| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | Cliffies |
| Alue: | Puhaltimet |
| Aihe: | Vaskiskoittajan pieni kriisiopas part 1 |
| Aika: | 28.11.2006 20:36 |
| Missäs niitä hyviä barytonisteja luuraa kun ei ole minun silmiin sattunut? Hmm. Jos otetaan mikä tahansa suomalainen soittokunta/puhallinorkesteri tms. niin aivan valtavan paljon suuremmalla todennäköisyydellä löytyy hyvä baritonisti kuin vaikkapa cornisti. Onko sitten toinen helpompi (harrastajalle) kuin toinen vai onko toisella vaan yleensä niin paljon mielekkäämpää soitettavaa (perinteinen soittokuntaohjelmisto) vai missä lienee syy mutta kyllä pieneltäkin paikkakunnalta löytyy monesti baritonisti jota kestää kuunnella. Kyllä mua vastaan on tullut Tampereella hyviä baritonisteja. Ei ehkä sadoittain mutta kuitenkin. Riippuu varmaan kuinka korkealle laitat riman. Kuten sanoit, kun edetään pidemmälle niin yhtä vaikeita lienevät molemmat. Esim. tuubaan vaihtaneet 'näyttävät' pärjäävän hyvin, koska stemmat ovat vain iskuja. Mutta kun mennään suuriin taipuisaan legatosoittoon (kvintit, oktaavit), niin luulen, että isot torvet ovat vaikeampia kuin trumpetti. Näitä soittajia onkin jo sitten harvemmassa. Tästä rohkenisin olla eri mieltä. En ymmärrä miksi trumpettia hehkutetaan notkeana soittimena vaikka virtuoosituubisteja tulvii ovista ja ikkunoista. Venetsian Karnevaaleja tai Kimalaisen lentoa kuulee verrattain usein Tuuballa ja Baritonilla, Trumpetilla aika harvoin. Toisaalta em. kappaleet ei mitään hirveän isoja legatohyppyjä kysy. Harrastajapuolella tosin käsite notkea tuubisti taitaa silti olla aika harvinainen. Se on parempi kaikilla vaskilla, ja siihen minäkin olen pyrkinyt. Silloin huulet ovat valmiina hyppäämään mihin äänen hyvänsä. Mutta kun isolla suukappaleella hypätään ylä-äänistä esim. pedaaliääniin tai vaikkapa viivaston alle g:n, niin huulten liike on huomattavasti suurempi kuin trumpetissa ja se tuo oman vaikeusasteen mukaan. Alaspäin se on helppoa, mutta takaisin ylös vaikeampaa, koska huulien asento on muuttunut niin paljon. Esim. Myllyksellä kyllä leuka laskee (hampaiden rako suurenee) hypättäessä korkealta alas. Eli leuka hoitaa homman, huulten asento (ansatsi) ei tällöin muutu juurikaan. Edellyttää tosin että on hyvä kontakti (ala)leukaan (tiedetään joo että meillä on vain yksi leuka). Muutoinkin alarekkarissa pitää pitää tuntuma yhtä tukevana kuin muuallakin, jos siis hyvää tekniikkaa ja soundia kaipaa. Suukappaleella päristelyä harrastetaan paljon, sillä on tilanteita (matkat, muut kiireet ym.) joissa pitäisi pitää soittokuntoa yllä, mutta soitinta ei ole mahdollista pitää mukana...sitä voi tehdä vaikka autoa ajaessa. Tuo on ihan kuningassitaatti tuo autohomma, täytyy hetken muistella keneltä se oli. Liikenneturvallisesti aika kyseenalaista eikä hommaan keskittyminenkään taida olla kovin hyvää. Jos mittaa laatua minuuteissa niin sitten on varmaan kiva. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=46&t=131684 | |