| Aihe: Koulujen musiikkikirja Musiikin maailma | |
|---|
 megatherium
01.07.2022 07:29:56 (muokattu 01.07.2022 19:44:51) | |
|
Löysin kaapista vanhan koulujen musiikin kirjan Musiikin maailma, Musica III 1960 luvulta joka on kuulunut jollekin perheenjäsenellemme mutta on siirtynyt perintönä minulle.
Tai totta puhuen se on kuulunut minulle jo melko pitkään kun kukaan muu ei ole sitä huolinut joten mistään uudesta löydöstä ei siis ole kyse mutta ennen en ollut tutkinut sitä näin tarkasti suomalaisten säveltäjien osalta vaan kiinnostukseni on kohdistunut lähinnä vain kirjan Mozart antiin ja hänen elämäkertatietojaan ja musiikkiaan koskeviin kommentteihin omilta lukioajoiltani lähtien, lisäten sivun reunaan kaikenlaisia muistiinpanoja, ja Bachin kuvan päälle olen vetänyt näköjään henkselit mistä lie sitten suivaantuneena, ilmeisesti jonkinlaista mustasukkaisuutta tai kateuttako tuntien hänen väitettyä suuruuttaan säveltäjänä koskien, kun olen tussikynällä mustannut kyseisen kaikkien aikojen suurimmaksi säveltäjäksi häntä tituleeraavan lauseen ja jollaista väitettä objektiivinen musiikkitiedekään ei nykyään hyväksyisi, kun tuohon aikaan palvoin Mozartia, jota itse vankasti pidin säveltäjistä suurimpana ja pidän yhä, vaikkakaan en näköjään kyennyt yhtymään näkemyksiin, joiden mukaan Taikahuilu saati Requiem kuuluisivat säveltäjän merkittävimpiin teoksiin, kun olen kritisoinut asiaa tietyin merkinnöin, puhuessani hieman naiivisti Requiemin kalman kalpeudesta, eikä kumma kyllä kirjassa ole halaistua sanaakaan Mozartin pianokonsertoista kamarimusiikkiteoksista kuten jousikvintetoista puhumattakaan joista 4. kvintetossa Einstein puhui Getsemanesta ja Hermann Abert tunsi viiltävää tuskaa, nyyhkivää epätoivoa ja fatalistisia syöksyjä joita Hildesheimer piti virheellisenä tulkintana vaikka hänen mukaansa meillekin tapahtuu jotakin ja kvintetto vaikuttaa meihin syvän traagisesti ja Muusikin maailma kirjassa todetaan että Mozartin musiikki säteilee ihmeellistä sopusointuista kauneutta mutta itse sanoisin kenties kokeneempana että se sisältää ennen kaikkea mittaamattoman emotionaalisen syvyysperspektiivin ja kyvyn järkyttää sielua vaikka pinnalta katsoen ei aivan sitä uskoisi.
Kirja esittelee yllättävän laajasti suomalaisia säveltäjiä sekä musiikin universaaleja mestareita ja on erittäin mielenkiintoinen todiste aikansa suomalaisten säveltäjien saavuttamasta asemasta silloisessa musiikkimaailmassa ja tuo ilmi säveltäjien nauttiman arvostuksen kiinnostavalla tavalla ja kirjaa tutkimalla voidaan myös päätellä kirjasta pois jätettyjen säveltäjien asemasta sekä heidän nauttimasta arvostuksestaan tuon ajan suomessa yhtä ja toista.
Mukana on sekä vanhoja suomalaismestareita että paljon 60 luvulla vaikuttaneita säveltäjiä ja yllättävintä minusta on kirjasta ilmenevien silloisen nuoren polven säveltäjien vahva asema ja esiin marssi taidemusiikkikentässä heidän saamastaan palstatilasta päätellen ja verrattuna moniin poisjääneisiin taiteellista kukoistustaan eläneisiin vanhempiin mestareihin joita tuohon aikaan olisi ollut Tuukkanen, Saikkola, Fordell, Aaltonen, Leiviskä, Pesonen, Karjalainen joista kenellekään ei ole omistettu pienintäkään mainintaa josta voi päätellä että tuon ajan suomen musiikkielämässä he olivat marginaalisia ja perifeerisiä hahmoja ja nuori Rautavaara, Segerstam, Otto Donner, Lindeman, Meriläinen, Gräsbeck, Heininen, Rydman ja Sallinen ovat ikään kuin ottaneet heidän paikkansa ja olleet ilmeisesti kohuttuina modernisteina jo tuolloin musiikkimaailmassa esillä, ja kaikkien huulilla ja tapetilla paljon näkyvämmin kuin mainitut jälkimadetojalaiset konsanaan.
Suomalaisista säveltäjistä on edelleen mainittu oopperasäveltäjät Pylkkänen ja Marttinen, kuorosäveltäjät Johansson ja Bergman, suomen kirkkomusiikin grand old man Sulo Salonen, Ahti Sonninen, kilpinen, klami, kokkonen jne.
'
Mielenkiintoista on myös ettei Melartinia noteerata kirjassa lainkaan sinfonikkona vaan ainoastaan pienimuotoisten teosten säveltäjänä.
Huomion arvoista on myös se että perinteiseen tapaan kirjassa on omistettu kokonainen sivu jean Sibeliukselle joka on ikään kuin omassa ylhäisessä yksinäisyydessään käsiteltynä erillään ja edellä muita suomalaissäveltäjiä lyhyine elämäkertatietoineen jossa kuvaillaan kuinka Janne viihtyi luonnossa ottaen viulunsa kainaloon ja mennessään metsään soittamaan. Jannen 10 vuotiaana säveltämän vesipisaroita kappaleen nuotit ovat myös kyseisellä sivulla.
On tosin mahdollista että nyt yli 50 vuotta myöhemmin ollaan jo musiikin suhteen valistuneempia ja nykypäivänä painetuissa koulujen musiikkikirjoissa esitellään toivon mukaan Musiikin maailma kirjaa vieläkin laajemmin suomalaisia vanhoja säveltäjämestareita unohtamatta mainittuja jälkimadetojalaisia säveltäjiä ja sinfonian mestareita vai oletteko te tutustuneet nykypäivän koulujen musiikkikirjoihin jotta osaisitte sanoa kuinka asian laita on? Onko teillä esim. jälkikasvua jolla olisi koulussa oppi aineena musiikki?
Voisitteko tehdä palveluksen ja katsoa kullannuppunne musiikkikirjasta, mikäli hänellä on musiikki oppi aineena, onko siellä mainittu suomalaista säveltäjistä Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fordell, Leiviskä tai Pesonen. Asia kun kiinnostaa minua niin paljon kun Prophet nimimerkin kanssa oli asiasta hieman väittelyä tässä taannoin enkä nykypäivän koulun musiikkikirjojen sisällöstä tiedä tuon taivaallistakaan mutta Prophet väitti etteivät ed. mainitut nimet kuulu opetussuunnitelmaan. Miten on? Löytyykö ko. säveltäjistä musiikkikirjoissa mainintaa?
Kuuntelin muuten eilen syvästi vaikuttuneena meri sinfonian koko myrsky osan alusta loppuun ja oivalsin että sen ilmaisurekisteri on huomattavasti laajempi ja ekspressiivisessä voimassaan ilmaisu myös voimakkaampaa ja syvempää kuin vaikka Siben 5. sinfoniassa ja jonka musiikista tuukkasen on väitetty saaneen vahvoja vaikutteita joka lienee eräs syy sen katoamiseen ja poissaoloon ohjelmistosta mutta jotka epäilykset olen osoittanut vääriksi ja pätemättömiksi tuukkasen taiteellisesti kypsimmän tuotannon ollessa hyvinkin persoonallista ja sibelius vaikutteista vapaata ja edellistä ilmaisuvoimaisempaa musiikkia olkoonkin että tuukkanen on vielä varhaistuotannossaan ollut sibelius vaikutteiden alainen nähdessämme kevyemmällä kädellä kirjoitetun serenadin es duuri taustalla paikka paikoin kummittelevan sibeliuksen 5. sinfonian tematiikan.
En tohdi kuitenkaan uskoa, että monien mielestä ohjelmistosta kenties hyvästä syystä kadonneita ja anakronistisia postromanttisia Tuukkasen sinfonioita otettaisiin kovin herkästi uudelleen ohjelmistoon, sillä esim. E-P Salonenkin Klamin tavoin näki Tuukkasen musiikin liian Sibelius vaikutteisena mitä se ei faktisesti kuitenkaan ole vaikka esim. Serenadissa voi kuulla taustalla kummittelevan Sibben 5. sinfonian vaikutuksen paikka paikoin ja esim. meri sinfonian päätösosan vaskeen valettu loppunousu on muokattu ilmeisesti juuri kyseisen sinfonian tuskaisen kromatiikan läpi nousevan lopun mukaan jonkin verran sitä ehkä muistuttaen vaikka kuitenkin esim. Amazonin verkkokaupan arvostelussa Tuukkasen musiikki tuo pikemminkin mieleen ajoittain Carl Nielsenin ja Salmenhaaran mukaan hän edustaa uusklassismin ja kansallisromantiikan synteesissään Klami traditiota mutta luulen että juuri Tuukkasen musiikin kuulijassaan ehkä herättämät Sibelius alluusiot ja assosiaatiot tehnevät siiitä taiteellisen johtajan mielestä persoonattomamman ja epäoriginellin minkä vuoksi sitä tuskin otetaan ohjelmistoon mutta voihan sitä yrittää jospa vaikka lykästäisi vaikka hyvin tiedetään etä Olli pitää Prkofjevista jota on paljon itsekin soittanut pianolla..
Mutta kyllä mun täytyy sanoa että tämä Prokofjevin klassillinen sinfonia no 1 on kuin pitkää nenäänsä näyttävänä neoklassikkona jotakin pikkuporvarillista ja pinnallista nypläämistä siihen verrattuna kun äsken itse kuvitteellisesti johdin ja haltioituneena kuuntelin suu ammollaan ällistrynyt ilme kasvoillani istuvaltani Tuukkasen Meri sinfonian myrskyä lähes hurmiossa jota tunnetta en tavoittaisi milloinkaan venäläisestä olkoonkin että sinfoniansa on ammattitaitoisesti orkestroitu mutta tuo Haydnin musiikin jäljittely jotenkin risoo ja musiikista puuttuu syvyyttä jota ei ehkä 18 vuotiaalta vielä sopisi liiemmälti odottaakaan. Ihmettelisin jos Tuukkasen 1. sinfonia ei olisi prokofjevin klassillista syvällisempi vielä joistakin Sibelius ja Tsaikovski vaikutteistaan huolimatta joita siinä kuulemma esiintyy.
Prokofjevin 5. sinfonian nopeat osat kuten 2. osa allegro marcato ovat minusta sellaista lähes viihteellistä rallattelua, että löysin itseni sen jälkeen lumoutuneena jopa Tuukkasen serenadia kuuntelemassa, joka ei liene taiteelliselta kypsyydeltään edes hänen sinfonioidensa tasoa joissa on sitten jo huomattavasti enemmän syvyysperspektiiviä, johon en usko Prokofjevin yltävän "miehekkään rohkealla 5. sinfoniallaan" joksi säveltäjä itse sitä nimitti ja jossa on enemmän terävää ironiaa, pilailevuutta, joskin myös runollisuutta ja lyyrisyyttä, Prokofjevin ollessa kuitenkin melko tyypillinen sinfonikko.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Tokihan oppikirjoissa voi olla lyhyesti mainittu kyseisiä säveltäjiä, mutta kun musiikin oppikirjan tekstistä ehdittiin käsitellä vain murto-osa. Luonnollisesti meni enemmän aikaa soittoon ja lauluun. Muistan itse hyvin peruskoulun ja lukion musatunneilta. Jos tenteissä kyseltäisiin Tuukkasesta, Leiviskästä, Fordellista, Saikkolasta ym. , niin kyllä niitä silloin musatunnilla käsiteltäisiin ja kuunneltaisiin. |
megatherium
03.07.2022 14:07:44 (muokattu 03.07.2022 14:09:52) | |
|
Prophet: Tokihan oppikirjoissa voi olla lyhyesti mainittu kyseisiä säveltäjiä, mutta kun musiikin oppikirjan tekstistä ehdittiin käsitellä vain murto-osa. Luonnollisesti meni enemmän aikaa soittoon ja lauluun. Muistan itse hyvin peruskoulun ja lukion musatunneilta. Jos tenteissä kyseltäisiin Tuukkasesta, Leiviskästä, Fordellista, Saikkolasta ym. , niin kyllä niitä silloin musatunnilla käsiteltäisiin ja kuunneltaisiin.
Arvoitukseksi näin ollen jääkin onko nykypäivän koulun musiikin oppikirjoissa ylimalkaan mainittu kyseisiä säveltäjiä sanallakaan ja vaikka olisikin niin jäävätkö ne niin yleisluontoisiksi ja ylimalkaisiksi pelkkää säveltäjänimeä koskeviksi luonnehdinnoiksi vailla syventävää heidän musiikkiaan ja tuotantoaan koskevaa tietoutta että heidän elämäntyöstään kyseltäisiin tuskin myös tentissä joka on oleellisin tapa testata oppilaiden tiedon hallintaa ja omaksumiskykyä. Kyseisten säveltäjien kuuntelua voi hankaloitta se ettei heidän musiikistaan ole saatavilla juuri ajanmukaisia äänitteitä ja CD levyjä joitakin harvoja lukuun ottamatta joihin minunkin on tyytyminen. Minäkin muistan musatunneilta kun taidettiin kuunnella enemmän sellaista suomalaista musiikkia joka ei niinkään merkitse minulle enää mitään eikä vetoa tunteisiini vaikka jossakin vaiheessa nuoruuttani minäkin fanitin Sibben Finlandiaa ja viulukonserttoa jotka nyttemmin ovat jo menettäneet merkityksensä suosikkeina.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Ei ole mainittu kyseisiä henkilöitä peruskoulun musiikinkirjoissa ja mielestäni hyvä niin. Parempi keskittyä siihen musiikkiin ja sen tekemiseen/soittamiseen/esittämiseen, kuin pölyttyneisiin säveltäjiin. Niitä voi tankata sitten yliopistossa jos tahtoo. Musiikin kuuluu olla leikkiä.
Aum Trayambakam Yajamahe
Sugandhim Pushtivardhanam
Urva Rukamiva Bandhanaan
Mrityor Mokshiye Maamritat |
megatherium
03.07.2022 14:34:06 (muokattu 03.07.2022 14:55:46) | |
|
Henri Henri Olavi: Ei ole mainittu kyseisiä henkilöitä peruskoulun musiikinkirjoissa ja mielestäni hyvä niin. Parempi keskittyä siihen musiikkiin ja sen tekemiseen/soittamiseen/esittämiseen, kuin pölyttyneisiin säveltäjiin. Niitä voi tankata sitten yliopistossa jos tahtoo. Musiikin kuuluu olla leikkiä.
En minä sitä kiistäkään etteikö itse musiikin tekeminen olisi olennaisinta musiikintunneilla mutta rajoittuneessa näkökulmassa suomen musiikkiin on vain se huono puoli että iso osa suomen musiikin historiaa tahtoo jäädä hämärän peittoon jonka tietämys kuluu kuitenkin vähintäänkin yleissivistykseen ja saattaa rikastuttaa myös henkisesti ja emotionaalisesti musiikin harrastajaa jos hän löytää kyseisen musiikin pariin jota jo kuten tuli mainittua on levytetty ikävä kyllä kovin niukasti.
Miksi musiikin oppikirjassa pitäisi sitten mainita Rautavaara ennemmin kuin esim. Tuukkanen tai Saikkola joita pitäisin omasta mielestäni edellistä verevämpinä säveltäjinä kuten Leiviskä ja luultavasti Aaltonenkin on, sitä minä en ymmärrä.
Vai Ovatko nämä pelkästään mielipidekysymyksiä jokaisen omatessa omat suosikkisäveltäjänsä eikä säveltäjien keskinäistä paremmuutta voida arvioida objektiivisin kriteerein?
Kirjassa todetaan että Rautavaaran musiikki on läpeensä hienostuneen sointiaistin leimaamaa ja että hän löi itsensä läpi kansainvälisessä kilpailussa palkitulla sävellyksellään requiem in our time ollessaan monien muidenkin sävellyskilpailujen voittaja.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
 Prophet
03.07.2022 15:16:04 (muokattu 03.07.2022 15:25:52) | |
|
Muistan hämärästi ala- tai yläasteen musakirjassa mainitun Rautavaaran, Kokkosen, Kilpisen, Klamin, Sallisen. Hieman tekstiä, kuva ja joku nuottikin. Ei muita aiemmin lueteltuja säveltäjiä. Musiikin oppikirjojakin oli useita kouluvuosein aikana. Joskus sen sai omaksi, joskus ei saanut omaksi ja joskus se "unohtui" omaksi. |
|
Henri Henri Olavi: Parempi keskittyä siihen musiikkiin ja sen tekemiseen/soittamiseen/esittämiseen, kuin pölyttyneisiin säveltäjiin. Niitä voi tankata sitten yliopistossa jos tahtoo. Musiikin kuuluu olla leikkiä.
Juurikin näin. Ei ketään kiinnosta raskaisiin sinfonioihin perehtyminen peruskoulun tai lukion oppitunnilla. |
megatherium
03.07.2022 15:29:01 (muokattu 03.07.2022 15:35:47) | |
|
Prophet: Muistan hämärästi ala- tai yläasteen musakirjassa mainitun Rautavaaran, Kokkosen, Kilpisen, Klamin, Sallisen. Hieman tekstiä, kuva ja joku nuottikin. Ei muita aiemmin lueteltuja säveltäjiä. Musiikin oppikirjojakin oli useita kouluvuosein aikana. Joskus sen sai omaksi, joskus ei saanut omaksi ja joskus se "unohtui" omaksi.
Kyllä siellä on täytynyt olla suomen musiikin isä Pacius, Melartin, Merikannot, Madetoja ja Sonninen ja Pylkkänenkin kuten tässä 60 luvunkin kirjassa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
03.07.2022 15:33:13 (muokattu 03.07.2022 15:56:06) | |
|
Prophet: Juurikin näin. Ei ketään kiinnosta raskaisiin sinfonioihin perehtyminen peruskoulun tai lukion oppitunnilla.
Eivät ne nyt niin raskaita ole tai olisivat ehkä olleet silloin minunkin lukioaikana kun kuuntelin pääasiassa vain Mozartia, Haydnia, Beethovenia ja Schubertia paitsi että kyllä Schubertin 9. sinfoniakin melko lailla raskas ja taivaallisen pitkä sinfonia sekin on kun joskus sitä nuorena valtaisassa hurmiossa kuuntelin ja silti kykenin syvällisesti käsittämään ja omaksumaan sen persoonallisen sävelkielen ja valtavat mittasuhteet. Kyllä me taisimme peruskoulun musiikintunnilla kuunnella mm. Beethovenin kohtalonsinfoniaa ja Mozartin myöhäissinfonioita mitä kautta sain herätyksen klassisen musiikin maailmaan.
Kuka on sanonut että musiikin oppitunnilla pitäisi välttämättä soittaa raskaita sinfonioita? Onhan näiltä unohdetuilla säveltäjille levytetty pienimuotoisempiakin lyyrissävyisiä kappaleita kuten Tuukkasen "orkesterimusiikkilevyllä" näkyy kuten esim. ihana Unikuva, Eepillinen sävelmä tai Romanssi tai vaikka Uuno Klamin ylistämä Serenatan 4. allegro con fuoco osa juoksevassa allegrossaan ja jotka kaikki lie kirjoitettu amatööriorkesterille.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Prophet
03.07.2022 15:51:51 (muokattu 03.07.2022 15:54:17) | |
|
megatherium: Kyllä siellä on täytynyt olla suomen musiikin isä Pacius, Melartin, Merikannot, Madetoja ja Sonninen ja Pylkkänenkin kuten tässä 60 luvunkin kirjassa.
Korjaus em. asiaan. Melartin, Madetoja, Merikanto, Sonninen siellä olivat.
Schubertin Forellia laulettiin. Hyvä suomalainen sanoitus "...näin silmieni eessä mä pienen forellin..." Ave Maria siellä tais olla myös. |
megatherium
03.07.2022 15:57:38 (muokattu 03.07.2022 16:10:46) | |
|
Prophet: Korjaus em. asiaan. Melartin, Madetoja, Merikanto, Sonninen siellä olivat.
Schubertin Forellia laulettiin. Hyvä suomalainen sanoitus "...näin silmieni eessä mä pienen forellin..." Ave Maria siellä tais olla myös.
Ettekö te joutuneet kuuntelemaan wieniläisklassisten säveltäjien maailman kuuluja sinfonioita lainkaan? Niistä minä sain herätyksen klassiseen musiikkiin kuten Haydnin Yllätys tai rummunisku sinfonian nro 94 hitaasta Andante osasta jonka keskellä kajahtavan tutti fortissimon on ollut tarkoitus herättää kaikki konsertissa nukkujat.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Prophet: Muistan hämärästi ala- tai yläasteen musakirjassa mainitun Rautavaaran, Kokkosen, Kilpisen, Klamin, Sallisen. Hieman tekstiä, kuva ja joku nuottikin. Ei muita aiemmin lueteltuja säveltäjiä. Musiikin oppikirjojakin oli useita kouluvuosein aikana. Joskus sen sai omaksi, joskus ei saanut omaksi ja joskus se "unohtui" omaksi.
Meillä ei moisia enää ollut peruskoulun musakirjoissa. Kävin peruskoulun 1986-1995.
Aum Trayambakam Yajamahe
Sugandhim Pushtivardhanam
Urva Rukamiva Bandhanaan
Mrityor Mokshiye Maamritat |
|
megatherium: Ettekö te joutuneet kuuntelemaan wieniläisklassisten säveltäjien maailman kuuluja sinfonioita lainkaan? Niistä minä sain herätyksen klassiseen musiikkiin kuten Haydnin Yllätys tai rummunisku sinfonian nro 94 hitaasta Andante osasta jonka keskellä kajahtavan tutti fortissimon on ollut tarkoitus herättää kaikki konsertissa nukkujat.
Ei meillä. Me soitettiin nokkahuilulla Ostakaa makkaraa ja rummuilla vedettiin beat-komppia.
Aum Trayambakam Yajamahe
Sugandhim Pushtivardhanam
Urva Rukamiva Bandhanaan
Mrityor Mokshiye Maamritat |
|
Jotta Prophetin väitteet sinfonioiden raskaudesta tulisi vielä perinpohjaisemmin kumottua niin onhan esim. Prokofjevilla ilmava ja kevyt uusklassinen sinfonia joka on sävelletty Haydnin hengessä ilman tämän syvyyttä mahdollisimman suppein klassisin muodoin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
03.07.2022 17:21:06 (muokattu 03.07.2022 17:26:44) | |
|
Henri Henri Olavi: Ei meillä. Me soitettiin nokkahuilulla Ostakaa makkaraa ja rummuilla vedettiin beat-komppia.
Ihmeellistä. Ilman musiikintunneilla soitettuja klassisten sinfonioiden ääninäytteitä ja teosesittelyitä olisin tuskin koskaan tuntenut vetoa klassisen musiikin maailmaan niin paljoa ja niin syvästi kun sen jälkeen kun sain koulussa siihen herätyksen ja hankimme isän kanssa Sävelten siivin kansion valituilta paloilta jossa yksi levy on kokonaan omistettu kuuluisien sinfonioiden katkelmille josta sain kimmokkeen hankkia kokonaisten sinfonioiden levytyksiä ja koin varsinkin Mozartin ja Beethovenin pianokonsertoista suurimmat emotionaalisimmat kokemukseni. Mekin kyllä soitimme nokkahuilulla erilaisia kappaleita ja soitimme rumpuja.
Miten sitten tulit kiinnostuneeksi klassisesta musiikista, Pendereckistä, Saariahosta ja Rautavaarasta, jollet saanut koulussa siihen herätettä?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
 p130
03.07.2022 17:47:41 | |
|
megatherium: Jotta Prophetin väitteet sinfonioiden raskaudesta tulisi vielä perinpohjaisemmin kumottua niin onhan esim. Prokofjevilla ilmava ja kevyt uusklassinen sinfonia joka on sävelletty Haydnin hengessä ilman tämän syvyyttä mahdollisimman suppein klassisin muodoin.
Hirveää paskaa, ei kiinnosta. Tätä mieltä on 99.99% peruskoululaisista.
Olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman kanssa väärässä. |
Prophet
03.07.2022 17:58:58 (muokattu 03.07.2022 18:01:47) | |
|
megatherium: Ettekö te joutuneet kuuntelemaan wieniläisklassisten säveltäjien maailman kuuluja sinfonioita lainkaan? Niistä minä sain herätyksen klassiseen musiikkiin kuten Haydnin Yllätys tai rummunisku sinfonian nro 94 hitaasta Andante osasta jonka keskellä kajahtavan tutti fortissimon on ollut tarkoitus herättää kaikki konsertissa nukkujat.
Tuskinpa. Soitto, laulu ja erilaisiin soittimiin perehtyminen oli onneksi pääasia. Ja joskus tunnetuimpia säveltäjiä käsiteltiin tunnilla. Oli myös vierailukäyntejä. Levyraatiakin oli ja siihen ei varmasti kuulunut klassinen musiikki sinfonioineen. |
megatherium
03.07.2022 18:03:07 (muokattu 03.07.2022 18:05:45) | |
|
Prophet: Tuskinpa. Soitto ja laulu oli onneksi pääasia. Levyraatiakin oli ja siihen ei varmasti kuulunut klassinen musiikki sinfonioineen.
Kun soitin erään kerran Tuukkasen Scherzinoa Romanttisista tuokioista jousille opus 8 erään tutun kuullen hän kehaisi musiikkimakuani hienoksi.
Oletankin Beethovenin ja Mozartin kuuluvan näihin tunnetuimpiin säveltäjiin joihin kenties oppitunnilla perehdyitte.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
03.07.2022 18:10:28 (muokattu 03.07.2022 18:15:08) | |
|
p130: Hirveää paskaa, ei kiinnosta. Tätä mieltä on 99.99% peruskoululaisista.
Nykyään peruskoululaiset saattavat musiikkimaun pinnallistuttua näin ajatellakin mutta meidän aikoihimme jopa vähemmän musikaaliset ja klassisesta musiikista piittaamattomatkin saattoivat tunnistaa ainakin Beethovenin musiikissa jotakin vallankumouksellista, poikkeuksellisen suurta ja dramaattista.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
03.07.2022 18:23:25 (muokattu 03.07.2022 18:24:42) | |
|
Prophet: Oli myös vierailukäyntejä.
Mitä nämä vierailukäynnit pitivät sisällään? Meillä ei ollut sellaisia koskaan edes lukioaikana koulussa vai käsittivätkö ne konsertissa tai oopperassa käyntejä? Itse en ollut mukana kun luokka kävi oopperassa kuuntelemassa Carmenia eikä moni tuntunut pitävän siitä juuri lainkaan vaan ilmeisesti esityksen aikana puuhasivat jotakin muuta.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
