Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	megatherium
Alue:	Klassinen
Aihe:	Mitä klassisen pianomusiikkilevyn tekeminen maksaa?
Aika:	21.02.2024 18:32   (muokattu 22.02.2024 18:10)
Henri Henri Olavi: Olet oikeassa. Katsoin videota nyt pidempään kuin sekunnin.   Vaikka fortepiano kieltämättä sopii joissakin suhteissa tuon aikakauden tai miksei hieman myöhäisemmänkin musiikillisen tyylisuunnan pianoteosten instrumentiksi, on sanottava, että itse pidän modernin pianon soinnista enemmän esim. Mozartissa, vaikka esim. jopa joitakin Schubertinkin valsseja, ländlereitä, ecossaiseja tai saksalaisia tansseja olen kuunnellut nautinnolla fortepianolla estettynä muistaakseni erään Trude-Lise Leonhardtin levyttämänä, vaikka juuri tuota kyseistä levyä ei tuubista voikaan kuunnella, mutta Globe merkille tekemiään levytyksiä umminkin, jotka eivät aivan vastaa oliko se nyt Capriccio merkille levytettyjen ja suurenmoisesti tulkittujen tanssien atmosfääriä ja täyteläistä ääni-tai sointikuvaa, mutta kyllä modernilla flyygelilläkin olen kuullut taitavasti fraseerattuja ja artikuloituja tansseja, jota ovat nyansseiltaan äärimmäisen punnittuja ja hiottuja, kuten Adlerin soittamat valssit, jotka vaikuttavat uusilta tavanomaisempiin tulkintoihin verrattuna,   Olisi mielenkiintoista vertailla fantastisen sonaatin outoa ja aikanaan uutta atonaalista äänimaailmaa (Gouldilta peritty ilmaisu) Meriläisen jälkisarjallista karakteritekniikkaa edustaviin sonaatteihin ja huomata, kuinka paljon mielikuvituksellisempaa ja luovempaa pianotekstuuria Rantamme on luonut teoksessaan, joka todennäköisesti jaksaisi kiehtoa alati kuulijoita, mikäli se vain pääsisi esille unohduksen hämärästä.   On tietenkin teoriassa mahdollista, ettei atonaaliseksi nimittämäni sonaatti edes ole atonaalinen sävelkieleltään Lettres sarjan ja trion tavoin, sillä se on syntynyt näitä aikaisemmin 1922, jolloin säveltäjä loi myös mm. Pastourella sarjan. Hämmästyttävältä tuntuu, mikäli sävelkieleltään perinteisempää ja suhteellisen pienimuotoista teosta Raition suurten orkesteri fantasioiden rinnalla Salmenhaara kutsuisi suomen merkittävimpiin kuuluvaksi teokseksi ellei se olisi sävelkieleltään ja tyyliltään erityisen huomiota herättävä ja perinteisestä poikkeava esim. sävellajittomassa atonaalisuudessaan.   Oudolta tuntuukin, että muut säveltäjän radikaalit teokset Salmenhaara on sivuuttanut ilman mainintaa tärkeimpien teostensa listalla, vaikka ne juuri sävelkielensä vallankumouksellisuudessaan ja radikaaliudessaan tulis arvostaa suomen säveltaiteen saavutusten joukossa korkeammalle, kuin tällaisen sävelkieleltään konservatiivisemman teoksen, sikäli kun fantastinen sonaatti sellainen on eikä todella ultramoderni, kuten sopisi olettaa. Mutta jos näin ei ole, osoittaa se ainakin sen, että säveltäjä kykeni luomaan erinomaisia mestariteoksia jo sangen varhain myös perinteisemmän tyylin puitteissa, jota itse Salmenhaarakin osasi arvostaa.   Kenties Salmenhaara, joka itsekin sävelsi levyllekin taltioituja uusromanttisia sonaatteja, oli omakohtaisesti instrumentalistina tutustunut Rannan Fantastiseen sonaattiin ja myös soitti sitä tai oli kuullut sitä soitettavan ja siksi arvosti sitä enemmän kuin tutkimansa säveltäjän paljon rohkeampia atonaalisia kamarimusiikkiteoksia, joita hän ei liene kuullut, mutta joista trioa koskien professori Haapanen oli laatinut syvällisen analyysin ylistäessään teosta äärimmäisen kypsäksi.   Tämän takia on suuri mysteeri, miksi Salmenhaara löi laimin näiden teosten maininnan suomen musiikin tärkeimpinä teoksina syntyaikanaan, jollei kyse ollut puhtaasta inhimillisestä erehdyksestä, unohduksesta tai huolimattomuudesta. Tai sitten hän oli itsekin skeptinen niiden arvon ja merkityksen suhteen sävellyksinä, eikä tohtinut mainita niitä sävelkielen vallankumouksellisen luonteen takia atonaalisina teoksina, jotka Evert Katilan mukaan passittivat Raition teokset klassikoiden kirjoihin
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=249419