Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	megatherium
Alue:	Klassinen
Aihe:	Pidättekö enemmän Rannasta vai Raitiosta säveltäjänä?
Aika:	08.02.2024 15:23   (muokattu 08.02.2024 15:44)
Vaikka Rantakaan ei Schönbergin tavoin saanut ymmärtämystä atonaaliselle sävelkielelleen monissa atonaalisen sävellyskautensa aikaansa nähden rohkeissa teoksissaan niiden joidenkin n musiikintutkijoiden näkemästä kypsyydestä ja omaleimaisuudestakaan huolimatta, on hämmästyttävää, että siinä missä Schönbergin tuotanto on nostettu päivänvaloon ja levytetty, ovat näköjään tuon aikakauden eräiden modernismiin kielteisesti suhtautuneiden ensikonsertissa läsnäolleiden kriitikoiden ymmärtämättömät sanat epämusiikista ja psalmodeeraamisesta lyöneet leimansa tämän rohkean ja kuvia kumartamattoman loistavan ja varhain kypsyyden saavuttaneen visionäärin jälkimaineeseen ja tukahduttanut kaikki yritykset nostaa esiin tätä ainutlaatuista tuotantoa, mikä tietenkin osaltaan kertoo siitä nurinkurisesta asetelmasta joka suomessa on aina vallinnut Erik Fordellia siteeratakseni suvaitsemattomassa maassa, jossa sallitaan vain yksi totuus kerrallaan ja musiikk8imaku on ollut todella takapajuinen. Edes nyt kun modernismin aalto on pyyhkäissyt yli suomen ja modernismi elää suomessa kukoistustaan, ei Rannan rohkean atonaalisille teoksille heltiä tästä huolimatta vieläkään minkään valtakunnan arvostusta, minkä ne mm. prof. Haapasen, Melartinin, Raition ym. mukaan ansaitsisivat. Ilmeisesti esittävien taiteilijoiden korvissa kaikuvat edelleen Karl Ekmanin sanat; Slik omusik.   Fantasia estatica, Fantasia Poetica, Antigone ja mm. Kuutamo Jupiterissa ovat parasta Raitiota. oopperoita sävelsi myös. Rannalla sinfonioissa on kuitenkin musiikin tärkein elementti, teemat ja niiden kehittely keskeisellä sijalla, kun ensin mainittu viljelee impressionistista ja ekspressionistista värimusiikkia yläsävelsarjoineen absoluuttista sointiväriefektiä ehkä korostaen, mutta ei operoi teemoilla eikä niiden kehittelyllä klassis-romanttisten standardien mukaisesti ja muoto on kenties pirstaloitunut tai fantasianomainen, improvisatorinen ja rapsodi Fantasia estatica, Fantasia Poetica, Antigone ja mm. Kuutamo Jupiterissa ovat parasta Raitiota. oopperoita sävelsi myös. Rannalla sinfonioissa on kuitenkin musiikin tärkein elementti, teemat ja niiden kehittely keskeisellä sijalla, kun ensin mainittu viljelee impressionistista ja ekspressionistista värimusiikkia yläsävelsarjoineen absoluuttista sointiväriefektiä ehkä korostaen, mutta ei operoi teemoilla eikä niiden kehittelyllä klassis-romanttisten standardien mukaisesti ja muoto on kenties pirstaloitunut tai fantasianomainen, improvisatorinen ja rapsodi8nen. Sanoisin, että kyseessä on täysin erityyppisiset säveltäjäluonteet ja siinä missä Rantakin uransa alkutaipaleella suosi rohkean atonaalista ja varsin omaleimaista sävelkieltä, jolla ei Raition mukaan ollut esikuvia eikä hän jäljitellyt ketään mm. pianosarjassaan Lettres, Kirjeitä, omintakeisesta luovasta innoituksesta syntyen, tai Salmenhaaran aikakautensa tärkeimpinä suomalaisina teoksina mainitseman Fantastisen sonaatin luotuaan, suuntasi katseensa uusklassismiin ja mm. kansanlaulunomaiseen diatonisuuteen, aloitti Väinö Raitio varsin perinteelliseen tonaaliseen sävelkieleen ankkuroituneilla teoksillaan saatuaan vahvoja vaikutteita venäläisiltä säveltäjiltä ja impressionistiseen sävelkieleensä ranskalaisilta impressionisteilta ja ekspressionistisiin teoksiinsa Skrjabinilta. Pidän enemmän melodisemmasta sinfoniamusiikista, jossa on temaattistakin ainesta, kuin sointivärikeskeisestä impressionistisesta ilmaisusta saatikka värityksellis-ekspressionistisesta Skrjabin vaikutteisesta tyylistä, jota Raitio juuri edustaa. Itse olen kuunnellut Semplica sinfoniaa aika vaikuttuneena vaikka kuinka paljon, mutta oletettavasti suurisuuntaisimmat säveltäjän sinfoniat Dell arte ja oratorio volgare ovat kaikkein merkittävimmät, sillä ne eivät ole enää niin semplica, yksinkertaisia, vaan muodoltaan laajentuneita ja suurempia, mutta en osaa sanoa, kuinka paljon niissä on piccolankaan tuoreutta ja raikasta keksintää, mutta lienevät kuitenkin tätä syvällisempiä teoksia.   Sbbenkin yliedustus radiokanavilla johtuu oikeastaan siitä, että muiden sumalaisten historiallisten säveltäjien musiikkia ei ole kenties niiden heikon menekin ja myynnin takia kannattanut juuri levyttää kun vain Sibbellä on vannoutunut kuulijakuntansa, joka ostaa jokaisen uuden säveltäjän levyn. Itse kuuntelen kyllä kansallisromanttistakin musiikkia, kunhan se omaa emotionaalista kosketuspintaa tai vaikuttaa kohottavasti tunteisiin ja koko olemukseen säveltäjästä ja teoksesta riippuen, ja arvostan myös vuolasta melodisuutta musiikissa, jota mainittua Rantakin uusklassisella kaudellaan teoksissaan viljelee astuttuaan niissä melodian tielle melodian ollessa Klamin mukaan kauneudestaan huolimatta välillä liikaakin esillä ja yliedustettuna, mutta näki säveltäjän tyylin ja sanonnan kehittyneen edukseen myöhäiskauden teoksissa, kuten variaatioperiaatteelle perustuvassa kansantaru sarjassakin, mutta myös fuugamuoto on Rannan myöhäissinfonioissa näykvästi esillä ellei muistini petä, niin Dell arten ensiosassa, kun välillä polyfoniselta kudokseltaan tiheässä volgaressa ja ensin mainitun scherzo osa on saanut innoituksensa maalauksesta Jytkyjä ja hihhuleita ja on koko laajuudessaan kymmenisen minuuttia semplica pidempi sinfonia ja volgare tätäkin pidempi 45 minuuttisessa kestossaan ja josta eräänä sekvenssinä? vain pieni kansanlaulu on peräisin   Taidemusiikkia yli 40 vuotta aktiivisesti kuunneltuani on todettava, että Rannankin musiikki on nautittavampaa kokonaistaide-elämyksenä kuin tätä äärettömästi suositumpi ja yleismaailmallisesti tunnetumpi kansallissäveltäjämme, vaikkemme edes tunne Rannan kaikkein keskeisimpiä teoksiakaan, mutta jo senkin vähän perusteella, mitä Rannan orkesteriteoksia on saanut kuulla, en vaihtaisi Rantaa Sibbeen, vaikka siitä vähän maksettaisiin. Edellyttää suurta perehtyneisyyttä säveltaiteeseen ja syvempää ymmärtämystä, että voi sanoa näin, sillä nautintoindeksin oletetaan automaattisesti korostavan kansallissäveltäjän musiikkia ainakin tavallisten tai aloittelevien musiikin ystävien parissa. En ole tähän asti kuullut kenenkään fanittavan Rantaa enemmän kuin sisäänpäin kääntynyttä modaalisuutta ja kenttätekniikkaa enteilevää staattisuutta edustanutta, sekä klassismistakin vaikutteita ammentanutta "kansallisneroa", joka ei koskettanut syvempiä intohimon kieliä sävelkielellään, vaan kehittyneemmän sävellystekniikan ja visionäärisemmän esteettisen näkemyksen puutteesta johtuen jäi taiteessaan, kuten myös mm. eräät alankomaalaiset muusikot ovat tähdentäneet, tavallaan kuoreen, luonnon ydintä musiikillaan saavuttamatta,.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=249359