| Aihe: Hyvä yleisteos jazzsolfasta? | 1 |
|---|
|
Onko kellään tietoa moisesta? Itseäni kiinnostaisi kovasti.
Ensimmäiseksi joku varmaan ehdottaa Charlie Parker Omnibookia, kiitoksia vain, mutta menee meikäläisen pahasti alikuntoisille äänihuulille turhan koukkuiseksi. Tarkoitus olisi löytää kirja, joka alkaisi melko helpoista harjoituksista ja jonka melodinen materiaali olisi ns. jazztraditiolle uskollista.
Klasaripuoleltahan vastaavia kirjoja löytyy läjäpäin, mutta niistä en ole kiinnostunut.
Tyhmä luulee, että usko on tietoa, mutta viisas tietää, että tieto on uskoa. | |
En tiedä kuinka paljon juuri jazz-solfaan keskittyviä kirjoja on, mutta oppimateriaalia varmasti löytyy - nimittäin oikeilta levyiltä. Transkriptiossa nimittäin harjoitellaan juuri sitä, mitä jazz-solfa suurimmaksi osaksi on. Samalla tulee solfan ohella opiskeltua todella tehokkaasti musiikkia.
Miten olisi vaikka Charlie Parkerin teemat, ja soinnut niiden alta? Jos soinnut tuottavat hankaluuksia, niin miten olisi Aebersoldin komppilevyt? Sieltä voi harjoitella myös bassolinjojen plokkaamista. Sitten kun olet saanut pätkän nuoteille, opettelet laulamaan sen nuoteista.
Suoritin vuosi sitten jazz-solfa I:n 3/5 arvosanalla. Sepä ei tietenkään riittänyt, vaan halusin 5/5:n. En kuitenkaan tehnyt peritneisiä solfaharjoituksia, vaan tein vuoden ajan transkriptiota suht. simppeleistä kipaleista (Robben Fordia, Wes Montgomerya jne.). Tänä keväänä menin sitten uusimaan, sain 5/5:n ja homma tuntui suorastaan naurettavan helpolta. | |
Transkriptiossa nimittäin harjoitellaan juuri sitä, mitä jazz-solfa suurimmaksi osaksi on. Samalla tulee solfan ohella opiskeltua todella tehokkaasti musiikkia
Kyllä, tätä tulee harrastettua aika paljon.
Miten olisi vaikka Charlie Parkerin teemat, ja soinnut niiden alta? Jos soinnut tuottavat hankaluuksia, niin miten olisi Aebersoldin komppilevyt? Sieltä voi harjoitella myös bassolinjojen plokkaamista. Sitten kun olet saanut pätkän nuoteille, opettelet laulamaan sen nuoteista.
Itse yritän nykyään välttää soittimen käyttöä transkriptioiden tekemisessä: samalla tulee jo plokkausvaiheessa analysoitua ja pureskeltua materiaali tarkasti. Tuo ehdotuksesi on toki hyvä ja tehokas tapa työskennellä, mutta se ei ehkä palvele ihan sitä tarkoitusta mitä nyt haeskelen. Ongelmana on mielestäni se, että plokattu materiaali tulee läpeensä tutuksi ja olisi itsensä huijaamista kehittää kuulokuvan muodostumista nuottikuvasta tuijottamalla tuttuja melodioita. Tämän takia haluaisin opuksen jossa olisi eritasoisia itselleni tuntemattomia melodioita systemaattisessa ja progressiivisessta järjestyksessä.
Suoritin vuosi sitten jazz-solfa I:n 3/5 arvosanalla. Sepä ei tietenkään riittänyt, vaan halusin 5/5:n. En kuitenkaan tehnyt peritneisiä solfaharjoituksia, vaan tein vuoden ajan transkriptiota suht. simppeleistä kipaleista (Robben Fordia, Wes Montgomerya jne.). Tänä keväänä menin sitten uusimaan, sain 5/5:n ja homma tuntui suorastaan naurettavan helpolta.
Jess, mahtavaa! Motivaatio kasvaa sitä mukaa kun huomaa edistyvänsä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
