| Aihe: Viimeisin levysi | |
|---|
|
Uusin hankinta täällä päin on The Bad Plus - Prog.
Näin joskus Pori Jazzeilla nää, ja täytyy myöntää että esitys meni vähän ohi, mutta kuulin myöhemmin porukan version Tom Savyer-biisistä, ja pitihän tohon levyyn tutustua. Nyt parin pyörittelyn jälkeen alkaa tosissaan toimimaan. Physical cities - kappale on ehkä parasta jazzprogea ;-)
Tilasin just noi loputkin lätyt. toivottavasti ovat yhtä hyviä!
ei voi mennä pieleen! |
|
Minun viime hankinnat jatkaa teema "erillaisia kitaristeja".
Niimpä Biréli Lagrénen "Live in Paris" dvd tuli hankittua
sekä Tchavolo Schmittin "Seven gypsy nights" cd joka on todella hieno.
Myös The Rosenberg Trion uusin, "Roots", menettelee.
Life is for living! |
|
Parker Charlie & Gillespie Dizzy - Bird & Diz ( Omistin joskus vinyylinä. Nyt löytyi käytetty remaster CD)
Smith Jimmy- JS:B-3 The Very Best Of ( tupla cd joka groovaa )
Cannonball Adderley - Cannonball's Bossa Nova ( Muikeaa bossaa. Uusi tuttavuus )
Burrell Kenny - Verve Jazz Masters 45 ( Burrelleita löytyy lähemmäs 30 lättyä hyllystä mutta ei tätä )
Peterson Oscar Trio - Night Train (Loistelias piano pläjäys)
Nothin' but the blues |
|
Viimeisin jazzlevy on viime kesältä, kun olin Englannissa töissä. Levykaupasta lähti parilla punnalla käytettynä mukaan erään 70-luvun merkittävimmän fuusiobändin levy. Kyseessä on siis Mahavishnu Orchestran "Birds of Fire" vuodelta 1972. Olin jo aikaisemmin tutustunut bändin esikoisjulkaisuun "The Inner Mounting Flame" (1971) ja odotukset olivat sen myötä korkealla. Enkä joutunut pettymään! Levy oli kesän ajan ahkerassa kuuntelussa (kun asunnolla ei ollut radiota, nettiä eikä televisiota, oli hyvin aikaa musiikin kuunteluun). Rokkaavaa energiaa, edellistä levyä organisoidummin ja jos mahdollista entistäkin musikaalisemmin. Yhtyeen kapeassa levykatalogissa nuo kaksi levyä edustavat aivan ehdotonta huippua ja samalla niitä voi lämpimästi suositella kaikille hyvästä fuusiojazzista kiinnostuneille.
Mahavishnu Orchestra: Birds of Fire
http://www.youtube.com/watch?v=gv_bkS5VVaA&feature=related |
|
pitäs itse tutustuu enemmän suomalaiseen jazziin, lähinnä Five Corners Quintetiin ja Timo Lassyyn vaan tutustunu...
Suosittelen Dalindèoa, tuota Eskolaa ja toki Trio Töykeitä. En minäkään mikään suomijazzin ekspertti ole, kokoajan yritän tutustua enemmän. Jos joku muuten tietää mistä saisi Pessi Levanto Trion nimikkolevyn, niin infoa kiitos. Kirjastosta lainasin ja pakko saada omaksi!
"Käyttäkää sitä hakua, ja toisaalta älkää joka kohtaan itkekö turhaan sen haun käytöstä."
-Moderaattori |
|
Viimeksi tuli ostettua Bela Fleck & the Flecktonesin ensimmäinen levy ja joka onkin nimikkoalbumi. Loistava levy kaikinpuolin! Suosittelen fuusion ystäville! |
|
Jaha tänään tuli sitten ostettua Anttilasta Stan Getziä 4e hintaan, hyvä diili sanoisin. |
|
On kyllä hyvä toi 50th anniversary KOB.
Vasta on tullu hankittua Grant Greenin Idle Moments ja Wayne Shorterin JuJu. Loistavia on kyllä molemmat.
`°ºø.,.øº°`°ºø.,~Iron Horse~,.øº°`°ºø.,.øº° |
|
Pekka Pohjolan Visitation. Oikeastaan melkoinen pettymys Harakka Bialoipokun jälkeen, saundimaailma on aika karu, ja diggasin enemmän Harakan rauhallisemmasta meiningistä. Kätkävaaran Lohikäärmeeseen en ole uskaltanut vielä koskea sen kannen takia... |
|
Nyt on tullut osteltua:
Sonny Rollins - Night at the Village Vanguard (2cd)
Wayne Shorter - Juju
Herbie Hancock - Man-child
Jaska Lukkarinen Trio - Trane ear (suosittelen, mielestäni viimevuoden paras kotimainen)
Erik Truffaz - The Dawn (lisäys yhtälailla mun räphyllyyn, levyllä kaksi raitaa jossa ei räpätä. Hienoa settiä jos rap ei herätä kavahdusta.) |
|
Pekka Pohjolan Visitation. Oikeastaan melkoinen pettymys Harakka Bialoipokun jälkeen, saundimaailma on aika karu, ja diggasin enemmän Harakan rauhallisemmasta meiningistä. Kätkävaaran Lohikäärmeeseen en ole uskaltanut vielä koskea sen kannen takia...
Turhaan. Kätkävaara on hyvä levy.
One O'Clock Jump |
|
Pekka Pohjolan Visitation. Oikeastaan melkoinen pettymys Harakka Bialoipokun jälkeen, saundimaailma on aika karu, ja diggasin enemmän Harakan rauhallisemmasta meiningistä. Kätkävaaran Lohikäärmeeseen en ole uskaltanut vielä koskea sen kannen takia...
ostin ite pari viikkoa sitten myös noi levyt mutta Visitationia en oo vielä ehtiny/muistanut kuunnella mutta kätkävaaraa kyllä, hyvä lätty. |
 packman
10.02.2009 09:58:25 (muokattu 10.02.2009 15:21:01) | |
|
Viime aikoina pääroolia hankinnoissa ovat esittäneet kitaristit:
- Jing Chi: 3D ja Live
Ostin ensimmäisen Jing Chi -levyn heti sen ilmestyttyä, mutten lainkaan innostunut. Pistin levyn hyllyyn ponnettomana tusinafuusiona. Kun poimin pari kuukautta sitten levyn uudelleenarviointiin yllätyin maukkaasta ja tasapainoisesta meiningistä, jolla huippukokoonpano fiilistelee välillä rankaksikin äityvästä bluesfuusiosta. Muut levyt jatkavat samalla linjalla, joskin Livellä ehkä kevennetään liikaa ja lähestytään smooth jazzia. Levyt kuitenkin muistuttavat, että aina ei tarvitse tuutata täysillä ollaakseen kiinnostava.
- Rez Abbasi: Snake Charmer
Luin levystä jostakin (Downbeat tai Guitar Player) heti sen ilmestyttyä, mutten löytänyt mistään. Muistaessani kolme vuotta myöhemmin etsiä uudelleen levy löytyi lopulta iTunesista ja levyltä paljastuu hyvin omintakeinen urkutrio vahvistettuna välillä Dave Liebmanin sopraanofonilla ja välillä intialaisella laulajalla. Intialaiset ja perinnejaskakitaravaikutteet ovat ilmeisellä tavalla pinnassa, mutta kokonaisuus karkaa kyllä kaikilta genremäärittelyiltä tehokkaasti. Menetti tokakuuntelulla hieman tehoaan, mutta tutustumisen arvoinen kyllä.
- Steve Kahn: Suitcase
Erittäin maukas kitaratriolive, josta mesosin muualla jo sen verran, että tässä vain linkki: http://progolforum.com/viewtopic.php?t=1794
- Jonas Hellborg: Octave of the Holy Innocents
Hellborgin kumppanina kitaran varressa vaihteeksi Buckethead, joka räjäyttää ainakin kuuttini akustisen käsittelyllään. Taustalla monotonista rummutusta ja gregoriaanisen laulun sämplejä (?). Omaperäinen, outo ja kaunis levy.
- The Bad Plus: For All I Care
Pelotti, kun suosikkipianotrio otti mukaansa laulajan, mutta tämä toimii kuin junan vessa! |
 Bad
13.02.2009 00:02:18 | |
|
Ahasjoo, tämmöinen ketju. No, lähdetään liikkeelle siitä, että muiden tekemiä levyjä on hyllyssä 1200 kpl. Ajattelin pari vuotta sitten että eiköhän tuo jo riitä, joten viimeisin levy onkin oma tekemä. Niitä on vielä jäljellä noin 300 kpl, joten kun ne ovat kaikki sitä samaa levyä, niin ehken kaikkia aio pitää itselläni, vaan suostun niistä luopumaankin.
Vielä senverran taustasta, että omasta mielestäni jatsia on levykkeellä kovin niukalti, koska pääpaino on sävellyksissä, nuotteja tein parisataa sivua tätä levyä varten. Tämä taas johtuu halusta kokeilla, miten jotain teemanpätkää voi kynällä kehitellä. Saman homman olisi voinut antaa myös näiden loistavien muusikoiden tehtäväksi, mutta nyt tein näin. Ehkä seuraava levy on tässä mielessä enemmän "jazz". Tai sitten ei. Tai latino.
59 sekunnin näytteet voi kuunnella mun kotisivuilta. Valitettavasti aikaraja on teoston keksintöä. Monet kappaleistani pääsevät vauhtiin vasta 3 - 4:n minuutin kohdalla, kun kehittely on viety tarpeeksi pitkälle. Vaan minkäs teet, säännöt on säännöt. Ja osoite on:
www.kimanen.com
Että silleen. Ihan kaikille en suosittele noinkaan rankan projektin ottamista hoidettavaksi, siinä menee osa vapaa-ajastakin säveltämiseen, rämpytykseen ja kapellimestarointiin. Tai, niinkuin mulla, kaikki liikenevä aika noin vuoden ajan. |
seppo i
14.02.2009 13:14:53 (muokattu 15.02.2009 16:25:47) | |
|
Muutkin on näköjään käyneet Anttilan alessa :P Pohjolan Kätkävaarasta olen samaa mieltä kuin muutkin: hyvä levy, etenkin se ensimmäisen raidan kehittely.
Hankittujen ECM -levyjen rintaman (Bobo Stensonin Cantando, Anders Jorminin In Winds, In Light) on viimeksi rikkonut Dave Holland Big Bandin Overtime. Hollandin moderni mainstream kuulostaa ison bändin käsittelyssä moniulotteisemmalta kuin kvartettinypläys. Billy Kilson rummuissa piiskaa bändin melkoiseen menoon eikä puhaltajat jää jälkeen nekään. Hyvä bigband -kliseitä välttelevä levy.
Seuraavana ostolistalla on rumpali Mikko Hassisen ja UMO:n sekä Klang -trion (Kantonen-Krokfors-Ounaskari) levyt. |
 AS87
15.02.2009 17:21:28 | |
|
Miles Davis - ''E.S.P.''
Parempi kuin ''Kind of Blue''.
''Opera is when a guy gets stabbed in the back and instead of bleeding he sings.'' -Edward Gardner |
|
Läjä levyjä ropisi postiluukusta.
Art Farmer & Jim Hall - Complete Live Recordings: Mainion Valse hot biisin live-taltiointi löytyy legends of jazz guitar DVD:ltä joten päätin ostaa CD-levynä ryhmän tuotoksia. Hyvää kamaa...
Lambert, Hendricks & Ross - Everybody's Boppin' : On kyllä käsittämättömän hienoa vokalisointia. Tätä täytyy saada lisää!
Charles Mingus - Blues & Roots: Viiskytluvun lopun Mingusia. Ihan jees. Vaatii lisää kuuntelua
Oscar Peterson Trio - Walking the Line: Vallan mainio lätty. On se kone!
Wynton Kelly - Piano: Hyvää pianoilua tässäkin vaikkei yllä ihan Oscarin tasolle. Kenny Burrell kitarassa...
Fats Waller - Essential Colleciton: Parasta antia yksin soitetut soolopalat.
Nothin' but the blues |
|
Anttilasta ostin ensimmäisen jazz-levyni: 10 cd:n setti Miles Davisia. Makso sen 10 euroa, vielä en ole ehtinyt kuuntelemaan mutta luulen että on hintansa väärti.
Se on eri asia onko kyseessä "aito" levy, hinta nyt kun oli mitä oli.
I make a better rock revolution alone with my dick! - Eugene Hütz |
|
Madeleine Peyrouxia -90 -luvulta. Hieman jopa bluesahtavaa akustista kamaa. Fnacissa on aika lompakolle sopiva tarjous: 5 levyä 30e. |
|
Tuli taas hankittua muutama edes jollakin tavalla jazz-nimikkeen alle menevä levy, vaikka taitavat lähinnä suuntautua tuonne vapaan improvisaation puolelle.
Mats Gustafsson: It Is All About... LP (soolokeikka Helsingistä)
Mats Gustafsson: The Vilnius Implosion LP (soolokeikka Vilnasta) |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
