| Aihe: Mitä klassista kuuntelit tänään? | |
|---|
|
P.I.Tchaikovsky Capricho Italiano op. 45 TFO:n verkkokonserttina tuli juuri kuunneltua. Ei nyt mikään maailmoja syleilevä esitys tai -teos, mutta kyllä sen kuuntelee ennen kun selkäänsä ottaa.
Jos ketä kiinnostaa, niin täältä lähtee tulemaan https://tfo.fi/fi/live/kuninkaan-muistolle |  megatherium
18.03.2023 15:50:58 (muokattu 20.03.2023 12:36:23) | |
|
Kuuntelin juuri LP-levyltä kapellimestari-säveltäjä ja multi-instrumentalisti Ahti Karjalaisen itsensä johtamaa sinfoniaa älyn mukaisia tahdon liikutuksen vastineita vaan ei tahtoa itseään kiihdyttäen (Schopenhaueria siteeratakseni) ja puhtaan mielteen alueelle heijastuneista tahdon liikkeistä vaikuttuen ja joka on suhteellisen kiehtova ja vaikuttavan kohottava teos etenkin avausosassaan, joka alkaa mahdollisesti sota aikaan assosioituvin alakuloisin vaskifanfaarein ja rytmikkäin patarummunkolkutuksin musiikin kulkiessa huipennuksesta huipennukseen ja päätyy hersyvään huumorinpilkahdusten sävyttämään vauhdikkaaseen rondofinaaliin.
Edullinen, mutta aikoinaan oivallinen hankinta jostakin verkkokaupasta. Ehdin jo muutamaan otteeseen olla skeptinen musiikin suhteen, mieltäessäni sävelkielen aluksi virheellisesti atonaaliseksi, kunnes tajusin sen kiehtovuuden tonaalisuudesta pois pyrkivässä sävelkielessään.
Sinfonia on paljolti sävelletty puhaltimia ja vaskia ajatellen, pasunisti kapellimestarista kun on kyse. Esikoissinfoniassa, joka nimenomaan on juuri sävelletty vaskia ajatellen, pyrkimys polyfoniaan kätkee jonkin verran musiikin romanttista yleisilmettä ja sinfonian kromatiikka on Salmenhaaran mukaan melko mekaanista vai oliko se kaavamaista. Sinfonian alussa kuullaan säveltäjän mukaan laukauksiakin ja sen finaali yhdistelee kait aikaisempien osien teemoja kontrapunktisesi. Uskon myös tämän sinfonian olevan vaikuttava teos, joskin musiikin vaikuttavuus perustuu välittömästi koettuun. melko pinnalliseen ja ripeään kiihottumiseen ja haltioitumiseen, joka ei kuuntelutavasta johtuen mene syvälle sieluun ja sydämeen, kuten vaikka Mozart, eikä ehkä saa aikaan katharsista, en tiedä.
Ahti karjalainen kuuluu unohdettuihin ja kansallisromanttista sävelkieltä viljeleviin postromantikoihin, jonka 100 vuotis syntymän muistoksi soitettiin sinfoninen runoelma Talvisia kuvia perustamansa jyväskylän sinfoniaorkesterin konsertissa aikoinaan. Karjalaisen sellokonsertto lienee myös esitetty Jyväskylässä taannoin. Nettiartikkelissa todettiin hänen sävelkielensä "hersyvän humoristiseksi ja vakuuttavan jykeväksi, joka ei jätä ketään kylmäksi." OLettaisin kuitenkin sä'veltäjän omalle instrumentille pasuunalle sävellettyjen konserttojen sijoittuvan karjalaisen konserttotuotannon kärkipäähän.
Kuuntelen juuri Tauno Pylkkäsen lumoavaa Divertimentoa kamariyhtyeelle syventävää klassista podcastista.
Kohottavan kaunis avausosassaan on myös kuuntelemani Fougstedtin divertimento puhallinkvintetille. Myös Karjalainen on säveltänyt puhallinspesialistina monelle eri puhallinsoitinkokoonpanolle kirjoitettuja kamarimusiikkiteoksia, kuten trion, kvinteton etc, jotka todistavat mestarillisesta puhallinsatsista, kuten myös partitat ja Viva suite vaskisoitinkvartetille.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
G. Verdi: La Traviata drinking song, kun sattumalta tuli vastaan Suuressa toivelaulukirjassa. Tuttu kappale jostain, mutta en tienyt mikä. Hyvä melodia, joka vaatii tietysti harjoittelua, kun en ole opetellut pianonsoittoa Aaronista, Hanonista, Czhernistä, Thompsonista, Suzukista tai venäläisestä.
https://www.youtube.com/watch?v=Lkp3oKA4M9k | |
Minun latinalaistettu nimeni Sibbestä, muinaisruotsalaisesta sanasta, joka on ainakin 1500 vuotta vanha! Oi pyhä Genoveva!, kirjoitti päiväkirjaansa Jean Sibelius 2.1.2012 ja aloitti viidennen sinfoniansa sävellystyön.
Vuonna 1912 perimätiedon mukaan Jean Sibeliuksen isänisän isä oli 'kommen långväga från' (tulla kaukaa) Sibben taloon tullut Lapinjärvellä. Säätyjakoinen yhteiskunta oli voimissaan ja aateliset sukujuuret olivat Jeanin identiteetin perusta. Pekka Halonen ihailee talonpoikaissäätyä, jotka ovat sivistymättömiä ja haisevat, mutta minä kuulun yläluokkaan. Tunnen sen perin pohjin, hän avautui päiväkirjoilleen.
Otto Andersson teki ensimmäisen pienen sukuselvityksen Sibeliuksen sukujuurista isän puolelta, jossa jo tuli esille, että sieltä löytyy Johan Mattsson, eli Matti. Siellä ei ole Sven, ei Björn, ei Sigrid, ei mikään eksoottinen hieno nimi, vaan siellä on Matti. Tämä aiheuttaa Jeanille valtavan identiteettikriisin. Kaikki jalosukuisuus oli pyyhkäisty pois kerta sipaisulla ja Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa: O.A. on ruotinut minun esi-isiäni niin, että voin pahoin. Aivan kuin olisin kuollut.
Viidennen sinfonian kantaesitys oli 8.12.1915 ja sai valtavan suosion, mutta Sibelius itse ei ollut tyytyväinen ja halusi parannella sitä. Tuli tuskallinen talvi 2016 ja Eeli Granit-Iloniemi alkoi selvittämään syvemmin Janin isälinjaa ja jo hetkeksi vähän sivuun jäänyt talonpoikaistausta nousi uudelleen esiin.
E.G. selvityksessä kävi ilmi, että Johan Mattsonin vanhemmat olivat Matts Mårtensson ja Anna Andersdotter Lappträskin Norbbyn Silfvastin talosta. Ei mistään kaukaa eksoottisesta, vaan Johan Mattson oli tullut Sibben taloon viereisestä kylästä talonpoikaissuvusta. Tästä seurasi entistä suurempi katastrofi ja Jean avautui päiväkirjalleen 7.2.1916: E.G:n Uudessa Suomettaressa julkaisema sukuselvitys piinaan minua niin, etten pysty tekemään mitään. Nyt kaikki nämä alemman luokan ihmiset tungettelevat. Aiemmin nöyrästi käyttäytyneet henkilöt ovat tuttavallisia ja väheksyviä. Miksi? Minä polveudun 4-osaksi talonpojista. Miten vaikea minun onkaan taistella itseni tasapainoon. Minua ei kai voi sanoa halpasyntyiseksi. Kenties heidän näkökulmastaan katsottuna. Mitä minulle jää? Kukaties itsemurha.
Erityisesti E.G. selvityksen jälkeen Sibeliuksen suvun ruotiminen oli sen aikaisessa Suomessa, ja laajemminkin, esim. Ruotsissa, varsinainen media tapahtuma. Jeanhan oli megatähti ja suuri kansainvälinenkin kuuluisuus jo tuolloin. 20.5.1916 Dagen Press lehdessä esimerkiksi julkaistiin yleisönosastokirjoitus, jossa nimimerkki Lucas totesi: Vain 1/8 Sibeliuksen esivanhemmista edustaa suomalaista talonpoikaistoa, loput suomen ruotsalaisia ja ruotsalaisia ja päättää kirjoituksensa så ha vi dock en åttondedel, hoi lari lari la!. 24.5.1916 Helsingin Sanomissa nimimerkki Tiitus vastaa Lucasille: Pitkäpartaisen viikingin sijaan yleisön eteen talutetaankin sangen rauhallinen Matti Martinpoika, joka ei osaa sanoa ruotsiksi edes hyvää päivää. Me pistämme kuin pistämmekin Sibeliuksen omaan pussiimme - ja Lucas lauloi liian aikaisin.
No, myöhemmin Sibelius tuli sinuiksi isälinjan talonpoikaistaustansa kanssa ja osallistui muun muassa Artjärvellä Sibeliuksen suvun obeliksin paljastustilaisuuteen tuhatpäisen yleisön osoittaessa suosiotaan.
Kuuntelinpa sitten aikani kuluksi tämän kriisien keskellä kahteen kertaan sävelletyn viidennen sinfonian ja täytyy sanoa, että ainakaan oma mielikuvitus ei tavoita siitä mitään sen kaltaista dramatiikkaa, kuin mitä olisi voinut ajatella ja odottaa. Melko mitään sanomaton sävellys, ainakin noin kertakuulemalla.
Mutta jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Esimerkiksi tuubista löytyy useampikin live-esitys tästä teoksesta. | |
Tänäpä kuuntelin Bachin konserton no.1 in D Minor BWV 1052 https://www.youtube.com/watch?v=osg_WmeLxQk ja että se on hyvä.
Erityisesti reippaan ensimmäisen osan jälkeinen hidas ja riipivän kaunis toinen osa saa aina kyyneleet nousemaan silmiin. Suosittelen antamaan 23 minuuttia veret seisauttavalle taide-elämykselle.
Mestari osasi kyllä laittaa nuotit ojennukseen niin, että pelkkä sisältö puhuttelee, jos vain avaa mielensä ja antaa musiikille mahdollisuuden. | |
No niin, ajan henkeen soveltuvin osin kuuntelin sitten taas kertaalleen J.S. Bachin Matteuspassion BWV 244, erinomaisen Hollannin Bach-seuran orkesterin ja kuorojen esittäminä. Kun ei sitä kieltäkään niin taida, niin voi keskittyä vain nauttimaan yhdestä musiikkikirjallisuuden merkkiteoksesta kautta aikain. Hiljentykää n. 3 tunniksi suuren taiteen äärelle https://www.youtube.com/watch?v=ZwVW1ttVhuQ
Taikka jos se tuntuu liioittelulta, niin kannattaa kuunnella ainakin teoksen avausraita, menevä ralli molemmille kuoroille orkesterille https://www.youtube.com/watch?v=RnkSFKJ4rC0 | |
Mozartin klarinetti konserttoa A duuri K.622 kuuntelin, mutta ei se Mozartin musa kylläkään oikein syvällisesti meikäläistä puhuttele. Olen varmaan hyvin huono ihminen, mutta minkäs teet.
Tällainen siis https://www.youtube.com/watch?v=YT_63UntRJE | megatherium
12.04.2023 18:49:04 (muokattu 12.04.2023 19:34:53) | |
|
Iiwana-80: Mozartin klarinetti konserttoa A duuri K.622 kuuntelin, mutta ei se Mozartin musa kylläkään oikein syvällisesti meikäläistä puhuttele. Olen varmaan hyvin huono ihminen, mutta minkäs teet.
Tällainen siis https://www.youtube.com/watch?v=YT_63UntRJE
Mozart oli kuitenkin koko ihmiskunnan kaikkien aikojen suurin nero, joka musiikilla voi olla kuulijan viretilasta riippuen aivan käsittämättömän suuri ja kokonaisvaltainen vaikutus henkeemme, vaikkakaan tuo klarinettikonsertto ei enää aivan parasta Mozartia lienekään, mutta kuuntelin sitä kuitenkin hypnoottisessa tilassa musiikin kauneudesta lumoutuen.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: Mozart oli kuitenkin koko ihmiskunnan kaikkien aikojen suurin nero, joka musiikilla voi olla kuulijan viretilasta riippuen aivan käsittämättömän suuri ja kokonaisvaltainen vaikutus henkeemme
Älä masenna minnuu, en vaan ymmärrä Mozartin suuruutta. Beethoven, Bach jne. uppoaa, muttei Mozart. Olen huono ihminen ja itken itseni uneen. |  Prophet
16.04.2023 09:37:17 (muokattu 16.04.2023 09:37:45) | |
|
Radiosta tuli Joutsenlampi. Ei aiheuttanut katharsista, pakahtumista tai kuumia aaltoja.
https://www.youtube.com/watch?v=JQcP8xhfjBo | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
