| Aihe: Mikä soolosellobiisi? | 1 |
|---|
 18is9
19.09.2003 11:04:50 (muokattu 19.09.2003 11:08:38) | |
|
Kävin eilen konsertissa jossa solisti soitti sellolla encorena hienon biisin. Vaivaamaan jäi että mikähän teos mahtaa olla kyseessä. Solisti sanoi kyllä biisin nimen ja säveltäjän mutta eivätpähän jääneet mieleen. Säveltäjä saattoi olla italialainen.
Biisi oli hidastempoinen ja siinä soitettiin melodiaa siten että koko ajan soi kaksi ääntä yhtä aikaa jousella soitettuna. Sen lisäksi solisti näppäili vasemmalla (!) kädellä kieliä tehden pizzicato-efektin melodian sekaan.. joten jos tämän on koskaan kuullut niin tietää mistä on kyse, sen verran ihmeelliseltä se kuullosti. Biisissä oli kaiken lisäksi heavy-metal -väliosa jossa solisti revitti selloa niinkuin viimeistä päivää.
"Snoochie boochies, or whatever the fuck we use to say" - Jay | |
Kävin eilen konsertissa jossa solisti soitti sellolla encorena hienon biisin. Vaivaamaan jäi että mikähän teos mahtaa olla kyseessä. Solisti sanoi kyllä biisin nimen ja säveltäjän mutta eivätpähän jääneet mieleen. Säveltäjä saattoi olla italialainen.
Biisi oli hidastempoinen ja siinä soitettiin melodiaa siten että koko ajan soi kaksi ääntä yhtä aikaa jousella soitettuna. Sen lisäksi solisti näppäili vasemmalla (!) kädellä kieliä tehden pizzicato-efektin melodian sekaan.. joten jos tämän on koskaan kuullut niin tietää mistä on kyse, sen verran ihmeelliseltä se kuullosti. Biisissä oli kaiken lisäksi heavy-metal -väliosa jossa solisti revitti selloa niinkuin viimeistä päivää.
"Heavy-metal -väliosa"..? Oliko kyseessä siis ihan klassinen konsertti kuitenkin..?
Oliko teos nykymusiikkia vai vanhempaa? Tuo vasemman käden pizzicato on sen verran yleistä ainakin moderneissa soolosellobiiseissä, että sen perusteella ei kyllä vielä tiedä... en osaa sanoa olenko kuullut kyseistä teosta, tunnetuista teoksista ekana tulisi mieleen Kodályn tai Brittenin soolosellosonaattien joku osa, mutta Kodály on unkarilainen ja Britten englantilainen, enkä usko että kukaan niitä ihan encorena soittaisi. Kuinka pitkä se biisi suurin piirtein oli ja kuka oli tämä sellisti? Missä konsertti oli ja mitä sen muu ohjelma oli? Italialaisia nykysäveltäjiä on paljon, mm. Berio tai Menotti ovat säveltäneet sellolle. Vanhemmista Piattilla on 12 kapriisia soolosellolle, mutta niistä yhdessäkään ei ole vasemman käden pizzicatoa.
Jos saisi vielä lisävihjeitä niin voisi keksiä - tosin kyseessä saattaa olla tyystin tuntematonkin säveltäjä.
Soitto on laiffii. | 18is9
22.09.2003 08:08:46 (muokattu 22.09.2003 08:13:07) | |
|
"Heavy-metal -väliosa"..? Oliko kyseessä siis ihan klassinen konsertti kuitenkin..?
No oli, sellisti vaan intoutui moshaamaan kesken kappaleen ja rappasi kieliä niikuin olisi soittanut sähkökitaralla Kreatoria.
Oliko teos nykymusiikkia vai vanhempaa?
Ehdottomasti nykymusiikkia.
Kuinka pitkä se biisi suurin piirtein oli ja kuka oli tämä sellisti? Missä konsertti oli ja mitä sen muu ohjelma oli?
Kappale oli ehkä viisi minuuttia pitkä. Sellisti oli Enrico Bronzi, keikka Oulussa oulun sinfoniaorkesterin kanssa ja muu ohjelma koostui teoksista Klami: Nummisuutarit -alkusoitto, Shumann: Konsertto sellolle ja orkesterille a-molli, op. 129, Beethoven: Sinfonia nro 3 Es-duuri, op. 55, Eroica.
Säveltäjän italialaisuus varmustui perjantain sanomalehdestä, mutta siinäkään ei ollut mainintaa säveltäjän nimestä taikka kappaleesta.
"Snoochie boochies, or whatever the fuck we use to say" - Jay |  sellisti
22.09.2003 21:54:47 (muokattu 22.09.2003 21:56:52) | |
|
Ahaa, Bronzi... italialainen hänkin, voitti Paulon kansainvälisen sellokilpailun Helsingissä loppuvuodesta 2002. Italialainen solisti ymmärrettävästi valitsee ylimääräiseksi italialaista musiikkia, mutta en kyllä tuosta kuvailusta osaa vieläkään veikata kappaletta, en taida tuntea koko biisiä. On hyvin mahdollista, että kyseessä ei ole ollenkaan Italian ulkopuolella - tai ainakaan Suomessa - tunnettu säveltäjä. Ja jos ei lehtiarvostelussakaan ole mainittu koko teosta, niin arvostelijakaan tuskin tuntee säveltäjää, tai ei ole kuullut mitä solisti sanoi esitellessään kappaleen.
Pahoittelen etten osaa auttaa tämän kummemmin..! Epäilen vahvasti jotain melko tuntematonta italialaista teosta, jonka solisti on päättänyt ottaa ohjelmaansa ja esitellä sitä kotimaansa ulkopuolellakin.
Soitto on laiffii. | |
Beroiko? | |
Beroiko?
Siis Berio? Sekö se oli? No se on kyllä ihan tunnettu säveltäjä. Mulla ei vaan ollut tietoa säveltäjän nimestä.
Soitto on laiffii. | |
Siis Berio? Sekö se oli? No se on kyllä ihan tunnettu säveltäjä. Mulla ei vaan ollut tietoa säveltäjän nimestä.
Siis kyllä, Luciano Berio, häntä minä tarkoitin. | |
Siis kyllä, Luciano Berio, häntä minä tarkoitin.
Kirjastosta tätä ei löydy, pitää käydä katsomassa kaupasta. Biisi saattais olla Sequenza XIV.
"Snoochie boochies, or whatever the fuck we use to say" - Jay |  megatherium
24.09.2003 20:38:33 (muokattu 24.09.2003 20:41:06) | |
|
Kirjastosta tätä ei löydy, pitää käydä katsomassa kaupasta. Biisi saattais olla Sequenza XIV.
Jotkin näistä Sequenzoista on kaikitenkin sävelletty huilulle. Radiossa niitä hiljattain kait soitettiin, mutta kauaa en jaksanut niitä kuunnella; kyllä Schönberg on ehdottomasti enemmän minun makuuni mitä nykymusiikkiin tulee. | |
Jotkin näistä Sequenzoista on kaikitenkin sävelletty huilulle.
Näyttääpä niistä joku olevan kitarallekin. Eipä ole mitään havaintoa että olenko mahdollisesti kuullut sellaisen joskus.
"Snoochie boochies, or whatever the fuck we use to say" - Jay | |
Jotkin näistä Sequenzoista on kaikitenkin sävelletty huilulle. Radiossa niitä hiljattain kait soitettiin, mutta kauaa en jaksanut niitä kuunnella; kyllä Schönberg on ehdottomasti enemmän minun makuuni mitä nykymusiikkiin tulee.
Tämä nyt uhkaa mennä pilkunjyystämiseksi, mutta ei kai Schönbergiä voi enää kovin nykymusiikkina pitää? Se oli aikanaan modernia, mutta olihan hänkin alunperin romantikko. Siinä missä Schönberg keksi mullistavan joskin pirun tylsän kuuloisen sävellystekniikan ja kehitti länsimaista musiikkia uuteen suuntaan, eivät nykysäveltäjät enää juurikaan luo uutta, kun jokainen idea ja ääni tuntuu olevan jo käytetty. Ennemminkin nykymusiikki katsoo taaksepäin - on uusklassikkoja, uusromantikkoja, postmodernisteja jne.
Soitto on laiffii. |  Hubert
27.09.2003 14:14:36 (muokattu 27.09.2003 14:15:13) | |
|
Schönbergiä ei pidetä niinkuin maailmalla sanotaan "contemporary music":na. Moderniksi musiikiksi sen kaiketi voisi kyllä lukea, eräs häneen liitettävä tyylimääritelmä on kai ekspressionismi.
12 - säveljärjestelmä näennäisestä tylsyydestään huolimatta innoitti Schönbergiä ja myös Bergiä luomaan aivan ällistyttävän ilmaisullista musiikkia. Järjestelmät sinänsä ovat aina kuuluneet musiikkiin. Nykyään ei kai todellakaan voida puhua mistään yksittäisestä tyylistä, vaan ennemminkin kaiken sekoituksesta, kuten sellistikollegani tuossa jo viittasikin.
Does humor belong in music? | |
Tämä nyt uhkaa mennä pilkunjyystämiseksi, mutta ei kai Schönbergiä voi enää kovin nykymusiikkina pitää? Se oli aikanaan modernia, mutta olihan hänkin alunperin romantikko. Siinä missä Schönberg keksi mullistavan joskin pirun tylsän kuuloisen sävellystekniikan ja kehitti länsimaista musiikkia uuteen suuntaan, eivät nykysäveltäjät enää juurikaan luo uutta, kun jokainen idea ja ääni tuntuu olevan jo käytetty. Ennemminkin nykymusiikki katsoo taaksepäin - on uusklassikkoja, uusromantikkoja, postmodernisteja jne.
Back to basics, käsittääkseni nämä alunperin kyseessä olevat Berion Sequenzat perustuvat Darmstadtin koulukunnan edustajien kehittämään sarjallisuuteen, yksi 1900-luvun radikaaleimmista musiikkisuuntauksista, joka on Schönbergin kehittämän 12-säveljärjestelmän pidemmälle viety muoto. Tiedä sitten edustavatko ne sarjallisen periaatteen ankarinta muotoa, ich weiss es nicht.
Se mikä kuitenkin on oleellista, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että aivosyntyinen tonaalisuudesta vapaa komplisoitu nykymusiikki, oli se sitten dodekafoniaa tai sarjallista musiikkia, ei ole suoraan sydämeen menevää siinä määrin kuin perinteinen klassiseen harmoniseen järjestelmään perustuva klassis-romanttinen melodinen tyyli vaikkapa ála Schubert. | |
Se mikä kuitenkin on oleellista, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että aivosyntyinen tonaalisuudesta vapaa komplisoitu nykymusiikki, oli se sitten dodekafoniaa tai sarjallista musiikkia, ei ole suoraan sydämeen menevää siinä määrin kuin perinteinen klassiseen harmoniseen järjestelmään perustuva klassis-romanttinen melodinen tyyli vaikkapa ála Schubert.
Tuosta olen ihan samaa mieltä. Se mikä ei ole sydämestä syntynyt, ei voi sinne mennäkään. Schönberg itse (sekä muutama muu) osasivat kyllä tällä menetelmällä luoda muutamia hienoja, ilmaisuvoimaisia teoksia, mutta menetelmän näennäisestä helppoudesta innostuneet muutamat keskinkertaiset säveltäjät ovat myöhemmin saaneet aikaan niin hengetöntä ja käsittämättömän tylsää musiikkia, että se lienee ollut omiaan antamaan dodekafonialle "aivomusiikin" maineen.
Soitto on laiffii. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
