| Aihe: Oletko aina kuunnellut klassista? | |
|---|
|
Oleko aina kuunnellut klassista musiikkia vai oletko kokenut jonkinlaisen "heräytksen"? Jos olet niin mitä musiikkia olet aikaisemmin kuunnellut ja miksi olet vaihtanut klassiseen? |  ajs
07.01.2004 19:09:37 (muokattu 07.01.2004 19:15:16) | |
|
Oletko aina kuunnellut klassista?
Kyllä olen, niin kauan kuin ylipäätään olen musiikkia tietoisesti valikoiden kuunnellut, eli ehkä noin kuusivuotiaasta lähtien (oletan, että itse soitettujen soittoläksyjen kuuntelemista ei lasketa vapaaehtoiseksi kuuntelemiseksi). Noin viisi-kuusitoistavuotiaaksi asti en kuunnellutkaan kirjaimellisesti mitään muuta musiikkia kuin klassista (lähinnä piano- ja urkumusiikkia, mutta myös muutamia romantiikan ajan orkesteriteoksia). Sitten minulle tapahtui tuo mainitsemasi "herätys", mutta käänteiseen suuntaan - lieneekö siis ollut kyse degeneraatiosta - eli huomasin maailmassa olevan hyvääkin ei-klassista musiikkia. Klassinen musiikki on kuitenkin koko ajan ollut vahvasti mukana kuuntelutottumuksissani, ja nykyään olen alkanut kuunnella klassista tavallistakin enemmän.
Sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita. | |
Oleko aina kuunnellut klassista musiikkia vai oletko kokenut jonkinlaisen "heräytksen"? Jos olet niin mitä musiikkia olet aikaisemmin kuunnellut ja miksi olet vaihtanut klassiseen?
Minulla on käynyt niin,että pienenä viulistipoikana klassinen musiikki ahdisti minua suunnattomasti.Vanhempani kuuntelivat todella paljon Tsaikovskia yms.ja ajan mittaan opin jopa vihaamaan klassista musiikkia.Sitten aloin soittaa kitaraa.Ensin aloin tietysti dikkailemaan Children of bodomia jne.Opin tiluttamaankin kohtalaisesti.Sitten halusin uusia virikkeitä soittamiseen ja löysin klassisen kitaramusiikin.Innostuin siitä kovasti ja ajan mittaan aloin kuunnella myös kaikenlaista muutakin klassista.Viulunkin ääni alkoi kuulostaa yhtäkkiä kauniilta.Nykyään kuuntelen ja soitan klassista päivittäin.
Musiikki on elämä. | |
Mun elämä oli klasaria varmaan tonne 12-13-vuotiaaksi asti. Tottakai muutakin kuuli, mutta ei vaan niin iskenyt. Alitajuntaan toki jäy. Sitten joskus teininä alkoi saamaan pahoja vaikutteita ja alkoi kevyt musa purra. Nyt on jännästi taas alkanut luisumaan jonkin verran takaisin klasariin päin. Eli, kyllä se aika syvälle on muhun ohjelmoitu aikanaan.
My name is Baron, Notefix Baron | |
Noin kuusivuotiaasta asti olen kuunnellut.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E Rautavaara | |
Joo.. oon kuunnellu aina klassista, välillä enemmän ja välillä vähemmän.. Joskus 11-12 vuotiaana aloin sit kuunnella enemmänki klassista sitä ennen olin kuunnellu vaan niitä jotain "ikivihreitä" tyyliin Für Elise Beethovenilta ja Mozartin 40. sinfonia, kun en ollut älynnyt, et ne on tehny mielestäni hienompiakin teoksia.. Mutta olen aina kuunnellut myös kevyttä musiikkia ja muutenkin olen aina kuunnellut monenlaista musiikkia ja pystyn nykyään soittamaan itse ja kuuntelemaan metallia, klassista, poppia, jazzia ja paljon muuta.. Ja itse en henk. kohtasesti voi sietää sellasia tyyppejä, jotka haukkuu muita musiikinaloja..
"I only know that in the music itself I found out what the fingers had to do" -Vladimir Horowitz- | megatherium
08.01.2004 21:59:52 (muokattu 08.01.2004 22:00:08) | |
|
En suinkaan. Naperona tykkäsin aiuvan valtavasti jopa Jussi & Boysin tulkitsemasta diskobiisistä Metsämökin tonttu sekä tietysti Fredistä. Klassinen vaiheeni alkoi vasta päälle 10 vanhana. | |
Ja itse en henk. kohtasesti voi sietää sellasia tyyppejä, jotka haukkuu muita musiikinaloja..
Itse kuulun tuohon kastiin, sillä en voi sietää metallia, en teknotiluilua enkä suomirockia.. :) Metallista en tykkää siks, että oon viime aikoina kyseenalaistanut, että onko se edes musiikkia, teknotiluilu ei muuten vaan iske ja suomirockista ei tartte ees puhua.. :) Oon kuunnellut pienestä asti, koska kaikki perheenjäseneni ovat ammattimuusikkoja.
"Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Arthur Rubinstein- | ajs
10.01.2004 00:15:02 | |
|
Metallista en tykkää siks, että oon viime aikoina kyseenalaistanut, että onko se edes musiikkia, teknotiluilu ei muuten vaan iske ja suomirockista ei tartte ees puhua.. :)
Millä perusteella metalli ei ole musiikkia? Lauseestasi saa käsityksen, että pidät kuitenkin teknoa musiikkina. (Oma käsitykseni tästä musiikkityylistä on, että se on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta konemusiikkia, jossa on enemmän konetta kuin musiikkia; siihen verrattuna metalli on jopa melkoisen lähellä klassista musiikkia.) Kaipaisin pientä selitystä.
Sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita. | |
Oleko aina kuunnellut klassista musiikkia?
En. Kasvoin 70-luvulla, jolloin vielä eli sinnikäs, mutta epätoivoinen usko siihen, että on olemassa absoluuttisen hyvää ja absoluuttisen huonoa taidetta. Kun sitten vuosikymmenen lopulla ja seuraavan alussa yritin tutustua klassiseen musiikkiin satunnaista radiokuuntelua yhtään perusteellisemmin, huomasin että en pidä siitä. Samaan aikaan lukemani klassista musiikkia käsittelevä kirjallisuus sai minut vakuuttuneeksi siitä, että siihen pätee P.G. Wodehousen kommentti Nietzshen filosofiasta: "pohjimmiltaan epätervettä".
Samaan aikaan muuan barokkioboeistiystäväni kuitenkin opetti minua kuuntelemaan ns. vanhaa musiikkia (ts. barokkia ja sitä vanhempaa tavaraa) ns. alkuperäissoittimilla soitettuna. Jonkun Concentus Musicus Wienin estetiikka tuntui osuvan paljon lähemmäksi omia mieltymyksiäni, joihin niihin aikoihin sisältyi kohtalaisen ahdasmielinen yhdistelmä bluesia ja kokeilevampaa ja särmikkäämpää uuden aallon rockia. Jälkimmäisen tyylilajin puitteilta kiinnostus laajeni sittemmin myös ns. ambientin musiikin suuntaan, mikä aukaisi korvia tietyille 1900-luvun taidemusiikin suuntauksille (John Adams, Philip Glass, George Antheil,...). John Cagen musiikissa minua viehättää sen kuuntelua enemmän sen filosofia.
(Myöhemmin kun aloitin teatterimusiikin tekemisen 90-luvun lopulla, huomasin pitäväni enemmän atonaalisen ja ambientin musiikin tekemisestä kuin sen kuuntelemisesta 8-)
Sibeliuksesta olen kuitenkin aina pitänyt, eikä liene mikään ihme että rockia kuunteleva viehättyy jostakin Stravinskista. Jotta olisin pystynyt säilyttämään vakaumukseni klassisen musiikin pohjimmaisesta epäterveydestä, tein niin kuin jotkut lajin harrastajatkin: rajasin termin "klassinen musiikki" käsittämään vain ajanjaksoa n. 1750-1900... Näin ne suuntaukset joista pidin rajautuivat joksikin muuksi.
Sittemmin musiikkimakuni on onneksi laajentunut vähän joka suuntaan ja olen uskoakseni suurin piirtein onnistunut ravistamaan mielestäni tuon 70-lukuisen harhaluulon siitä, että joku tietty musiikintyyli (tai musiikkiesitys) voisi olla absoluuttisen huonoa (tai hyvää). Vaikka klassinen musiikki ei korviani edelleenkään erityisemmin viehätä, en enää kuvittele (senkään) tyylilajin ystävien olevan harhautuneita tai aivopestyjä (vitsivitsi, ainakin puoliksi 8-).
Että miksikö sitten luen klassisen musiikin keskustelualuetta ja vieläpä kirjoitan sinne? Toisinaan täällä putkahtaa ihan kiinnostavia keskustelunalkuja esimerkiksi musiikkifilosofiasta ja sen sellaisesta. Valitettavasti ne kyllä useimmiten nyykähtävät heti alkumetreillään... mutta niinhän keskusteluilla on valitettavan usein muutenkin tapana.
(No, on toinenkin syy, mutta jääköön nyt kohteliaisuussyistä mainitsematta 8-)
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | |
Klassista musiikkia olen kuunnellut koko ikäni, koska perheessäni on muutama ammattimuusikko ja suvustani suorastaan sikiää niitä. Liekö tuo siunaus vai kirous? :) Ehkä vähän molempia. Olen huomannut, että tiettyjä kappaleita soitan juuri niin kuin ne pianistit, joiden olen kuullut lukemattomia kertoja esittävän niitä. Tuntuu luonnolliselta, mutta pitäisi varmaan pohtia enemmän muunkinlaisia tulkintamahdollisuuksia. Öh, taisin eksyä aiheesta.
Pakko tunnustaa, että minulle tuli eräässä teini-iän myrskyisässä vaiheessa jakso, milloin kevyt musiikki rupesi nappaamaan aikalailla. ( No, oikeestaan mä oon vieläkin teini, mut enivei.. ) Tuossa vaiheessa en kuitenkaan lopettanut klassisen musiikin kuuntelua, vaan mielialojen mukaan kuuntelin vähän mitä sattui.
Jälkeenpäin olen miettinyt syytä sille, että tahdoin joskus kuunnella vaan sellasta pirteää aivotonta jumputusta. No, olen vieläkin aika ailahtelevainen, ja joskus klassinen musiikki vaikuttaa aika voimakkaasti mun mielialoihin, jopa niin voimakkaasti, että saatan loppupäivän olla ihan pössyssä ja sen kappaleen tunnelmissa. ( Prokkan kakkoskonsertto on tällä hetkellä kiellettyjen kappaleiden listalla, ellen tahdo angstailla oikein kunnolla.. God, I'm a wimp. :D ) Niin.. Nojoo. Krapulaisena tämä kirjoittelu menee vähän holtittomaksi, ja silleen, mutta olkoot nyt sitten.
" Ei se mitään, emmä sitä kotonakaan saanu menemään.. " | |
Millä perusteella metalli ei ole musiikkia? Lauseestasi saa käsityksen, että pidät kuitenkin teknoa musiikkina. (Oma käsitykseni tästä musiikkityylistä on, että se on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta konemusiikkia, jossa on enemmän konetta kuin musiikkia; siihen verrattuna metalli on jopa melkoisen lähellä klassista musiikkia.) Kaipaisin pientä selitystä.
Se on vaan tasan mun mielipide, miksi en pidä metallia musiikkina. En löydä siitä mitään hyvää mieltä tuottavaa, joka mielestäni on yksi musiikin tärkeimpiä tehtäviä. En nyt kyllä välttämättä pidä teknoakaan musiikkina juuri sen takia. Musiikkia on vaikea määritellä, sen määritelmän saa jokainen itse ajatella mielessään. Älä muuten edes uskalla sanoa, että metalli on lähellä klassista. Saan näppylöitä. :)
"Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Arthur Rubinstein- | ajs
10.01.2004 16:31:36 | |
|
En löydä siitä mitään hyvää mieltä tuottavaa, joka mielestäni on yksi musiikin tärkeimpiä tehtäviä.
Voihan noinkin toki ajatella. Minusta taiteen tarkoitus on vain laajempi: pikemminkin herättää jonkinlaisia tunteita ja vaikuttaa myös "älyllisesti" (tämä nyt riippuu melko lailla vastaanottajastakin) kuin yksinomaan miellyttää kokijaansa (sillä perusteellahan suosituimmat musiikkityylit olisivat parasta musiikkia, esimerkiksi mainitsemasi tekno ja radiopop), ja toiseksi tuskin kaikki teokset klassisen musiikin kentässäkään tuottavat pelkkää hyvää mieltä kuuntelijalleen. Kolmanneksi, "hyvä mieli" lienee yksi subjektiivisimpia tuntemiani käsitteitä. Ehkä emme kuitenkaan muuta tätä viestiketjua väittelyksi musiikin/taiteen tarkoituksesta. Vai?
Älä muuten edes uskalla sanoa, että metalli on lähellä klassista. Saan näppylöitä. :)
Metalli on lähellä klassista. :) No, kaikkihan on niin äärettömän suhteellista, mutta verrattuna moneen muuhun ei-klassiseen musiikkityyliin...
Sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita. | |
Metalli on lähellä klassista. :) No, kaikkihan on niin äärettömän suhteellista, mutta verrattuna moneen muuhun ei-klassiseen musiikkityyliin...
Tietysti on olemassa näitä örinä-rääkymis-tuplabasari-kitara-mättö-bändejä, mutta monet metalli bändit jopa yrittävät tehdä kappaleisiinsa klassiselta musiikilta kuulostavia kohtia. Esimerkiksi Yngwie Malmsteenin Black Starin intro kuulostaa aivan klassiselta musiikilta. Olen kyllä sitä mieltä, että metalli on kaikista musiikkilajeista lähimpänä klassista. | |
Olen kyllä sitä mieltä, että metalli on kaikista musiikkilajeista lähimpänä klassista.
Aika pitkälti, joo. Lisäyhtäläisyyksinä voi mainita teknisen soittotaidon merkityksen (yli)korostamisen ja ennen kaikkea hyvin samanlaisen, minun mielestäni kovin metronomisen rytmiikkakäsityksen. ("Metronominen" on tässä ikään kuin vaihtoehtona rytmiikan hienojakojen tietoista elävöittämistä korostavalle "groovepainotteisuudelle".)
Apocalyptican Metallica-versioinnit kuulostivat varsin mainioilta osin juuri siksi että rytmiikkakäsitys oli samanlaista kuin esikuvalla. Monen muun musiikkityylin toteuttaminen klassisesti koulutetulla soittajakunnalla ei toimi taas ollenkaan.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | |
Ehkä emme kuitenkaan muuta tätä viestiketjua väittelyksi musiikin/taiteen tarkoituksesta. Vai?
Eiköhän siitä olla jauhettu ihan tarpeeksi.. :) Jokaisella on käsityksensä musiikin/taiteen tarkoituksesta, eikä ole olemassa ainoastaan yhtä oikeaa määritelmää siitä. Pidän omat mielipiteeni, eikä niihin voi kukaan, ikinä vaikuttaa, buahahaa! >:) No joo..
"Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Arthur Rubinstein- | |
En, vasta 15-vuotiaana aloin harrastaa klassisen kuuntelua aktiivisesti, vaikka soitin sitä 9-vuotiaasta. En vain yksinkertaisesti ollut aiemmin tajunnut, että pidän eniten juuri klassisesta musiikista! "Herättäjä"kappale oli Franz Lisztin Liebesträume III Notturno, jota kuuntelin useammanki kerran päivässä ja soitin sen levyn suurin piirtein kaikille kavereilleni. "Kuunnelkaa mikä juoksutus!" Kun toin nuotin musiikinopettajalleni, niin hän paljasti myöhemmin ajatelleensa, että en selviäisi siitä...
Tuloksena opin lukemaan nuotteja huomattavasti paremmin, tekemään tarpeeksi töitä soittoni eteen, sain lisää itseluottamusta ja ostin lisää klassisia levyjä, ja yleisesti ottaen soittoni parani huomattavasti, tulin kriittisemmäksi sen suhteen. Nyt on tavoitteena 3/3 pianosta tänä vuonna, jos hyvin käy.
Tulipa tuosta amerikkalainen tarina. Pitää varmaan roikkua vähemmän amerikkalaisilla keskustelualueilla, että saan oikean määrän suomalaista nöyristelyä mukaan. Anteeksi.
Täällä voit muokata tietojasi. | deadworm222
11.01.2004 20:03:30 (muokattu 11.01.2004 20:07:07) | |
|
Aika pitkälti, joo. Lisäyhtäläisyyksinä voi mainita teknisen soittotaidon merkityksen (yli)korostamisen ja ennen kaikkea hyvin samanlaisen, minun mielestäni kovin metronomisen rytmiikkakäsityksen. ("Metronominen" on tässä ikään kuin vaihtoehtona rytmiikan hienojakojen tietoista elävöittämistä korostavalle "groovepainotteisuudelle".)
Miltäköhän sekin kuulostaisi, jos sinfoniaorkesterin jokainen soittaja sooloilisi rytmissä... Omasta mielestäni taas countryssä tms on paljon vähemmän liukuvia tempomuunnoksia kuin keskimääräisessä soolopianokappaleessa.
Täällä voit muokata tietojasi. | |
Miltäköhän sekin kuulostaisi, jos sinfoniaorkesterin jokainen soittaja sooloilisi rytmissä... Omasta mielestäni taas countryssä tms on paljon vähemmän liukuvia tempomuunnoksia kuin keskimääräisessä soolopianokappaleessa.
Kysymys ei ollutkaan tempomuunnoksista, vaan ikään kuin tanssimisesta sen perustempon ympärillä. Jota joko oppii kuuntelemaan - ja odottamaan - tai sitten sitä ei osaa kaivatakaan.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | |
Pienenä taisin aina nukahtaa siihen, kun äitini soitti pianolla jotakin Debussyn kappaletta ja sillä tavoin mahdollisesti jostakin äidinmaidosta alitajuisesti perinyt myöskin musiikilliset mieltymykseni. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
