Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	Cliffies
Alue:	Puhaltimet
Aihe:	Vaskiskoittajan pieni kriisiopas part 1
Aika:	27.11.2006 15:12   (muokattu 12.12.2006 08:46)
Ymmäärän hyvin sun kantas ja vielä hyvin perustelitkin. Tarvii pohtia asiaa. Sehän on kait kokolailla täysin puhdas voimatreeni??? Rissasen Antti sanoi, että sitä ei saa missään nimessä tehdä liikaa. Kuuluu mm. tohon Lierin systeemiin. Tästä asiasta on todella suuretkin staraopet eri mieltä. Esim. se Christian Lindbergin ope oli sitä mieltä, että ei edes sukappaleella tulisi soittaa, kun taas ymmärtääkseni varsinkin "kevyemmän" osaston jenkkigurut on huulillapärryyttelyn kantaa.   Tässä mennään sille alueelle myöskin jossa mun tietämyksessä on aukko, en voi olla varma asiasta koska en isosuukappaleisilla torvilla ole ihan kauheasti pelannut. Äkkiä ajateltuna tuntuu siltä että isompi suukappale antaa enemmän pelivaraa joten naaman ei tarvitse olla ihan justiinsa ja on enemmän toleranssia virhillä, antanee myöskin suuremman mahdollisuuden käyttää eri ansatseja esim. ylärekkarissa ja/tai alhaalla. Tosin kyllä pitkällä olevalle pasunistille tai tuubistille homma on varmasti ihan yhtä haastavaa kuin trumpetistille/torvistilla. Kai sitä vaan itteä v****taa kun tuntuu siltä että tuubistille lyödään vaan torvi kouraan ja parin vuoden päästä se on jo opiskelemassa, ja hyviä baritonistejakin tuntuu olevan vähän joka pumpussa. Se on kamala asia tämä suukappalekateus...   Se pointti siis oli vaan mulla että mietin onko se pasuunan suukappale niin iso että huulia täytyy tukea huomattavan erilailla kuin vaikkapa torvessa. Kyllä mää silti uskon että isoissakin torvissa on parempi jos yksi ansatsi kattaa koko rekisterin. Kai...   Mitä tohon voiman tuntuun suukappaleetta päristellessä tulee niin musta kyseessä on vähän valheellinen asia. Se että huulet väsyy äkkiä ei ole kauhean positiivinen asia. Ilman suupalaa huulet myös kiristyy koko matkalta jolloin tuntuma ja myöskin kuormitus on erilainen. Ehkä pasuunan vingutusosastoa voisi kehittää näin mutta hinta on aika korkea soundiosastolla.   Mikäli siis ajattelet sitä voimatreeninä, niin silloin päristely ei kyllä (omasta mielestäni) saisi olla päivän aloituksena. Päivä pitäisi alkaa iisisti etsien mahdollisimman hyvin resonoivaa soittotapaa, ja sitten sitä hyvin resonoivaa helppoa soittotapaa aletaan harjoitusten avulla laajentamaan kunnes rekisteri on käyty läpi ja samalla on myös selvinnyt minkälainen päivä on kyseessä (ikävä totuus on että vaikeina päivinä, kun naama on jäykkä/väsynyt/turvonnut tms. pitäisi jaksaa tehdä hommat vielä huolellisemmin).   Norsutreeri lyhykäisesti: Soitetaan alkaen suuren oktaavin Bb:stä duuriasteikon 5 ensimmäistä ääntä ja takaisin ynnä kolmisointu ja takaisin (siis Bb,C,D,Eb,F,Eb,D,C,Bb,D,F,D,Bb) 8 sekuntia pitkinä ääninä (eli 8 iskua, tempo = 60) näin soitetaan kvinttiympyrä kiertäen, lopuksi taas Bb:stä. Kaikki mahdollisimman alhaalta, ilman kvarttivenaa, ei mitenkään kovaa, (mf/mp??) tärkeää on hyvä fokus ja saundi. Juutilaiselta tän oon oppinu, hän kuulemma Lampiselta.   Kuulostaa hyvältä. Kannattaisko sinne alas ensin mennä jollain treenillä (kvinteillä? mites perhanassa ne pasuunan luonnonsävelsarjat sijoittukaan...) keskirekisterissä ettei lähde liian löysällä tuntumalla sitten tekemään tota ja varsinkaan liian (viritykseltään)matalana. Tuli vaan mieleen.   Kiitos! Tällaista kommentointia kaipasin. Tosin kun asiaa kyselin oli esim juutilaisen Petrin mielipide se, että harjoitusjärjestys kovin henkilökohtainen juttu. Tuota sun aiemminmainiytsemaa tauotusta sekin painotti kovasti.   Näinhän se on, kukin löytää tapansa. Periaatteena että jos toimii niin ota ja jos ei niin vaihda. Eikö olekin helppoa EDIT käyrätorvensoitto ja mahdollisesti muu EDIT vaskisoitto?
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=46&t=131684