Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	Mortte
Alue:	Roots
Aihe:	Parasta vanhaa bluesia
Aika:	03.12.2023 07:17   (muokattu 03.12.2023 07:19)
sub zero: Alkuperäiset albumi-julkaisut on tuntuneet vähän randomeilta raapaisuilta Wolfin tuotannosta. Osa tuon ajan parhaista singleistä ovat jääneet niiltä pois.   Tuossa 1969 levyllä on yritetty tehdä Wolfin kappaleista tulkinnat hippirockin näkökulmasta. Lontoon äänityksissä tyyli taas on tuollainen hillitty blues rock -groove, joka nähdäkseni tekee _joillekin_ kappaleille oikein hyvää. Jo Wang Dang Doodlen uusi riffi on kuulemisen arvoinen itsessään.   Minusta ne on kyllä hienoja levyjä! Kyllä mm. sellaiset kappaleet kuin "Moanin At Midnight", "How Many More Years", "Smokestack Lightnin", "Evil", "Forty-Four", "The Red Rooster", "Youll Be Mine", "Wang Dang Doodle", "Spoonful", "Down at the Bottom", "Back Door Man", "Killing Floor", "Sittin On the Top Of the World", "300 Pounds Of Joy", "Natches Burnin" ja "Built For Comfort" pistää muikeasti hymyilemään! Ja minä pidän juurikin noista aika karuhkoista alkuperäisversioista, en lisäisi niihin yhtään mitään!   Mutta juu, kyllä Howlin on mulle niin kova luu, että täytyy tässä kuunnella tuo hänen loppu-uransa tuotantokin, iha vaan epähuomiossa mulla on jääny kuuntelematta hänen "More Real Folk Bluesin" jälkeinen tuotanto lukuunottamatta tuota onnetonta hippiproggista. Sehän tehtiin samalla idealla kuin "Electric Mud", ei sekään kovin onnistunut ole, mutta vähä parempi sentään tuota Howlinin levyä. Onhan toki Muddynki "Fathers & Sons" aika onnistunut levy, joten eipä toki London Sessionskaan aivan epäkelpo voi olla, samalla konseptilla kuin tehty vaikkakin eri nuoremman polven soittajien kanssa.
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=248511