| Aihe: Jazz on stydiä kamaa | |
|---|
|
Silloin tällöin modernia klassista tv:stä katsoessa on tullut mieleen, että miten orkesterisoittajat kokevat näiden korkealentoisten teosten esittämisen. Virkistävinä haasteina vaiko pakollisina turhakkeina vai harjoitustuntien tuhlauksena, sillä (kanta)esityksen jälkeen niitä ei kukaan kaipaa, kun taas vanhat suosikit, Beethovenista Sostakovitsiin pyörivät ohjelmistossa toistuvasti, koska niissä on yleisön rakastama draaman kaari; alku, suvanto, kliimaksi, siis silkkaa seksiä.
Palkkatöissähän (veronmaksajalla) he ovat ja työnantajan määräysvallan alaisia eli jos johtokunnan tutun tuttu väsää sonaattia, niin onhan se esitettävä.
Moiset pähkäilyt sikseen ja takaisin stydiin kamaan. Tässä klipissä ainakin rumpali ja basisti tuntuvat nauttivan suuresti tenoristin vuodatuksesta.
https://www.youtube.com/watch?v=Kat9QB91DMo
Vähän yllätyin kun komeasti puhaltava Joe Farrell-niminen miekkonen paljastui keski-ikäiseksi valkonaamaksi. Vanhan koulukunnan jatsirasistina olen lokeroinut valkoiset puhaltajat joko getziläisiksi liruttelijoiksi tai brötzmannilaisiksi pöhköpuhkujiksi. Nenille tuli.
Jos Joe olisi säilyttänyt ristimänimensä, Joseph Carl Firrantello, ei moista väärinkäsitystä olisi sattunut. Joe oli Chick Corean kavereita ja soitti huilua RTF:n ensimmäisellä levyllä, mutta Chick tajusi mistä tuuli puhaltaa ja pisti Joen pihalle bändistä ottaen tilalle markkinavoimien vaatiman nuoren valkoisen kitaristin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
