| Aihe: Pahimmat bootleggaajat | 1 |
|---|
 megatherium
29.12.2003 19:58:12 (muokattu 29.12.2003 20:29:18) | |
|
Tuli tuossa vain mieleeni Ylen mielestäni köyhää musiikkitarjontaa jouluna hiukan kuunneltuani, että Camille Saint-Säens lainasi jopa imelässä ja ällöttävässä uusbarokkityyliin sävelletyssä askeettisessa ja melkoisen hurskastelevassa joulu-oratoriossaan Mozartin 18-vuotiaana säveltämän missa breviksen KV 192 F-duuri Credo-osan neljän nuotin kuviota, joka toistui tämän sävellystuotannossa puumerkin tavoin, ja jota tämä käytti myös Jupiter-sinfoniansa kontrapunktisen finaalin kaikkein selvimmin kuuluvan teeman alussa. Löytyy varmasti paheksuttavampiakin esimerkkejä vastaavista "kirjallisista varkauksista" ja musiikillisesta salakuljetuksesta? | |
Käytetäänkö klasaripuolella sanaa "bootleggaus" tosiaankin tässä merkityksessä? Kuulostaa oudolta.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | |
Camille Saint-Säens lainasi ...
Mozartin 18-vuotiaana säveltämän missa breviksen KV 192 F-duuri Credo-osan neljän nuotin kuviota, ...
Löytyy varmasti paheksuttavampiakin esimerkkejä vastaavista "kirjallisista varkauksista" ja musiikillisesta salakuljetuksesta?
Kutsuvat tätä nykyään muistaakseni intertekstuaalisuudeksi. Mutta missä menee varkauden ja kivan pikku leikin raja? Ehkä siinä, pyrkiikö tuota yhtäläisyyttä peittelemään vai ei.
Aika helpostihan tullainen neljän nuotin pätkä kyllä lainautuu ilman että tietää lainanneensa. | ajs
30.12.2003 11:28:29 (muokattu 30.12.2003 14:45:42) | |
|
Tuli tuossa vain mieleeni Ylen mielestäni köyhää musiikkitarjontaa jouluna hiukan kuunneltuani, että Camille Saint-Säens lainasi jopa imelässä ja ällöttävässä uusbarokkityyliin sävelletyssä askeettisessa ja melkoisen hurskastelevassa joulu-oratoriossaan Mozartin 18-vuotiaana säveltämän missa breviksen KV 192 F-duuri Credo-osan neljän nuotin kuviota, joka toistui tämän sävellystuotannossa puumerkin tavoin, ja jota tämä käytti myös Jupiter-sinfoniansa kontrapunktisen finaalin kaikkein selvimmin kuuluvan teeman alussa. Löytyy varmasti paheksuttavampiakin esimerkkejä vastaavista "kirjallisista varkauksista" ja musiikillisesta salakuljetuksesta?
Oikea termi lienee plagiointi, mikäli tarkoitetaan aikaisemman teoksen tai osan siitä kopiointia omiin nimiin, siis lainaamista negatiivisessa merkityksessä. Muistakaamme kuitenkin, että aikaisemmin toisten säveltäjien teosten tietoista lainaamista ei kuitenkaan välttämättä pidetty plagiointina, vaan lainaus oli usein säveltäjän tapa osoittaa kunnioitusta alkuperäisen teoksen tekijää kohtaan. Sitä paitsi järkevältä kuulostavia (ts. tuohon aikaan järkevältä kuulostavina pidettyjä) neljän sävelen kuvioita on olemassa melko rajallinen määrä, joten jossain vaiheessa jonkinasteinen plagiointi, tahallinen tai tahaton, lienee "väistämätöntä".
EDIT: Tiesittekö, että - näin ainakin väitetään - Suomen (toistaiseksi) kansallislaulu "Maamme" on plagiaatti vanhasta saksalaisten ylioppilaiden juomalaulusta?
Sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita. | megatherium
30.12.2003 18:14:41 (muokattu 30.12.2003 19:13:39) | |
|
Oikea termi lienee plagiointi, mikäli tarkoitetaan aikaisemman teoksen tai osan siitä kopiointia omiin nimiin, siis lainaamista negatiivisessa merkityksessä. Muistakaamme kuitenkin, että aikaisemmin toisten säveltäjien teosten tietoista lainaamista ei kuitenkaan välttämättä pidetty plagiointina, vaan lainaus oli usein säveltäjän tapa osoittaa kunnioitusta alkuperäisen teoksen tekijää kohtaan. Sitä paitsi järkevältä kuulostavia (ts. tuohon aikaan järkevältä kuulostavina pidettyjä) neljän sävelen kuvioita on olemassa melko rajallinen määrä, joten jossain vaiheessa jonkinasteinen plagiointi, tahallinen tai tahaton, lienee "väistämätöntä".
EDIT: Tiesittekö, että - näin ainakin väitetään - Suomen (toistaiseksi) kansallislaulu "Maamme" on plagiaatti vanhasta saksalaisten ylioppilaiden juomalaulusta?
Joo, niin on väitetty, mutta mikäs ihme se on kun säveltäjäkin oli saksalaista syntyperää ja aikaa "teoksen" luomiselle oli niin kovin vähän. Tuosta Mozartista sen verran että mainitsemani kyseistä "teemaa" hän käytti jo 8-vuotiaana säveltämässään sinfoniassa n:o 1 Es-duuri KV 16 hitaan osan pääteemana, mutta eihän tässä vielä likimainkaan mistään plagioinnista ole kyse. Mutta ajatelkaamme esim. Händelin oratoriota Israel Egyptissä, josta miltei puolet on pelkää lainaa aikaisemmin eläneiden mestareiden teoksista. |  sellisti
30.12.2003 20:20:35 (muokattu 30.12.2003 20:23:42) | |
|
Tuota kyseistä teemaa on varmasti vaikka kuinka moni säveltäjä lainannut, tietämättäänkin, on se sen verran tavallinen sävelkulku. En kyllä kutsuisi millään muotoa varastamiseksi neljän sävelen lainaamista... esimerkkejä on takuulla paljon muitakin.
Ja mitä ihmettä sitten pitäisi ajatella esim. Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista, jossa hän lainailee vaikka ketä ja muuntaa lainaamansa pätkät irvokkaiksikin variaatioiksi, kuten Offenbachin vauhdikas cancan kuvaamassa kilpikonnia hitaassa tempossa? Ei tuollaista aikanaan kutsuttu lainkaan varastamiseksi.
Soitto on laiffii. | megatherium
31.12.2003 15:50:50 (muokattu 31.12.2003 15:55:57) | |
|
Oikea termi lienee plagiointi, mikäli tarkoitetaan aikaisemman teoksen tai osan siitä kopiointia omiin nimiin, siis lainaamista negatiivisessa merkityksessä. Muistakaamme kuitenkin, että aikaisemmin toisten säveltäjien teosten tietoista lainaamista ei kuitenkaan välttämättä pidetty plagiointina, vaan lainaus oli usein säveltäjän tapa osoittaa kunnioitusta alkuperäisen teoksen tekijää kohtaan. Sitä paitsi järkevältä kuulostavia (ts. tuohon aikaan järkevältä kuulostavina pidettyjä) neljän sävelen kuvioita on olemassa melko rajallinen määrä, joten jossain vaiheessa jonkinasteinen plagiointi, tahallinen tai tahaton, lienee "väistämätöntä".
EDIT: Tiesittekö, että - näin ainakin väitetään - Suomen (toistaiseksi) kansallislaulu "Maamme" on plagiaatti vanhasta saksalaisten ylioppilaiden juomalaulusta?
Tästä pitäisi siis loogisena konsekvenssinä tehdä se johtopäätös, että Mozart, siis Wolfgang Amadeus, oli kreivi Walseg-Stuppachin aviopuoliso, koska hän tämän sävellyksen, requiemin, eitytti omissa nimissään vaimonsa muistoa kunnioittaen tämän hautajaisissa itse amatöörimuusikkona teoksen johtaen. Mutta valitettavasti tuon aikuista tekijänoikeussuojan juridista asemaa mukaillen kysymyksessä ei ollut sen enempää rikosoikeudellisen lain piiriin kuuluva luvaton haltuunotto kuin teoston valvoman tekijänoikeussuojan tuottamuksellinen rikkomuskaan. | |
Tuli tuossa vain mieleeni Ylen mielestäni köyhää musiikkitarjontaa jouluna hiukan kuunneltuani, että Camille Saint-Säens lainasi jopa imelässä ja ällöttävässä uusbarokkityyliin sävelletyssä askeettisessa ja melkoisen hurskastelevassa joulu-oratoriossaan Mozartin 18-vuotiaana säveltämän missa breviksen KV 192 F-duuri Credo-osan neljän nuotin kuviota, joka toistui tämän sävellystuotannossa puumerkin tavoin, ja jota tämä käytti myös Jupiter-sinfoniansa kontrapunktisen finaalin kaikkein selvimmin kuuluvan teeman alussa. Löytyy varmasti paheksuttavampiakin esimerkkejä vastaavista "kirjallisista varkauksista" ja musiikillisesta salakuljetuksesta?
:-P | megatherium
02.01.2004 17:11:38 (muokattu 03.01.2004 16:56:40) | |
|
Tuota kyseistä teemaa on varmasti vaikka kuinka moni säveltäjä lainannut, tietämättäänkin, on se sen verran tavallinen sävelkulku. En kyllä kutsuisi millään muotoa varastamiseksi neljän sävelen lainaamista... esimerkkejä on takuulla paljon muitakin.
Ja mitä ihmettä sitten pitäisi ajatella esim. Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista, jossa hän lainailee vaikka ketä ja muuntaa lainaamansa pätkät irvokkaiksikin variaatioiksi, kuten Offenbachin vauhdikas cancan kuvaamassa kilpikonnia hitaassa tempossa? Ei tuollaista aikanaan kutsuttu lainkaan varastamiseksi.
Uskoakseni kuitenkin mitä ilmeisimmin Beethoven jälleen kerran sai ihailemaltaan Mozartilta, tämän mainitsemastani missa breviksen KV 192 tämän Jupiter-sinfoniassaankin käyttämästä melodisesta kuviosta sysäyksen Missa Solemniksensa hyvin laajamittaisen, mutta taitteittensa liitoskohdista lievässä epäyhtenäisyydessään natisevan Credo-osan fuuga-tyyliin sisään tulevien kuoron neljän äänen teemaan; aivan kuten Jupiter-sinfonian ankarampaan kontrapunktiseen satsiin työstetyssä finaalissa, jonka !. teeman neljän nuotin kuvio palautuu mm. KV 192 persoonallisen merkitykselliseen alkueleeseen, Credo-sanaa toistavaan melodiseen kuvioon.
Mutta mitä muihin bootleggauksiin tulee, niin eikös vain olekin niin, että Sibeliuksen suositussa Finlandiassakin on selviä yhtymäkohtia Beethovenin 7. sinfonian Scherzomaiseen F-duuri preston trio-taitteeseen, nimittäin Finlandian dramaattisella alkueleellä, aksentilla alkavalla, fortissimoon paisuvalla vaskien sointupurkauksella.
Eikös se Lutoslawskikin säveltänyt variaatioita Paganinin teemasta, mikäli oikein muistan; kysymyshän tällöin on vain lähtökohdasta tai alkusolusta, jota säveltäjä sitten muuntelee kulloistenkin tarpeidensa mukaan parhaaksi katsomallaan tavalla enemmän taikka vähemmän tavanomaisin keinoin, joko yleisöä miellyttääkseen bravuurinumeroksi taiturilliseen tyyliin kuvioituna tai jostakin sisäisestä ja välttämättömästä pakosta vain häntä itseään ja taidettaan varten; Mozartin pianovariaatiothan eivät, ehkä paria poikkeusta lukkunottamatta, tässä mielessä kuulu hänen merkittävimpien teostensa ryppääseen, pääasiaasa pedagogisia tarkoituksia palvellen syntyneenä, harvemmin niinkään täydellisenä nautintomusiikkina Beethovenin Diabelli-variaatioiden tai Bachin Goldberg-variaatioiden tapaan, jotka nyt ovat toki mittasuhteiltaankin aivan toista luokkaa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
