| Aihe: Onko jazzia mahdollista lähestyä epäteoreettisesti? | |
|---|
 JuhaHo
27.08.2015 09:37:34 (muokattu 27.08.2015 10:24:55) | |
|
Epämuusikko: ... eli pojallasi on ongelma. Käske se tänne, ei jaksais neuvoa välikäsien kautta.
Tai no olkoon, eiköhän kaikki oleellinen tullutkin jo käsiteltyä. | hallu
24.09.2015 15:23:35 (muokattu 24.09.2015 15:25:17) | |
|
Olen alkanut opetella kotitarvejazzia kuten varmaan monet muutkin eli opettelen soittamaan jazzkappaleita. älysin, että soittamalla jazzbiisejä soitan väkisinkin jazzia ja soittamalla jazzia riittävästi väkisinkin joudun oppimaan siitä jotakin. Youtube ja spotify on kullan arvoisia keksintöjä. Eli ensin olen etsinyt biisejä, jotka kuuluvat luokkaan jazzstandardit ja sitten olen biisi kerrallaan alkanut opetella niitä niin, että ensin kuuntelen mahdollisimman monta erilaista levytysta/sovitusta eri instrumenteilla ja mielellään myös laulettuja versioita siitä kappaleesta. Sitten olen opetellut korvakuulolta tapailemaan melodian tai sen pääteeman ja lopuksi olen kokeillut aina ensin keksimään itse soinnut siihen ainakin niin että saisin sen jotenkin sovitettua omin nokkineni. Sitten olen etsinyt valmiita sovituksia siis netistä mahdollisimman valmiit soinnut tai niin monta soinnutusta kuin löydän ja vertaan niitä itse keksimiini sointuihin. Sitten opettelen soittamaan kappaleen bassolla niin että keksin itse siihen bassolinjan ja vertailen sitä virallisten basistien bassolinjoihin. Lopuksi on sitten improvisoimisen vuoro eli teen kappaleesta bassolla ja/tai kitaralla luupin jonka päälle opettelen improvisoimaan sooloja parhaani mukaan (sanalla sanoen tämä on se kaikkein hauskin osuus) ja kaikki tietenkin ympäri otelautaa.Kun biisi alkaa olla riittävän hahmollaan, niin saatan pauketella bongorummuilla siihen päälle tai siis mukana.
Tämä metodi on aika hidas ja olen nyt neljä biisiä opetellut tällä menetelmällä ja mielestäni se on kohdallani aika toimiva. Olen opetellut myös asteikkoja ja niiden moodeja ja sointuarpeggioita ympäriämpäri otelautaa, mutta en vielä oikein tiedä mitä niillä tekisin. Sointuja ja sointukäännöksiä eri asemista olen myös harjoiteluut, mutta en vielä ole keksinyt mihin niitä käyttäisin.
Mutta siis tällä tavalla olen lähtenyt opettelemaan jazzia. Niin ja sitten minulla on yksi jazzin historiaa käsittelevä kirja jossa on runsaasti esimerkkejä biiseistä, niin luesklen iltaisin siltä ja kuuntelen samalla spotifystä niitä kirjassa mainittuja biisejä.
Tämä on nyt viimeisin ja kunnianhimoisin yritykseni päästä jazziin sisälle ja jos tämä ei onnistu, niin sitten saa olla....
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | play
25.09.2015 17:16:48 | |
|
Näin harrastajatasolta sanoisin, että jazzia voi lähestyä epäteoreettisestikin. Ehkä todella lahjakkaat voivat oppia jazzia silläkin tavalla. Itseltä ei olisi kuitenkaan ikipäivänä onnistunut. Siispä tein niin, että opettelin asioita alan opuksista. Kitaransoittajana jazz -kitaraoppaista. Opiskeltavaa riittää, mutta lopulta pääsin sisään siihen systeemiin itselleni riittävällä tavalla, vaikka mukava on kyllä opiskella lisääkin. Siispä oman kokemukseni mukaan näitä juttuja voi oppia myös opuksista ja taitaapa niissä lähes aina olla mukana levykin, jossa on taustoja "jamittelua" varten. Toisaalta parasta varmaan olisi, jos löytäisi sellaisen soitonopettajan, joka voisi näyttää ja selittää asiat. Onneksi kaikkea ei siis tarvitse itse keksiä. | |
Eihän tuohon mitään virallista tutkintoa tarvita. Toisaalta asioita täytyy ymmärtää teoreettisesti. Mikään ei estä opiskelemasta itse ja jos joku jazzin osa-alue kiinnostaa itseä eniten, niin enemmän hyötyä voi olla siitä että perehtyy siihen itsenäisesti, jolloin oppi lisääntyy ja motivaatio kasvaa. Oppilaitoksissa on kuitenkin tapana käydä yleisesti eri asioita, joista välttämättä kaikki kama ei kiinnosta yhtään.
Jotkut kuvittelee että jazz-muusikko vaan soittelee summissa ääniä ja mielestäni ei voisi olla pahemmin väärässä. | |
Sointuja ja sointukäännöksiä eri asemista olen myös harjoiteluut, mutta en vielä ole keksinyt mihin niitä käyttäisin. villi veikkaus että tämä ja aggressiivinen, analyyttinen kuuntelu vois olla se juttu.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
hallu: Olen alkanut opetella kotitarvejazzia kuten varmaan monet muutkin eli opettelen soittamaan jazzkappaleita. älysin, että soittamalla jazzbiisejä soitan väkisinkin jazzia ja soittamalla jazzia riittävästi väkisinkin joudun oppimaan siitä jotakin. Youtube ja spotify on kullan arvoisia keksintöjä. Eli ensin olen etsinyt biisejä, jotka kuuluvat luokkaan jazzstandardit ja sitten olen biisi kerrallaan alkanut opetella niitä niin, että ensin kuuntelen mahdollisimman monta erilaista levytysta/sovitusta eri instrumenteilla ja mielellään myös laulettuja versioita siitä kappaleesta. Sitten olen opetellut korvakuulolta tapailemaan melodian tai sen pääteeman ja lopuksi olen kokeillut aina ensin keksimään itse soinnut siihen ainakin niin että saisin sen jotenkin sovitettua omin nokkineni. Sitten olen etsinyt valmiita sovituksia siis netistä mahdollisimman valmiit soinnut tai niin monta soinnutusta kuin löydän ja vertaan niitä itse keksimiini sointuihin. Sitten opettelen soittamaan kappaleen bassolla niin että keksin itse siihen bassolinjan ja vertailen sitä virallisten basistien bassolinjoihin. Lopuksi on sitten improvisoimisen vuoro eli teen kappaleesta bassolla ja/tai kitaralla luupin jonka päälle opettelen improvisoimaan sooloja parhaani mukaan (sanalla sanoen tämä on se kaikkein hauskin osuus) ja kaikki tietenkin ympäri otelautaa.Kun biisi alkaa olla riittävän hahmollaan, niin saatan pauketella bongorummuilla siihen päälle tai siis mukana.
Tämä metodi on aika hidas ja olen nyt neljä biisiä opetellut tällä menetelmällä ja mielestäni se on kohdallani aika toimiva. Olen opetellut myös asteikkoja ja niiden moodeja ja sointuarpeggioita ympäriämpäri otelautaa, mutta en vielä oikein tiedä mitä niillä tekisin. Sointuja ja sointukäännöksiä eri asemista olen myös harjoiteluut, mutta en vielä ole keksinyt mihin niitä käyttäisin.
Mutta siis tällä tavalla olen lähtenyt opettelemaan jazzia. Niin ja sitten minulla on yksi jazzin historiaa käsittelevä kirja jossa on runsaasti esimerkkejä biiseistä, niin luesklen iltaisin siltä ja kuuntelen samalla spotifystä niitä kirjassa mainittuja biisejä.
Tämä on nyt viimeisin ja kunnianhimoisin yritykseni päästä jazziin sisälle ja jos tämä ei onnistu, niin sitten saa olla....
Itse olen n. reilun vuoden käynnyt kitaratunneilla, joissa on vähän kastettu varpaita jazz-maailmaan ja erilaisiin moodeihin. Itse en lue nuotteja, ja tiedän vain skaalat, joilla voi soittaa jotain tiettyjä juttuja. Noissa moodeissa ainakin itseä auttaa kovasti se, että vaan kovaa treenailee ja oppii tuomaan esille niitä ns. erilaisia ääniä, jotka eivät siihen perus duuri- ja molli-asteikkoon kuulu.
Nuo soinnut ja sointukäännökset on ainakin itselle sellaisia turvapaikkoja sielä kitaran kaulalla. Kun soittaa on hyvä hahmottaa se maali, mihin jotain melodiakuviota kuljettaa. Viime aikoina on myös harjoiteltu esim tälläistä: Soita jokin lyhyt kuvio skaalan sisällä siirrä kättä puoli sävelaskelta ja toista sama kuvio (jolloin osa nuoteista ellei kaikki on skaalan ulkopuolella) ja päätä johonkin ns oikeaan ääneen.
Ja haluaisin vielä sanoa, että mikäli harjoittelu tällä metodilla on mukavaa tai vaihtoehtoisesti lopputulos tyydyttää, niin jatka samaa rataa. Tuo metodi kuulostaa siltä, että tietynlainen ymmärrys musiikista kehittyy taatusti vaikkei kaikkea välttämättä osaa pukea teoreettisesti sanoiksi. | |
kihtaristi: Itse olen n. reilun vuoden käynnyt kitaratunneilla, joissa on vähän kastettu varpaita jazz-maailmaan ja erilaisiin moodeihin. Itse en lue nuotteja, ja tiedän vain skaalat, joilla voi soittaa jotain tiettyjä juttuja. Noissa moodeissa ainakin itseä auttaa kovasti se, että vaan kovaa treenailee ja oppii tuomaan esille niitä ns. erilaisia ääniä, jotka eivät siihen perus duuri- ja molli-asteikkoon kuulu.
Nuo soinnut ja sointukäännökset on ainakin itselle sellaisia turvapaikkoja sielä kitaran kaulalla. Kun soittaa on hyvä hahmottaa se maali, mihin jotain melodiakuviota kuljettaa. Viime aikoina on myös harjoiteltu esim tälläistä: Soita jokin lyhyt kuvio skaalan sisällä siirrä kättä puoli sävelaskelta ja toista sama kuvio (jolloin osa nuoteista ellei kaikki on skaalan ulkopuolella) ja päätä johonkin ns oikeaan ääneen.
Ja haluaisin vielä sanoa, että mikäli harjoittelu tällä metodilla on mukavaa tai vaihtoehtoisesti lopputulos tyydyttää, niin jatka samaa rataa. Tuo metodi kuulostaa siltä, että tietynlainen ymmärrys musiikista kehittyy taatusti vaikkei kaikkea välttämättä osaa pukea teoreettisesti sanoiksi.
Haa, tämä oli hyvä neuvo. Kiitos kokeilen noita ideoita heti kotona :-)
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Kaikkea voi lähestyä/tehdä epäteoreettisesti. Eri asia on saako siitä julkista hyväksyntää. Vielä eri asia on onko sillä hyväksynnällä merkitystä :) Samahan se on osaako soittaa vai ei kunhan itsellä on hauskaa. Voihan kaikkiin asioihin tehdä tiukat säännöt joiden puitteissa saa toimia mutta omasta mielestä se vie asioista lapsenomaisen ilon joka itselle on tärkeää.
Toki puritanistit eivät hyväksy muuta kuin omat mielipiteensä. Huomasi hyvin aikanaan kun istuttiin niittirotsit päällä paapan kapakassa kuuntelemassa muutama viikko jatsia niin joka ilta useampaan otteeseen yritti kravattijatsipojat heitättää meitä pihalle kun emme sovi baarin olemukseen ja näytettiin kuulemma rumalta (ei oltu edes päissään vaan ihan tosissaan tultiin kuuntelemaan musiikkia). | |
Tai sitten ammatillisesta näkökulmasta.
Eihän kotitarve lvi-nikkaroijakaan joka kotonaan tekee ns "helpoimmat" hommat lähde yrittämäänkään asentaa ilmalämpöpumppua jonka koulutettu lvi-juipelo asentaja kaikkine teoria/tietopohjineen/luvan varaisena ammattihenkilönä tekee 8tunnissa.
Mut edelleen mikään ei estä vaikkei tutkintoja oliskaan,esittävässä taiteessa on vaan itse vastuussa tekemisistä meni ne sitten oikein (tuurilla) tai väärin. Ihan sama :)
- patella luksaatio herkkusienillä , kiitos - |  baron
23.12.2015 19:08:03 (muokattu 23.12.2015 19:13:58) | |
|
mikaki: Tai sitten ammatillisesta näkökulmasta.
Eihän kotitarve lvi-nikkaroijakaan joka kotonaan tekee ns "helpoimmat" hommat lähde yrittämäänkään asentaa ilmalämpöpumppua jonka koulutettu lvi-juipelo asentaja kaikkine teoria/tietopohjineen/luvan varaisena ammattihenkilönä tekee 8tunnissa.
Mut edelleen mikään ei estä vaikkei tutkintoja oliskaan,esittävässä taiteessa on vaan itse vastuussa tekemisistä meni ne sitten oikein (tuurilla) tai väärin. Ihan sama :)
Jatsinhan on luoneet afroamerikkalaiset jotka ei tienneet musiikin teoriasta mitään mutta joilla oli korva kohdallaan!
Viittaan allekirjoitukseeni.
Edit: Ihan oikeesti, mä oon maikkani kanssa käynyt läpi harmonia- ja asteikkoanalyysiä ja pystyn periaatteessa soittamaan vain "oikeita sen hetkisen asteikon" mukaisia säveliä mutta se kuulostaa ihan tylsältä, jotta se kuulostaisi musalta niin pitää käyttää sopivasti kaikkea muutakin.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Onhan jazz musiikissakin tapahtunut ajan kuluessa matkalla ojasta-nykyisyyteen muutoksia. muunmuassa kehittymistä.
Osa syynä varmasti on ollut musiikin melodisen ja rytmisien elementtien analysointia ja niiden pohjalta tehtyjä musiikillisia havaintoja ja teorioita miten ja miksi joku kuulostaa tältä.
Sen enempää kantaa ottamatta miten kaikkea tulisi tehdä jotta se olisi oikein :)
- patella luksaatio herkkusienillä , kiitos - | |
Tarviiko se tehdä oikein? Eikö pääasia ole että kuulostaa hyvältä. Vai eikö musiikki voi kuulostaa hyvältä ellei samalla selitetä mitä siinä teoriassa tapahtuu :) | |
edenbeast: Tarviiko se tehdä oikein? Eikö pääasia ole että kuulostaa hyvältä. Vai eikö musiikki voi kuulostaa hyvältä ellei samalla selitetä mitä siinä teoriassa tapahtuu :)
Voi kuulostaa, mutta kaikki musiikki voidaan selittää teoreettisesti. Aivan äänensävyjä jne myöten, mutta se menee jo eri tieteenalalle kuin sävelteoria.
Joskus sanoin, että teoriaa on hyvä osata. Ei voi osata liikaa. Mutta sitten kun soitellaan, improtaan ja sävelletään, on parempi heittää analyyttinen, teoreettinen lähestymistapa sivuun ja keskittyä korvakuuloon, tunteeseen, musiikin ja luovuuden "sieluun" eikä siihen, mitä teoriassa, loogisesti musiikissa tapahtuu. Mutta tämä on vain minun mielipide.
Siltikin, koska miten me musiikkia soitamme, se joudutaan soittamaan tiettyjen lainalaisuuksien puitteissa, jolloin kaikki mitä soitetaan pystytään esittämään nykyisen musiikin teorian määritelmien mukaan.
Eli, ehkä musiikkia voi lähestyä epäteoreettisesti, jolloin itse ei tiedostavalla tasolla ymmärrä sitä logiikkaa ja lainalaisuuksia mitä tapahtuu, mutta tunne, sielu ja korva toimivatkin ohjaajina ja lopputulos toimii. Siltikin, oli se lopputulos mikä tahansa, se voidaan purkaa teoreettiseen muotoon, eli sävellyksellisessä mielessä ei voi tehdä mitään epäteoreettista. Se on mahdotonta jo pelkästään sävelien, aika-arvojen jne rajallisuudesta johtuen.
Täysin epäteoreettinen musiikki olisi sellaista, jossa ei olisi mitään säännönmukaisuutta eikä logiikkaa, emmekä me siten tunnistaisi sitä välttämättä musiikiksi, siinä miten musiikin nykyään käsitämme. Eli jotain noisea tai vastaavaa... =) | baron
24.12.2015 22:48:43 (muokattu 24.12.2015 22:49:47) | |
|
Näinhän se menee:
1. Joku soittaa niin että se kuulostaa hyvältä.
2. Joku keksii teorian miksi se kuulostaa hyvältä
3. Joku soittaa tämän teorian ulkopuolelta ja edelleen kuulostaa hyvältä
4. Teoriaa korjataan niin että tämä uusikin saadaan sopimaan teoriaan
5. Jne jne.
Eli pitää soittaa niin että kuulostaa hyvältä, joko teorian mukaan tai ilman teoriaa!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Näinhän se menee:
1. Joku soittaa niin että se kuulostaa hyvältä.
2. Joku keksii teorian miksi se kuulostaa hyvältä
3. Joku soittaa tämän teorian ulkopuolelta ja edelleen kuulostaa hyvältä
4. Teoriaa korjataan niin että tämä uusikin saadaan sopimaan teoriaan
5. Jne jne.
Eli pitää soittaa niin että kuulostaa hyvältä, joko teorian mukaan tai ilman teoriaa!
Itse vain pohdin, että onko edes mahdollista soittaa semmoista asteikkoa, sointua jne jota ei jo valmiiksi löytyisi teoriakirjoista koska soittamamme musiikki perustuu (ainakin kromaattinen 12-sävelinen) tiettyihin rajoihin jonka sisään se on pakko soittaa, että edes tunnistamme sen musiikiksi. Tai ainakin semmoiseksi musiikiksi, josta saa jotain irti. Joku täysin epälooginen noise tai vastaava olsi sellaista, jota ei voisi teoriassa selittää, muttei semmoista oikeastaan kukaan soita, tai todella harva, koska juuri kukaan ei siitä saa mitään irti. | |
Generalissimo: Itse vain pohdin, että onko edes mahdollista soittaa semmoista asteikkoa, sointua jne jota ei jo valmiiksi löytyisi teoriakirjoista koska soittamamme musiikki perustuu (ainakin kromaattinen 12-sävelinen) tiettyihin rajoihin jonka sisään se on pakko soittaa, että edes tunnistamme sen musiikiksi. Tai ainakin semmoiseksi musiikiksi, josta saa jotain irti. Joku täysin epälooginen noise tai vastaava olsi sellaista, jota ei voisi teoriassa selittää, muttei semmoista oikeastaan kukaan soita, tai todella harva, koska juuri kukaan ei siitä saa mitään irti.
Kaikki mahdolliset asteikot on jo keksitty mutta käyttämällä sopivasti asteikkoon kuulumattomía säveliä tekee siitä vasta kiinnostavan.
Musiikin tehtävähän on luoda jännitteitä ja purkaa niitä eli käväisemällä "oikean" asteikon ulkopuolella ja palaamalla siihen tehdään se.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Kaikki mahdolliset asteikot on jo keksitty mutta käyttämällä sopivasti asteikkoon kuulumattomía säveliä tekee siitä vasta kiinnostavan.
Musiikin tehtävähän on luoda jännitteitä ja purkaa niitä eli käväisemällä "oikean" asteikon ulkopuolella ja palaamalla siihen tehdään se.
Mutta vaikka sävel kävisi "asteikon ulkopuolella", se on silti teoriaa... se sävel on aina jossain harmoniassa, aika-arvossa tai vastaavassa muihin jolloin se voidaan purkaa... tarkoitan vain sitä, että rajatussa kromaattiseen asteikkoon perustuvassa musiikissa kaikki on teoriaa, koska kaikki ovat aika-arvollisesti tai harmoniassa suhteessa toisiinsa, jolloin aina on teoreettinen selitys mitä musiikissa tapahtuu.
Homma menee hieman vaikeammaksi esim jossain itämaisessa tjsp musassa, jossa on muistaakseni (tämä on vahvaa ulkomuistimutua) jopa 1/4 puolisävelaskeleen säveliä, mutta siltikin ne menevät tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.
Tietenkin tämä on eri asia kuin lähestyä musiikkia epäteoreettisesti, joka siis mielestäni tarkoittaa, että pyritään sulkemaan kaikki logiikka ja lainalaisuudet tarkoituksella mielestä ja luottamaan vain tunteeseen ja korvakuuloon. Mutta tässäkin tapauksessa, musiikki voidaan purkaa jälkikäteen teoreettisesti selitettävään muotoon, vaikkei esittäjällä itsellään olisi ollut hajuakaan näistä teorioista itse esittämishetkellä. Mutta itse uskon, että se teoria on "ollut olemassa" jo ennen tätä lähestymistapaa. =) | |
Generalissimo: Mutta vaikka sävel kävisi "asteikon ulkopuolella", se on silti teoriaa... se sävel on aina jossain harmoniassa, aika-arvossa tai vastaavassa muihin jolloin se voidaan purkaa... tarkoitan vain sitä, että rajatussa kromaattiseen asteikkoon perustuvassa musiikissa kaikki on teoriaa, koska kaikki ovat aika-arvollisesti tai harmoniassa suhteessa toisiinsa, jolloin aina on teoreettinen selitys mitä musiikissa tapahtuu.
Homma menee hieman vaikeammaksi esim jossain itämaisessa tjsp musassa, jossa on muistaakseni (tämä on vahvaa ulkomuistimutua) jopa 1/4 puolisävelaskeleen säveliä, mutta siltikin ne menevät tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.
Tietenkin tämä on eri asia kuin lähestyä musiikkia epäteoreettisesti, joka siis mielestäni tarkoittaa, että pyritään sulkemaan kaikki logiikka ja lainalaisuudet tarkoituksella mielestä ja luottamaan vain tunteeseen ja korvakuuloon. Mutta tässäkin tapauksessa, musiikki voidaan purkaa jälkikäteen teoreettisesti selitettävään muotoon, vaikkei esittäjällä itsellään olisi ollut hajuakaan näistä teorioista itse esittämishetkellä. Mutta itse uskon, että se teoria on "ollut olemassa" jo ennen tätä lähestymistapaa. =)
Tottahan toki kaikki on teoriaa tai teoriaksi purettavissa, mutta kysymys onkin siitä, että tarvitseeko soittajan olla siitä teoriasta tietoinen. Tai missä määrin siitä tarvitsee olla tietoinen. Lähinnä siis itselläni on niin että soitan yleensä miettimättä teorioita ja annan mennä aika vaistomaisesti mikä kuulostaa hyvältä periaatteella. Ajattelen, että jos se kuulostaa oikealta, niin se on oikein. Tämä metodi toimii hyvin yksinkertaisessa musassa tai yleensä niissä yhteyksissä joissa pyörin. Lähinnä mietin jazzia, että voiko se toimia siinä, vai onko musiikin johtaminen teoriasta ainoa oikea tapa tuottaa jazzmusiikkia. Luulen saaneeni vastauksen jo tässä ketjussa eli ihmiset ovat montaa mieltä.
Keskeisiä näkökulmia näyttää olevan yhtäällä se, että ilman teoreettista lähtökohtaa musiikki menee helposti banaaliksi itsestäänselvyyksien varassa roikkumiseksi. Toistaalta liikaa teorioihin nojaamalla musiikki voi muuttua kaavamaiseksi ja jäykäksi. Jokaisen on siis haettava oma kompromissinsa näiden lähestymistapojen suhteen. Teorian osaamisesta ei liene haittaa ainakaan, mutta pitää tunnistaa omat maneerit ja yrittää välttää niitä, koska jazz improvisaatiointensiivisenä ja spontaaniutta ihannoivana mussiikilajina on kärsii niistä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | baron
25.12.2015 10:27:18 (muokattu 25.12.2015 11:06:13) | |
|
Kun mä treenaan uutta jazz-piisiä niin aluksi soitan vain sen hetkiseen asteikkoon kuuluvia säveliä mutta oikeassa soittotilanteessa yritän unohtaa ne kuitenkin toivoen että jotain niiistä olisi jäänyt "selkäytimeen" ja tulisi sopivasti esiin, esim että sointujenvaihdokset tulisi merkattua ja harkitun ulossoiton jälkeen löytäisi takaisin "kotiin".
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
hallu: Kysymykseni siis kuuluu. 1. voiko taitamaton soittaa jazzia? 2. voiko rahvas sitä kuunnella viihtyäkseen? 3. onko se sitten enää jazzia, jos niin kuitenkin tapahtuu?
1. miksei vois, tietysti jos taitamattomuus on kovin hallitsevaa, on moniin musiikkityyleihin nopeasti jyvälle pääseminen hankalaa
2. läheskään kaikki musiikkityylit ei aukea jos ei niihin tutustu ja jos ei ole aktiivinen asiassa, voi jazz jäädä vieraaksi
3. jazzilla on oma historiansa ja toivonmukaan tulevaisuutensa - uutta näkemystä tarvitaan tulevaisuuden eteen
Pullonkaula on eniten siinä jos ei ole kiinnostunut jazzista eikä kuuntele sitä.
Minun näkemys on, että jazzia voi lähestyä hyvinkin epäteoreettisesti, mutta jollain tavalla on oltava siitä kiinnostunut. Teorianäkökulma on yksi tapa olla kiinnostunut. Itseäni kiehtoo jazzissa eniten mukavan leppoisa fiilis. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
