Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	isojussi
Alue:	Puhaltimet
Aihe:	Vaskiskoittajan pieni kriisiopas part 1
Aika:	27.11.2006 19:18   (muokattu 27.11.2006 19:18)
Tässä mennään sille alueelle myöskin jossa mun tietämyksessä on aukko, en voi olla varma asiasta koska en isosuukappaleisilla torvilla ole ihan kauheasti pelannut. Äkkiä ajateltuna tuntuu siltä että isompi suukappale antaa enemmän pelivaraa joten naaman ei tarvitse olla ihan justiinsa ja on enemmän toleranssia virhillä, antanee myöskin suuremman mahdollisuuden käyttää eri ansatseja esim. ylärekkarissa ja/tai alhaalla. Tosin kyllä pitkällä olevalle pasunistille tai tuubistille homma on varmasti ihan yhtä haastavaa kuin trumpetistille/torvistilla. Kai sitä vaan itteä v****taa kun tuntuu siltä että tuubistille lyödään vaan torvi kouraan ja parin vuoden päästä se on jo opiskelemassa, ja hyviä baritonistejakin tuntuu olevan vähän joka pumpussa. Se on kamala asia tämä suukappalekateus...   Se pointti siis oli vaan mulla että mietin onko se pasuunan suukappale niin iso että huulia täytyy tukea huomattavan erilailla kuin vaikkapa torvessa. Kyllä mää silti uskon että isoissakin torvissa on parempi jos yksi ansatsi kattaa koko rekisterin. Kai...   Hehe - suukappalekateus...   Mutta juu - Mitä alemmas, sen enempi (ainakin mun ymmärrykseni mukaan) huulia "rullataan" ulospäin ja ylömennessä sisäänpäin - mutta ei liikaa. Samoin jopa jotkut muuttavat suukappaleen pystykulmaa lärviinähden rekisteristä riippuuen (taas kerran Petrin neuvo). Eli alasmenessä käännetää torven nokkaa ylöspäin ja ylösmennessä alaspäin. Taas kerran ei liikaa.   Puhuinkohan mä taas ihan eri asiasta.   Nåjåå - siis meinaan onhan isossa suukappaleessa enemmän tilaa tehdä juyskia huulilla. Mutta onko se sit helpompaa - en tiä.   Mitä tohon voiman tuntuun suukappaleetta päristellessä tulee niin musta kyseessä on vähän valheellinen asia. Se että huulet väsyy äkkiä ei ole kauhean positiivinen asia. Ilman suupalaa huulet myös kiristyy koko matkalta jolloin tuntuma ja myöskin kuormitus on erilainen. Ehkä pasuunan vingutusosastoa voisi kehittää näin mutta hinta on aika korkea soundiosastolla.   Mikäli siis ajattelet sitä voimatreeninä, niin silloin päristely ei kyllä (omasta mielestäni) saisi olla päivän aloituksena. Päivä pitäisi alkaa iisisti etsien mahdollisimman hyvin resonoivaa soittotapaa, ja sitten sitä hyvin resonoivaa helppoa soittotapaa aletaan harjoitusten avulla laajentamaan kunnes rekisteri on käyty läpi ja samalla on myös selvinnyt minkälainen päivä on kyseessä (ikävä totuus on että vaikeina päivinä, kun naama on jäykkä/väsynyt/turvonnut tms. pitäisi jaksaa tehdä hommat vielä huolellisemmin).   Taitaa olla kyllä nyt jälkeenpäin ajatellen, että siinä ajetaan enempikin just balanssia ja kontrollia takaa - prkl, en enää osaa sanoo - haha!   Sinänsä unohdin ihan alusta ja ensiks sellasen "tosi löysän" pärryyttelyn. eli niinku hevoisen pärskähdyksen ja poskien ravistelun. Se on jo niin automaatio, etten enää muistanu mokomaa, vaikka sen aina teenkin.   Kuulostaa hyvältä. Kannattaisko sinne alas ensin mennä jollain treenillä (kvinteillä? mites perhanassa ne pasuunan luonnonsävelsarjat sijoittukaan...) keskirekisterissä ettei lähde liian löysällä tuntumalla sitten tekemään tota ja varsinkaan liian (viritykseltään)matalana. Tuli vaan mieleen.   Toi on itteasiassa siis just se helpoitensyttyvä rekkari ja "herättelenhän" mä aina ensi turvan sixnotesilla. Norsu on eriomainen jatke sille. Mutta tolle treenille, mitä kuvasit on olemassa nimikin. Mikäs v***u se ny oli. En muista, joku kans pasuunaguru. Toiset tekee niitä, toiset sixnotesin, kolmannet molemmat. Tyyljejä on monia.   Näinhän se on, kukin löytää tapansa. Periaatteena että jos toimii niin ota ja jos ei niin vaihda. Eikö olekin helppoa vaskisoitto?   Heheheee - helppo, kun heinänteko, josta voin monivuotisella kokemuksella sanoo, että se on helppoo - jos sen osaa.   EDIT: Remington!!!
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=46&t=131684