| Aihe: Mistä flegmaattisuus Seinäruusut? | 1 |
|---|
|
Olen viime aikoina pohtinut Seinäruusujen musiikillista tasoa. Kuinka ihmeessä niin flegmaattinen ja veltto porukka on onnistunut saamaan SM-orkestereiden tittelin v. 1999..? Onko kiinnostus soittoon lopahtanut matkan varrella tai mistä kiikastaa. Porukassa olisi ainesta parempaankin, sillä bändi on täynnä taitavia muusikoita!
Onko joku teistä nähnyt / kuullut ko. bändin soittoa SM- vuotenaan ja sen jälkeen? Mikä on porukkaan mennyt?
Markus |
|
Olen viime aikoina pohtinut Seinäruusujen musiikillista tasoa.
Ovat erittäin hyvä tanssibändi. "Soivat" pienissä tiloissa erinomaisen hyvin. Isoissa ovat ehkä hieman vaisuja. |
|
Katos vaan, MarkusN.... ;)
Seinäruusut on pirun hyvä bändi, vetää vertoja vaikkapa Tuliselle Sydämelle . ;) Eikä se niiden tähtisolistikaan niitä hirveimpiä ole, kysy vaikka Trexxiltä.
Hauskaa. |
|
Ai miten niin "kysy Trexxiltä" ? Tietääkö hän aiheesta jotain?
Tanssiorkestereita paljon kuulleena heppuna näen, että Seinäruusuilla on taitoa ja lahjakkuutta, mutta soitosta ja olemuksesta puuttuu kokonaan "pelimannihenkisyys". Bändihän soittaa kuin unessa... Lievätkö leipiintyneitä duuniinsa?
Saattaa kuitenkin olla, että miksaajan avulla musiikki soisi ryhdikkäämmin ja artistinkin ääni pääsisi paremmin oikeuksiinsa.
Markus |
|
Puhut siinä mielessä ihan totta, että jotain eloa saisi orkesterissa olla. Muutamana viime kertana kuitenkin kun olen paikalla ollut kyseisen orkesterin esiintyessä, on solisti saanut jonkin verran elämää myös soittajiin. Pisteet hänelle siitä(kin)!
Taidollisesti Seinäruusuthan on todella hyvä orkesteri... |
|
Tämä lienee aika yleinen ongelma monessakin poppoossa. Erityisesti on pistänyt silmään TV tanssien orkat. Jätkät on sen näköisiä kuin heidät olisi vasten tahtoaan kuskattu lavalle tököttämään. Tietysti tilanne voi jännittää niin paljon, eipä ole tuosta TV esiintymisestä kokemusta, että menee vähän pasmat sekaisin.
Jotkut keikat vain ovat hauskempia kuin toiset, pitäisi yrittää vaikka väkisin näyttää siltä, että lavalla on mukava heilua.
Humppaa tai soita |
|
Puhut siinä mielessä ihan totta, että jotain eloa saisi orkesterissa olla...
No... on vaisuudesta jotain hyötyäkin. Musiikki kuuluu isossakin salissa kaikkia nurkkia myöten, kun kumina ei ole pilaamassa soittoa. Eräässä isossa paikassa kuuntelin erityisesti juuri sitä, että miten bändi soisi ehkä hiukan täyteläisemmin. Musiikki oli muuten erityisen hyvin soitettua tanssimusiikkia. Pienempi haitta kuitenkin soittaa hiukan vaisusti, kuin kovalla äänenvoimakkuudella. |
 Rautakanki
22.08.2003 19:01:02 (muokattu 22.08.2003 19:05:17) | |
|
Orkesteria tuntematta täytyy sanoa tähän aiheeseen, että onko se mikään ihme jos vähän leipiintyy hommiin?
Täytyy nimittäin olla melkoinen stara, että jää mieliala plussan puolelle kaiken sen asiattoman palautteen jälkeen. Asiattomalla palautteella nyt tarkoitan "ammattirutisijoita", joiden muroihin on joku kussut, ja heidän on pakko purkaa paha olonsa orkesteriin valittamalla kaikenlaisesta mahdollisesta.
Eihän sitä asiatonta palautetta tarvitse paljon tulla, mutta kun tanssiorkesteri on yleensä vain tanssivalle kansalle tahdinantajana, niin minkäänlaista sellaista fiilistä harvemmin pääsee tulemaan, että olisi edes jossakin määrin huomion keskipisteessä.
Olen täälläkin nähnyt monen väittävän, että tekee hommaa vain soittamisen ilosta, mutta voiko joku rehellisesti sanoa, ettei soittaisi myös sen takia, että siitä tulee hyvä fiilis, kun näkee, että joku siellä yleisössä nauttii itse musiikista?
Muutenhan sitä voisi melkein jäädä kämpille soittelemaan, ei ne liiton minimiliksat niin hyviä ole.
Jos tekee keikkaa vuoden päivistä suurimman osan, niin sanomattakin on selvää, että sitä positiivista palautetta kaivataan paljon, koska biiseistä lähtee se mielenkiinto ja fiilis pois vähä vähältä ja keikka keikalta.
Kuka jaksaa soittaa vanhoja väsyneitä biisejä innostuneesti kerta toisensa jälkeen, jos yleisö on flegmaattista? |
|
Kuka jaksaa soittaa vanhoja väsyneitä biisejä innostuneesti kerta toisensa jälkeen, jos yleisö on flegmaattista?
Eikö kuitenkin ole niin, että bändi on se, jonka pitäisi innostaa yleisöä. Heidän ammattinsahan on viihdyttäminen! Ei maksavan asiakkaan tehtävänä ole bändin innostaminen, vaan päin vastoin. Sama pätee ilman muuta myös illan artistiin. Hän on vastuussa yleisön viihtyvyydestä, mikä tosin voi olla hankala jos bändi ei ole yhteistyökykyinen...?!
Verratkaapa Seinäruusuja esimerkiksi Fernettiin, Fortunaan, Neljän Suoraan yms yms... Heille jokainen keikka on huvia! (Tai ainakin ammattitaitoisesti feikkaavat huonot päivät).
Markus |
|
Tähän tällainen täysin hypoteettinen heitto (jolla ei siis tietenkään ole mitään todellisuuspohjaa;)): Olisiko "MarkusN" erään tangolaulukilpailuissakin menestyneen, nykyisin erään pirun hyvin soittavan bändin kanssa keikkalevan laulajattaren nic? |
|
Kieltämättä olen itsekin joskus maininnut Seinäruusut tylsäksi orkesteriksi.. Siis nimenomaan siksi ettei soittamisen ilo (mikäli sellaista on..) näy ulospäin, vaan bändi soittaa omissa maailmoissaan.. Kuitenkaan ei voi kieltää etteikö bändi olisi ammattitaitoinen, hyvältä heidän soitantansa mielestäni kuulostaa. Kaiken lisäksi ohjelmisto on monipuolinen, ja musiikki tanssittavaa.. Vielä kun soittajat soittaisivat pelimannimeiningillä & hymyssä suin, olisi tunnelma taattu.. Vaikka onhan tuo artistinsa onnistunut saamaan tähänkin porukkaan hieman eloa aina toisinaan.. |
|
Mielestäni Seinäruusut ovat erittäin ammattitaitoinen porukka ja heillä todella on monipuolinen ohjelmisto. Voi olla totta, ettei se ns. "soittamisen ilo" välttämättä aina näy lavalla, mutta se riippuu paljon keikasta. Kyllä Seinäruusuistakin sitä "pelimannihenkisyyttä" löytyy! Se ei vain ehkä ole niin selvästi näkyvissä kuin joissain muissa kokoonpanoissa. Ja olenkin samaa mieltä Tiivi-Taavin kanssa, artisti tosiaan saa bändiin kummasti eloa.. |
 PQ
25.08.2003 10:07:34 | |
|
Kuinka ihmeessä niin flegmaattinen ja veltto porukka on onnistunut saamaan SM-orkestereiden tittelin v...? Mikä on porukkaan mennyt?
Näitähän näkee muitakin vastaavanlaisia tapauksia. Yksi selittävä tekijä on varmaan se, että soittajat bändissä ovat vaihtuneet. Parhaassa tapauksessa SMORKin voittaneesta bändistä on ko. vuoden kokoonpanosta jäljellä enää rippeet. Eri asia sitten on, että bändi voi silti kuulostaa (edelleen) hyvältä, vaikka väki onkin vaihtunut.
Soy el son fan. |
|
Eräissä tapauksissa bändi ja myös solisti "liukuvat" mahdollisesti jopa aivan huomaamattaan epätasapainoiseen tai vastaavaan soundiin. Erään bändin solisti suorastaan jyräsi bändin alleen ja itsekin jopa ihmettelivät, että missä on vika. Solistin volumea alemmaksi ja nyt bändi ja solisti soivat taas hyvin yhteen.
Seinäruusujen tapauksessa on hieman samaa vikaa ja mielestäni olisi varaa laskea hieman solistia ja nostaa bändiä. Myös kaiun lisääminen voisi varsinkin isommissa tiloissa olla paikallaan.
Ja sitten selkeämmin esille siellä esiintymislavalla. Jää solistille riittävästi tilaa vaikka bändi tulisi hiukan enemmän eteen ja esille. |
|
Orkesteria tuntematta täytyy sanoa tähän aiheeseen, että onko se mikään ihme jos vähän leipiintyy hommiin?
Täytyy nimittäin olla melkoinen stara, että jää mieliala plussan puolelle kaiken sen asiattoman palautteen jälkeen. Asiattomalla palautteella nyt tarkoitan "ammattirutisijoita", joiden muroihin on joku kussut, ja heidän on pakko purkaa paha olonsa orkesteriin valittamalla kaikenlaisesta mahdollisesta.
Eihän sitä asiatonta palautetta tarvitse paljon tulla, mutta kun tanssiorkesteri on yleensä vain tanssivalle kansalle tahdinantajana, niin minkäänlaista sellaista fiilistä harvemmin pääsee tulemaan, että olisi edes jossakin määrin huomion keskipisteessä.
Olen täälläkin nähnyt monen väittävän, että tekee hommaa vain soittamisen ilosta, mutta voiko joku rehellisesti sanoa, ettei soittaisi myös sen takia, että siitä tulee hyvä fiilis, kun näkee, että joku siellä yleisössä nauttii itse musiikista?
Muutenhan sitä voisi melkein jäädä kämpille soittelemaan, ei ne liiton minimiliksat niin hyviä ole.
Jos tekee keikkaa vuoden päivistä suurimman osan, niin sanomattakin on selvää, että sitä positiivista palautetta kaivataan paljon, koska biiseistä lähtee se mielenkiinto ja fiilis pois vähä vähältä ja keikka keikalta.
Kuka jaksaa soittaa vanhoja väsyneitä biisejä innostuneesti kerta toisensa jälkeen, jos yleisö on flegmaattista?
Tulee mieleeni tästä eräs hauska tosi juttu, kun alkuperäisin Kittilästä oleva kosketinsoittaja kävi Giljotiini -ohjelmassa. Ennenkuin oli nauhoituspäivä, niin kaveri otti selville, mikä oli huonoiten arvostettu ammatti maailmassa. No toiseksi huonoin oli muusikko. Kun juontaja sitten kysäisi ammattia, niin "Kiipparisti" vastasi: " 42 vuotias paimen Espoosta". Meinasi siinä kuset valahtaa pöksyyn...
No ei muusikon ammatti ole sentään vähiten arvostettu ;), mutta pian voi olla jos Paimenen osakkeet kohoavat ;)
...eläkeläinen... |
|
En ole mikään asiantuntija Seinäruusujen enkä muidenkaan bändien osalta. Joten se siitä!
Hyvä bändi Seinäruusut kyllä on ja soittavat tosi hyvin! Tietenkin he voisivat näyttää soittamisen iloa uloskin päin enemmän kuin nyt. Yhtyeen solisti, Johanna Pakonen, osaa tämän taidon. Häntä on kiva kuunnella! |
|
Olen viime aikoina pohtinut Seinäruusujen musiikillista tasoa. Kuinka ihmeessä niin flegmaattinen ja veltto porukka on onnistunut...
Montako Seinäruusujen keikkaa olet nähnyt? Oltiin keikalla Tulenliekissä samaan aikaan niiden kanssa ja juteltiin kaikennäköistä. Porukka on SM-vuodestaan vaihtunut aika lailla ja siellä on soitonopettajaa ja opiskelijaa ynnä myötä, ja sitten kun keikkaa on 15-18kpl kuussa lisäksi vielä, niin aina ei voi jaksaa... |
|
Keikkoja on tullut kuultua n. 30-40. Tämä kaveri on aina liikkeellä, kun hyvää musiikkia on tarjoilla!
Pidän Seinäruusujen solistista niin paljon, että lähden keikoille tanssahtelemaan hänen takiaan. Ja onhan bändissä mukavan oloista porukkaa, tuntuu synkkaavan lavalla. Hyvä hyvä!
Markus |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
