| Aihe: Onko yhden säveltäjän suosiminen mielekästä? | 1 |
|---|
 megatherium
18.06.2022 09:04:13 (muokattu 18.06.2022 21:12:46) | |
|
Itse sanoisn että yksilöllä voi ja saa olla kuinka suppea musiikillinen maku tahansa mutta esim. jonkin julkisen palvelun toimijan kuten Ylen tehtävä on palvella laajasti kuulijoita ja tyydyttää heidän tarpeitaan eikä yhden säveltäjän suosiminen, olkoon se kuka tahansa, ole mielekästä vaan monipuolinen mahdollisimman monen eri säveltäjien musiikin tarjoileminen palvelee ja tyydyttää paremmin kaikkien tai ainakin useampien kuulijoiden tarpeet. Ehkäpä yle pelkää ettei sen ohjelmia kuuntele kukaan jos esim. soivaan arkistoon ladataan sen omaa tuotantoa edustavien harvinaisempien säveltäjien musiikkia sillä lataamalla soivaan arkistoon mahdollisimman suositun säveltäjän musiikkia pilvin pimein se turvaa ohjelmilleen mahdollisimman suuren yleisön ja koittaa tavoittaa mahdollisimman laajan kuulijajoukon sen sijaan että soivaan arkistoon lisättäisiin yksi kappale esim. kutakin vähemmän tunnettua säveltäjää. Tuo yhden säveltäjän suosiminen tietysti edellyttää sitä että yleisön joukosta löytyy esim. paljon kuulan musiikille vihkiytyneitä kuulijoita ja spesialisteja kun klassisen musiikin kiinnostus yleisön joukossa on muutenkin vähäisempää ja rajallisempaa kuin populaarimusiikin. On tietenkin hyvin problemaattista että esim. suomessa on syntynyt säveltäjien välille tällainen kahtiajako joka jakaa säveltäjät tunnettuihin ja populaareihin ja tuntemattomiin ja hyljeksittyihin säveltäjiin vaikka kummassakin kategoriassa löytyy niin laadukasta kuin heikkolaatuistakin musiikkia mutta tällaisessa populariteettia korostavassa näkemyksessä ei ole objektiivisuuden häivääkään kun se ei noteeraa säveltäjiä puhtaasti musiikillisen laadun perusteella vaan ainoastaan populariteetin mukaan sekä niiden tunnettavuuden perusteella eri lokeroihin. On todella paradoksaalista että säveltäjän merkityksen sanelee pelkästään sen nauttima populariteetti eikä musiikillinen laadukkuus ja musiikilliset ansiot sinänsä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
 p130
18.06.2022 10:15:01 | |
|
Sibelius nyt vain on ylivertainen.
Olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman kanssa väärässä. |
megatherium
18.06.2022 10:40:28 (muokattu 18.06.2022 14:33:49) | |
|
p130: Sibelius nyt vain on ylivertainen.
Voitko yhtään perustella näkemystäsi? Itse sanoisin että ei missään tapauksessa ole, sen voin vaikka vannoa kunniani ja omantuntoni kautta ja pitkällisellä taidemusiikin kuuntelukokemuksella, ainakaan mitä tulee emotionaaliseen syvyyteen ja voimaan, siis puhtaasti musiikin vaikuttavuuteen, jota en itse ole koskaan huomannut tai pannut merkille hänen musiikkiaan kuunnellessani vaan vaikutelma on lähes aina ollut emootioköyhä, kylmä ja ontto tai toisinaan myös korni joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta eivätkä kyseisen säveltäjän sinfoniat ainakaan tee suurta vaikutusta minuun.
Aluksi kyllä hankittuani itselleni CD levyn jolla itse Karajan johtaa Sibban 5. sinfonian, teoksen sibeliaaninen jousikudos ja jousitremolo hurmasivat minut täyteläisyydellään, mutta tämä tunne osoittautuikin melko pian ensiviehätyksessään vain pintakiilloksi enkä tavoittanut teoksesta mitään syvempiä dimensioita tai emotionaalisia syvätasoja kuten aiemmin suurista wieniläisklassikoita, Mozartista, Beethovenista, Haydnista ja Schubertista sekä myöhemmin Deliuksesta, Melartinista, Tuukkasesta ym.
Syy siihen miksi ylimalkaan ryhdyin kuuntelemaan muiden suomalaissäveltäjien musiikkia Sibeliuksen musiikkiin tutustumisen jälkeen ja hänen fanituksestaan vihdoin luovuttuani oli siinä kun Paavo Berglund väitti Sibeliuksen olevan säveltäjänä omaa luokkaansa jota sitten väitteenä kovasti kummeksuin ja epäilin saadessani jo tuta Sibeliuksen musiikin emotionaalisen köyhyyden ja halusin kovasti osoittaa tuon vaikeasti nieltävissä olleen väitteen paikkansa pitämättömyyden ja falskiuden kunnes sitten päätin ottaa härkää sarvista ja ryhtyä hankkimaan minulle entuudestaan tuntemattomien muiden suomalaisten säveltäjien musiikkia levyhyllyyni ja sitä mukaa kun kokoelmani karttui olin yhä vakuuttuneempi siitä että Berglundin väite oli perätön tullessani siihen tulokseen ettei Sibelius voi olla yksinään suomen suurin säveltäjä vaan oli monia muita hyviä ja parempia säveltäjiä kuin hän.
Mielestäni Sibeliuksen musiikista puuttuu ekspressiivisiä ominaisuuksia. Syy Sibeliuksen varsin yksinkertaisen ja sisäänpäin kääntynyttä modaalisuutta edustavan musiikin suosioon lienee ehkä siinä että se karttaa kaikkea sielullista syväluotausta ja shokeeraamista vaan on sangen kotikutoista, konservatiivista, provinsiaalista ja epäkompleksisuudessaan vaivattomasti lähestyttävää musiikkia joka ei kosketa syvimpiä ja sisimpiä tuntoja. Sibelius on lähinnä siksi vakiinnuttanut paikkansa ohjelmistossa että on ollut ensimmäinen varsinainen suomalainen orkesterisäveltäjä ja sinfonikko joka on lyönyt itsensä läpi teoksillaan ja saanut niitä esille myös ulkomailla.
Sitä paitsi kaikki säveltäjät ovat samanarvoisia. Ketään ei saa nostaa muiden yläpuolelle eikä kukaan voi olla ylivertainen muihin nähden.
Ylivertaisuudesta tuli mieleeni että tuo Kalervo Tuukkasen Meri sinfonian Tubesta ja Spotifysta poissaolollaan loistavan lähes impressionistisen pehmeän laajan avausosan Largo taite jota äsken taas hieman kuuntelin tenorin ja sopraanon vokaaliiseihin saakka on niin iihana ettei sitä sanoin pysty kuvailemaan ja sitä voi eittämättä pitää suomen säveltaiteen historian eräänä kauneimpana lukuna eikä esim. edes niinkään populaari säveltäjä kuin Sibba tai Kuulakaan ole koskaan säveltänyt mitään yhtä kaunista, koskettavaa ja herkkää kuin korkeintaan jossakin iltatunnelmassaan mieskuorolle mutta ei orkesterille.
Jotenkin sellainen pikkuporvarilliseen makuun sopiva tunnelmiltaan kevyt haikailu jota kansallissäveltäjämme edustaa vaikka 6. sinfonian johdannossa ei synnytä sellaisia väkeviä tunnetiloja joihin pystyy esim. Melartin, Leiviskä, Saikkola, Pesonen, Tuukkanen, Aaltonen ym. vahvoilla sinfonioillaan.
Jassoo. TV:stä näyttäisi tulevan tuo Sibban askeettinen pettuleipä sinfonia joka ei synnytä minussa suuria intohimoja eikä värisytä ankeudessaan sieluani millään tavalla ja juuri samaan aikaan kuuntelinkin spotifysta meri sinfonian vaikuttavampaa Myrsky osaa varpaisilleni nousten pakahtuneena meren vaahtopäille nousseita maininkeja ja yltyvän tuulen ulvontaa kuvailevan musiikin kiihkeästä sykkeestä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
p130
18.06.2022 14:26:34 | |
|
Eiköhän tähän riitä perusteeksi asema esimerkiksi Ylen ohjelmistossa.
Olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman kanssa väärässä. |
megatherium
18.06.2022 14:49:57 (muokattu 22.06.2022 20:32:40) | |
|
p130: Eiköhän tähän riitä perusteeksi asema esimerkiksi Ylen ohjelmistossa.
Yle myötäilee vain yleistä mielipidettä ja oletettavasti kansan suuren enemmistön makua joka ei tunne juuri muita säveltäjiä. Jos tuntisi sen käsitykset voisivat hyvinkin muuttua.
Ei Yle mikään jumala ole, joka näkee ja tietää kaiken ja kohtelee kaikkia säveltäjiä yhdenvertaisesti ja tasavertaisesti ja ymmärtää mikä on objektiivisin kriteerein arvioituna parasta musiikkia vaan silläkin on ns. oma lehmä ojassa. Siellä on tavallisia ihmisiä töissä joille ylen hallintoneuvosto on antanut ilmeisesti tarkat määräykset kuinka toimia ja kenen säveltäjän musiikkia saa ja voi esittää ja painottaa ohjelmistossa jossa sanelevana tekijänä on juuri yleisön makutottumukset joita ylen on myötäiltävä parhaalla mahdollisella tavalla eikä ruvettava sooloilemaan ja asettua poikkiteloin kansan makua vastaan joka epäilemättä olisi täysin ymmällään ja hämillään jos Saikkolat, Fordellit, Tuukkaset ja Aaltoset valloittaisivat ohjelmiston.
Se ei ole objektiivinen ohjelmistofilosofiaansa toteuttaessaan eikä kannanotoissaan vaan koko ohjelmapolitiikka perustuu vain säveltäjien populariteettiin jolla kalastetaan kuulijoita ja oikeutetaan ylen toiminta.
Itse voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa ja todeta että joku Saikkolan sinfoninen kuva karjala palaa on äärettömästi vaikuttavampi teos surua ja sodan järjettömyyttä manifestoivassaan "ohjelmassaan" kuin yksikään Sibeliuksen sävelrunoista. Toisaalta Karjala palaa esitettiin myös ylen kanavilla aikoinaan.
Saan myös jatkuvasti voimakkaampia emotionaalisia kokemuksia tai olen haltioituneempi ja kiihottuneempi vaikka Melartinin, Tuukkasen ja Leiviskän sinfonioita kuunnellessani kuin Sibeliuksesta milloinkaan.
Eikö tämä jo todista omasta puolestaan että Sibelius on kaikkea muuta kuin ylivertainen ja pikemminkin vain laimea ja mitäänsanomaton ja jonka sinfoniat eivät tunnu missään kuten muuan kriitikko totesi tässä taannoin?
Säveltäjien populariteettikin perustuu pitkälti henkilökulttiin ja palvontaan eikä hahmot joiden historiaa ja persoonaa yleisö ei tunne, tunnu kiinnostavilta mutta Kuulan ja Sibeliuksen biografiat tunnetaan hyvin ja siksi ne kiinnostavat yleisöä.
Eikö Sibeliuksen säveltaiteen pitäisi tuntua munaskuissa saakka ja tuottaa kylmiä väreitä selkäpiihin jotta sitä voisi kutsua suureksi säveltaiteeksi sen sijaan että se ei tyydytä nyt millään tavoin emotionaalisten kokemusten tarvettani?
En kiellä sitä etteikö Sibelius osaisi kirjoittaa taitavasti ja hyvin orkesterille mutta hänen musiikistaan puuttuu silmiinpistävästi emotionaalinen sisältö joka on tärkein ominaisuus säveltaiteessa.
Ensin sitä ihminen tietysti luulee kun sitä pitkään toitotetaan eri auktoriteetti aseman saavuttaneiden tahojen taholta että Sibelius on suurin ja paras mutta kun sitä aihetta ts. suomalaista taidemusiikin historiaa sitten hartaasti ja perinpohjaisesti pöyhii niin tulee vastakkaiseen käsitykseen.
Aikoinaan kun olin ikään kuin niin aivopesty sibeliuksella ja hänen luulotellulla erinomaisuudellaan sekä sokaistunut sibeliuksen populaariudesta että en kyennyt näkemään ja tarkastelemaan suomen musiikin historiaa puhtaasdti objektiivisesti vaan nostin sibeliuksen ylitse muiden vaikken edes tiennyt muita suomalaisia suuria säveltäjiä ylimalkaan juuri olevankaan kunnes päätin ottaa asioista selvää ja hankkia levyhyllyyni suomalaista musiikkia mutta emmin kauan esim. Melartinin sinfonioiden lyhennettyjen versioiden hankkimista kun luulin niiden olevan vain jotakin jousiorkesterille tehtyjä kansanlaulusovituksia mutta ne osoittautuivatkin täysipainoisiksi ja täysimittaisiksi suurelle orkesterille sävelletyiksi sinfonioiksi.
Ärsyttää siinä mielessä Yle radio yhden ohjelmapolitiikka että siinä mennään ikään kuin äärimmäisyydestä toiseen kun ohjelmistossa esim. voidaan kuulla suomalaisen talvisodassa kaatuneen nuoren armas paloheimon pianomusiikkia mikä tietysti sinällään on hyväkin seikka että vähemmän tunnettuja suomalaissäveltäjiä kuullaan mutta kun ne voivat olla sitten niinkin tuntemattomia säveltäjiä ettei niistä tiedä suomalaisille säveltäjille omistettu kirjakaan mitään tai sitten soitetaan vain humoristi ja koomikko uuno klamin musiikkia joka vaikka soi hyvin ei uusklassisessa tyylissään tavoita syvempiä sielun syövereitä tai herätä kummempia intohimoja tai saa juuri millään tavoin pakahtumaan ja tähän suosioon on mm. vain syynä se ettei klamia unohdettu niinkuin hänen kollegansa sulho ranta joka vajosi musiikkimaailman virkamieheksi ja myös mm. orkesterimuusikot valitsivat klamin toiseksi suosituimmaksi suomalaiseksi säveltäjäksi vaikka monilla muilla suomi säveltäjillä on tunteisiin väkevämminkin vaikuttavia teoksia kuin klamilla mutta joita ei kuitenkaan sattuneesta syystä esitetä milloinkaan vaan paradoksaalisesti klamia vaikka esim. saikkolan karjala palaa on huomattavasti vaikuttavampaa musiikkia kuin edellisen säveltäjän mikään teos.
Mistä mahtanee johtua jonkin tietyn musiikin kyky saada kuulijansa haukkomaan henkeä ikään kuin hän olisi pakahtumaisillaan tai mikä ominaisuus musiikissa saa kuulijan lumoutumaan ja haltioitumaan tai saamaan tuntemaan poltetta rinnassaan jota kaikissa teoksissa tai kaikilla säveltäjillä ei ole? Vaikka pakahtuminen on tietysti kuulijasta ja hänen vastaanottokyvystään ja sen hetkisestä viretilastaan kiinni on kyseessä silti erikoinen piirre ja elementti johon on hankala löytää ja keksiä yksiselitteistä ja tyhjentävää vastausta joka selittäisi kyseisen ilmiön ja fyysisen reaktion. Pakahtumisilmiö ja-reaktio voi johtua olla niin monesta tekijästä ja olla niin monen tekijän summa etä on vaikea yksilöidä sen syitä ja syntyjä syviä. kyse voi olla yhtä hyvin nopeatempoisen musiikin rytmisestä draivista, menevyydestä ja kiihkeästä rytmisestä sykkeestä kuin hidastempoisemman musiikin hehkuvasta lyyrisyydestä.
Minusta ehti jo hetken tuntua siltä että varsinkin tuukkasen jousien pizzicatoilla alkava meri sinfonian myrsky osa on jo puhki soitettu mitä se totta puhuen paljolti lieneekin sillä vaikuttaisi siltä että se ei saa minua enää pakahtumaan niin voimakkaasti kuin ennen sillä olenhan kuunnellut sitä päivittäin lukemattomia ja jopa lähestulkoon kymmeniä kertoja mutta eilen ainakin tuntui taas siltä että kyseisessä osassa on jotakin emotionaalista kosketuspintaa ja hohtoa jäljellä ja tänäänkin tuo osa vaikutti väkevämmin kuin esim. kuuntelemani tsaikovskin erään sinfonian finaali josta voidaan päätellä ettei tuukkanen kalpene ainakaan tsaikan rinnalla vaikka tuskin kuuluukaan musiikkinhistorian suurten nerojen kategoriaan
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
p130
18.06.2022 16:22:39 | |
|
Sillekin on varmasti syy, että muita kotimaisia ei suuremmin tunneta.
En viitsi olla tuulimyllynä taistelussa sorrettujen puolesta. Sibbe on perseestä.
Olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman kanssa väärässä. |
megatherium
18.06.2022 16:37:30 (muokattu 18.06.2022 17:18:41) | |
|
p130: Sillekin on varmasti syy, että muita kotimaisia ei suuremmin tunneta.
En viitsi olla tuulimyllynä taistelussa sorrettujen puolesta. Sibbe on perseestä.
Kiitokset näistä mieltä ylentävistä sanoista ja kommenteista mutta siinä onkin paljon pohdittavaa kuten Erkki salmenhaarakin on mysteeriksi todennut että miksi kokonaiset sävellystuotannot katoavat ja joutuvat unohduksiin mutta eräänä syynä lienee se että musiikin kaanon on niin tavattoman jäykkä ja suppea ettei liikkumavaraa sen sisällä juuri ole ja kerran ohjelmistosta kadonnut säveltäjä putoaa pois myös musiikin kaanonista paitsi että kuuluuhan esim. Tuukkanenkin edelleen suomalaisen musiikin kaanoniin ja toisena syynä monien säveltäjien katoamiseen ohjelmistosta lienee modernismin toisen aallon rantautumisessa suomeen 1950-60 luvulla jolloin Tuukkaset, Aaltoset, Saikkolat vähitellen katosivat ohjelmistosta kohutun uuden modernismin tieltä vaikka kylläkin Rautavaara saattoi kirjoittaa jälkiromanttiseen tyyliin sinfonioita vielä paljon myöhemmin kuten kansainvälisen läpimurtosinfoniansa Angel of light, valon enkeli mutta Tuukkas parkaa ei muistanut kukaan kunnes Tuukkasen tekijänoikeuspalkkioiden turvin päätettiin tehdä pari hänen musiikilleen omistettua levyä muttei hänen sinfonioitaan juuri konserteissa kuulla vaikka niiden taiteellinen näkemyksellisyys sitä edellyttäisikin.
enkä nyt tiedä onko se Sibbekään nyt hirveän huono säveltäjä kuten edellä tuli mainittua hänen orkestroijan tai orkesterisäveltäjän kyvyistään mutta minusta hänen musiikkinsa ei herätä frigidiydessään ja emotionaalisessa köyhyydessään mitään kaipuuta jonka se myös tyydyttäisi kuten Mozartin musiikki.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Kerran vuodessa on Yle Radio Suomen illassa lähetys, johon voivat kuuntelijat soittaa ja esittää Ylen korkeimmille pomoille kysymyksiä ja toiveita eri aiheista. Siellä on myös musiikkipuolesta vastaavia kuulolla. Soita suoraan lähetykseen, kun se ohjelma ensi vuoden alkupuolella taas kerran tulee. Kysymyksesi esität lyhyen ytimekkäästi, et luentoa pitämällä. |
megatherium
18.06.2022 16:57:59 (muokattu 18.06.2022 16:59:08) | |
|
Prophet: Kerran vuodessa on Yle Radio Suomen illassa lähetys, johon voivat kuuntelijat soittaa ja esittää Ylen korkeimmille pomoille kysymyksiä ja toiveita eri aiheista. Siellä on myös musiikkipuolesta vastaavia kuulolla. Soita suoraan lähetykseen, kun se ohjelma ensi vuoden alkupuolella taas kerran tulee. Kysymyksesi esität lyhyen ytimekkäästi, et luentoa pitämällä.
Kiitos näistä tiedoista. Kyllähän minä Yle klassisen nettiradioon lähetin toiveeni koskien Tuukkasen sinfonioita ja sitten saimmekin kuultavaksi pari Tuukkasen sinfoniaa mutta Soiva arkisto ei ole vielä vastannut toiveisiini ja pyyntöihini eksaktimmin muuten kuin oletettavasti tuon Fougstedtin Angoscian muodossa jota en kuitenkaan häävimpänä dodekafonisena teoksena pitäisi olkoonkin että se on laatuaan lähes ensimmäinen suomessa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Tämän vuoden kysely-ilta.
https://areena.yle.fi/audio/1-62021712 |
|
Teepä mega lista asioista joita toivoisit, niin voidaan masinoida kannatuskampanja, jossa kaikki mnetin tyypit soittaa tuonne ohjelmaan ja pyytää niitä valitsemiasi juttuja. Eiks ois kova?
Miksi enää ei
tehdä kahvikuppeja jotka eivät tärisisi kädessä? |
megatherium
18.06.2022 17:40:28 (muokattu 18.06.2022 17:41:42) | |
|
Henri Henri Olavi: Teepä mega lista asioista joita toivoisit, niin voidaan masinoida kannatuskampanja, jossa kaikki mnetin tyypit soittaa tuonne ohjelmaan ja pyytää niitä valitsemiasi juttuja. Eiks ois kova?
Kuulostaa hyvältä. Mikseipä näin, kiitoksia vaan paljon kannatuksestanne ja kyllähän olisi mahdollista tavallaan nopeammin ja helpomminkin vaikuttaa asioihin kun vain vaikka lähettäisitte kaikki tai mahdollisimman monet teistä toiveita soivaan arkistoon lomakkeella jossa kysytään lähinnä teosta, ikää ja ruusuja ja risuja ja toivoisitte vaikka Tuukkasen 6. sinfoniaa tai Vuorten laulua niin saisimme ehkä jopa kuullaksemme jomman kumman näistä teoksista.
Tai sitten Yle klassiseen riittäisi pelkkä toivomus näistä teoksista Anna palautetta lomakkeella.
Olisin kovin kiitollinen sillä mahdollisuudet kuulla näitä teoksia kohenisivat huomattavasti jos useampi kuin yksi ihminen toivoo samaa teosta.
Mutta minäpä yritän laatia sitä pyytämääsi listaa ja kirjoitan sen sitten tähän ketjuun. Ei sen kovin pitkä tai laaja tarvitse olla.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
18.06.2022 17:54:38 (muokattu 18.06.2022 18:01:26) | |
|
Tässä olisi ensimmäinen toive: Toivoisin saavani kuulla Ylen omana tuotantona kantanauhalle tallennettuja ja harvemmin soitettujen säveltäjien kuten Tuukkasen, Saikkolan, Pylkkäsen, Fordellin ja Fougstedtin sinfonioita, sinfoniettoja ja muita laajamuotoisia orkesteriteoksia.
Lähinnä toivoisin saavani kuulla Tuukkasen sinfoniset runot Vuorten laulu ja Runolaulaja, Sinfonian nro 6 ja näytelmämusiikkisarjan Kuunsokea. Saikkolalta toivoisin kuulevani oopperan mestarin nuuskarasia, Sinfonietan ja Sinfonian nro 5 "sävelteos". Pylkkäseötä toivoisin sinfoniettaa ja sinfonista runoa Ultima Thule. fordellilta toivoisin sinfoniaa nro 35 ja nro 2. Fougstedtilta toivoisin kuulevani Sinfonian nro 2 ja Trittico sinfonicon. Pesoselta toivoisin kuulevani sinfonian nro 1.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
No ni! Noitahan voi tehtailla vaikka parisataa lomaketta.
Miksi enää ei
tehdä kahvikuppeja jotka eivät tärisisi kädessä? |
megatherium
18.06.2022 18:09:03 (muokattu 18.06.2022 18:09:43) | |
|
Henri Henri Olavi: No ni! Noitahan voi tehtailla vaikka parisataa lomaketta.
Laitoin muutamia tarkennuksia.
Ehdottaisin että toivoisitte jotakin noista, vaikka tuota Tuukkasta "Yle klassinen" nettiradiosta, jossa on painike, jossa lukee muistaakseni "Lähetä palautetta", vaikka hetimiten, sitten kun teille vain sopii ja teillä on siihen aikaa, niin kiitän teitä nöyrimmästi palveluksesta ja avustanne ja olen valmis tekemään teille jonkin vastapalveluksen. Yle klassinen palautelomakkeessa ei kysytä mitään henkilökohtaisuuksia mutta siihen voi halutessaan lisätä sähköpostiosoitteen jos haluaa saada vastauksen.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Pistin menemään muutaman tuon "Lähetä palautetta" -kautta.
Miksi enää ei
tehdä kahvikuppeja jotka eivät tärisisi kädessä? |
megatherium
18.06.2022 18:40:18 (muokattu 21.06.2022 16:46:48) | |
|
Henri Henri Olavi: Pistin menemään muutaman tuon "Lähetä palautetta" -kautta.
Kiitoksia vain paljon vaivannäöstäsi ja avustasi. Toivotaan parasta.
En tosin tiedä soittaisiko Yle enemmän kaanonin katveeseen jäänyttä suomalaista musiikkia vaikka koko suomi toivoisi kuulevansa sitä jos niiltä esim. puuttuu lähetysoikeudet, hallintoneuvosto on laatinut ohjelmistolle ja toiminnalle tarkat suuntaviivat ja strategian jota sen tulee noudattaa tai tekijänoikeuspalkkiot on niin suuret ettei Ylellä ole 500 millin budjetista varaa maksaa niitä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Esa Niemisen elämäkertakirjassa Lasse Norres mainitsee, että Fazer Musiikin myynti Warnerille oli merkittävä kulttuurihistoriallinen rikos. Tee siitä johtopäätökset. |
megatherium
10.07.2022 16:44:51 (muokattu 10.07.2022 21:13:27) | |
|
Vaikka olen ollut itsekin musiikki Fazerin levymyymälän hyvä asiakas Aleksanterin kadulla aikoinaan en osaa tai halua ottaa kysymykseen sen kummempaa kantaa saati tehdä sen johdosta mitään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä vaikka muistaakseni puhetta asian tiimoilta on joskus käyty ja hämärästi muistan sitä itsekin kauhistelleeni, mutta minusta on vähintäänkin oudoksuttavaa ja kyseenalaista tämä nuivan epäisänmaallinen asenne vanhaa suomalaista ja laatuunkäyvää sinfoniakirjallisuutta kohtaan, jos tilannetta vertaa esim. viroon jossa asiat ovat paljon paremmalla mallilla, sillä Tuukkasen sinfonioista ei saada meillä tehtyä ainuttakaan kokonaislevytystä, vaikka esim. virossa minun mielestäni Tuukkasen sinfonioita musiikillisesti profiilittomamman Eduard Tubininkin kaikki sinfoniat on levytetty vähintään kahteen kertaan virolaisten huippukapellimestarien toimesta ja niistä jotkut kuten Shostakovitsin vaikutuksesta rytmisessä elementissä kertova nro 5, 1. osassa ja viimeisen osan aggressiossa, terästettynä sibeliaanisella sävelmällä, saattavat kuulua jopa konserttien ohjelmistoon, toisin kuin mielestäni laadullisesti paremmat Saikkola, Tuukkanen, Aaltonen ja Fordell suomessa, vaikka levytysprojektin ei täällä luulisi vaativan sen suurempia taloudellisia satsauksia kuin virossakaan ottaen vielä huomioon sen seikan ettei kelvollisen levytyksen tekemiseksi tarvita maailman luokan kapellimestaria ja orkesteria mikä omalta osaltaan tiputtaa levyn tekemisen kustannuksia entisestään ja Volmerhan levytti Tubinin sinfoniat juuri suomalaiselle Alba levy yhtiölle saaden jostakin kenties säätiöiden kautta huomattavasti sponsoritukea levytysprojektille.
Harvalla säveltäjällä on kyky saada kuulija samalla tavoin ällistynyt ilme kasvoillaan, silmät päässä pyöreänä tai kiinni puristuneena kohottautumaan pakahtuneena kohti korkeuksia musiikin ylevöittävästä vaikutuksesta kuin Tuukkanen meri sinfoniallaan mm. musiikkipalvelimilta poissaolollaan loistavalla laajalla avausosalla tai sinfonian Myrsky osalla mutta uskon myös useiden muiden suomalaissäveltäjien, Sibbaa lukuun ottamatta, pystyvän siihen kuten juuri nyt kuuntelemani Väinö Raition Fantasia poetica ainakin orkesterin tutti forte kohdissa.
Eikä se ole niin ainutkertainen kyky jos sitä vertaa mm. Mozartin ja Beethovenin kuulijassaan aikaansaamaan emotionaalisesti musertavaan katharsiksen kokemukseen johon verrattuna tämä suu ammollaan ja silmät tapillaan oleminen ja kohti korkeuksia kurottautuminen ja kenties huohottaminenkin ei ole yhtikäs mitään vaan voisipa sanoa vain sangen teennäinen ja pinnallinen tapa kokea musiikkia joka ei luotaa todellisia sielun ja sydämen syvyyksiä vaikka voi myös tuntua lämmön tunteena rinnassa mutta ei samanlaisena kuumuutena kuin Mozart syvimmillään vaikka silti ihmettelen ettei näin vaikuttavaa musiikkia kuin Tuukkanen levytetä tai esitetä enempää pelkästään säveltäjän tuntemattomuudesta johtuen
Warner myi v. 1998 äänitteiden vähittäismyynnin liiketoiminnan edelleen hollantilaiselle Free Record shopille jonka myymälä sijaitsi muistaakseni jossakin erottajalla päin ja jonka asiakas myös olin ja tilasin myös paljon Schubertin oopperoita heidän Amerikan varastostaan.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
12.07.2022 11:32:17 (muokattu 12.07.2022 14:09:40) | |
|
Yhden säveltäjän suosiminen ei mielestäni ole mielekästä toimintaa koska klassisen musiikin genre on laaja myös maakohtaisesti eikä yksi säveltäjä kata kuin pienen osan ja siivun siitä kaikesta rikkaudesta jonka klassisen musiikin kenttä kokonaisuudessaan käsittää ja siksi esim. naapurimaissammekin levytetään laajasti sikäläisten säveltäjien tuotantoa, paljon laajemmin kuin meillä täällä suomessa, jossa on keskitytty hyvin kapealle alueelle joitakin harvoja ja tilapäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta jotka ovat avartaneet käsitystämme säveltaiteemme historiasta ja antaneet uusia elämyksiä ja kokemuksia kuuntelijoille.
Minä en olisi voinut aiemmin Sibeliusta kuunnellessani kuvitellakaan että joku niin tuntematon ja antipopulaari säveltäjä kuin Tuukkanen, Leiviskä tai edes Melartin kohoavat omassa säveltäjähierarkiassani ja rankingissani kaikkein suosituimpien suomalaisten säveltäjien yläpuolelle sinfonioillaan jotka totisesti ovat olleet levyttämisen väärtejä koska se musiikki omaa todella kyvyn vaikuttaa tunteisiin ja soisin ko. levytysprojektin jatkuvan edelleen sillä on todella suuri menetys koko kansakunnalle mikäli niin mestarillisten säveltäjien koko tuotantoa ei saada taltioitua levylle vaan keskitytään jonkun populaarimman mutta vähän sanovan säveltäjän puhkisoitettujen sinfonioiden taltioimiseen toistuvassa määrin, mikä ei ole missään olosuhteissa perusteltu ja hyväksi koettu ratkaisu olkoonpa kyse vaikka Melartinista itsestään. Täytyy myöntää että olen itsekin suosinut suomalaisista säveltäjistä aivan liikaa Tuukkasta.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
