| Aihe: Mitä mieltä "bootleggauksesta"? | 1 |
|---|
|
Voiko ns. "bootleggailu" olla taiteellisesti hedelmällistä?
Voisi nimittäin olettaa, ettei mikään "bootleggailu" ole oikotie autuaaksi tekevään onneen, mitä tulee musiikillisten nerojen kykyyn luoda teoksia, jotka saavuttavat aina uutta ajankohtaisuutta ja uusia olemassaolon muotoja tai ovat iäti päteviä ja esikuvallisia huippusuorituksia säveltaiteen alalla.
Ja jos joku huomattavan säveltäjän luoma teos länsimaisen säveltaiteen historiassa on täynnä sitaatteja muiden säveltäjien teoksista, sen täytyy olla Schubertin 12-osainen saksalainen Stabat Mater f-molli D 383 v. 1816 (ellei sitten Händelin oratorio "Israel Egyptissä"), jossa voi tunnistaa alitajuisia tai tietoisia lainoja tai muistumia niin Mozartin Taikahuilusta, Händelin Messiaan kuorokohtauksista, Bachin h-mollimessusta, Pergolesin Stabat Materista, kuin nykyisestä Saksan kansallishymnistä, (Haydnin v. 1797 säveltämän keisarihymnin kertosäkeestä lainattu melodinen fraasi, joka alkujaan on peräisin 16-vuotiaan Mozartin motetin Exsultate jubilate KV 158a=165 päättävästä "Alleluja"-aariasta), mutta yhtä hyvin siihen sisältyy myös autenttista Schubertia, mikäli termillä tarkoitetaan jollekin tietylle säveltäjälle ominaista omaleimaisen yksilöllistä ja ainutlaatuisen persoonallista ominaisuutta tai piirrettä.
Vaikkakin teos loppujen lopuksi epäilemättä kuuluukin Schubertin merkittävimpien kirkkomusiikkisävellysten joukkoon ja siitä on enemmän kuin yksi arvostelija esittänyt ylistäviä lausuntoja, en pitäisi sitä kaikesta Schubert-ihailustani huolimatta täysipainoisen onnistuneena saati kovin persoonallisena tai inspiroituneenakaan luomuksena taikka aarioiltaa/ensembleiltään/kuoroiltaan usein edes Schubertin oopperoiden veroisena.
Kuitenkin ajoittaisesta musiikillisen sanonnan niukkuudesta huolimatta teos taiteellisessa rehellisyydessään ja tinkimättömyydessään ylittää Rossinin myöhäisen ooperamaisesti flirttailevan, epätasapainoisen mahtipontisen Stabat Materin, josta on tullut tähtitenoreiden lellikki buffamaisen kepeiden ja hilpeiden melodioidensa vuoksi. | |
tarkoitat varmaan PLAGIOINTIa.
BOOTLEG on yleensä omilla vehkeillä äänitettyjä livekeikkoja ja sitten niitä myydään tuolla. | |
On hyvä tiedostaa, että varhaisempina aikoina muiden tekemien teosten lainaamiseen ei ole suhtauduttu läheskään yhtä nuivasti kuin nykyään. Lainaaminen on ollut jopa käytäntö, ja tietyllä tavalla myös kunnianosoitus, lainatussa teoksessa on ollut jotain lainaamisen arvoista. Lisäksi vanhojen teosten esittämisen käytäntö on varsin nuori. Ennen Mendelssohnin päiviä ei vanhempia teoksia juurikaan esitetty. Felixhän sitten järjesti sen kuuluisan Bach-konsertin. Sen sijaan konserteissa pyrittiin aina esittämään jotakin uutta, jokin uusi sävellys. Siitähän johtuu osaltaan myös vanhempien mestareitten valtava teosmäärä. Yleisö eei kuitenkaan varmaan ollut sen parempaa siinä mielessä, että olisi kerralla oppinut teoksen ulkoa. Näin ollen oli käytännöllistä säästää vaivoja ja lainata joko omaa aikaisempaa tuotantoa, tai sitten jonkun muun mestarin teoksia.
Valitettavasti köyhä laulumusiikin tuntemukseni estää minua kommentoimasta mitenkään Schubertin tai Rossinin Stabat Matereita. Pyydän lisäksi anteeksi tekstini tiettyä spekulatiivisuutta.
Does humor belong in music? | |
Mikki Hiirellä on pakko olla joku teksti-generaattori jossa pisteen käyttöä on customoitu minimiin. | |
Ja jos joku huomattavan säveltäjän luoma teos länsimaisen säveltaiteen historiassa on täynnä sitaatteja muiden säveltäjien teoksista, sen täytyy olla Schubertin 12-osainen saksalainen Stabat Mater f-molli D 383 v. 1816 (ellei sitten Händelin oratorio "Israel Egyptissä"), ....
- joo, noihan se on. Muistuupa mieleen ääniraudan ikuisen arkainen sointi jne.
- pitäisi varmaan patentoida & syyttää sen jälkeen plagioinnista kaikkia | |
On hyvä tiedostaa, että varhaisempina aikoina muiden tekemien teosten lainaamiseen ei ole suhtauduttu läheskään yhtä nuivasti kuin nykyään. Lainaaminen on ollut jopa käytäntö, ja tietyllä tavalla myös kunnianosoitus, lainatussa teoksessa on ollut jotain lainaamisen arvoista. Lisäksi vanhojen teosten esittämisen käytäntö on varsin nuori. Ennen Mendelssohnin päiviä ei vanhempia teoksia juurikaan esitetty. Felixhän sitten järjesti sen kuuluisan Bach-konsertin. Sen sijaan konserteissa pyrittiin aina esittämään jotakin uutta, jokin uusi sävellys. Siitähän johtuu osaltaan myös vanhempien mestareitten valtava teosmäärä. Yleisö eei kuitenkaan varmaan ollut sen parempaa siinä mielessä, että olisi kerralla oppinut teoksen ulkoa. Näin ollen oli käytännöllistä säästää vaivoja ja lainata joko omaa aikaisempaa tuotantoa, tai sitten jonkun muun mestarin teoksia.
Valitettavasti köyhä laulumusiikin tuntemukseni estää minua kommentoimasta mitenkään Schubertin tai Rossinin Stabat Matereita. Pyydän lisäksi anteeksi tekstini tiettyä spekulatiivisuutta.
Kyllähän todella jo Mozartin kirjoitti soitinsävellyksissään osia ilmeisestikin todella kunnianosoitukseksi jollekin arvostetulle vanhemmalle mestarille yleensä tämän kuoleman johdosta, kuten esim. pianokonserton n:o 12 A-duuri KV 414 Mozartin kunnianosoituksena Johann Christian Bachille tulkittu Andante-osa, jonka pääteeman Mozart lainasi Johann Christian Bachin ns. pasticcio-oopperan "La cala mita dei cuori" alkusoitosta lähes tarkasti sävellajia, soinnutusta ja soitinnusta myöten. Ja tällaisia Pasticcio-oopperoitahan (nimi tarkoittaa, että ooppera oli koottu eri säveltäjien numeroista) sävellettiin paljon juuri 1700-luvulla. Myös Mozartin A-duuriviulusonaatista KV 526 (päivätty 24. 8. 1787) löydetyt Presto-osan sitaatit Carl Friedrich Abelin klarinettitriosta op. 5, n:o 5, on tulkittu kunnianosoitukseksi 20. 6. 1787 kuolleelle säveltäjälle. | |
On hyvä tiedostaa, että varhaisempina aikoina muiden tekemien teosten lainaamiseen ei ole suhtauduttu läheskään yhtä nuivasti kuin nykyään. Lainaaminen on ollut jopa käytäntö, ja tietyllä tavalla myös kunnianosoitus, lainatussa teoksessa on ollut jotain lainaamisen arvoista. Lisäksi vanhojen teosten esittämisen käytäntö on varsin nuori. Ennen Mendelssohnin päiviä ei vanhempia teoksia juurikaan esitetty. Felixhän sitten järjesti sen kuuluisan Bach-konsertin. Sen sijaan konserteissa pyrittiin aina esittämään jotakin uutta, jokin uusi sävellys. Siitähän johtuu osaltaan myös vanhempien mestareitten valtava teosmäärä. Yleisö eei kuitenkaan varmaan ollut sen parempaa siinä mielessä, että olisi kerralla oppinut teoksen ulkoa. Näin ollen oli käytännöllistä säästää vaivoja ja lainata joko omaa aikaisempaa tuotantoa, tai sitten jonkun muun mestarin teoksia.
Valitettavasti köyhä laulumusiikin tuntemukseni estää minua kommentoimasta mitenkään Schubertin tai Rossinin Stabat Matereita. Pyydän lisäksi anteeksi tekstini tiettyä spekulatiivisuutta.
Ja sittenhän on olemassa näitä niin sanottuja sävelpotpurreja,"joukko melodioita, jotka on saatu jostakin laajemmasta teoksesta, jonkin säveltäjän eri teoksista tai esim. kansansävelmistä ja yhdistetty toisiinsa lyhyin välikkein, mutta muuten ilman mainittavaa sovitustyötä". Esim. 10-vuotiaan Mozartin Quodlibet eli sävelpotpurri Galimathias musicum KV 32, 1766 maaliskuussa Haagissa, joka on sävelletty toisaalta salzburgilaisille, toisaalta hollantilaisille tuttujen melodioiden pohjalta.
Varmasti teosten ryöstäminen säveltäjältä oli tiettyyn rajaan saakka olosuhteiden pakosta hyväksyttävääkin toimintaa, kun tekijänoikeuksilla ei vielä ollut sellaista merkitystä ja juridista asemaa kuin nykyään, mutta jos säveltäjä halusi saada uudesta teoksestaan taluodellista etua, hänen piti kyetä myymään se konsertin tai painetun julkaisun muodossa niin ettei kukaan muu ehtinyt varastaa hyötyä nopeammin toimimalla nuottien kopioijan tekemillä tai julkisuuteen päästettyjen nuottien laittomilla kopioilla tai jopa konserteissa tapahtuneen muistinvaraisen "bootleggauksen" muodossa.
Enkä aivan menisi myöskään allekirjoittamaan väitettäsi vanhojen teosten esityskäytännöstäkään päätä pahkaa, sillä esim. Händelin oratorioita (ja paljon muuta barokkimusiikkia) esitettiin Wienissä yli 30 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen paroni van Swietenin asunnossa, jossa järjestettyihin Händelin oratorioiden esityksiin v. 1788-89 Mozart orkestroi uudelleen ja sovitti päivän maun mukaisesti 4 Händelin teosta saksankielisinä versioina, mm. Messiaan.
Suoritettuani kommentissani Schubertin ja Rossinin Stabat Matereiden keskinäisen vertailun saattaisi hyvinkin olla paikallaan todeta vanhan sananlaskun sanoin: mitä isot edellä sitä pienet perässä. Eli jos Schubertin teos ei aina ole melodioiltaan, teemoiltaan ja motiiveiltaan laadultaan sitä kaikkein alkuperäisintä sävelkieltä ja tyyliä, niin ei liene näin onnellisesti laita Rossininkaan teoksen kohdalla, vieläpä vähäisemmässä määrin. Ilmeisesti ovat Rossinillakin soineet mielessä monet kerrat Mozartin ja monen muun säveltäjäneron ikivihreät ja verrattomat melodiat, sillä hän mm. uskoakseni mitä todennäköisimmin tullut siteeranneekseen melodista fraasia pitkälinjaisesta, pizzicatojen säestämästä jousien sävelmästä Mozartin pianokonserton n:o 11 F-duuri KV 413 Larghetto-osasta, joka laulaa pikemmin italialaista dolcezzaa ja graziaa kuin itävaltalaista gemütlichkeitiä, Stabat Materinsa tenoriaariassa.
Amen-loppufuugassa voi puolestaan kuulla muistumia Mozartin Requiemin Rex Tremendae-osasta, jota Rossini siteeraa orkesterin mahtavasti alaspäin laskeutuvia juoksutuksia liitoitellun painokkaasti, suorastaan maneerinomaisesti, mikä ei tietenkään voi olla vahvistamatta sitä jo ennestään tiedettyä seikkaa että Rossini oli Mozartin suuri ihailija.
Myös kuoron 3-kertainen Amen-huudahdus viittaa vahvasti Rex Tremendae-osan esikuvallisuuteen.
Mendelssohn puolestaan siteerasi kuviota "Sohn des vaters" Italialaisen sinfoniansa Andante con moto-osassa, jossa oboe, klarinetrti ja alttoviulut virittävät balladisävelmän, joka on tulkittu pyhiinvaeltajien hartaaksi kulkueeksi. | |
Enkä aivan menisi myöskään allekirjoittamaan väitettäsi vanhojen teosten esityskäytännöstäkään päätä pahkaa, sillä esim. Händelin oratorioita (ja paljon muuta barokkimusiikkia) esitettiin Wienissä yli 30 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen paroni van Swietenin asunnossa, jossa järjestettyihin Händelin oratorioiden esityksiin v. 1788-89 Mozart orkestroi uudelleen ja sovitti päivän maun mukaisesti 4 Händelin teosta saksankielisinä versioina, mm. Messiaan.
´
Händel onkin kiinostava poikkeus. Händelin musiikkia ei nimittäin lainkaan unohdettu, kuten kävi esimerkiksi Bachille ja Telemannille, Telemannia nyt ei oikein meinata vieläkään muistaa, vaikka mielestäni hän kirjoitti valtavat määrät erittäin mielenkiintoista musiikkia. Bach löydettiin uudestaan juuri tuon Felix Mendelssohnin järjestämän konsertin myötä. Händelin musiikki ei jostain syystä väistynyt esitettävästä ohjelmistosta oikeastaan lainkaan, esimerkiksi Englnnissa, jossa hän oli hyvin juhlittu säveltäjä, hänen teoksiaan esitettiin käsittääkseni vuositain kuolemansa jälkeenkin.
Does humor belong in music? |  megatherium
30.08.2003 17:29:28 (muokattu 08.09.2003 21:36:39) | |
|
´
Händel onkin kiinostava poikkeus. Händelin musiikkia ei nimittäin lainkaan unohdettu, kuten kävi esimerkiksi Bachille ja Telemannille, Telemannia nyt ei oikein meinata vieläkään muistaa, vaikka mielestäni hän kirjoitti valtavat määrät erittäin mielenkiintoista musiikkia. Bach löydettiin uudestaan juuri tuon Felix Mendelssohnin järjestämän konsertin myötä. Händelin musiikki ei jostain syystä väistynyt esitettävästä ohjelmistosta oikeastaan lainkaan, esimerkiksi Englnnissa, jossa hän oli hyvin juhlittu säveltäjä, hänen teoksiaan esitettiin käsittääkseni vuositain kuolemansa jälkeenkin.
Kyllähän Bachin fuugien, joihin Mozart tutustui käsittääkseni juuri van Swietenin edesauttamana, vaikutus Mozartin vaimolleen tukuttain säveltämissä fuugayritelmissä, (jotka Duo Crommelynck on levyttänyt Claves-merkille)on korvin kuultava, joiden kontrapunktisen satsin krampinomaisuus todistaa tästä kieltämättä hänestä itsestäänkin vastenmielisestä riippuvuudesta varsin selkeästi, paitsi 2 pianolle sävelletyssä suuressa c-mollifuugassa KV 426, joka on syntynyt pikemminkin sisäisestä pakosta sekä jostakin välittömästä syystä häntä itseään ja jotakin oppilasta varten kuin puolisonsa miellyttämiseksi ja jonka hän sovitti myöhemmin Adagioksi ja fuugaksi jousille KV 546.
Eikä Matteus-passion esitys edes ollut likimainkaan ensimmäinen julkinen Bachin teoksen esitys säveltäjän kuoleman jälkeen, sillä esim. 1789 matkallaan Berliiniin Mozart poikkesi Leipzigissa, jossa kuuli Tuomaskirkon 40 pojan kuoron laulamana Bachin motetteja. Mozartin urkujensoitosta Tuomaskirkossa eräs aikalainen kertoi Leipzigin "Musikaliche Zeitungissa": " Mozart soitti tunnin ajan kauniisti ja taidokkaasti lukuisalle kuulijakunnalle" ja että "Johann Friedrich Doles, 74 vuotias Bachin viimeinen oppilas, luuli vanhan Sebastian Bachin, opettajansa, nousseen haudastaan". | |
Vielä pieni kommentti. On toki luonnollista, että säveltäjät tunsivat alansa historian. Ja toki paroni järjesti esityksiä, mutta ne eivät tainneet olla konsertteja yleisölle, vaan suljetun piirin seurueille, muistaakseni. Muita asioita vetäydyn vielä kammiooni tutkimaan ja palaan sitten.
Does humor belong in music? | megatherium
01.09.2003 20:40:30 (muokattu 08.09.2003 21:36:16) | |
|
Vielä pieni kommentti. On toki luonnollista, että säveltäjät tunsivat alansa historian. Ja toki paroni järjesti esityksiä, mutta ne eivät tainneet olla konsertteja yleisölle, vaan suljetun piirin seurueille, muistaakseni. Muita asioita vetäydyn vielä kammiooni tutkimaan ja palaan sitten.)
Sitähän ei erikseen mainittu olivatko kysymyksessä yksityistilaisuudet vai julkiset esitykset, joista jälkimmäiseen kategoriaan Leipzigin Tuomaskirkon poikakuoron laulamien Bachin motettien esitykset kaiken järjen mukaan kuitenkin kaikitenkin kuulunevat, vaikka totuushan kuitenkin on että vain kourallinen Bachin teoksia käsittääkseni julkaistiin hänen elinaikanaan ja loput olivat hajotettuna kaikkiin taivaan tuuliin, mm. sooloviulusonaatit löytyivät 100 v. Bachin kuoleman jälkeen vanhojen paperien joukosta, jotka olivat menossa lihakauppaan käärepaperiksi, Die kunst der fugen kaiverretut kuparilaatat myytiin metalliromuna pilkkahintaan jne., vaikka Mozart kuitenkin ilmeisesti tunsi teoksen ja Das Wohltemperierte Klavier I ja II sovittaessaan 6 kolmiäänistä fuugaa J.S.Bachin ja Wilhelm Fiedemann Bachin teoksista trioiksi KV 404a viululle, alttoviululle ja continuolle Adagion kera, joka 5/6 teoksesta oli hänen itsensä säveltämä, sekä 5 4-äänistä fuugaa 2 viululle, alttoviululle ja continuolle KV 405 (jälkimmäiset eivät edes sisälly Philipsin Complete Mozart Editioniin kuten eivät Händelin oratorioidenkaan sovitukset tai edes lukuisat katkelmalliset fuugansakaan tai fantasiat sormiharjoituksista puhumatta)
10.4.1782 Mozart kirjoitti isälleen:"Menen sunnuntaisin kello 12 paroni van Swietenin luo, siellä ei soiteta muuta kuin Händeliä ja Bachia - Teen itsellani kokoelmaa Bachin fuugista, niin Sebastianin, Emanuelin kuin Friedemanninkin." Todennäköisesti siellä soitettiin myös Graunia ja Buxtehudea.
Musiikin historiahan ei muuten tuohon aikaan ulottunut Buxtehudea kauemmaksi menneisyyteen, että eivät säveltäjätkään kovin hyvin musiikin historiaa tunteneet. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
