| Aihe: Viimeisin levysi | |
|---|
|
Varie: Ahmad Jamal - Blue moon
Tykkään paljon Jamalin tavasta soittaa pianoa, ja tämä uusin levy on täynnä hienoja juttuja... Tossa pikamaistiainen mistä on kyse: http://www.youtube.com/watch?v=74P0708htk0
plussan pläjäytin, en edes tajunnut että mies olisi elossa. Mahtavan kuuloinen levy! Ahmad Jamal on aina keikkunut kivasti siellä kapakka- ja klasarihenkisten soittajien välimaastossa.
Itellä on viime aikoina pyörinyt Jose James:n ja Jef Neve:n yhteislevy For all we know ja Timo Lassyn muutamia viikkoja sitten julkaistu In with Lassy. Molemmat oikein hyviä omalla tavallaan.
miten hiljennetään sähkökitaristi? -annetaan sille nuotti. |
|
Jep, "In with Lassy" on mukava levy... |
|
Tällasen:Charlie Mahariano : reflections
Charlie Mahariano alttosax
Eero Koivistoinen tenorsax
Jukka Tolonen
Olli Ahvenlahti
Esko Linnavalli
Pentti Hietanen
Pekka Sarmanto
Heikki Virtanen
Esko Rossnell
Reino Laine
Sabu Martinez
vuosi 1974 finnvox studios
Vinyylikiekko, en ole edes vielä avannut levyä, koska muutan parhaillaan ja viritän vinyylisoittimen uuteen kotiin, ja nautin.
Tiedän kiekon kovaksi
rt |
 baron
06.11.2012 08:55:43 (muokattu 06.11.2012 09:41:38) | |
|
ainalapsi57: Tällasen:Charlie Mahariano : reflections
Mä joskus kauan sitten tutustuin Porijatseilla "Charlie Mariano" nimiseen jenkki alttosaksofonistiin, taisin joissain yöllisissä epävirallisissa jameissa soittaakin hänen kanssaan ja hänestähän tässä on kysymys.
(Oisko ollut 1970?)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
spotifysta kuunneltuna george benson give me the night |
 texan
17.04.2016 19:58:24 (muokattu 17.04.2016 20:16:41) | |
|
Huom! Olet kirjoittamassa yli 1255 päivää vanhaan aiheeseen.
Juu, niin olen, 2 viimeisintä hankintaa Gato Barbierin Fenix ja Caliente, hienoja ja tunnelmallisia levyjä. Gaton latinojazz viehättää. |
|
Steve Lacy: Capers
"How dare we spend so much valuable energy answering such questions as "what is jazz?" - William Parker |
jyke
25.05.2016 22:43:22 | |
|
jeps , viimeisen levystä onkin aikaa , onneksi kahlasin sivut läpi niin löyty monia varteenotettavia hankintoja . |
|
Sivistin itseäni
Jan Garbarek - Afric Pepperbird
Jan Garbarek - (se kuvalevy jonka eka biisi on Blue sky)
sekä joku Jim Blackin levy. Nämä siis viimeisimmät hankinnat, sitä ennen ostin torin puolelta satasella levyjä, mm. Brad Mehldauta ja erinäisiä fonisteja. Jengi myy cd:itään, jengi on tyhmää.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Dave Brubeck Quartet : Time Out
Klassikoksi tätä sanottiin allmusic.com:ssa ja siltä se kuulostaakin. Tahtilajeilla kikkailua. Pitänee vielä se jatko-osa, Time Further Out, tohon vielä joskus ostaa. Kuha nyt eka laskeskelee viiteen, kuuteen ja välillä yhdeksään noiden kanssa. Välillä tahtilajien rajat sumenee. Näppärää. |
 JC
01.10.2016 00:05:44 | |
|
Koichi Yabori - b
Hongkongista löytyi Discogsin välityksellä tämä oop-levy. Ihan kirppishinnalla ei lähtenyt, mutta oli kuitenkin Yabori-fanille pakko-ostos. Fragile-fuusiotriosta tuttu kitaristi on yllättävänkin jazz ensimmäisellä soololevyllään. |
|
Warren Wolf - Warren Wolf,
Ei tarvinne selittää. |
|
Sonny Rollinsin Saxophone Colossuksen hankin tossa ja Jan Garbarekin kokoelman. Rollins vaikuttaa pätevähköltä, tosin paikoittain vähän naivistiselta. Garbarek lienee sit jotain ns. taidehomoilua (älköön kukaan pahoittako mieltänsä edeltävästä ilmaisusta).
Pitänee Janiin vielä perehtyä joskus uudestaan, jos vaikka avautuisi jotain kautta. Ei tosin ollut viiden tähden levykään, et tiedä siitä sitte.
-|~|- |
|
Itsellenikin sekä Rollins että Garbarek ovat ristiriitaisia hahmoja. Molemmissa on omat vahvuutensakin, mutta eivät mene omaan top 5:seen.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Mietin pitkään että mitä Rollinsin naivistisuudella tarkoitetaan. Kenties tiettyä ilmaisun keveyttä ja leikillisyyttä? Rollins menee heittämällä top vitoseen jo hienojen triolevytystensä ansiosta. Esimerkiksi Freedom Suite on melkoista Ameriikan herkkuva.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Rollins lähestyy musajuttua ilon kautta, vaikka railakkuudessa ja näennäisessä keveydessä on ajoittain havaittavissa järjetöntä syvyyttä. Rollinsin soitolle on luontaista loputon "jutun heittäminen", pakoton tarinankerronta, ja rohkeus soittaa "in jazz" vaikka mitä piippulauluja ja yksinkertaisia melodioita.
Garbarek on instituutio. Hänen soittonsa kuulosti varhaisemmissa yhteyksissä coltranemaiselle, mutta myöhemmin hän uskalsi tehdä irtioton vallitseviin standardeihin. Yhtä pelkistettyä kuin Shorter, mutta toisaalta Coltranen parhaat ominaisuudet viety äärimmilleen. Siitä muodostui uniikki, mielestäni täydellinen fonisaundi kaiulla tai ilman. On hienoa kuunnella rinnan Michael Breckeriä ja Jan Garbarekia, sillä heidän soundit muistuttivat 1970-luvulla hyvin paljon toisiaan, vaikka soittivatkin kovin erilaista jazzia.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
|
Mainio kiteytys Rollinsista. Garbarek on jäänyt aika hämäräksi ja etäiseksi, yhtään levyä ei ole tulut hommattua. Mutta johan nuo Jazzmiehen kehut pistivät kiinnostumaan.
Mikähän olisi mahdollisimman helposti lähestyttävä levytys näin alkuun? Mikähän se Epämuusikon mainitsema Afric Pepperbird on, viittaako nimi Art Pepperiin ja Charlie Parkeriin?
En ole musiikin asiantuntija. |
 statistiÖ
02.11.2017 21:50:38 (muokattu 02.11.2017 21:51:29) | |
|
Näköjään olen tyytynyt kirjaston levyihin sitten vuoden 2015. Levylistastani näkee mitä kaupoista poistin. Pitäisi mennä taas törsäämään ja johonkin levykauppaan, koska marketeiden levyhyllyt on uusia ja menneitä megahitsejä, jos niitäkään.
Jan Garbarekilla on hyvä se Marilyn Mazurin kanssa soitettu levy.
Marc Ribotin Party intellectualssia tykkäilen. Onko jatsia vaikka jatsihyllystä, minun mielestäni se on musaa.
Ornette Colemania, Jamaaladeen Tacumaa, Art Blakey.
Mutta viikon kysymys, onko Queens of the stone agesin vanhoilla levyillä jatsia?
¤ jos ei soi hiljaa, soi kovaa ¤ olennainen ¤ sidonnainen ¤ puolinainen ¤ moninainen ¤ kokonainen ¤ ainainen ¤ ihanainen ¤ |
|
Joskus 70-luvulla ECM ja Garbarek edustivat minulle kirkkaassa kuivakkuudessaan mitä alhaisinta alhoa. Ketjun innoittamana ajattelin päivittää tilannetta, mutta vanha Manfred ei ollutkaan antanut tuotantoaan Spotifyille. Onneksi Tuubista löytyi yllin kyllin materiaalia.
Yllättävän hyvin toimii konserttipätkä kommunistisesta Varsovasta vuodelta 1974.
https://www.youtube.com/watch?v=cUwiJHfrGjs
Jo silloin on skandinaavinen jazzmusisointi ollut mahtavalla tasolla; aivan huippuäijiä kaikki. Itse musiikista tulee mieleen jonkinlainen nordic noir-versio Pharoah Sandersin 70-luvun alun tekemisistä. |
|
uusikaveri: Joskus 70-luvulla ECM ja Garbarek edustivat minulle kirkkaassa kuivakkuudessaan mitä alhaisinta alhoa. Ketjun innoittamana ajattelin päivittää tilannetta, mutta vanha Manfred ei ollutkaan antanut tuotantoaan Spotifyille.
Mielestäni on tosi hyvä, ettei ECM levyjä ole Spotifyissä. Pitää edelleen nähdä se vaiva, että ostaa fyysisen levyn, istuu alas rauhassa ja kuuntelee levyn alusta loppuun ajatuksen kanssa. ECM:ltä tulee edelleen todella kovaa kamaa ja itse seuraan aktiivisesti levymerkin tekemisiä. Tänä vuonna on tullut ostettua lafkalta seuraavat lätyt:
Dave Holland Quintet - Extended Play: Live at Birdland (2003) (tuplalevy aivan uskomattoman tiukkaa livejazzia. Tuntuu kuin olisi itse keikalla!)
Eleni Karaindrou - David (2016): näytelmäsoundtrack tuntemattoman 1700-luvun kreikkalaisen runoilijan näytelmään. Ei Karaindroun parasta materiaalia, mutta hyvin mielenkiintoista
Anouar Brahem - Barzakh (1991): Tunisialaisen oud-maestron debyyttilevytys. Hyvin tunnelmallista arabimusiikkia.
Anouar Brahem - Conte de l'incroyable amour (1992): Samaa genreä kuin aiempi. Ei niin hyvä kuin aiempi, mutta erittäin nautinnollinen silti.
Jan Garbarek & The Hilliard Ensemble - Officium (1994): Gregoriaasinta ja keskiaikaista laulua yhdistettynä Garbarekin saksofoni-improvisaatioihin. Kuulostaa oudolta, mutta on todellava lumoava yhdistelmä.
Marc Johnson - Bass Desires (1986): Kutkuttavaa jazzfuusiota, jossa kitaristi John Scofield ja Bill Frisell täydentävät toisiaan soitannollisesti ja soundillisesti erinomaisesti.
Tämän lisäksi hyllyssä odottavat kuunteluaan vielä Björn Meyerin Provenance (2017), joka on soolobassolevy ja lumosi itseni parilla netissä löytyvällä pätkällä sekä Nik Bärtch Mobilen Continuum (2016), jonka ostin lumoutuneena bändin keikasta Tampere Jazz Happeningeillä.
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
