Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:	tth69
Alue:	Elektroniikka ja soitinrakennus
Aihe:	Mystinen palastrato-projekti
Aika:	07.11.2013 20:10
Ensimmäinen rakennuspäivä takana. Olipa hyvin jännä. Päivän teema oli hyvin vintage, kuten itse projektikin eli siis:   E-KIELI JA ALUMIINITEIPPI ELI KÖYHÄN MIEHEN FARADAYN HÄKKI   Kaikki me pitkän fysiikan tunneilla tukevasti nukkuneet muistanemme, että Faradaylle häkki heilahti. Miksi - sitä en muista. Onneksi juutuubissa oli sellainen (samanlainen) vanha pappa, joka päätti rakentaa kitaran, joka toimii sähöllä. Toisin kuin se setä, itse en juuri osaa soittaa. Paitsi puhelimella, joka on nykyään aika kallista kun firman puhelin vietiin pois.   Se setä oli rikas. Oli tilannut jonkun vermutin tai warmutin lankun, jossa oli hieno lakka pinnassa. Piteli sitä hellästi kuplamuovin päällä ja taisipa olla melkein jotkut sormikkaatkin kädessä ettei tule tahroja. Hieno ja siisti mies. Niin mutta se häkki! Setä alkoi silittää lankun koloja kuparilla. Oikeasti se oli jotain kupariteippiä, josta sormiin tuli likaa. Sedän piti lopettaa ja vaihtaa paitakin. Sen se muisti kertoa erikseen seuraavassa osassa. Ja kolmannessakin.   Sitä kupariteippiä siliteltiin kaikkiin koloihin ja reunoihin. Laittoi se sellaisen huulloksen pinnallekin, mutta hirmuisen siististi ettei puuhun tule naarmuja tai muuten vain rötväydy. Sanoinko jo, että oli siisti mies. Juttu oli kuulemma siinä, että se häkki pitää kaiken sisällään ja siksi sitä teippiä piti laittaa sen mikkipleksinkin alle. Ihan niin pitkälle, että ottaa kiinni joka paikasta. Sanoinko jo, että se oli hirmu rikas setä. Kävin nimittäin meijän Naumaselta kysymässä onko sellasta kupariteippiä, mutta ei ollunna. Vaikka on se Naumanenkin varmasti rikas kun sillä on ihan oma iso rautakauppa. Mutta eipä ollu kuparista teippiä. Alumiinista oli, mutta oli niin kallista että piti lähtee pois. Kävin Biltemasta hakemassa, mutta elä kerro muille. Nolottaa.   Se kupariseppä-setä sanoi, että sähkö on vaarallista ja että maihin pitäs ottaa joka paikasta. Sanopa vielä, että jos ei ota, niin kun kitaralla rämpyttää ja töröhuulet osuu laulumikkiin, niin suattaapi tulla säpsäys. Ja sillon kyllä kuulemma männään maihin. Tuosta minä en tiiä mittään, kun eivät piästä laulammaan. Varmaan on sillä lailla, että jos multa pääsee laulu, niin kaikki heittäytyy maihin. Tai tiiäppä häntä. Ajattelin ihan varalta kuitenkin sen häkin viritellä.   En sitten ostanut rautalankaa. Ajattelin, että ei tarvii selitellä kenellekkään. Mutta se Ollikainen eilen totesi, että se alumiiniteipin liimapuoli ei ottauvu sähölle. Siitä en tiiä, mutta sormiin se liima otti tiukasti. Teippiä piti kuulemma laittaa välillä oikein ja välillä nurin. En oikein ymmärtänyt, kun olin aikanaan teknisessä käsityössä ja nuo neulontahommat jäi vähille. Hitsauslanka oli vähän liian jämäkkää, joten ajattelin että joka talosta löytyy ainakin yksi vähän käytetty pikku-E. Sattumalta kun tämä kepakkoviritys pantiin alulle, niin olihan siinä semmonen. Roskista kaivoin kahvinpurujen seasta. Onneksi olin nokkelasti piilottanut kielet meetvurstipaketin muoviin. Koiralla oli ohjelmanumeroa rasvoja nuollessa...   Ajatus oli tämä: teippailen alumiinit kaukaloon ja kieputtelen kielen ympäriämpäri niin, että ottaa maihin varmasti joka paikasta. Eihän se kuparin veroista varmasti ole, mutta eipä liene joka pojalla varakieltä näin topakasti pakattu keikalle lähtemään. Ei muuten huku.   Siitäpä sitten alumiinia alle ja Eetä päälle. Kielen teippasin topakasti paikalleen, ettei tuulimyllyssä ala rämpsyttelemään. Vai mikä se oli se yhen kaverin tavaramerkki?! Se jolla ei männynnä käsj' koukkuun. Varmistin vielä, että jakkikupissa ei pyörteet sotke paikkoja ja kiepsautin kielen sitä kautta ja takasin kaukaloon ja ihan tremolopuolelle asti. Sen kun ruuvaan tremolon palikoihin kiinni niin kyllä häkki muuttuu pytty-tuomioksi asti laakista. Kaikki tähän saakka on nähtävissä siellä meikäläisen omissa kuvissa. Se missä on monta laatikkoa ja sitä mustaa puuta ja teippiä.   Mutta. Se setä siellä tuubissa sano, että teippiä piti olla myös siinä pleksissä! Niinku alapuolella. Tai sinne se ite sitä laitteli. Minä laitoin kanssa. Hirmusen hienosti leikkelin niitä teippejä pois aukkojen kohilta, vaikka pikkusen sapetti kun meni hukkaan niin paljon kiiltävää. Yhen palan talletin varuilta sukan pohjaan. Mutta sitten tuli tenkkapåå. Se E-kieli oli siellä montussa ja loput siellä makkarapaketissa enkä kehannu ennee kaivella. Lapset oli jo kotona ja olis tullu sanomista. Sitten muistin mitä Ollikainen saneli siitä neulomisesta. Yks nurin ja toinen piälle. Tai sitten se puhu jostain keikkamatkasta. En tiiä tarkemmin.   Minä nyt kuitenkin laittelin semmosen siiprakkeen teippiä selälleen sen isomman teippipalan päälle. Sen mikä oli siinä pleksissä. Siellä alapuolella. Tarkasti laitoin. Oli varmasti alumiinit vastakkain. Ja varovasti silittelin sitten isomman laastarin sen päälle. Kyllä ei varmasti oo muilla näin taiten tehtyjä häkkejä, mutta mullapa on. Otin minä tästäki kuvia. Siinä ne on ensimmäisten perässä. Siinä kahessa kuvassa osottelen piikillä niitä ompelukohtia - ennen ja perästä. Suattaapi olla, että vielä joutuu koko homman purkamaan. Eipähän ne tavallisesti asiat kerrasta onnistu. Siinä viimisessä kuvassa on koko homma paketissa. Tai sängyllähän se oikeesti on.   Mukavaa hommaa! Ja se on kyllä hieno se Ollikaiselta ostettu WD-pleksi. Piti oikein jättää nimilappu näkyviin, kun köyhällä on halvat huvit. Kuka sitä nyt kallista merkkiä peittäs, vaikka ostinkin halavalla. Ihan niinkun sillon ennenvanhaan, kun oli rahat tiukilla. Ostettiin jostain halpahallista niitä jameksia, missä oli semmonen lentävän lokin näkönen ompelus perstaskussa ja äiti ommella napsautti perintönä kulukenneen american Leviksen nahkamerkin topakasti paikalleen. Kyllä se läpykkä kymmenkunta vuotta kesti. Että semmonen oli ensimmäinen päivä. Se Iso Pomo sai valot ensimmäisenä päivänä, mutta mullapa tuli sähöt :)
Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=31&t=220054