| Aihe: Hukkaan menneet säveltäjäkyvyt | 1 |
|---|
 megatherium
25.07.2022 17:42:20 (muokattu 26.07.2022 22:02:44) | |
|
On todella sääli, että jotkut säveltäjäkyvyt ovat menneet hukkaan enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella esim. sellaisessa tapauksessa kun säveltäjä on luopunut säveltäjäurastaan kokiessaan itse jonkun toisen kollegan kuten Sibeliuksen liian ylivertaisena ja hänen luomistyötään tukahduttavana ja varjostavana hahmona (mikä on faktisesti täyttä puppua) ja luonut uraansa esittävänä taiteilijana kuten Armas Järnefelt ja Kajanus kapellimestareina tai sitten vaikka Ilmari Hannikainen oli suuntautunut soolouralle pianistina eikä heidän aikansa ollut enää riittänyt aktiiviseen sävellys eli luomistyöhön tai hallinnolliset tai opetustehtävät ovat vieneet siltä liikaa aikaa kuten esim. Erik Furuhjelmin, Arvo Laitisen, Bengt Carlsonin, Eino Linnalan ja Olavi Pesosen kohdalla kävi vaikka 2 viimeksi mainittua ehti 2 sinfoniaa säveltämäänkin tai kun muut vähemmän kunnianhimoiset työtehtävät esim. ravintolamuusikkona ovat vieneet varsinaiselta kutsumukselta eli sävellystyöltä liiaksi aikaa kuten Tuukkasen tapauksessa kävi vaikka hän sitten loikin laajan ja merkittävän mutta näköjään suotta aliarvioidun sävellystuotannon tai sitten lupauksia herättävä säveltäjäura on katkennut kun lupaava säveltäjä on kaatunut rintamalla kuten Truvor Svento ja Armas Paloheimo ja muistaakseni Helvi Leiviskänkin veli Aulis Leiviskä sodassa Sventon ehtiessä kuitenkin debytoimaan säveltäjänä mm. Klamin ylistämällä muodoltaan sopusuhtaisella Tsaikovski vaikutteisella sinfoniallaan kun muut lähinnä vain pianomusiikilla tai sitten lupaava säveltäjänalku on menehtynyt ennen aikojaan johonkin tautiin kuten Ernst Mielck tuberkuloosiin tai Suolahti jo 16 vuotiaana ilmeisesti myös samaiseen tartuntatautiin ehtiessään säveltää sinfonian mieheen ja Kuula menehtyi luotiin, mutta kukaan ei tunnu muistavan eikä kaipaavan niitä rutinoituneita ja visionäärisiä ammattisäveltäjiä jotka loivat pitkän ja menestyksekkään uran esim. sinfonikkona ja oopperasäveltäjänä, kuten Saikkola, Aaltonen, Sonninen, Pylkkänen, Fordell, jne. Muistaakseni itse Goethekin näki Mozartissa muka hukkaan menneen kyvyn ilmaista kaikkea luotaantyöntävää ja kauhistuttavaa yms.
Kyseisiltä hukkaan menneiltä säveltäjäkyvyiltä merkittävimpinä teoksina voidaan pitää Järnefeltin Berceusea, sinfonista fantasiaa jne., Kajanuksen Ainoa, Furuhjelmin pianokvintettoa, Exoticaa, jousikvartettoa, 1. sinfoniaa, Hannikaisen b molli pianokonsertto, Laitisen Quartetto sinfonicoa, Carlsonin pianotrioa, viulusonaattia, Linnalan 2. sinfoniaa, Pesosen 2. sinfoniaa jne. Melartiniakin voidaan pitää jossain määrin hukkaan menneenä säveltäjäkykynä hallinnollisten tehtävien viedessä matkustelun ym. ohella niin paljon aikaa että viimeiset sinfoniat numero 9 saakka eivät koskaan täysin valmistuneet eikä viimeiseksi aiotusta sinfoniasta jäänyt jäljelle kai luonnostakaan. Ei käy kieltäminen etteikö viimeksi mainitun ja Tuukkasen sinfonioista saisi pakahduttavampia emotionaalisia kokemuksia kuin kansallissäveltämämme sinfonioista konsanaan.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
27.07.2022 14:49:31 (muokattu 27.07.2022 16:19:44) | |
|
Yle Klassisessa kuultiin tänään pitkästä aikaa Tauno Pylkkäsen vaikuttava impressionistinen orkesterirunoelma. sävelruno tai sinfoninen runo Ultima Thule jota aikoinaan Erkki Länsiö suotta kritisoi vuosisadan vaihteen takapajuisesta impressionismista kokosävelaskeleineen, yläsävelsarjoineen ja puhallinsooloineen käyttäen siitä ivallista muunnosta Ultima tulee, niin että säveltäjä itse loukkaantui perin juurin ja kirjoitti pitkän puolustuspuheen lehteen. Itse en kuitenkaan pitempiä jaarittele vaan totean vain että saatiinpahan kuullaksemme jälleen syvän musiikillisen elämyksen ja värikkään orkesterikylvyn tarjonnut ihka suomalainen hieno orkesteriteos, joka kuulunee sinfonietan, sinfonian, jousikvarteton ja sellokonserton, baletin Kaarina Maununtytär, Preludio sinfonicon, Kullervon sotaanlähdön ym. ohella Pylkkäsen soitinmusiikkia edustaviin pääteoksiin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Ketkä kaikki siirtyivät ravintolamuusikoksi? Klassisestako siirtyivät ragtimeen, jazziin ja foxiin? | megatherium
27.07.2022 15:34:46 (muokattu 27.07.2022 20:14:46) | |
|
Prophet: Ketkä kaikki siirtyivät ravintolamuusikoksi? Klassisestako siirtyivät ragtimeen, jazziin ja foxiin?
Niinkin todella voidaan sanoa että jopa modernistisina konstruktiivista vapaata atonaalisuutta aluksi viljelevinä taidemusiikin säveltäjinä kuten Ranta eksperimentoivat myös kevyemmän musiikin muotokielellä kuten "vääränuottisella jazz muotokielellä" (Lionel Salter).
Ravintolamuusikoista en juuri nyt muista muita kuin Brahmsin ja luultavasti Tuukkasen joka kärsi nuorena niukasta toimeentulosta ilmeisesti juuri ravintolamuusikkonakin toimiessaan mutta en nyt millään löydä sitä lähdettä josta sen olen lukenut kun esim. levyvihkosissa ja suomalaiset säveltäjät kirjassa ei ole siitä mitään mainintaa joten lieneeköhän sitten vaikka wikipediassa tms. vai muistanko nyt ihan väärin. En muista väärin sillä löysin sen tiedon juuri levyvihkosesta. Tuukkasen soitin oli viulu ravintolamuusikkonakin eikä pianio niinkuin Brahmsilla.
Kukaan ei enää kypsän taiteellisen mestaruuden saavuttaessaan olisi kai enää viihtynyt ravintolamuusikkona varsinaista kutsumustaan luovana säveltaiteilijana toteuttaessaan mutta esim. Sulho Rannan toisen sävellyskonsertin teoksiin kuten kai Uuno Klamillakin ovat sisältyneet mm. Foxtrott, Jazzvaikutteet ja ragtime josta ovat todisteena Rannalla mm. Foxtrotti sarja ja Klamilla Ragtime joista jälkimmäistä voinee kuunnella Tuubissa tai Spotifyssa.
https://www.bing.com/ck/a?!&&p=b595 … xlLmZpL2F1ZGlvLzEtNjI2NDE3ODY&ntb=1
Tuolta löytyy Ultima thule 1.37.52 alusta https://www.bing.com/ck/a?!&&p=6539 … xlLmZpL2F1ZGlvLzEtNTA0NjQ5MjU&ntb=1 Kuuntelin sitä ällistyneenä monttu auki.
Kerrassaan hienoa musiikkia kunhan siitä pääsee ns. jyvälle mikä epäilemättä edellyttää useampia kuuntelukertoja. Ultimaa on esitetty myös Britanniassa kuten muidenkin tuon ajan suomalaisten taidemusiikin säveltäjien teoksia eräässä yhteisessä konsertissa jossa Merikannon Fantasia sai hyvät arvostelut mutta ultiman kritiikkejä en nyt pysty ulkoa muistamaan mutta ne voinee lukea Aarre Merikannon elämäkertakirjasta.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
28.07.2022 09:19:15 (muokattu 02.08.2022 14:37:44) | |
|
Minun oli tarkoitus kuunnella eilen illalla Yle klassiselta Nils Erik Ringbomin puhallinsekstetto v. 1951, joka on kautta aikojen ensimmäinen suomalainen teos joka valittiin uuden musiikin ISCM festivaaleille Salzburgissa 1952, mutta tietokoneeni pimeni ennen sitä mikä tietysti harmittaa kovin kun täytyy hankkia uusi. Kyseinen teos on tullut moneen kertaan Yle klassiselta enkä milloinkaan ole vielä onnistunut kuulemaan sitä. Tarkoitus olisi ollut kertoa täällä vaikutelmista joita teos herättää minussa ja onko se kukkua vai laadukasta musiikkia mutta siitä ei nyt sitten tullut mitään. Olen myös toivonut Yleltä Ringbomin sinfonioita soitettavaksi Yle klassisella, mutta mistä lie syystä sitten johtuen tämä ei kuitenkaan ole toteutunut. Sinfonioita Salmenhaara luonnehtii ehkä hiukan teoreettisiksi ja erään toisen musiikkitieteilijän mukaan perustaltaan kansallisromanttisessa tyylikehyksessä on mukana groteskeja aineksia.
Tietokoneeni ei hajonnutkaan vaan oli vain päivittämättä.
En tiedä voiko Ringbomia ylimalkaan kutsua hukkaan menneeksi säveltäjäkyvyksi kun hän ei liene missään vaiheessa osoittanutkaan todellisia säveltäjän lahjoja vaan Klamin mielestä hänen ensimmäinen sävellyskonsertti jossa jousisekstetto oli päänumerona hipoi kuivuudessaan ennätyksiä jousiseksteton ollessa loputtoman harmaata musiikkia ja niin sävellysteknillisen työn toteutuksen kuin musiikillisten ajatustenkin puolesta heikko ja kelvoton teos jos puhallinsekstetto onkin hivenen parempi mutta on vaille sisäistä merkitystä ja musiikillisten ajatusten henkevyyttä enkä tiedä ovatko salmenhaaran mukaan hiukan teoretisoivat ja melko jyrkkääkin kritiikkiä saaneet sinfoniat yhtään sen parempia ja jotka tuovat perustaltaan kansallisromanttiseen tyylikehykseen groteskeja aineksia vaikka Wikipedian mukaan ovat tyyliltään uusklassisia Ringbomin saadessa virikkeitä Hindemithin vapaatonaalisuudesta ja kenties hänen orkesterisäestykselliset laulusarjat edustavat hänen parasta antiaan säveltaiteelle.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
