| Aihe: Millainen on sinun musiikillinen löytöretkesi? | 1 |
|---|
 megatherium
22.07.2023 19:48:42 (muokattu 24.07.2023 09:45:54) | |
|
Olisi hienoa jos kulttuurin nälkäiset ihmiset olisivat yhä suuremmassa määrin kiinnostuneita myös oman maansa unohdetusta kulttuuri-ja musiikkiperinnöstä ja itse kukin musiikin harrastaja löytäisi itsestään kiihkeän halun kuulla lähimenneisyyden, sekä ennen sotia, että sotien jälkeen vaikuttaneiden ja omassa maassaan, omana aikanaan, peräti tunnettujen säveltäjien ja musiikkivaikuttajien tuotantoa niin, että kasvaneen kysynnän ja kiinnostuksen myötä näitä ns. suomen musiikinhistorian vaiettujen suuruuksien teoksia kannattaisi kenties alkaa tallentamaan myös kaupallisille äänitteille, esittämään konserttisaleissa ja soittamaan radiossa.
Sillä onhan kovin tavallista, että musiikin harrastajien kiinnostus rajoittuu vain niihin musiikinhistorian kaikkein tunnetuimpiin nimiin, kuten minullekin kävi nuorempana teini iässä, jolloin lähinnä vain wieniläisklassikot valtasivat mielenkiintoni ja tunsin suurta vetoa ja rakkautta vain näiden kiistämättömien ja yleismaailmallisen ihailun kohteena olevien säveltäjänerojen musiikkiin, kunnes vasta myöhemmin pohjaton uteliaisuuteni ja uuden oppimisen nälkäni johdatti minut tutustumaan entistä laajemmalla otannalla ja skaalalla romanttisiin, myöhäisromanttisiin ja peräti modernin aikakauden säveltäjänimiin, kun klassismin aikakauden säveltaide alkoi tuntua kovin kapea alaiselta ja ahtaalta musiikilliselta tyyligenreltä ilman suurempaa tyylillistä vaihtelua, vaikka se tyydyttikin emotionaalisen kokemusten tarpeen syvällisillä musiikillisilla kokemuksilla, joihin modernimpi säveltaide harvemmin pääsee.
Mutta voinee sanoa kai niin, että kohtalon oikusta kiinnostukseni suuntautui jossakin vaiheessa kaikella voimalla ja energialla myös suomalaiseen säveltaiteeseen ja levyjen rajallisesta saatavuudesta johtuen aluksi niihin tutuimpiin nimiin. Kaikkein ensimmäiseksi tietysti Sibeliuksen musiikkiin, jonka levyjä haalin kokoelmiini niin paljon kuin kukkaron nyörit antoivat myöten. Myöhemmin tosin kyllästyin siihen emotionaalisen voiman olemattomuudesta johtuen.
Muista suomalaisista säveltäjistä ja heidän musiikistaan en vielä siinä vaiheessa tiennyt juuri mitään koska koulun musiikintunnilla ei suomalaista musiikkia ollut erityisen laajasti käsitelty, eikä se silloin tuntunut erityisen houkuttelevalta tai kiehtovaltakaan.
Mutta sitten löysin kirjahyllystä Toivo Kuulan elämäkerran ja sitä luettuani aloin kiinnostua tämän musiikista ja hamstrasin kokoelmiini säveltäjän tuotantoa levyillä niin paljon kuin suinkin kykenin. Kuula ei kuitenkaan ollut säveltäjäluonteeltaan mikään sinfonikko eikä säveltänyt ainuttakaan sinfoniaa valmiiksi, vaan ainokainen jäi keskeneräiseksi.
Minä kuitenkin tunsin vetoa ennen kaikkea sinfoniaan sävellysmuotona ja kun ilmeni että Erkki Melartin on säveltänyt kyseisen lajityypin teoksia päätin pienen empimisen jälkeen hankkia ne kokoelmiin enkä pettynyt, sillä musiikki oli myöhäisromanttisen verevää säveltaidetta, joka ainakin tuolloin täytti suurimmatkin odotukset musiikin laadukkuuden suhteen, sillä alun pitäen hiukan ounastelin niiden olevan jotakin jousiorkesterille tehtyjä kansanlaulusovituksia, eikä täysverisiä orkesteriteoksia, aavistamatta kuitenkaan sitä, että kyseessä oli lyhennetyt versiot, jota ei levytekstissä lainkaan mainittu. Myös Kokkoset, Nordgrenit, Marttiset, Bergmanit, Meriläiset ja Heiniset tulivat moderneina säveltäjistä tutuiksi. Vanhemmasta kaartista tietysti myös Madetoja ja Palmgren.
Mutta sitten kun perehdyin musiikki tietosanakirjaa lukemalla varta vasten niin moniin kirjassa mainittuihin suomalaisiin säveltäjiin kuin mahdollista ja joista useimpien nimiä en ollut koskaan ennen kuullutkaan, ja kun etsin heidän musiikkiaan kirjastosta, verkosta ja levykaupasta, kävi harmikseni ilmi, että sitä on levytetty äärimmäisen niukasti jos ollenkaan, mutta sain kuitenkin lainattua Tuukkasen meri sinfonian ja tilattua netistä säveltäjän jousiorkesteri miniatyyrejä käsittävän orkesterimusiikkilevyn. Joitakin muita harvoja levyjä sain myös ostettua, jossa oli harvinaisempaa suomalaista musiikkia, kuten Felix Krohnin Vuodenajat sinfonia, Sonnisen Koli sarjan pianolle ja Lingon cd levyjä sekä mm. suomalaisen pianomusiikin antologiasarjaa ym. musiikkia, kuten Leiviskkää. Mutta paljosta jäin paitsi kun suomessa määrätietoista musiikin tallennustyötä on tehty huomattavasti vähemmän kuin monissa muissa maissa.
Mistä sitten johtuu se, että niin monet säveltäjät ja heidän musiikkinsa on vaipunut unohduksiin niin totaalisesti, ettei heidän teoksiaan ole useimmissa tapauksissa edes levytetty kuten monissa muissa maissa, jossa repertoaarista kadonnutta ja poistunuttakin ohjelmistoa taltioidaan levylle paljon aktiivisemmin kuin suomessa, jossa monien aikanaan merkittävien suomalaissäveltäjien tuotanto loistaa poissaolollaan katalogeista, vaikka kyseiset säveltäjät ovat historian tuntemia kuuluja nimiä, joilla oli omana aikanaan merkittävä rooli suomen musiikkielämässä toimiessaan usein monilla eri musiikkielämän osa alueilla ja musiikkimaailman virkamiehinä saaden kriitikoilta usein myös hyvää kritiikkiä teoksistaan?
Mahtaakohan tämä johtua perimmiltään juuri siitä, että suuret kansanjoukot ja kansankerrokset eivät näytä olevan järin kiinnostuneita omasta kansallisesta musiikkiperinnöstään eikä ole löytänyt tällaisen unohdetun ja heille vieraan säveltaiteen pariin sankoin joukoin niin että sellainen laiminlyöty musiikki olisi kokenut uuden kukoistuksen ja tulemisen renessanssin muodossa, vaan on tällaiseen musiikkiin kohdistuvasta olemattomasta tietoisuudesta ja mielenkiinnon puutteesta johtuen täysin aliarvostettua.
Mistäköhän sekin mahtaa johtua, että usein juuri suomalainen ja vieläpä näiden unohdettujen ja laiminlyötyjen säveltäjien joskus ehkä hieman heikompikin musiikki ja eritoten ehkä sinfoniat, ja joskus vieläpä ehkä ennen kaikkea avausosat, vaikuttavat minuun jollakin tavoin voimakkaammin jopa pakahtumiseen asti, jos niiden tekemää vaikutusta vertaa monien muiden periaatteessa heidän tasoisten, mutta nimeltä mainitsemattomien teknisesti jopa sujuvampien aikakauden vierasmaalaisten säveltäjien luomiin sinfonioihin, joista en koe vastaavaa vaikutusta, sanottakoon sitä vaikka jonkinlaiseksi haltioitumisen kokemukseksi, mutta joka jonkin verran vaihtelee säveltäjittäin ollessani vielä kuuntelusession jälkeen enemmän taikka vähemmän lumoutunut? Mutta en viitsi nimetä säveltäjiä keitä tarkoitan ja vertailla heitä keskenään. Ehkä olen vain jotenkin puolueellinen ja siksi kykenen samaistumaan ja jotenkin eläytymään voimakkaammin rakkaammakksi kokemaani musiikkiin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
