| Aihe: Hääkeikoista kitisemisestä.. Mielipiteitä kaivataan. | 1 |
|---|
|
"Mutta niinhän se on että joka ammattikunta pitää jotakin asiakasryhmää pelleinä. Toivottavasti meidän häistä edes irtosi sille orkalle hyvät hupat.."
Tämä kommentti sai kielenkantani irtoamaan.
Sanon nyt jo, etten todella pidä itseäni mitenkään kummoisena soittajana tai muita parempana ihmisenä. Päinvastoin. Noin tuhat keikkaa elämässäni tehneenä haluan vain tuoda julki ajatuksiani. Sitä varten tämäkin foorumi maailmojamme, rakkaat lukijat, yhdistää. Jotta voimme vaihtaa ajatuksia.
Asiaan.
Monasti tuntuu tämän palstan häissä soittamista koskevia kirjoituksia seuratessani siltä, että kirjoittajat kitisevät hääkeikoista ihan vaan kitisemisen vuoksi tai omaa huonouttaan.
Taustaa: fakta on, että hääorkestereissa harvoin on kovia soittajia. Poikkeuksiakin on, esim. hyvä soittaja hankkii perhettä ja päivätyön ja käy harrastamassa musiikkia ja ylläpitämässä soittotaitoa häissä tutuista kavereista kootun bändin kanssa. Saapa siitä hiukan palkkaakin. Tällaisia kavereita tunnen monia. Mutta sitten on nämä ei-niin-kauhean-hyvät soittajat, joille häät on
1)tapa käyttää lauantaipäivä
2)treeninomainen tilaisuus sutia keikka sinne päin
3)tilaisuus ottaa viinaa
4)hyvä syy kitistä jos pitää soittaa pari toivekappaletta
5)paikka tienata jotakin 100 ja 200 euron väliltä, käteen.
Nämä samaiset, ei-niin-kauhean-hyvät-soittajat ovat myös niitä, joille nuotit ovat jotakin mitä ei saa repiä ja morsiamen toive jotakin täysin ylitsepääsemätöntä. Nämä samat kaverit haluaisivat olla jossain ammattibändissä mutta osaaminen ei välttämättä riitä. Silti lauantailiksa, esim. 140 euroa käteen, on tosi lähellä sitä mitä HYVÄ, OSAAVA ammattihumppamuusikko saa lauantaista käteen plus että tämä ammattilainen raahaa parhaassa tapauksessa hanurinsa (ei harmonikan vaan sen toisen) toiselle puolelle Suomea ja vetää sen viisi settiä kun häissä soitetaan ehkä kolme ja päästään puolenyön maissa pois kun sen pro-äijän ilta on vasta kohta puolessavälissä.
Mitä sitten tehdä? Jos muusikko on hyvä, hän tutustuu toivekappaleeseen (vaikka se olisi millaista paskaa), ja vetää sen läpi naama hymyssä suin. Jos ei hymyilytä niin eipä pro-äijä ainakaan naama norsunv..lla lavalla sitä näytä. Hän tekee työnsä ja vielä niin hyvin kuin osaa. Nimittäin mielestäni se on todellista osaamista ja ammattimaista asiakkaan kunnioittamista. Esimerkki: Mulla oli töissä remonttimies joka teki asunnossani ne työt joita en itse osannut tai halunnut tehdä. Hän sanoi joistain asioista että v-mäinen homma se on mutta kun tekee sen pois alta niin sitten se on hoidettu. Jäin katsomaan haavi auki, mutta tajusin että helkkari, tuo äijä on ammattilainen ja saa siitä määrittelemänsä palkan jonka tilaaja joka hyväksyy tai ei hyväksy. Sama juttu häissä, vedetään pakolliset ja pyydetyt systeemit pois alta ja sitten on paljon mukavampaa soittaa niitä biisejä, joista itsekin tykkää. Ymmärtäkää että ei niitä häitä ja viiskymppisiä ja kekkereitä soittajien iloksi järjestetä, siksi te niistä liksaakin saatte. Jos pidätte tilaajia pelleinä, on parempi jäädä kotiin runkkaamaan. Näissä hommissa kun pätee yhtälö tilaaja = työnantaja. Usein purnataan kun pyydetään jotain mitä ei soittaja osaa ja sitten tulee hätä käteen.
Yritän tässä sanoa että tätä kitinää ei jaksaisi enää täällä m.netissä lukea "kun siellä piti sitä ja.." Tietenkin on eri asia kun keikalla tai niitä valmistellessa tapahtuu järjenvastaisuuksia tyyliin "kahvin jälkeen voitte kantaa pianon rantaan ja soittaa siellä niin laiturilla olevat ihmiset voivat nauttia musiikista". Niistä saa ja pitääkin kirjoittaa.
Yritän vielä sanoa sitä että 140 egeäkin on aika hyvä liksa kouraan yhdestä illasta kun saa safkat, viinat ja ehkä pimppiäkin siihen päälle. Kyllä sen eteen voi hiukan kärsiäkin. Kun ei ne toiveet ihan mahdottomia ole yleensä kuitenkaan. Jos nyt joku sanoo että "mä sain siitä keikasta vaan 72 euroo" niin vastaukseni nyt jo on että mitäs läksit nii. Jokainen tietää hiljaa sisällään oman arvonsa joten hintakysymyskin on aika helpolla ratkaistu.
Ja vielä sellainen juttu: kun on tehnyt hääkeikan niin hyvin kuin osaa, ne keikan jälkeiset pilsnerit ja tilaajan sydämestä lähtevä kiitos on ainakin mulle se kaikkein arvokkain palkkio. En mä soittohommia kuitenkaan (ainakaan vielä) ilmaiseksi tee.
Odotan mielipiteitänne, kollegat.
Pieru naurattaa aina. | |
Paljolti samaa mieltä, mutta muutama sananen nyt kumminkin.
Silti lauantailiksa, esim. 140 euroa käteen, on tosi lähellä sitä mitä HYVÄ, OSAAVA ammattihumppamuusikko saa lauantaista
Yritän vielä sanoa sitä että 140 egeäkin on aika hyvä liksa kouraan yhdestä illasta kun saa safkat, viinat ja ehkä pimppiäkin siihen päälle. Kyllä sen eteen voi hiukan kärsiäkin.
Kylläpä aika moni (varmaan valtaosa) pro-hemmoistakin saa tyytyä vähempään kuin 140 euroon (siis verojen jälkeen).
Kaikki eivät soita tunnetun artistin takana. Olen siis samaa mieltä, että 140 euroa käteen on kohtuu korvaus.
Ylipäätäänkin olen havainnut että pelkkiä hääkeikkoja (ja muita pimeitä keikkoja) tekeville soittajille tuo palkkataso alkaa helposti hämärtymään. Kun totutaan saamaan esim tuo 140 käteen, niin ajatellaan että samahan pitäisi saada myös muista keikoista, siis niistä joista maksetaan verot ja sotut. Ja eihän se niin mene.
ja vetää sen läpi naama hymyssä suin. Jos ei hymyilytä niin eipä pro-äijä ainakaan naama norsunv..lla lavalla sitä näytä.
No jaa, enpä tiedä. Kyllähän tuohon syntiin lankeaa välillä jokainen, vaikka olisi kuinka pro. Pätee myös näihin suuriin tähtiartisteihin.
Yritän tässä sanoa että tätä kitinää ei jaksaisi enää täällä m.netissä lukea "kun siellä piti sitä ja.."
Joku noissa muissa kirjoituksissa totesi, että tartteehan sitä jossain purkaa paineitaan. Olisin taipuvainen samankaltaiseen ajatteluun. Homma kuin homma, aina se joskus v..taa. Ja paineita ja pahaa mieltä puretaan kitisemällä. Ne joilla on pieniä lapsia tietävät tämän jutun.
Toisaalta, jos havitsee itsessään sellaisen piirteen, ettei enää muuhun kykenekkään kuin kitisemään niin silloin on paree naulata soitin seinälle roikkumaan.
Maailman toiseksi hauskin asia on kännissä soittaminen. | |
Moneen tuossa mainittuun syntiin on langettu, mutta en silti kyllä menisi noilla perusteilla lajittelemaan huonoihin tai hyviin muusikkoihin.
Voisihan tässä vääntää jutun vähän toisinkinpäin. Muusikko, jolle kelpaa ja käy kaikki, ei ole itseasiassa muusikko ollenkaan, vaan työjuhta, joka ei ymmärrä musiikista mitään.
Omanarvontuntoinen muusikko ymmärtää vikistä, jos oma matsku saa huonon vastaanoton. Kysymyshän on siitä että vaikka jonkun keikan vetää 100% juuri niin kuin villeimmissä unelmissaan on homman ajatellut, ja sitten joku tulee silti rutisemaan.
Itsekritiikkiä pitää tietysti olla, mutta tosiaan, jos on hoitanut hommansa, ja koko bändi on hoitanut hommansa niin, että siitä saa olla suupielet ylöspäin, niin kai siitä saa purkaa paineita jossakin, jos joku on rutissut siitä huolimatta.
Tämä on käsittääkseni muusikoiden foorumi, ja täällä jos missä saa tilittää sitä, mikä tuolla keikalla vituttaa. | |
Sekä hääkeikka threadeissä (säikeissä?), että joissain muissakin on kovasti valitettu keikkaan "pakollisena" kuuluvaa tausta-, tapetti-, ruokailumusikkiosuutta tai millä nimellä sitä kutsutaankin, "kun pitää soittaa, mutta ei saa kuulua".
Taas tunnen itseni "poikkeavaksi", kun ne keikat, joissa "saa" soittaa sitä, ovat kivampia ja se on keikan kivoin osuus.
1. Eihän sähkösoittimilla volyymi ole ongelma, nuppi lounaaseen kaakon asemesta, rumpalille sudit etc.
2. Saa soittaa juuri mitä haluaa ja niin pitkään (tai lyhyeen) kappaletta kuin haluaa, ei kolmen minuutin tango-tango, humppa-humppa, hidas-hidas, nopea-nopea.
3. Suurin osa jengistä ei näytä kuuntelevan, mutta jos edes joku kuuntelee, joskus vaisusti taputtaa ja tulee setin jälkeen "kehumaan", se lämmittää mua paljon enemmän kuin 50 kännistä, jotka loppuillan rokin jälkeen huutaa "lisää, lisää". Joskus laatu korvaa määrän. | |
Sekä hääkeikka threadeissä (säikeissä?), että joissain muissakin on kovasti valitettu keikkaan "pakollisena" kuuluvaa tausta-, tapetti-, ruokailumusikkiosuutta tai millä nimellä sitä kutsutaankin, "kun pitää soittaa, mutta ei saa kuulua".
Taas tunnen itseni "poikkeavaksi", kun ne keikat, joissa "saa" soittaa sitä, ovat kivampia ja se on keikan kivoin osuus.
Omia hääkeikkoja sopiessa hoidan joko bändin oman tai jonkun ulkopuolisen pianistin/kosketinsoittajan soittamaan nuo tapettijazz-ruokailumusiikki-osuudet. Vuosien varrella se on havaittu parhaaksi metodiksi tuohon asiaan (siis verrattuna siihen että koko bändi olisi lauteilla ruokailua säestämässä). Pianon soundi on kuuluva, mutta ei yleensä liian häiritsevä joten ruokailijat saavat juttelurauhan. Yksinäinen pianotaiteilija vetelee siellä omasta elämästää helposti sen tunnin-puolitoista ja kuittaa siitä asiallisen korvauksen. Bändi voi tulla paikalle sitten vasta myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Always play on one and don't fake the funk. -Bootsy- | |
Omia hääkeikkoja sopiessa hoidan joko bändin oman tai jonkun ulkopuolisen pianistin/kosketinsoittajan soittamaan nuo tapettijazz-ruokailumusiikki-osuudet. Vuosien varrella se on havaittu parhaaksi metodiksi tuohon asiaan (siis verrattuna siihen että koko bändi olisi lauteilla ruokailua säestämässä). Pianon soundi on kuuluva, mutta ei yleensä liian häiritsevä joten ruokailijat saavat juttelurauhan. Yksinäinen pianotaiteilija vetelee siellä omasta elämästää helposti sen tunnin-puolitoista ja kuittaa siitä asiallisen korvauksen. Bändi voi tulla paikalle sitten vasta myöhemmin ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Olen pianonsoittaja. Tilanteen mukaan hoidan sen joko yksin tai bändin kanssa.
Riippuu tilan koosta ja akustiikasta. | |
Sekä hääkeikka threadeissä (säikeissä?), että joissain muissakin on kovasti valitettu keikkaan "pakollisena" kuuluvaa tausta-, tapetti-, ruokailumusikkiosuutta tai millä nimellä sitä kutsutaankin, "kun pitää soittaa, mutta ei saa kuulua".
Taas tunnen itseni "poikkeavaksi", kun ne keikat, joissa "saa" soittaa sitä, ovat kivampia ja se on keikan kivoin osuus.
Henk. koht. kokemus on se, että tilaaja, joka haluaa bändin/soittajan soittavan "taustamusiikkia", ei oikein itsekään tiedä, mitä haluaa. Tuloksena on useimmiten se, että kaikki ovat tyytymättömiä - valitettavasti.
Kun nykyään joka tuutista pursuaa "soivaa tapettia" niin kampaamoissa kuin marketeissakin, kannattaa elävä musisointi säästää tilaisuuden kohokohtaan, olivatpa kyseessä sitten häät tai Nokian yritysjuhlat.
Maksettuihin harjoituksiin saattaa joutua joskus jopa tähtiartistin bändissäkin, mutta pääsääntöisesti niitä mielestäni kannattaa yrittää välttää - jos mahdollista. :) |  Eddy
25.08.2003 03:15:59 | |
|
Toi taustamusa hoituu mielestäni parhaiten levyillä.Yleensä jengi ymmärtää ku vähä valottaa faktoja.Suurin osa muusikoista kärsii,suurin osa yleisöstä kärsii ja kellään ei oo kivaa.Pari kertaa on käyny niinki et innokkaimmat on ruvennu tanssimaan jo ruokailun aikana kun bändi vetää jotain hidasta viihdejazzia.Ja sitten tullaan tietysti esittämään bändille toive että soittakaapas pojat oikein reippaat humpat.
Jos kieltäydyt-paska bändi,kun ei soita kunnon tanssimusaa.
Jos soitat,ruokailutunnelma pilalla (tanssimusa kerää yleensä lisää tanssijoita lattialle). |  vanhami
25.08.2003 09:27:16 (muokattu 25.08.2003 09:57:08) | |
|
Moikka
Viittauksen viittauksen viittaus. Kuten joku sanoikin, tämä on "muusikkojen kahvihuone" ja täällä kitistään niistä samoista aiheista, kuten se sun timpurikin sitten kun se on ne vittumaiset hommat siellä sun kämpässäs tehnyt. Onko kukaan väittänyt, että hääkeikkoja / muita keikkoja ei vedettäisi kummikin hymyssä suin vaikka välillä vituttaa kuin pientä eläintä.
Olen oppinut että paljon parempaan lopputulokseen päästään, kun sovitaan heti alussa, mitä tehdään samaan rahaan ja mitä ei mikä on mahdollista ja mikä ei. Pyrin saamaan bändimme omalta osaltani toimimaan joka kerta samalla tavalla. Joka kerta lupaamme soittaa tietyt kappaleet, joka kerta lupaamme soittaa yhtä kauan, jne. Tällä pääsee jo pitkälle. Ei tule sitten epäselvyyksiä.
Jos mä sitten täällä kitisen horror hall of fame kappaleista, se on sitä kahvihuone kitinää. OSittain se ei enää ole hääparien vika, että nykyiset musiikintekijät suoltavat suurelta osin tuollaista soopaa, joka sitten purkitetaan taas yhteen niistä tuhat sata ja yksi kauneinta häävalssia.
Mutta väitätkö, ettei sillä hetkellä vituta, kun humalainen sulhanen tulee karjumaan, että teidän pitää soittaa vielä yksi setti, ja siitä on maksettu, eikä häntä kiinnosta millä me päästään saaresta pois. Heillä kun on oma tilauslautta. uikaa vaikka. Näitä sattuu aina.
Mikä on kesälauantain hinta. Se on suhteellinen käsite. Saatan olla väärässäkin seuraavassa kappaleessa, oikaiskaa sitten. Jos ammattiturakainen saa siitä verollisena 140 eur, ja hänellä on kesällä 3-5 keikkaa viikossa, päästään jo hyviin kuukausipalkkoihin. + että hänen ei tarvii tehdä välttämättä bändin hyväksi mitään. Hän tulee vain soittamaan. Ei ole myynyt keikkaa, ei ole tehnyt / maksanut promomateriaalia. ei ole turpa vaahdossa markkinoimassa kaikille sukulaisille ja tuttaville bändiänsä. PA-laitteisiin ei ole välttämättä laittanut pennin jetiä. Heittää yamahan ja x pukin kainaloon ja kysyy miksaajalta, mihin mä laitan nää piuhat.
Entäs me amatööriturakaiset. Niin siitä samasta liksasta pitää maksaa kaikki nuo em laitteet ja kulungit. Minä ainakin tähtään siihen, että saamme kesän menetetystä lauantaista kohtuullisen korvauksen. Ei se ole hullu, joka pyytää vaan se joka maksaa. Työ tehdään sitten kunnolla, niin kunnolla kuin osataan.
Mika | |
Onko kukaan väittänyt, että hääkeikkoja ei vedettäisi kummikin hymyssä suin vaikka välillä vituttaa kuin pientä eläintä
Joskus "uran" alussa saimme hyvän opin. Saimme positiivisen palautteen: "te olette kiva bändi, kun näytätte nauttivan soittamisesta".
Niin useimmiten teemmekin. Ja silloin, kun emme nauti, näyttelemme, että sittenkin nautimme.
Se on osa palveluammatin ammattitaitoa. | |
Voisihan tässä vääntää jutun vähän toisinkinpäin. Muusikko, jolle kelpaa ja käy kaikki, ei ole itseasiassa muusikko ollenkaan, vaan työjuhta, joka ei ymmärrä musiikista mitään.
Nimimerkki "Vastarannan kiiski":
Mä olen kelpuuttanut kaikki mahdolliset työtarjoukset, jotka ikinä tulleet, virrensäestystä, "marttakerhon" yhteislaulujen säestystä yms.
Rutiinia on tanssi, jazz ja rokki.
Mä olen kokenut haasteena tehdä kaikkea mahdollista, mitä pyydetään ja josta jotenkin kuvittelen selviytyväni.
Anteeksi jos mä "epämuusikkona" osallistun teidän hienojen muusikkojen keskusteluun. | |
Maksettuihin harjoituksiin saattaa joutua joskus jopa tähtiartistin bändissäkin, mutta pääsääntöisesti niitä mielestäni kannattaa yrittää välttää - jos mahdollista. :)
Uppoi ja osusi ainakin erään artistin kohdalla :)
...eläkeläinen... | |
Mä olen kelpuuttanut kaikki mahdolliset työtarjoukset, jotka ikinä tulleet, virrensäestystä, "marttakerhon" yhteislaulujen säestystä yms.
Rutiinia on tanssi, jazz ja rokki.
Mä olen kokenut haasteena tehdä kaikkea mahdollista, mitä pyydetään ja josta jotenkin kuvittelen selviytyväni.
Sama täällä! Joskus bändin jätkät ovat ihan kypsinä kun suostun kaikkiin mahdollisiin pyyntöihin. Taannoin oli häät, joissa ensin veisasin kirkossa, ruokailussa tapettitaustat ja ilta bändin kanssa tanssimusaa. Oli siinä yhdelle äijälle kyllä hiukan liikaa touhua, nykyään ei enää viihdepianismia ole tarjolla näistä sormista.
Oma bändimme ei valitettavasti näytä kovinkaan iloiselta soittaessaan, tästä olemme keskenäänkin keskustelleet monesti. Toisaalta kaikki jäsenet ovat luonteeltaankin suht' rauhallisia immeisiä, joten luonnotontahan se olis pomppia ihan villinä lavalla. Toki meininkiä löytyy, varsinkin loppuillasta, hymyäkin säännöllisen epäsäännöllisesti.
Rahapolitiikasta vielä: olen aikanani tehnyt päätöksen musiikista ansaitsemieni rahojen "korvamerkinnästä". Mikä laulaen tulee, se lauluun menee eli kaikki musiikista saadut rahat käytän laitteisiin yms. Tämä on toki mahdollista vain päivätyötäkin tekevälle musiikin harrastajalle. Laitekanta on pysynyt hyvänä ja sitä kautta keikkailu ynnä treenauskin on kivempaa. Laitteet ovat kyllä loputon suo, joten kohtuutta joutuu harrastamaan. Aina tuntuu, että PA-ketjussa on joku muita selvästi heikompi lenkki tai puute, joka tarttis kiiruusti korjata 1000e hintaisella vehkeellä. Perskule! Jos keikasta jää 100e käteen, kestää aika kauan mun keikkamäärillä entrata tilannetta. Iiitsseeeehiiilliiintääää!
Hääkeikoissa ei ole mitään kitisemistä. Mitä hemmetin väliä sillä on jos on sama leikki joka häissä (lue 12kk)! Siinähän on paikka treenata joku hyvin ideoitu kokonaisuus leikkiin, pätkiä omista suosikkibiiseistä, huumorijuttuja, mitä tahansa. Häissä saa parasta ruokaa mitä missään keikalla voi saada, päälle vielä kahvit kakkuineen ja yleensä vielä viiniä sekä boolia kotitarpeiksi. Häät lopppuvat yleensä 00.30-01.30, kotiin pääsee siis ajoissa, vaikka baarin kautta jos siltä tuntuu. Häissä selviää pienillä laitteilla, selkä säästyy. Häissä saa soittaa monipuolisempaa musaa, ainakin yleensä, kuin missään tanssilavoilla. Kandee koittaa vetää jotain diskoa, poppia tai suomirokkia lavoilla koko setti, keikkailleet tietävät kuin käy! Häissä taas yleisö on loppuillasta ihan villinä kunnon menobiiseihin.
Eläköön häät! :-)
Tyhjän saa pyytämättäkin | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
