| Aihe: Huonot opettajat ja epäonnistuneet säveltäjät | 1 |
|---|
 megatherium
09.12.2003 19:32:24 (muokattu 09.12.2003 21:15:19) | |
|
Ainakin Salieria voi kutsua hyvin huonoksi ja epäonnistuneeksi opettajaksi sekä säveltäjäksi, kas, häneltä kuin puuttui Mozartille ominainen nerokkuus, ja siksi että hänhän suorastaan tuhlasi Schubertin, tämän lyhyeen elämänkaareen nähden, kallista ja korvaamatonta aikaa opettamalla tälle, kuten Beethovenillekin, italialaisten laulujen säveltämistä, vaikka jälkimmäiselle siitä olisi tuskin voinut olla mitään haittaakaan, tämä kun ei olisi koskaan muutenkaan oppinut säveltämään ainuttakaan melodisesti täysipainoista laulua, ei sen enempää saksalaista kuin italialaistakaan (mutta kummallista kyllä, Tammen musiikkitietosanakirja mainitsee vain hänet). Salieri myös teroitti Schubertin mieleen, että oopperoiden säveltäminen on jos ei ainut, niin ainakin paras, keino saavuttaa paitsi mainetta ja kunniaa niin myös taloudellista menestystä ja mammonaa säveltäjänä.
Franz von Suppé ilmeisesti Offenbachin menestyksen kannustamana hairahtui maallisen mammonan tavoittelussaan sekä yleisönkosiskelussaan vakavan kirkkomusiikin säveltäjäuraltaan operettien huolettoman hilpeään maailmaan, mikä panee vähintäänkin epäilemään ja saattaa kyseenalaiseksi tämän säveltäjäetiikan uskottavuuden ja vakaumuksen, sävellysmotiivien spontaanisuuden, viattomuuden ja pyyteettömyyden kuin samalla myöskin hänen luomistoimintansa syvimmät tarkoitusperät. | |
Franz von Suppé ilmeisesti Offenbachin menestyksen kannustamana hairahtui maallisen mammonan tavoittelussaan sekä yleisönkosiskelussaan vakavan kirkkomusiikin säveltäjäuraltaan operettien huolettoman hilpeään maailmaan, mikä panee vähintäänkin epäilemään ja saattaa kyseenalaiseksi tämän säveltäjäetiikan uskottavuuden ja vakaumuksen, sävellysmotiivien spontaanisuuden, viattomuuden ja pyyteettömyyden kuin samalla myöskin hänen luomistoimintansa syvimmät tarkoitusperät.
Minkä takia välittää säveltäjän kohdalla mistään muusta, kuin että onko sen biisit hyviä vai ei? | |
Franz von Suppé ilmeisesti Offenbachin menestyksen kannustamana hairahtui maallisen mammonan tavoittelussaan sekä yleisönkosiskelussaan vakavan kirkkomusiikin säveltäjäuraltaan operettien huolettoman hilpeään maailmaan, mikä panee vähintäänkin epäilemään ja saattaa kyseenalaiseksi tämän säveltäjäetiikan uskottavuuden ja vakaumuksen, sävellysmotiivien spontaanisuuden, viattomuuden ja pyyteettömyyden kuin samalla myöskin hänen luomistoimintansa syvimmät tarkoitusperät.
Operetti tai kirkkomusiikki - samaa oopiumia kansalle.
"Minä sanon teille: täytyy vielä sisältää kaaosta voidakseen synnyttää tanssivan tähden."
-F.Nietzsche | |
Minkä takia välittää säveltäjän kohdalla mistään muusta, kuin että onko sen biisit hyviä vai ei?
eihän se nyt riitä vielä mihinkään :P | |
Ainakin Salieria voi kutsua hyvin huonoksi ja epäonnistuneeksi opettajaksi sekä säveltäjäksi
Hiukan Salieria puolustaakseni tekee mieleni siteerata erästä levyarvostelua viimeisimmästä Classica-lehdestä:
"Antonio Salierin (1750-1825) maine meni Milos Formanin Amadeus-elokuvan myötä, mutta työt puhuvat puolestaan. Mies, jota Gluck esimerkiksi piti ainoana musiikillisena perijänään ja joka opetti säveltämistä Beethovenille, Schubertille ja Lisztille, ei tämän albumin perusteella ole mitenkään nimekkäämpien aikalaistensa avun tarpeessa, vaan ansaitsee paikan musiikinhistoriassa tasan omalla nimellään.
Salieri sävelsi 39 oopperaa sekä useita hengellisiä teoksia, joista välittyy hänen syväksi väitetty uskonnollisuutensa. Hänen ooppera-aarioistaan sen sijaan välittyy hänen syvästi sattuva kykynsä punoa eläväistä ja musiikkipsykologisesti uskottavaa melodiaa, joka tunneilmaisun asteikolla sijoittuu milloin lähemmäs veikeän herkullista, milloin tuiman ylevää."
Cecilia Bartoli - The Salieri Album (Decca).
Makuasioista lienee siis taas pitkälti kysymys.
Soitto on laiffii. | megatherium
10.12.2003 18:50:16 (muokattu 10.12.2003 20:30:03) | |
|
Hiukan Salieria puolustaakseni tekee mieleni siteerata erästä levyarvostelua viimeisimmästä Classica-lehdestä:
"Antonio Salierin (1750-1825) maine meni Milos Formanin Amadeus-elokuvan myötä, mutta työt puhuvat puolestaan. Mies, jota Gluck esimerkiksi piti ainoana musiikillisena perijänään ja joka opetti säveltämistä Beethovenille, Schubertille ja Lisztille, ei tämän albumin perusteella ole mitenkään nimekkäämpien aikalaistensa avun tarpeessa, vaan ansaitsee paikan musiikinhistoriassa tasan omalla nimellään.
Salieri sävelsi 39 oopperaa sekä useita hengellisiä teoksia, joista välittyy hänen syväksi väitetty uskonnollisuutensa. Hänen ooppera-aarioistaan sen sijaan välittyy hänen syvästi sattuva kykynsä punoa eläväistä ja musiikkipsykologisesti uskottavaa melodiaa, joka tunneilmaisun asteikolla sijoittuu milloin lähemmäs veikeän herkullista, milloin tuiman ylevää."
Cecilia Bartoli - The Salieri Album (Decca).
Makuasioista lienee siis taas pitkälti kysymys.
No jopahan puhuvat puppua Classica-lehdessä, sillä eihän Salieriä voi suin surminkaan rinnastaa näihin herroihin, jotka edustavat aivan toista tai kahtaa kolmesta eri musiikillisesta aikakaudesta kuin Antonio Salieri. Hänenhän väitetään tunnustaneen kuolinvuoteellaan Mozartin murha, mikä tietenkin on perin epätodennäköistä ellei hän sitten kuollut järjen valonsa menettäneenä niin kuin esim. Formanin elokuva antaisi ymmärtää, vaikkei meillä siitä juurikaan mitään konkreettisia todisteita ole jäänyt. Ainakin hänen väitetään sanoneen kuolinvuoteellaan melko upouutta Ooppera-kirjaa (joka vilisee ainakin Schubert-osiossaan virheitä) siteeratakseni, että "Mozartin täytyy lihoa ja minun laihduttaa". Ainakin mitä hänen orkesteriteoksia olen joskua saanut kuullakseni, eivät ne minua juurikaan vakuuttaneet hänen nerokkuudestaan suurena säveltäjänä, vaan pikemminkin harmitonta ja kepeää tusinatavaraa kouliintuneen rutiininomaisesti raapustaneena vanhana höpsönä peruukkipäänä, ei niinkään vakavasti otettavana suurena wieniläisklassikkona saati kilpailevana Mozartin ja Haydnin tasavertaisena kollegana ja mestarisäveltäjäkandina. Ja Gluckin musiikki on kyllä ainakin minulle jo aikansa elänyttä, joka kuunteluelämyksenä maistuu lähinnä pakkopullalta. | |
Minkä takia välittää säveltäjän kohdalla mistään muusta, kuin että onko sen biisit hyviä vai ei?
Miksei niinkin jos kyvyt eivät riitä korkealentoisemman taiteen luomiseen, mutta aiheeseen palatakseni sanottakoon, että Toivo Kuulan elämä taasen valui hukkaan fuugaopintojen parissa Bolognassa, niinpä meillä ei sitten juuri muita suuria sinfonikkoja olekaan kuin Sibelius. |  Swing
11.12.2003 00:34:58 (muokattu 11.12.2003 00:35:57) | |
|
Miksei niinkin jos kyvyt eivät riitä korkealentoisemman taiteen luomiseen...
No kerro nyt kuitenkin kun kerkiät mikä ero on "hyvällä" ja korkealentoisella" taiteella, ja kuinka opukset objektiivisesti asetetaan omiin kategorioihinsa.
Tämä seikka liittyy opettajan huonouteen ja säveltäjän epäonnistuneisuuteen.
EDIT: kirjoitusvirhe | |
Eihän Classica rinnastanutkaan Salieria säveltäjänä Beethoveniin, Schubertiin tai Lisztiin, vaan totesi, että hän on opettanut kyseisiä herroja. Ja mistäs tiedät, vaikka he olisivat jääneet paljon huonommiksikin säveltäjiksi, elleivät olisi Antonio-sedältä oppeja saaneet? Joten väite huonosta opettajastakaan ei ole välttämättä ainoa oikea. Lisäksi vaikkei Salierin sävelkieli niin omaperäistä olekaan, niin on musiikinhistoriaan paljon vaatimattomampiakin nimiä jäänyt omilla "ansioillaan"; miksei sitten Salieri, jota aikanaan pidettiin yhtä arvossa kuin aikalaisiaankin.
No jopahan puhuvat puppua Classica-lehdessä
Noh, noh. Oletko itse edes kuullut kyseistä levyä?? Ko. arvostelussa on kysymys vain yksittäisen ihmisen mielipiteestä. Etkö pysty hyväksymään sitä, että joku on kanssasi eri mieltä asiasta, ilman että leimaat hänen mielipiteensä vääräksi?
Soitto on laiffii. | megatherium
11.12.2003 20:41:33 (muokattu 11.12.2003 20:46:03) | |
|
Eihän Classica rinnastanutkaan Salieria säveltäjänä Beethoveniin, Schubertiin tai Lisztiin, vaan totesi, että hän on opettanut kyseisiä herroja. Ja mistäs tiedät, vaikka he olisivat jääneet paljon huonommiksikin säveltäjiksi, elleivät olisi Antonio-sedältä oppeja saaneet? Joten väite huonosta opettajastakaan ei ole välttämättä ainoa oikea. Lisäksi vaikkei Salierin sävelkieli niin omaperäistä olekaan, niin on musiikinhistoriaan paljon vaatimattomampiakin nimiä jäänyt omilla "ansioillaan"; miksei sitten Salieri, jota aikanaan pidettiin yhtä arvossa kuin aikalaisiaankin.
En tietenkään ole kuullut, enkä edes hänen oopperamusiikkiaan kommentissani mielestäni lainkaan kritisoinut, Salierin säveltämä myöhäinen Falstaff oli muuten ensimmäinen Shakespearen näytelmään perustuva ooppera.
Noh, noh. Oletko itse edes kuullut kyseistä levyä?? Ko. arvostelussa on kysymys vain yksittäisen ihmisen mielipiteestä. Etkö pysty hyväksymään sitä, että joku on kanssasi eri mieltä asiasta, ilman että leimaat hänen mielipiteensä vääräksi?
Niin, pitänee kait hieman lieventää ja tasoitella tuota hivenen liian jyrkkää kannanottoani sovinnollisempaan suuntaan, pääsi vain lipsahtamaan tuossa tohinassa, eli aika erikoinen ilmaisu tuokin, en ole koskaan kuullutkaan, että Salierin sävellyksiä olisi esitetty kenenkään muun kuuluisamman mestarin nimissä kuin vain ja ainoastaan hänen omissa nimissään (hänhän ei joutunut kokemaan Mozartin kohtaloa mitä Requiemin syntyhistoriaan tulee), hänen kun sanottiin pärjäävän omalla nimellään itseään kiistattomasti nerokkaampien ja suurempiensa säveltäjien joukossa ja pitävän lisäksi vielä hyvin pintansa. Hyvä sille. Maailmassa on siis tosiaan paljon muitakin vasteenotettavia ja kyvykkäitä säveltäjiä kuin Beethoven, Bach, Mozart tai Wagner, jopa Schubert osasi säveltää oopperoita, päinvastoin kuin pitkään luultiin.
Lienee kuitenkin aiheellista kysyä: Tuliko Schubertista mahdollisesti tunnettukin oopperasäveltäjä aikalaistensa ja jälkipolvien silmissä parillakymmenellä oopperayritelmällään vai olisiko Salierin pedagogin taidoissa ollut tarkistamisen aihetta; hän kun nimittäin antoi Schubertille tehtäväksi 15-vuotiaana jopa opera seria-tyylisen aarian D 35 säveltämisen, monien muiden harjoitusten lisäksi, jota opettaja sitten jälkikäteen hieman korjaili. Ei ollut siis Paholaisen huvilinna-ooppera sittenkään tosiaan ensimmäinen Schubertin Salierille säveltämä harjoitelma, vaikka niin Sulho Rannan toimittamassa 4o-luvulla ilmestyneessä Sävelten mestareita-kirjassa itsepintaisesti väitetään (pitäisiköhän itse korjata se samantien lyijykynällä).
Musiikillisilta tyylipyrkimyksiltään ja idiomeiltaan Salieri kuitenkin oli lähinnä Mozartin ja Haydnin edustamaa wieniläisklassismia sekä oopperoissaan Gluckin periaatteisiin nojautuva. | |
Lienee kuitenkin aiheellista kysyä: Tuliko Schubertista mahdollisesti tunnettukin oopperasäveltäjä aikalaistensa ja jälkipolvien silmissä parillakymmenellä oopperayritelmällään vai olisiko Salierin pedagogin taidoissa ollut tarkistamisen aihetta; hän kun nimittäin antoi Schubertille tehtäväksi 15-vuotiaana jopa opera seria-tyylisen aarian D 35 säveltämisen, monien muiden harjoitusten lisäksi, jota opettaja sitten jälkikäteen hieman korjaili.
Voi olla, ettei Schubert saanut Salierilta riittävästi oppeja menestyäkseen oopperasäveltäjänä, mutta ei kai Salieri hänelle pelkkää oopperaa yrittänyt opettaa..? Mikäli Schubertin merkityksestä ja suuruudesta ylipäätään voi mitään laskea Salierin pieneksikin ansioksi opettajan ominaisuudessa, niin ei hän täysin epäonnistunut voi olla.
Soitto on laiffii. | megatherium
27.12.2003 16:51:12 (muokattu 27.12.2003 17:31:42) | |
|
No kerro nyt kuitenkin kun kerkiät mikä ero on "hyvällä" ja korkealentoisella" taiteella, ja kuinka opukset objektiivisesti asetetaan omiin kategorioihinsa.
Tämä seikka liittyy opettajan huonouteen ja säveltäjän epäonnistuneisuuteen.
EDIT: kirjoitusvirhe
Paljon olennaisempaa on tehdä selvä pesäero taiteen ja viihteen erilaisten tendenssien välillä kuin kiistellä sellaisten epämääräisten käsitteiden ja laatusanojen kuin "hyvä" ja "korkealentoinen" merkitys-ja vivahde-eroista, sillä eihän operettia kuuna päivänäkään voida edes luokitella klassisen musiikin kieltämättä monenkirjavaan lajiryhmään, noin vain nakuna, kuuluvaksi. Suurta musiikkia tehdään puolestaan siten, että alitajuiset motiivit kytkeytyvät säveltäjän luomisprosessin aikana tietoiseen metodiikkaa kun operetin säveltäminen puolestaan on hyvin laskelmoitua ja tietoista suuren yleisön makua ruokkivaan, sen ehdoilla menestykseen tähtäävää, primäärisenä tavoitteenaan näin muodoin helposti myyvän tuotteen kepeällä ja vaikeaselkoisuutta karttavalla kädellä luotua helppotajuista, persoonatonta, yleisesti hyväksyttyä, standardisoitua sävelkieltä käyttäen synnytettyä viihdyttävää "taidetta", jonka peruspremissinä ovat ulkoiset kaikkea syväluotausta karttavat näkökohdat. Kevyen operetttimusiikin vastakohtaiseen taiteenlajiin oopperaan säveltäjä pyrkii taasen valamaan objektivoitua tunnetta siinä määrin kuin hänen kulloisetkin kykynsä edellyttävät. Operettihan näet on vain "huvinäytelmänomainen musiikkinäytelmä, jonka musiikki on yleensä kevyttä ja viihteellistä", ei ainakaan teknisesti kovin vaativaa taikka kunnianhimoista, radikaaliudesta nyt puhumattakaan. | |
Paljon olennaisempaa on tehdä selvä pesäero taiteen ja viihteen erilaisten tendenssien välillä ...Suurta musiikkia tehdään puolestaan siten...
Miksi täytyy tehdä pesäero taiteen ja viihteen välille?
Mistä sinä tiedät miten ketkäkin biisejään tekevät?
Mitä väliä sillä on miten biisejä tehdään - tärkeintä kai on miltä se kuulostaa?
Ei kai biisien tekemistä nyt minään rippinä tai psykoanalyysinä voi pitää? | |
Miksi täytyy tehdä pesäero taiteen ja viihteen välille?
Mistä sinä tiedät miten ketkäkin biisejään tekevät?
Mitä väliä sillä on miten biisejä tehdään - tärkeintä kai on miltä se kuulostaa?
Ei kai biisien tekemistä nyt minään rippinä tai psykoanalyysinä voi pitää?
Onhan toki tärkeää ottaa huomioon myös kohderyhmä, jolle säveltäjä musiikinsa kirjoittaa; eihän kapakasakaan kuunnella sinfoniamusiikkia muulloin kuin korkeintaan Taiteiden yössä, nuorisolle suunnatuista rock-konseteista tai karaokeilloista puhumattakaan. Kuka hullu nyt siellä alkaisi jotakin ooppera-aariaa joikaamaa kuin korkeintaan umpihumalassa. Eikä tuota mainitsemaani pesäeroa musiikissa aina edes historian valossa ole mitenkään tietoisesti ja tarkoitushakuisesti ollut välttämätöntä tehdäkään eikä aina tehtykään, kuten voimme monista Mozartinkin säveltämistä taiteellisesti toisinaan hyvinkin korkealaatuisista pöytämusiikiksi sävelletyistä serenadeista ja puhallindivertimentoista päätellä, joiden ei suinkaan ole tarvinnut välttää kaikkea sielullista syväluotaustakaan, mutta jotka ovat aikanaan milloin minkäkin jo unohduksiin joutuneen ruhtinaan tilauksena mainiosta ajaneet kummankin käyttötarkoituksen ilman minkäänlaista ristiriitaa; kenties on kielivä myös heidän heikosta musiikillisesta vastaanottokyvystään taikka sitten Mozartin uskomattomasta sopeutumiskyvystä mitä erilaisimpia tilauksia täyttäessään, joihin hän kaikesta pinnallisuuteen ja rutiiniin hoiukuttelevasta kirjoitustavasta huolimatta on kyennyt lyömään oman persoonallisen ja taiteellisesti viimeistellyn leimansa; niinkuin sanotaan jättämään omat sormenjälkensä, jopa puhtaasti tanssimusiikiksi sävellettyihin ländlereihin, saksalaisiin tansseihin ja menuettoihin Redoutensaalin tanssiaisia varten. | |
Voi olla, ettei Schubert saanut Salierilta riittävästi oppeja menestyäkseen oopperasäveltäjänä, mutta ei kai Salieri hänelle pelkkää oopperaa yrittänyt opettaa..? Mikäli Schubertin merkityksestä ja suuruudesta ylipäätään voi mitään laskea Salierin pieneksikin ansioksi opettajan ominaisuudessa, niin ei hän täysin epäonnistunut voi olla.
Jos hän olisi saanut riittävästi näitä oppeja, on tietenkin mahdollista että hänen näyttämöteoksensa olisivat esikuvansa mukaisesti musiikillisilta kvaliteeteiltaan hyvinkin puisevaa tavaraa vailla säveltäjälleen ominaista persoonallisuuden häivääkään. Onhan jo Kaksoset jossain määrin mielestäni jopa häiritsevänkin mozartmainen buffo-ilveily, vaikkakaan ei suinkaan vailla hienojakin musiikillisia sekä draamallisia ansioita olekaan. Niin, ei hän todellakaan täysin epäonnistunut ope ollut, sillä sävelsihän Schubert pienen joukon italialaisia aarioita ja laulujakin, canzonettoja? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
