| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | hallu |
| Alue: | Jazz |
| Aihe: | Onko jazzia mahdollista lähestyä epäteoreettisesti? |
| Aika: | 01.08.2015 18:02 |
| Joo Bill Fresell on mun suosikkeja ja jazzkitaristeista eniten mua on puhutellut John Scofield jonka musaa en vaan väsy kuuntelemaan ja se äijän lähestymistavassa on jotain äärimäisen tenhoavaa ja omaperäistä että olen mennyt vähän jopa sekaisin siitä. Muitakin jazzkitaristeja on tullut kuunneltua ja ne puhuttelee enemmän tai vähemmän. Oma rakkauteni jazziin on ollut aika ujoa etärakkautta. Teinipoikana se kiehtoi minua kovasti mutta oli vähän liian vaikeaa j aaivan liian aikuista lähestyttäväksi ja broke, heavy ja punk olivat turvallisempia teinin samaistua. Rush oli varmaan sellainen joka kaheksankytluvun alussa oli the kova juttu ja myös MSG ja Reinbow. Sitten tuli Bakcin Black joka löi aivot muusiksi ja siinä kahtaa kun muut innostui sukkahousuhevistä niin se jätti mut täysin kylmäksi ja löysin Sex Pistolsin ja muun Punkiksi luokiteltavan materiaalin. Aikuisena sitten rohkenin lähestyä jazzia ja aloitin sen kuuntelun Charlie Parkerin cd boxista ja oli oikeastaan aika huvittavaa kun aloin niin, että lähdin ajamaan rovaniemelle ja laitoin ensimmäisen levyn soimaan ja se oli täysin kohinaa mun korviin. Ajattelin, että sitten kun erotan missä kohtaa biisi vaihtuu, niin vaihdan seuraavaan levyyn :-D (se tapahtui sitten varmaan jossain viitasaarella :-D. Sitten hoksasin Miles Davisin ja kaikki ei ollutkaan enää täysin käsittämätöntä ja modaaliset klassikot tuntuivat suorastaan viihdyttäviltä hc bebopin jälkeen. Nyt olen jo alkanut itse tapailemaan soittoakin ja lähestyn jazzin soittoa opettelemalla klassikkoja lähinnä teemoja (ehkä myöhemmin kokeilen blokkailla vähän soolojakin). Yritän harjoitella soittamalla musiikkia ja ajattelen, että jos se kuulostaa hyvältä, niin se on oikein. Toki opettelen teoriaakin mutta teoreettinen lähestyminen itse soittoon on mulle vieras ja pikemminkin teen niin että soitan sen mukaan mitä korva sanoo ja mietin niitä teoreettisiä yhteyksia vasta jälkeenpäin. Ajattelen että tämä on vähän niinkuin tutkimusmatka musiikkiin. Pikkuhiljaa on alkanut tulla tunne, että olisi mukavaa soittaa toisten kanssa tätä ja yksin pakertaessa jokin olennainen osa jää uupumaan. | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=55&t=228654 | |