| Aihe: Yleistä keskustelua sähkörummuista | 1 |
|---|
|
On-off rumpalien kruunaamaton kuningas tässä morjes. Kymmenen vuotta meni taas muiden asioiden parissa, mutta nyt on aika palata rakkaan harrastuksen pariin. Kun en tällaista keskustelua löytänyt niin päätin aloittaa. Ylläpito harkitkoon oliko tämä kuinka paikallaan.
Sähkörumpuja en ollut tyyppäillyt aiemmin kuin muutaman satunnaisen kerran. Jostain syystä itselläni oli lähtöolettama, että sähkösetit ovat kehittyneet huimasti, mutta ei tässä nyt kuitenkaan mitenkään riemusta kiljuta. Roland TD17KVX setti omalla kohdallani kyseessä, tässä joitakin subjektiivisia ensiajatuksia:
Moduulin soundit ok, ei enempää eikä vähempää. Ostin setin ajatuksella, että moduulia tulen todennäköisesti käyttämään ainoastaan bypass lootana EZD3:lle, siltä vaikuttaa edelleen. Progressive paketin Default DW setti aiheuttaa soittaessa hymynkareita. Volume-säätöihin pitää perehtyä, kunnon fiilistely/luukutus volaa ei pelkällä volanapin säätämisellä luurehin saa.
Snare ja tomit myös ihan mukiinmeneviä. Soittaessa antavat vähän anteeksi, tällaiselle soittotaukoiselle tietysti hetkellisesti kiva juttu. 12-tuumaiseen snareen uskon tottuvani ajan kanssa, 8-tuumainen lattiatomi sen sijaan, noh, ei se vaan lähe. 8-tuumaisilla etutomeilla uskon tulevani toimeen pienen totuttelun ja asettelun sijaan. Soittotuntuma snare- ja tomipadeissa yllättävän mukava, ehkä omasta mielestäni setin parasta antia.
Basari. Tekee hommansa ja tuntumakin ihan ok. Edellinen omistaja oli syystä tai toisesta kääntänyt pedaalien nuijien muovipuolen osumaan `kalvoon`. Itse kun tyyppäilen molemmin päin niin en äkkiseltään keksi tuolle syytä. Muistan kuitenkin joskus törmänneeni keskusteluihin, joissa toiset sanovat että sähkörummuissa on näissä asioissa vähän eri lainalaisuudet. Onko näin? Nylonpäisiä kapuloitakin taitavat jotkut suosia, siinä ollaan varmaankin juuri näiden asioiden äärellä.
Symbaalit. Voih.. Jonkun se on sanottava, ovathan nämä nyt aikamoinen vitsi. Saahan sieltä irti soundit, mutta siinäpä se. Oletan että symbaalit ovat valmistajille se vaikein toteutettava asia. Noh, soitetaan nyt hetki ennen kuin annetaan täysi lahtaustuomio näistäkään.
Mojo. Puhtaasti akustisiin tottuneena en kyllä hyvällä tahdollakaan löydä näistä mojoa. Sikäli kuin totun itseäni ärsyttäviin asioihin niin toivottavasti nämä taipuvat siihen tarkoitukseen mihin ne ostin, treenisetiksi sekä demo-puuhailuun. Hyvä puoli on se että setti seisoo tuossa metrin päässä ja sitä voi soittaa lähes milloin vain. Se on kova!
Päivityspaketteja katselin (tietysti..) vähän netistä. Basari-snare-lattiatomi akselille olisi tehtävissä jotakin, eri asia onko sen väärti. Haitsu sylettää itseäni eniten, huipputärkeä osa settiä ja morjes. Orastava arvaukseni näistä päivityksistä on että niihin saa helposti työnnettyä nelinumeroisia summia, ilman suurta parannusta settiin. Please prove me wrong!
Laittakaa ihmeessä kommentteja, jos olette itse pähkäilleet samojen asioiden äärellä ja ehkä päässeet niiden kanssa jollain tavalla eteenpäin.
"Ne levyt usein radiossa soivat - tai ne voivat olla muitakin". | |
Omasta mielestäni Roland on varsinkin soundipuolella jäänyt pahasti ajastaan jälkeen. Parhaiten akustisia rumpuja mallintavat moduulit ovat tällä hetkellä minusta Pearl Mimic Pro ja uusi EFNOTE Pro. Näistä ensimmäisen omistan itse ja jälkimmäisestä olen kuullut varsin lupaavia näytteitä netissä. Rolandin nykyään omistama DW on myös esitellyt uuden langattoman hybridisysteemin, mutta se lienee vielä prototyyppiasteella.
Padeissa ei tosiaan ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa kehitystä. Samanlaisilla pietsoilla ja mesh-kalvoilla enimmäkseen mennään kuin ennenkin. Parempaa soittotuntumaa voi saada, kun käyttää kolmikerroksisia kalvoja (esim. drum-tec Real Feel). Ehkä isoimmat uudistukset viime vuosina ovat olleet triggerien monistaminen ja levittäminen padin reunoille hotspottien välttämiseksi. Rolandin digitaaliset padit ovat kuulemma ilmaisuvoimaltaan parhaita, mutta ne toimivat ainoastaan Rolandin TD-27:n ja TD-50/TD-50X:n kanssa.
Pedaalin nuijista osaan sanoa sen verran, että huopanuijaa ei kannata käyttää mesh-kalvollisen basaripadin kanssa, koska se syö kalvon rikki. En ole ihan varma tuon TD-17KVX:n basarista (KD-10 vissiin), mutta yleisesti kannattaa tästä syystä käyttää muovi- tai puunuijia sähkörumpujen kanssa. Nylonkapuloita jotkut kai käyttävät myös siitä syystä, että puupäinen kapula periaatteessa voi lohjetessaan repiä kalvon rikki, mutta itselleni ei ole tällaista koskaan sattunut.
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. | |
passe:
Symbaalit. Voih.. Jonkun se on sanottava, ovathan nämä nyt aikamoinen vitsi. Saahan sieltä irti soundit, mutta siinäpä se. Oletan että symbaalit ovat valmistajille se vaikein toteutettava asia. Noh, soitetaan nyt hetki ennen kuin annetaan täysi lahtaustuomio näistäkään.
Orastava arvaukseni näistä päivityksistä on että niihin saa helposti työnnettyä nelinumeroisia summia, ilman suurta parannusta settiin. Please prove me wrong!
Laittakaa ihmeessä kommentteja, jos olette itse pähkäilleet samojen asioiden äärellä ja ehkä päässeet niiden kanssa jollain tavalla eteenpäin.
Tomeissa ja snaressa on viritetty kalvo kuten akustisissakin ja jopa niissä muinaisissa kumipadeissa pomppu mallintaa kapulanlyöntiä kalvoon sillai, et tuntuma on vaan "erilainen" mut rumpali kuin rumpali tottuu äkkiä. Ne yleensä pienemmät koot tosiaan häirittee enemmän.
symbaalit taas... jos kapulalla käskyttää parikyttuumaista useampikiloista metallipyörylää niin ei siihen pääse mitenkään naputtelemalla kumipäällysteistä läpykkää.
Ratkaisu on "rahalla saa ja hevosella pääsee" eli vaikka laittaa tommoiset:
https://fieldelectronicdrums.com/cymbals/
Aika lähelle on mahdollista päästä mut ei ihan kuitenkaan koska sähkörummut ei kuitenkaan ole koskaan akustiset, koska saundit ei tuu soittajan sormista vaan prosessoinnin kautta elektroniikasta.
Onneksi maailmassa on paljon hyviä ja helppoja biisejä.
Ei tarvitse soittaa huonoja eikä vaikeita. | |
Onnekseni huomasin että kun soitan EZD3:n kautta niin symbaaleihinkin on mahdollista löytää inan verran lisää kivaa. Haitsu kuitenkin itselleni edelleen aikamoinen downer. Hirveätä grindaamista, oikean lyöntikohdan etsimistä, volan säätöä ym. ja silti ihan pirun kaukana siitä mitä haetaan.
Noh, kirjoitukseni ajatus taisi ollakin vähän se, että miltä tuntuu palata soittotauolta sähkösetin ääreen, akustisiin tottuneena. Tässähän niitä kokemuksia jo tulikin. Muutaman tehokkaan soittotunnin jälkeen mietin nyt, että alanko pumppaamaan rahaa päivityksiin. Fiilis kallistuu ehkä vähän siihen suuntaan että en. Kun ei se sitten kuitenkaan. Yritetään tottua näihin demottelu-työkaluina.
"Ne levyt usein radiossa soivat - tai ne voivat olla muitakin". | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
