos What So Never The Dancen bassolinjakkuus enempi kiinnostaa, niin tämä tähtisilmä demoo sen aika tyylipuhtaasti.
https://www.youtube.com/watch?v=FSpHs6bXWDM | |
Heavy D & The Boyz tarjoaa melko heppoisen aasinsillan pompsauttaa P-Funk taas listaykköseksi.
https://www.youtube.com/watch?v=qhDV2PzhFQM
Tuohon törmättyäni alkoivat hyvät P-Funk-samplepohjaiset räppiviisut kiinnostaa, mutta meikäläisen tiedot siitä alueesta ovat varsin kehnot. Satuin löytämään netistä aika mainiosti kasatun sampletietokannan, jonka vuoksi oikeastaan aloin kynäilemään, vaikka alan harrastajille sivusto saattaa olla tuttu.
http://www.whosampled.com/
Tykkäsin sivulle istutetusta you tube-player parista aikamerkintöineen, jossa näkyy sekä mistä sämplätty että minne sämplätty.
Jos tuo ylläoleva vuoden 89 Heavy D on energistä, iskevää meininkiä, niin jo 95 mielestäni D:n tyyli oli muuttunut melko löysäksi monotoniaksi pahentuen entisestään 2000-luvulla. | |
Baby Baba on varsin jouluinen hahmo lämminhenkisessä hönöydessään, joten ajankohtaan sopinee pikkuklippi, jossa hän esittelee nuoruutensa suosikkeja.
https://www.youtube.com/watch?v=aMGMMCfBQ34
Valitettavasti Bootsyn 'Christmas Is 4 Ever'-levyltä ei viitsi laittaa joulubiisiä, koska levyn raidat ovat vähän liian sekametelisopan oloisia.
Yksinkertaista väskynäkiisseliä sen sijaan tarjoilee Stephanie Mills, jonka myötä on mukava toivottaa forkkailasille hyviä joulunpyhiä.
https://www.youtube.com/watch?v=NAkIi2f1HiM | |
Bernie Worrellin terveydentila:
http://www.relix.com/news/detail/be … ell_battling_stage_four_lung_cancer
Ei kuulosta hyvältä toi "naturopathic treatment", mutta jos se on jo "stage 4", niin taitaa valitettavasti olla aika vähän toivoa keinoista riippumatta. | |
WorldWideWebissä on saanut suunnatonta suosiota tämä tuore versio Flaslightista näemmä jossain valkoisten geriatrikoiden perinnediskossa.
https://www.youtube.com/watch?v=VEPAzUKA8DA
Baby Baba on hurmaava amatöörirummuissa. Torviviulusektio on ihan timmi kuten basistikin. Kaikkien koijareiden kuningas, George, näyttää olevan turskissa kunnossa, mutta samaa ei voi sanoa Berniestä. Epikset jaot.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että kuulun kyllä itsekin tuohon valkoisiin geriatrikoihin. | |
uusikaveri: WorldWideWebissä on saanut suunnatonta suosiota tämä tuore versio Flaslightista näemmä jossain valkoisten geriatrikoiden perinnediskossa.
https://www.youtube.com/watch?v=VEPAzUKA8DA
Baby Baba on hurmaava amatöörirummuissa. Torviviulusektio on ihan timmi kuten basistikin. Kaikkien koijareiden kuningas, George, näyttää olevan turskissa kunnossa, mutta samaa ei voi sanoa Berniestä. Epikset jaot.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että kuulun kyllä itsekin tuohon valkoisiin geriatrikoihin.
Baby Baba pistää vähä paukutellen. Gimmabasistille pisteet, Funky-herra Paddington löytää kyl aina tohon nippuun oikein soivia pelejä. Bernie näytti melko virkeältä vielä tuossa pätkässä, tilanteestaan huolimatta.
"I've been described, ladies and gentlemen, as a sex symbol. That symbol is a question mark. Followed by a no." Jimmy Carr | |
Valtava osa P-funksoundia on vaiennut lopullisesti. Bernie "The Wizard of Woo" Worrell kuoli eilen 72 vuoden iässä.
"Ei riitä pelkkä netissä mouhoominen, pitää olla myös kova kullimies ja otollinen Saatanalle." - Vessajono | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
