| Aihe: Nils-Erik Fougstedt | 1 |
|---|
 megatherium
02.05.2021 13:01:36 (muokattu 04.05.2021 12:46:40) | |
|
Nils-Eric Fougstedtin tunnetuin sävellys, Romanssi elokuvasta Munkkiniemen kreivi, on kevyt välityö eikä verrattavissa hänen monumentaalista polyfoniaa edustaviin sinfonioihinsa ja muihin orkesteriteoksiin. Nils-Erik Fougstedt muistaakseni kertoi jopa pystyneensä säveltämään tykkien jylyssäkin sota-aikana rintamalla.
Valitettavasti Fougstedtin orkesteriteoksiin ei voi oikein tutustua missään ehkä Sibelius akatemian kirjastoa lukuunottamatta vaikka Yle on lyönyt narulle ainakin wagnerilaiseen uusromantiikkaan viittaavan ja mahdollisesti dodekafonialla eksperimentoivan mutta tonaalisuuteen ankkuroituneen ja Breitkopf&Härtelin julkaiseman muodoltaan 1-osaisen sinfonian no 2, mutta säveltäjän lyyrisistä a cappella seka-ja mieskuorolauluista on julkaistu useampikin levy joista kaikki a cappella sekakuorolaulut ovat Spotifysta kuunneltavissa.
Olen muutaman kerran kuullut Fougstedtin orkesteriteoksia kuten Avanti sodassa konsertissa kaapelitehtaalla vaikuttavan sinfonisen preludin Uhmaaja jossa kriitikon mukaan sinfoninen liike takaa koossa pysymisen, Tuubiin aiemmin ladatun mutta nyttemmin sieltä jo poistetun vauhdikkaan ja virtaviivaisen konserttialkusoiton op. 7 ja Ylen äänitteenä Paavo Berglundin johtamana vaikuttavan Sinfonia Triptycan Fougstedtin muistokonsertissa mutta muita sinfonioita ja orkesteri-ja kuoroteoksia a cappella tuotantoa lukuunottamatta en ole kuullut. Fougstedtin orkesterimusiikki teki esim. Sibeliuksen frigidiä sävelkieltä väkevämmän vaikutuksen. Fougstedtin Angoscia on ensimmäisiä suomessa sävellettyjä dodekafonisia orkesteriteoksia. Ellen väärin muista Fougan kamarimusiikkia esitettiin taannoin Korsholman musiikkijuhlilla.
Fougstedtin sinfoniat monumentaalisessa polyfoniassaan ovat jääneet yhtä vähälle huomiolle niin nyt kuin aiemminkin musiikin kiistämättömästä mestarillisuudesta ja korkeasta ammattitaidosta huolimatta.
Fougan esikoissinfonialla on vielä juurensa kansallisromanttisessa valtavirrassa ja sävelmaisemassa ehkä joinekin Sibelius vaikutteineen mutta myöhempien sinfonioiden kypsä polyfoninen mestaruus ja modernistiset alluusiot kertovat atonaalisuutta tyylikeinona muutoin karsastaneen ja omia polkujaan kulkeneen säveltaiturin tinkimättömästä ammattitaidosta ja omaleimaisesta visionäärisyydestä hänelle ominaisine omintakeisine tunnelmineen. Fougstedtin orkesteriteos Angoscia on ensimmäinen suomessa sävelletty dodekafoninen orkesteriteos. Myös mm. Passacaglia kuuluu Fougan merkittävimpään tuotantoon.
Suomalaista vähän tunnettua musiikkiaarteistoa esitetään sangen niukasti varsinkin täällä Helsingissä. Sibelius-akatemian kirjaston äänitekokoelma ei liene lainattavissa eikä netistä kuunneltavissa vaan aineistoon voi tutustua ainoastaan paikan päällä. Onko teistä kukaan koskaan tutustunut Fougstedtin musiikkiin ja tuotantoon?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
10.05.2021 13:26:04 (muokattu 10.05.2021 17:36:45) | |
|
Mitä luultavimmin tuo mainitsemani Sinfonia triptyca onkin oikealta nimeltään Trittico sinfonico, dodekafoninen teos ja Fougstedtin parhaiten tunnettu orkesterisävellys, joka voitti aikoinaan 2. palkinnon Helsingin kaupunginorkesterin kilpailussa. Teoksessa on muistini mukaan uskomatonta draivia joka tuo mieleen Schönbergin.
Muita Fougstedtin teoksia ovat mm. 2 sinfoniaa, Angoscia, Aurea dicta kuorolle ja orkesterille, Passacaglia, Uhmaaja, 40-luvulla sävelletyt sello-ja pianokonsertto, concertino pianolle, orkesterisarjoja, alkusoittoja, jousikvartetto, pianotrio, puhallinkvintetto, pianokappaleita, viulukappaleita, kantaatteja, melodraamoja, yli 60 kuorolaulua, 30 soololaulua, näytelmä-ja elokuvamusiikkia, kansanlaulusovituksia etc.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Valmistelin pätkän Fougstedtin pianokonsertosta tubeen. Enempää en viitsi tekijänoikeussyistä tehdä, puhumattakaan esitysmateriaalien teettämisestä. Konserttoa esitettiin Helsingissä ja Tukholmassa 40-50-luvulla monia kertoja.
https://youtu.be/i6cc5vo9YCU | megatherium
28.07.2021 08:47:41 (muokattu 31.07.2021 09:40:43) | |
|
tpaloj: Valmistelin pätkän Fougstedtin pianokonsertosta tubeen. Enempää en viitsi tekijänoikeussyistä tehdä, puhumattakaan esitysmateriaalien teettämisestä. Konserttoa esitettiin Helsingissä ja Tukholmassa 40-50-luvulla monia kertoja.
https://youtu.be/i6cc5vo9YCU
Kiitos tästä, se oli hieno kulttuuriteko. Romanttisesta konsertosta välittyy hienovireinen ja lämminhenkinen tunnelma. Pidän siitä. Olisi myös erittäin kiinnostavaa saada kuulla Fougstedtin laiminlyötyjä sinfonioita jotka kuuluvat hänen merkittävimpään tuotantoonsa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
01.08.2021 09:34:31 (muokattu 01.08.2021 09:58:44) | |
|
Vaikka UUno klami jakoi kiitosta Fougstedtin varhaiselle pianotriolle hän ei oikein tuntunut arvostavan Fougstedtin orkesterisävellyksiä lukuun ottamatta Passacagliaa josta hän kirjoitti: " Teos on onnistuneen voimankeskityksen tulos ja ylittää huimasti kaikki säveltäjän aikaisemmat saavutukset."
" Pianotriossa Klami havaitsee taiteellista kypsyyttä, jonka lisäksi reipas meno, teemojen luontevasti taipuvat kaaret ja soittimellinen kaiukkuus antavat tietää lahjakkaasta tekijästään.
Passacagliaa varhaisemmissa orkesteriteoksissaan Fougstedt ei ole onnistunut yhtä hyvin. Siirtyminen soittimesta toiseen tai soitinryhmästä toiseen ei käy ilman pientä kompastusta, mistä johtuu, että orkesterin horisontaalinen linja ei aina ole selvä. Suurempi tottuneisuus soittimien plastillisiin linjoihin, lähempi perehtyneisyys eri soitinryhmien kaikuyhdistelmiin ja niiden taloudelliseen käyttöön tuovat toivottavasti tulevaisuudessa oman apunsa. Pezzo sinfonicon suurimpana erehdyksenä Klami pitää liian suurta musikaalisten ideoiden painolastia.
Mitä tulee säveltäjän omaan luovaan voimaan ja keksintäkykyyn, niin ei se vielä ole löytänyt itseään. Erilaisia vaikutteita pulpahtelee sieltä täältä, kaikki arvokkaista lähteistä kyllä, mutta toistaiseksi jää odottamaan säveltäjän omaa sanaa".
Fougstedtin toisessa sävellyskonsertissa talvella 1938 tulee ilmi uusi ongelma: - - - tässä teoksessa ilmeni selvimmin hra Fougstedtin sävellystaidon arin kohta, keskittymiskyvyn heikkous. Häneltä ei puutu ideoita, joskus ne voivat olla sangen mieleen tarttuvaa laatuakin, mutta hän ei pidä niistä tarpeeksi suurella intensiteetillä kiinni, vaan lähtee puuhailemaan siinä sivussa kaikenlaatuisissa askarteluissa ja näpertelyissä. - - - Jos hra
Fougstedt vain omaisi suuremman keskittymisen taidon, luulisin hänen nykyisin saavuttamallaan sävellystekniikalla saavan todella merkittäviäkin sävelteoksia aikaan." Uuno Klamin musiikkiestetiikka.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | tpaloj
06.08.2021 12:52:53 (muokattu 06.08.2021 12:53:35) | |
|
megatherium: Kiitos tästä, se oli hieno kulttuuriteko. Romanttisesta konsertosta välittyy hienovireinen ja lämminhenkinen tunnelma. Pidän siitä. Olisi myös erittäin kiinnostavaa saada kuulla Fougstedtin laiminlyötyjä sinfonioita jotka kuuluvat hänen merkittävimpään tuotantoonsa.
Kiitos, olen samaa mieltä. 2021 olisi ollut oiva juhlavuosi tuoda Fougstedtin musiikkia esiin (kuolinvuotena 1961), mutta ellei ihmeitä satu sinfonioita saamme varmaan odotella vielä pitkään. En ihmettelisi, jos Fougstedtin tekijänoikeusasiat olisivat myös jollain tavalla solmussa nykyään: YLEllä on valtava määrä Fougstedtin vanhoja nauhoituksia, joihin heillä ei vaikuta olevan levitysoikeuksia syystä tai toisesta (tai sitten niitä ei vaan viitsitä radiossa tänä päivänä juuri esittää). No, yksityiskohtia tuntematta tätä asiaa voi vain arvailla, mutta totta on, että laadukkaasta musiikista ei pääse mihinkään, jollaista Fougstedt säveltäjänä ilmeisen selvästi edustaa. | megatherium
19.08.2022 15:44:31 (muokattu 23.08.2022 15:26:50) | |
|
tpaloj: Kiitos, olen samaa mieltä. 2021 olisi ollut oiva juhlavuosi tuoda Fougstedtin musiikkia esiin (kuolinvuotena 1961), mutta ellei ihmeitä satu sinfonioita saamme varmaan odotella vielä pitkään. En ihmettelisi, jos Fougstedtin tekijänoikeusasiat olisivat myös jollain tavalla solmussa nykyään: YLEllä on valtava määrä Fougstedtin vanhoja nauhoituksia, joihin heillä ei vaikuta olevan levitysoikeuksia syystä tai toisesta (tai sitten niitä ei vaan viitsitä radiossa tänä päivänä juuri esittää). No, yksityiskohtia tuntematta tätä asiaa voi vain arvailla, mutta totta on, että laadukkaasta musiikista ei pääse mihinkään, jollaista Fougstedt säveltäjänä ilmeisen selvästi edustaa.
Ainakin laajan tuotannon omaavan Fougstedtin Passacaglia, dodekafoninen Aurea Dicta ja mm. palkittu ja suomea Rooman musiikkifestivaaleille edustanut dodekafoninen Trittico sinfonico jonka kuulin kerran radiosta Paavo Berglundin johtamana Fougstedtin muistokonsertista konserttiäänityksenä teki minuun suuren vaikutuksen schönbergiläisillä tunnelmillaan mutta useampaan otteeseen kuultuna 2. sinfoniakin on ainakin kokonaan kuultuna hieno ja tunnelmiltaan sangen vakava, hyvin vaihteleva ja jopa jotenkin syvämietteinen ja alakuloinenkin teos, joka raukeissa suvantokohdissa jossa käyrätorvet hallitsevat sointikuvaa tuo jotenkin, jos ei tyylillisesti niin ainakin tunnelmiltaan, mieleen jonkun Deliusin song of the high hills teoksen kontemplatiivisuuden ainakin minun mielestäni mutta en väitä että muut kokisivat samoin tai että mielipiteeni edustaisi jotakin yleispätevää käsitystä. Kyllähän sinfonia on jatkuvaa temaattista prosessia ja varioimista. Nähdäkseni sinfoniassa on unenomainen ja keinuva kontrastoiva sivuaihe. Fougstedt oli kiinnostunut selkeistä ja polyfonisista, monumentaalisuuteen tähtäävistä muotorakenteista. Tässä sinfoniassahan alkaa kehitys poispäin tonaalisuudesta.
Lingon kavaljeeri sinfonia mutta myös Fordellin 2. sinfonia ovat joltisenkin vaikuttavia teoksia vaikka Fordell oli vasta sinfonikon taipaleensa alussa mutta voi kuvitella jo tämän perusteella miten suuria hän oli säveltäjänä vielä saava aikaan ja kuinka korkealle hän tuli säveltäjänä vielä kohoamaan ja jo seuraava sinfonia saavuttikin suuren menestyksen kriitikon mielestä eritoten herkän lyyrisillä ja mieleen jäävillä hitailla osilla jotka minunkin mielestäni ovat hänen myöhäissinfonioidensa parasta antia. Eipä niissä säveljäjä juuri viljele pizzicatoa kuten tässä varhaisessa sinfoniassaan ja ne ovat usein vielä laajempia mittasuhteiltaan. Fordell sanoi itse saaneensa usein ulkomailla parempaa kritiikkiä kuin suomessa. Keuhkotautia potenut Fordell sai verensyöksyn asepalvelusta suorittaessaan ja oli menehtyä.
Kuuntelin tänään levyltä myös Uuno Klamin poliittisista syistä muutamalla rivillä teilaaman Knut Kankaan lähes kuulamaisen kauniita kuorolauluja. Hän menehtyi astmakohtaukseen. Veikko Sinisalo esitti tuon taistojen tien jonka hän on runoillut. Pesosen yksinlauluja kuuntelin myös ja Sipilän säveltämän Tiitiäisen satupuusta Kirsi Kunnaksen runoihin. Äsken kuuntelin myös Sigurd Snåren herkän lyyrisä lauluja ja pianomusiikkia. Elmer Diktoniuksen ja Selim Segerstamin musiikkia ajattelin vielä kuunnella. Olen myös kuunnellut Alfred Anderssenin lauluja joista opus 5 liedit ovat erityisen sieviä. Laitoin levylautaselle myös Ahti sonnisen pedagogista jousiorkesterimusiikkia kuten pohjoismaisen ja suomalaisen sarjan. Yleltähän löytyisi pohjoismaisilla musiikkipäivillä parhaaksi teokseksi noteerattu sinfonisia tuokioita ja rivitekninen rapsodia 0-59 Sonniselta ja jotka ovat 20-luvun modernismiin verrattavan rohkeita teoksia.
Kuuntelin elektronisen musiikin pioneerin Osmo Lindemanin palkitun sinfonian Yle areenasta ja sen avausosassa on Fougstedtia muistuttavaa karuutta synnyttävää kontrapunktiikkaa ja toisessa koraalimaista jousisatsia.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
