Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	hallu
Alue:	Jazz
Aihe:	Onko jazzia mahdollista lähestyä epäteoreettisesti?
Aika:	01.08.2015 20:12   (muokattu 01.08.2015 20:39)
Zeeboo: On se perkele, jos musiikkiin pitää mennä sisään paperin kautta!   Tuohon kiteytyy aika paljon omasta soittelufilosofiastani. Tuon ylläolevan lausahti Raoul Björkenheim yhdessä haastattelussa, pohdittaessa teorian tuntemuksen pakollisuutta jatsin soittamissa. Ihan yhtä hyvin voisi pähkäillä sitä, millaiset kurssisuoritukest pitää olla plakkarissa, ennen kuin voi vetää jotain oikein tappisella polyrytmiikalla ryyditettyä etnomusaa. Tokkopa monellakaan Balkanin perinnesoittajalla on sikäläisen konsan sertifikaattia.   Joo. Jatsia voi lähestyä epäteoreettisesti. Ihan vaan fiilispohjalta, jos ei itse soita. Ihan vaan fiilispohjalta, kuuntelemalla ja apinoimalla jos itse soittaa. parikymmentä stankkua korvakuulolta ei ole mikään mahdoton homma. Kun parikymmentä on klaarattu, ei seuraava muutama kymmenen tee just tiukkaa. Tästä on ihan empiiristä tietoa ;) Sointusoittimen kanssa joutuu ihan takuulla funtsaamaan, että saa kompit ojennukseen. Ellei sitten ota sellaista asennetta, että "duurit ja mollit soitan niinkuin pittää, ja jonkun seiskankin saatan rimpsauttaa, mutta matematiikkaa en ala sotkemaan soittamiseen".   Teorian tunteminen auttaa, nuottien lukemisesta ei takuulla ole mitään haittaa. Kumpikin on karttuvia ominaisuuksia. Tokko kenelläkään just tämän hetkinen taso noissa on mikään päätepysäkki. Varsinkaan jos on minkäänlaista halua kehittyä.   E: Oma prima vista oli öbaut kohtalainen, sointutuntemus vähän sinne päin, pop/jazz teoriasta en just ollut jyvällä, kun menin ekaan jatsipoppooseen. Sointulappuja oppi lukemaan aika sukkelaan, kun opetteli sointuteoriaa ja oman soittimen "maantiedettä" sitä mukaa kun lapuissa tuli entuudestaan tuntematon sointu vastaan. Sitten tätä hommaa tuli jatkettua vähän järjestelmällisemmin, edelleen omin nokkineen. Myöhemmin sitten ihan oikeissa teoriaopinnoissa.   Juu tuo apinoiminen on enemmän mun juttu kuuntelen ja matkin sillä tavalla olen oppinut kaiken muunkin. Opettelen johtamaan musiikkia teoriaksi siis kun soitan jotain niin voin jälkeenpäin pohtia "... jaha, tässä tapahtui varmaan jotain tähän tai tuohon liittyvää...", mutta en kirveelläkään osaa johtaa teoria musiikiksi ja olen kyllä yrittänyt.... mä en vaan saa sitä hengittämään.   Tiedostan, että minun lähestymistavassa on se riski, että soittamiseni on helposti liian tavanomaisiin ratkaisuihin turvautuvaa ja joudun kehittelemään tapoja "yllättää sormeni" päästäkseni pois boksista jolloin saatan toisinaan löytää uudenlaisia ratkaisuja.   Kuten jo aikaisemminkin sanoin, niin teoria ei ole minulle mikään mörkö ja opiskelen sitä omatoimisesti ihan mielelläni. mutta mielessäni on syvä juopa teorian ja musiikin välillä enkä saa niitä oikein yhdistettyä. Tämän koko ketjun alkuunpaneva innoitus oli kun kuuntelin Jahnukaisia ja mietin, että hitsi jäbät ei paljoa murehdi vaan vetää niinkö fiiliksellä. Minä varmasti käytän teitä hyvät kanssafoorumilaiset apuna omien psyykkisten patojeni ja ennakkoluulojeni purkamiseen. Kiitos että olette niin pitkämielisiä ja viitsitte vastata näihin eksyneen sielun aloittamiin ketjuihin :-).   E: Tuli mieleen, että amerikkalaisilla on sanonta "teeskentele osaavasi, kunnes osaat" ja käsittääkseni se tarkoittaa juurikin tuota matkimalla oppimista, että tekemisen kautta se asia hiljalleen sisäistyy ja muotoutuu osaksi omaa musiikillista identiteettiä. Luulen, että minä olen nyt siinä "teeskentely" vaiheessa. Pidän itseäni Rock ja Blues kitaristina ja yritän soittaa jazzia niin en sisimmässäni usko siihen, että se on niinkö oikein :-) (en usko, että se on oikeaa jazzia koska en ole oikea jazzmuusikko omasta mielestäni) teeskentelystä tulee vähän teennäinen olo. En pidä itseäni vielä sisimmässäni jazzsoittajana ja siksi tunnen oloni niin älyttömän epävarmaksi kun jazzidentiteettini on vasta idullaan. Tämän ketjun vuodatukseni on varmaan mun tapa vaan mitata sitä suhdettani jazziin. Mietin että mistä hemmetissä tässä mun jazzissa oikein on kysymys? peilaan tätä prosessia teihin muihin ja siksi mesoan täällä foorumilla.   Minä opin itsestäni koko ajan lisää ja opin ymmärtämään itseäni paremmin näiden keskustelujen avulla. kiitos että sallitte sen minulle:-).
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=55&t=228654