| Aihe: Miksi suomessa ei tallenneta kansallisesti tärkeitä teoksia? | 1 |
|---|
 megatherium
22.06.2023 22:45:52 (muokattu 25.06.2023 12:05:11) | |
|
Uskon, että kyse on siitä, että kun jokin tuntemattomammaksi jäänyt teos ei nauti riittävän suurta populariteettia, jotta sen arvo ylipäänsä ymmärrettäisiin puhdasta esteettistä nautintoa tuottavana taideteoksena, ja kun eivät suuret massat ja kansanjoukot ole tulleet sinuiksi tällaisen harvoin esitetyn musiikin kanssa, jota kenties jonkun suosituksi tulleen kansallissäveltäjän valtaisa maine vielä kaiken kukkuraksi entisestään himmentää ja varjostaa ja tuntuu kenties hänen suurta kansansuosiota nauttivaan helposti sulavaan musiikkiinsa nähden ehkä joidenkin mielestä jotenkin vaikeatajuiselta ja saavuttamattomalta, vaikkakin emotionaalisesti huomattavasti vaikuttavammalta, ei kenties vain parin musiikkitieteilijän tai jonkun kriitikon teoksesta esittämien myönteisten arvioiden sekä mahdollisesti siitä tehtyjen syvällisten analyysien perusteella katsota kuitenkaan nauhoittamisen väärtiksi, vaan se jää auttamatta toisarvoisten seikkojen vuoksi unholaan, mitä sen puhdas ja objektiivinen taiteellinen kvaliteetti ei välttämättä edellyttäisi.
Ja voidaan olettaa että suomen musiikinhistoria käsittää jopa huomattavan määrän tällaista vaikuttavaa ja siksi arvokasta säveltaidetta, jota laiminlyödään vain sen tähden, että sen historiallisista syistä olemattomaksi jäänyt merkittävän teoksen maine ja populariteetti eivät tee tästä tallentamisesta joko taloudellisesti ja kaupallisesti kannattavaa ja tuottoisaa liiketoimintaa taloudellisen voiton maksimoinnin tavoittelun kannalta tai joku julkisin verovaroin ylläpidetty yleisradioyhtiö ei usko nimettömän tekijän teoksen vetovoimaan ja valovoimaan kansanjoukkoja puoleensa vetävänä artefaktina, jonka luokse yleisö voisi löytää ja omia sen itselleen kansallisesti arvokkaana kulttuuriperintönä, johon se voisi samaistua ja joka kertoisi jotain olennaista kansakunnasta ja sen vaiheista tai siitä itsestään inhimillisten tuntojen heijastajana, vaikka teosten korkea musiikillinen laatu itsessään edellyttäisikin teoksen esitetyksi ja taltioiduksi tulemista.
Näinhän on esimerkiksi Tauno Pylkkäsen mitä suurimmalla todennäköisyydellä kypsää täys-tai myöhäisromanttista tyyliä edustavan kunnianhimoisen, verevän ja melodisesti vahvan ja vuolaan laajamittaisen sinfonian laita. Merkittävyydestään huolimatta sitä ei ole luultavasti säveltäjän nimettömyyden vuoksi levytetty, kun sen sijaan esimerkiksi nimikuulun Griegin persoonaton ja epäkypsä varhaistyö sinfonia c molli on julkaistu CD:llä.
Siltikin joku Pylkkäsen merkittävä ja hieno jousikvartetto, joka on tallennettu kantanauhalle, on esitetty muistaakseni vain kerran radioaalloilla eikä Fougstedtin sellokonserttoakaan sen enempää,.
Herää vain kysymys, miksi näitä kantanauhatallenteita ylipäänsä tehdään, jos itse musiikki ei löydä tietään yleisön luo ja tule kuulluksi ja sisäistetyksi, jolloin arvokas kulttuurityö menee tyystin hukkaan. Minusta tällaisten kantanauhatallenteiden tulisi soida radiokanavilla säännöllisemmin ja tiuhempaan, jotta kansallisesti arvokas kulttuuriperintö saisi sille kuuluvan arvoisensa paikan ihmisten sydämissä eikä arkistojen kätköissä lojumassa, mikä tuntuu sangen ristiriitaiselta toiminnalta.
Tuntuu siltä, että tavoitteena on nauhoittaa vain ikään kuin velvollisuuden tunnosta ja arvokkaan kulttuuriomaisuuden näennäisestä vaalimisen tarpeesta hienoa musiikkia, joka jää kuitenkin vain arkistojen kätköön pölyttymään, ja josta yleisö ei juuri tästä syystä pääse kyllin usein nauttimaan, vaan kyseinen tallenne saattaa soida vain jonkun harvan kerran radiossa, kun se jonkun musiikkitoimittajan näppeihin puolivahingossa on tarttunut ja tämä sen johonkin radio ohjelmaan on soimaan laittanut, ellei kyse ole jonkun säveltäjän satavuotismuistelo ohjelmasta, jolloin tallenteen esittämiselle radiossa on painavammat syyt tai sitten teos on soinut aikoinaan radiossa jopa useinkin, mutta ei soi jostain syystä enää (Pylkkäsen sinfonietta, Ikosen sinfonia concentrata), mutta koska siitä kyseisestä teoksesta ei ole aikojen saatossa tullut yleismaailmallisen ihailun kohdetta kuten suurista ja yleisesti tunnustetuista mestareista, ja heidän teoksistaan, ei sillä katsota ja ajatella olevan myöskään mitään elämää suurempaa yleismaailmallista merkitystäkään suurena taiteena, kiistämättömistä musiikillisista ansioistaan huolimatta, vaan sen syrjään sysääminen ja unohtaminen käy vaivattomasti ja tuntuu siksi jopa loogiselta, sillä eihän Pylkkänen tai Fougstedt mikään Beethovenin kaltainen kuuluisa sankari ja yli ihminen ollut, niin väliäkö sillä vaikkei heidän musiikkiaan esitettäisi ollenkaan.
Asiassa on vain se mutta, että Pylkkäsen ja Fougstedtin kaltaisten kansallisesti merkittävien säveltäjien musiikki on arvokasta ja merkittävää kulttuuriperintöä, jota tulee vaalia sen kaikesta epäkaupallisuudesta huolimatta ja tosiasiallisesti heidän musiikkinsa ei suinkaan ole niin heikkoa, että itse Beethovenkin päihittäisi ja ylittäisi laadukkuudessa heidän parhaimman ja laadukkaimman taiteensa ja tuotantonsa ilman muuta noin vain, vaan säveltäjinä pitäisin heitä aikakauden tyylillisistä eroista huolimatta suhteellisen tasavertaisina kykyinä, niin paradoksaaliselta kuin väite saattaa kuulostaakin Beethovenin suurta mainetta ajatellen säveltäjänä, sillä onhan Beethovenin musiikki klassismille ominaisessa objektiivisuudessaan syvällisempää kuin mainittujen suomalaisherrojen postromanttinen säveltaide ja Beethoven suurimmissa teoksissaan loogisena äärimmäisyysajattelijana ja kuvainkaatajana länsimaisen taidemusiikin historiassa omaa luokkaansa, ja jolla areenalla tuskin kukaan muu veti hänelle vertoja, ei Pylkkänen eikä Fougstedtkaan, vaikkei Beethovenin amatöörin simppeleissä melodioissa tai motiiveissa ole erään kuuluisan kanadalaisen pianistinkaan mukaan sinällään mitään ihmeellistä, vaan jopa Mendelssohnin melodiat ovat kompleksisempia ja ammattimaisempia, focuksen ollessa Beethovenin kohdalla nimenomaan ammattilaisen mestarillisissa kehittelytaidoissa, joka vasta teki hänestä erään tunnetun musiikinhistorian suurimmista säveltäjistä.
Mutta siltikin on kaiken edellä sanotun jälkeenkin ilmeistä, että monet visionääriset suomalaissäveltäjät ovat suuresti laiminlyötyjä aikansa merkittävimpiin kuuluneita musiikillisia neroja, joiden musiikin tulisi kuulua repertoaariin ja sitä tulisi esittää nykyistä huomattavasti enemmän, sillä niin lumoavaa ja vaikuttavaa on heidän musiikkinsa, että se ei millään muotoa sen kohdalle tullutta unohdusta ansaitse.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  Prophet
23.06.2023 17:18:29 (muokattu 23.06.2023 17:19:54) | |
|
On tärkeämpiäkin tallennuskohteita, kuten esim. sanoma- ja aikakausilehdet. Samoin kotimaiset elokuvat ja tv-sarjat, joita KAVI digitoi.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi … anomien-ja-ilta-sanomien-digitointi | megatherium
24.06.2023 11:04:10 (muokattu 26.06.2023 21:20:32) | |
|
Prophet: On tärkeämpiäkin tallennuskohteita, kuten esim. sanoma- ja aikakausilehdet. Samoin kotimaiset elokuvat ja tv-sarjat, joita KAVI digitoi.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi … anomien-ja-ilta-sanomien-digitointi
Näin musiikki-ihmisenä sanoisin, että mikä voisi olla tärkeämpää kuin kansallisesti ja universaalisti arvokasta kulttuuriperintöä edustavien, puhtaan ja objektiivisen älyn luomien aitojen hengentuotteiden taltioiminen kantanauhalle studiossa tai konserttisalissa äänittämällä, sillä mikään muu taidemuoto ei vaikuta henkeemme ja tunteisiimme yhtä nopeasti, kohottavasti ja voimakkaasti kuin juuri musiikki, jonka Schopenhauerkin toteaa taidemuodoista kaikkein jaloimmaksi.
Itse haluaisin tutustua mm. Klamin ylistämään Nils Eric Fougstedtin Passacagliaan, sello-ja pianokonserttoon, pianotrioon sekä perinpohjaisemmin aikoinaan radiossa soineeseen sinfoniseen preludiin ja Trittico sinfonicoon, joka aikoinaan edusti suomea Rooman musiikkifestivaaleillakin ja on dodekafoniseksi teokseksi ihmeen vaikuttava ja draivikas Schönbergin vastaavaa sävellystekniikkaa edustaviin teoksiin verrattuna, jotka eivät mielestäni usein pääse samalla intensiteetin asteelle, vaikka teos jakaakin kummallekin säveltäjälle ehkä jossain määrin ominaisen yhteisen tunnelman ja atmosfäärin. Haluaisin kuulla Fougstedtilta myös romanttisen sarjan, sarjan jousiorkesterille, preludin ja Capricen, konserttialkusoiton nro 2, pezzo sinfonicon, dramaattisen kohtauksen, aurea dictan, esikoissinfonian, miniatyyrejä jousille (?) ym.
Sitten haluaisin kuulla mm. Tauno Pylkkäsen sinfonian, sinfonietan, palkitun sellokonserton ja vaikka baletin Kaarina Maununtytär ja oopperan Tuntematon sotilas.
Kalervo Tuukkaselta haluaisin kuulla varhaisimmat sinfoniat ja sinfoniset runot Vuorten laulu ja runolaulaja, sinfonisen fantasian sekä näytelmämusiikkia kuten esim. Kuun sokea sekä musiikkia erääseen Molierin näytelmään ja oopperan.
Lauri Saikkolalta kaluaisin kuulla mm. sinfoniat La Campale, Taistelusinfonia, Tragica, Pensiero movimento ja traagisen scherzokarakterin omaavan sinfonian sekä vaikka partitan, viulukonserton, kuvia Karjalasta, serenadin, kaikki sinfonietat ja oopperat, kuten kantanauhatallenteen oopperasta mestarin nuuskarasia.
Ahti Karjalaiselta haluaisin kuulla mm. pasuunakonsertot, kaikki sinfoniset runot, puhallinyhtyeteokset, jousikvarteton, partitat ja sinfoniat, joista Sääski sinfonia minulta löytyy levyltäkin.
Ahti Sonniselta toivoisin kuulevani mm. sinfonisia tuokioita, suomalaisen Messiadin, kenties oopperat etc.
Erik Fordellilta haluaisin kuulla konsertot, sinfoniset runot ja useimmat hänen 44. sinfoniastaan, joista ainakin monet loppupään teokset ovat kypsiä esimerkkejä säveltäjän sinfonisesta mestaruudesta.
Sitten haluaisin kuulla Erkki Aaltosen sinfoniat, baletit ja konsertot. Sulho Rannalta olisi kiehtova kuulla varhaiset konstruktiivista atonaalisuutta edustavat kamarimusiikkiteokset ja myöhäiset sinfoniat Dell arte ja oratorio volögare sekä mm. tuntematon maa. etc. Fredrik isacssonilta haluaisin kuulla sinfonian Ad Astra etc ja Fantomeja sekä orkesterisarjoja. Arvo Laitiselta Quartetto sinfonicon etc. Olavi Pesosen jälkimmäisen sinfonian etc. Leo Härkösen sinfoniat. En nyt muista kaikkia suomalaisia säveltäjiä, joilta haluaisin kuulla musiikkia.
Suomessa on elänyt lukuisia sellaisiakin merkittävähköjä, mutta kaikesta päätellen jo unohdettuja, vaikkakin sangen tuotteliaitakin säveltäjiä, joiden nimiä en minäkään millään enää pysty muistamaan, vaikka olen lukenut niistä Erkki Salmenhaaran toimittamasta suomalaisia säveltäjiä kirjasta ja sen takana olevasta suppeammasta säveltäjäluettelosta olennaisine tietoineen, mutta edes Wikipediassa ei ole mitään mainintaa monista heistä, vaan he lienevät usein luettelemiani säveltäjiä vielä tuntemattomampia, esittämättömämpiä ja levyttämättömämpiä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
