| Aihe: Mitä mieltä olette Jukkiksesta? | |
|---|
 Jorbagha
10.05.2007 14:37:09 (muokattu 11.05.2007 13:19:21) | |
|
Kyllä se Jukkis taitaa eniten tarkoittaa puheillaan juurikin sitä että jazzmusiikin sisältö ja taso ei saisi laskea uusien tyylisuuntauksien ja muiden hänen mielestään popularisoivien elementtien kustannuksella. Sinällään loistava pointti. Herra on itse tähdentänyt useita kertoja että improvisaatio on nimenomaan se elementti joka jazzmusiikista tekee niin suurta taidetta kuin mitä se on. Jos siis lähdetään kehittämään uusia suuntauksia tai tekemään musiikkia ammattimaisella tasolla ilman että tuo improvisoinnin kieli on kovin hyvin hallussa perinteineen, niin lopputulos on jotakin mitä on vaikea kutsua hyvällä omatunnolla jazziksi.
Ja suuri kysymys onkin että miksi pitäisi? Omasta mielestäni hienoimmat artistit ja musiikkiesitykset ovat liikkuneet juurikin sillä harmaalla alueella jota ei voi asettaa mihinkään kategoriaan. Rock -ja popmusiikissa syntyy lähes päivittäin joku uusi genre jolla on uusi hieno ja mielenkiintoinen nimi. Jotkut näistä ovat jääneet eloon pitkäksi aikaa. No entäs jazzissa sitten? Rajoja kyllä uskalletaan rikkoa mutta siinä vaiheessa kun joku ei enää haluakaan kutsua uutta musiikkia "jazziksi" nousee uudistajilla karvat pystyyn: "Kuinka se kehtaa?! Me halutaan että meidän musiikkia kutsutaan sillä samalla nimellä joka keksittiin lähes sata vuotta sitten!" Itselläni kiinnostus herää juurikin silloin jos joku suosittelee uutta hienoa artistia mutta ei oikein osaa kuvailla mitä tyyliä tämä edustaa.
Jukkiksen tehtävä maamme ainoan pelkästään jazzmusiikkia opettavan korkeakoululinjan professorina on siinä mielessä epäkiitollinen, että kuten kaikilla tieteenaloilla, opetettava aine on jotenkin määriteltävä. Sibelius-Akatemian jazzosasto ei ole musiikkiosasto, vaan nimenomaan JAZZosasto. Mutta kun jazz taas on kevyen musiikin tyylilajeista tunnetusti ehkä kaikista muuntautumiskykyisin ja "arvaamattomin", on tuollaisen määrittelyn tekeminen -varsinkin julkisesti- käytännössä mahdotonta ilman että joku asettaa herneen väärään reikään. Genreajattelu ei ole koskaan yksinkertaista ja mielipide-eroja syntyy aina.
Jukkis ei niinkään saarnaa siitä miten jazzia pitäisi soittaa (muuten kuin antamalla oppilailleen neuvoja siitä mitä on hänen mielestään tärkeä tsekata), vaan siitä että muun tyylin edustajat vievät jazzmuusikoiden työtilaisuudet (ja rahat, ja naiset, prkl!). Esimerkkinä taisi olla jazzfestivaalit: ennen jazzfestareilla kuultiin jazzia, nykyään noin puolet jazzfestivaalien ohjelmasta on pop-rock-konemusa-etno -akselilta. Ja Jukkista harmittaa se että nämä hieman jazzia musiikkiinsa lainailevat artistit alkavat mennä läpi jazzartisteina ja oikeasti osaavat soittajat (tuliko tähän nyt se Sibis sitten?) jäävät paitsioon musiikkinsa näennäisen vaikeaselkoisuuden vuoksi. Itse olen ainakin sitä mieltä että nuo "paikalliset vaikutteet" ja muut "epäsuotuisat" fuusiot ovat niin marginaalissa jopa jazzmusiikissa että vaikutus "oikean" jazzin suosioon on hyvin pieni. Ja jos näitä tyylilajeja ovat kehittämässä osaavat muusikot ja jos improvisaation ynnä muun soiton taso on korkea, tuskin Jukkiksellakaan mitä sitä vastaan on.
Joskus Jukkiksen sanomiset, etenkin haastatteluissa, saavat välikäsien kautta ehkä vielä hieman enemmän särmää kuin mitä oikeasti sisältävät. Itse olen kuullut monta "Jukkiksen sanomaa kommenttia" kuulopuheina jotka asiayhteydestään irrotettuina kuulostavat kieltämättä aika hurjilta. Koko tarinan kuullessaan taas on sitten helpompi tajuta asian pointti ja muodostaa omat käsityksensä rauhassa, ilman turhaa skandalisointia. Oman kokemukseni mukaan Jukkis on loistava pedagogi ja taitava puhuja. Me suomalaiset emme ehkä vain ole tottuneita hänen tapaansa esittää asiansa suoraan ja välillä kärkkäästikin.
Selkeissä makuasioissa Jukkis on taas aina myöntänyt kaikilla olevan oikeuden omaan mielipiteeseensä. Joku pitää jazzmusiikissa tärkeänä sävellystä, joku tunnelmaa, joku draivia, joku taimin käsittelyä, joku melodisia motiiveja. Jukkiksen tarjoamassa idiomissa tietyt elementit ovat ensisijaisen tärkeitä ja toiset vähemmän. Joku muu taas voi ajatella toisinpäin. Ja kaikki voi silti olla yhtä kaikki jazzmusiikkia. Tai musiikkia ainakin, taas tullaan tähän nimiasiaan... Jazzosaston professorin mielipide tietysti herättää keskustelua ja jollain mittapuulla painaa vaakakupissa hieman enemmän kuin anonyymin nettikirjoittelijan, mutta se on silti vain yhden ihmisen mielipide.
Jukkis on hyvin vahva persoona ja se tarjoaa herkullisen tarttumapinnan arvostelulle. Ja niin pitää ollakin, keskustelua täytyy syntyä ja mielipiteissä täytyy olla eroja jotta kulttuurielämä säilyy virkeänä. Yksipuolisesta haistattelusta ja uhoamisesta on taas tuskin kenelläkään mitään hyötyä, ja se on jo onneksi tajuttu näinkin kiistanalaisella palstalla.
Tulipa pitkä kirjoitus, huh! Jatkakaa :)
Oonpa aika körny. |
 ap78
10.05.2007 15:08:17 | |
|
niin soitti mahtavasti koko poppoo,olin kans kuuntelemassa.
Tässähän voi törmäillä nämä termistöt.
Moni "puristi" olis tyytyväinen jos kutsuttaisiin suomalaista mikstuuria jazziin sekoitettuna esimerkiksi suomalainen improvisointimusiikki ;)
Klasarit inhoaa kun niitä sanotaan klasareiksi,rytmimusiikin harjoittajat kammoavat "kevytmusiikki" ilmaisua ja ihminen joka vain on haistellut bebopin olemusta ei saisi joidenkin mielestä kutsua itseään jazzmuusikoksi.
Noniinno
Eihän me laulajatkaan joidenkin mielestä olla muusikoita vaan laulajia..
Juuri tapa ja tarve gategorioida kaikkea tekee elämästä hankalaa kaikin puolin.
Ja pääsee vääntämään kättä millon mistäkin kun toinen ajattelee jonkin termin eritavalla.
Mutta onhan se hauskaakin ja jos oloa helpottaa parjata täällä anonyymisti tai omalla nimellä lehdessä niin kai se ilo pitää sit suoda kenelle tahansa.
Mä olen kyllä sitä mieltä myös että välillä tuntuu maine ja kunnia menevän väärille ihmisille,alalla kuin alalla.
Mutta voiko muusikko sille mitä asiakas tilaa,tai kuluttaja ostaa ja kuuntelee?
Nojoo,eipä tässä tainnut olla enää mitään asiasta. |
 Epämuusikko
10.05.2007 22:53:58 (muokattu 10.05.2007 23:35:05) | |
|
Jorbaghalta loistava kirjoitus. Siitä plussaa.
perhana. Allan Holdsworthin keikan toka setti alkaa Malmössä ihan näillä sekunneilla. Mutta onko se jazzia? En tiedä. Tykkäänkö? Aivan homona.
"Kyllä mä uskon että osaat soittaa, ilman että pitää joku näyte kuunnella." -KMT RR4E:lle.
Bustard #1 |
Jorbagha
11.05.2007 11:39:54 (muokattu 11.05.2007 13:28:25) | |
|
Luin tuon kyseisen artikkelin vasta piiiitkän kirjoitukseni jälkeen. Jos Jukkis todella on tarkoittanut sitä mikä tuosta jutusta on luettavissa, en voi muuta kuin sanoa olevani hyvinkin eri mieltä monista asioista. Mutta kuten edellä mainitsin, nämä asiat eivät mielestäni ole absoluuttisia "totuuksia", pikemminkin mielipiteitä. Kaikkialla maailmassa syntyy uusia suuntauksia kaikissa musiikkityyleissä. Kaikki eivät voi niistä pitää tai edes arvostaa niitä. Silti uudenlaista musiikkia syntyy koko ajan, itse pidän tätä erittäin positiivisena ilmiönä. Mutta arvostan myös suuresti vanhempaa perinnettä ja sen taitajia. Enkä näe tässä mitään paradoksia. Komppaan Jukkista siinä että laatu ennen kaikkea, sen jälkeen musa voi olla käytännössä mitä vaan. Uskon että suurin osa jazzmusiikin saralla työskentelevistä ja harrastavista ihmisistä ajattelee uusista ja vanhoista suuntauksista juurikin näin. Äärilaidoissa liikkuvat vähemmistöt ovat vain sitten usein niitä äänekkäimpiä. Sama ilmiöhän toistuu kaikissa muissakin maailmanpoliittissa asioissa...
Oonpa aika körny. |
|
Ja sinä väität...
Pysy nyt roolissasi ja älä pilaa koko juttua;)
Amatöörit eivät oikeasti nauti musiikista ammattilaisia enempää - amatöörit eivät vain oikeasti osaa soittaa. |
|
..eli jukkiksen mukaan jazzin tulisi olla perinteissä pysyvää? siis pastissia ja Retroilua |
|
Kertokaa nyt missä tuo juttu on luettavissa. Jos vain Sibbislehdessä, niin mistä se saatavissa?
Ei ainakaan meidän R-kiskalta.
Mark Levine: "Dissonance is not a pejorative term" |
|
Kertokaa nyt missä tuo juttu on luettavissa. Jos vain Sibbislehdessä, niin mistä se saatavissa?
ainakin sibelius-akatemian p- ja t-talojen ulko-ovien vieressä niitä on lojunut. pitäjänmäki ja töölö. kai niitä r-talollakin on.. |
|
Omien kokemuksieni mukaan lahjakkaimmat ja taitavimmat muusikot ovat niitä vähiten elitistisiä, loput sitten tarvitsevat usein turvakseen pöyhkeilyä ja tiukkoja määritelmiä.
Niin se ruukaa olla.
Mitä tulee Sibiksen korkeaan tasoon, on mielenkiintoista, että vuonojazzista ja jazz-perinteen hylkäämisestä syytetyt Norskit ovat olleet tehokkaita pedagogeja. Esim. NYCssa norjalaisia on nykyään merkittävästi enemmän kuin suomalaisia, ja he ovat menestyneet hienosti. Esim. Lage Lund voitti Thelonious Monk jazz-kilpailun, jota pidetään perinteisimmstä perinteisimpänä.
Samaan aikaan suomalaisia ei ole rostereissa juuri näkynyt.
Yleismaaailmallisella tasolla toteankin vaan, että se elitistisyys voikin johtaa "korkeaan kansainväliseen tasoon" kansallisella tasolla ts. niillä kansallisisilla mittareilla mitattuna.
Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kansainvälisen todellisuuden kanssa.
Minulla ei henk. koht. ole suuria tunteita "jazz-tradition" (mitä se ikinä onkin) puolesta tai sitä vastaan. Sen sijaan, olen täysin vakuuttunut siitä, että amerikka-jazzia esillä pitämällä saamme kans.välisesti olla aina kumartelemassa USAn suuntaan, eikä siitä tule loppua tulemaan.
On tietenkin ymmärrettävää, että jos yksilöä arvostetaan hänen "USA-jazztaidoistaan" (mitä ikinä...) niin hänellä on kiusaus nostaa omaa häntää, ja hankkia hiukan ylimääräistä gloriaa.
Kansallisen koulutuksen näkökulmasta tämä on tietysti ongelmallista. Mitä tulee koulutukseen muuten, on mahdollista määritellä "jazz" niin, että se mahdollistaa erilaisten muusikoiden yhdesä opiskelun ilman musiikin idiomaattisten ilmiöiden ja arvojen yhteentörmäilyjä. Jos nyt sitä tiukkaa mielipidettä halutaan, niin sanotaan, että tällä kohtaa kyse on lähinnä kouluttajien omasta halusta. Halutaanko palvella opiskelijoita laajasti, vai halutaanko koulutusta käyttää omien taiteellisten arvojen indoktrinoimiseen kansalliisellä tasolla.
MrS
Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein |
|
Yllä oleva keskustelu herätti "pari "kysymystä:
Keille jazzmuusikoille se arvostus "oikeasti" kuuluisi?
Onko jazz ainoa musiikkityyli, jossa tason pitää olla Sibis/Stadia -luokkaa, jotta sitä voi/kehtaa esittää julkisesti?
Tämän hetken monet suurimmat jazzhuiput edustavat etnisiä ryhmiä (väitti Levine). Miksi se Suomessa olisi eri asia?
Milloin jazzin elitismistä päästään eroon?(okei..toi oli jo missitason kysymys)
Jukkis on kovan luokan muusikko ja pedagogi. Hänellä on oikeus mielipiteeseensä niinkuin meilläkin. Hänen mielipiteensä on tietenkin painavampi, kun sen lausuu professori lehdessä.
Writing about music is like singing architecture - Elvin Jones |
|
Keille jazzmuusikoille se arvostus "oikeasti" kuuluisi?
Miksi jazz poikkeaisi muusta musiikista? Tietenkin sellaisille, joista yleisö tykkää.
Mitä merkitystä sillä on jos joku soittaa Sibbiksen harjoitussalissa omasta mielestään hienosti professorin tyytyväisenä nyökytellessä päätään vieressä, mutta kukaan ei halua kuulla.
Mark Levine: "Dissonance is not a pejorative term" |
|
Miksi jazz poikkeaisi muusta musiikista? Tietenkin sellaisille, joista yleisö tykkää.
Mitä merkitystä sillä on jos joku soittaa Sibbiksen harjoitussalissa omasta mielestään hienosti professorin tyytyväisenä nyökytellessä päätään vieressä, mutta kukaan ei halua kuulla.
Näin mäkin olen ajatellut. Eikös harjaantunut yleisökin innostu innovatiivisesta ja "uudestakin" musiikista, kunhan sillä on jotain annettavaa kuulijalle.
Writing about music is like singing architecture - Elvin Jones |
|
mitä sillä on väliä määritelläänkö joku jazziksi vai ei?
eikö väliä ole ainoastaan sillä tykkääkö kuulemastaan? |
|
mitä sillä on väliä määritelläänkö joku jazziksi vai ei?
eikö väliä ole ainoastaan sillä tykkääkö kuulemastaan?
Nokun muiden kitinä voi häiritä.
Esmes jazzia myyvät levykaupat ovat oivallisia paikkoja saada pikatuomio soivalle levyllä. Siinä tiskiin nojaillessa ja diggaillessa on sitten kiva kuulla jonkun hyllyn ääreltä näitä "soittaa aivan väärin!!!" ja "Vetää ihan ulkona!!!" -kommentteja.
Eikä sekään nyt niin sinänsä, eihän ne mulle tule himaan tolleen hutelemaan, mutta naurun pidättely edellä mainitussa tilanteessa on aina niin kovin vaikeaa.
Mullon kamat. |
 nadabrahma
07.06.2007 11:18:15 (muokattu 07.06.2007 11:19:53) | |
|
Nokun muiden kitinä voi häiritä.
Esmes jazzia myyvät levykaupat ovat oivallisia paikkoja saada pikatuomio soivalle levyllä. Siinä tiskiin nojaillessa ja diggaillessa on sitten kiva kuulla jonkun hyllyn ääreltä näitä "soittaa aivan väärin!!!" ja "Vetää ihan ulkona!!!" -kommentteja.
Eikä sekään nyt niin sinänsä, eihän ne mulle tule himaan tolleen hutelemaan, mutta naurun pidättely edellä mainitussa tilanteessa on aina niin kovin vaikeaa.
mä luulen kans, et koko genreilypotaskalla on tekemistä ainoastaan apurahojen/levymyynnin/markkinoinnin eikä musiikin kannalta.
mä en ole itse koskaan välittänyt vittuakaan mistään lokeroinneista ja mitä vanhemmaksi tulen sitä naurettavammalle se tuntuu ja sitä vähemmän sillä tuntuu olevan tekemistä musiikin kanssa.
sen takia mä en ole osannut hakeakaan sibikseen tai konsalle tai mihinkään, kun mä mietin, et "oonko mä nyt sit jazz, klassinen vai folk, kun kaikissa on tosi hyviltä kuulostavia juttuja ja kaikissa on tosi huonolta kuulostavia juttuja". |
Epämuusikko
07.06.2007 12:21:08 (muokattu 07.06.2007 12:22:30) | |
|
Genret vittuun. Ok.
Mites kirjastossa sitten?
"Musiikkiosasto". Siinäpähän kahlaatte.
Esmes jazzia myyvät levykaupat ovat oivallisia paikkoja saada pikatuomio soivalle levyllä. Itsehän pyysin kans eräässä kaupassa Steps Aheadin "Modern Times"-levyä. Myyjän kommentti oli '"itsepähän olet päiväsi pilannut". Nauroin, mutta kuuntelin silti.
"Kyllä mä uskon että osaat soittaa, ilman että pitää joku näyte kuunnella." -KMT RR4E:lle.
Bustard #1 |
nadabrahma
07.06.2007 12:26:41 (muokattu 07.06.2007 12:26:49) | |
|
Genret vittuun. Ok.
Mites kirjastossa sitten?
"Musiikkiosasto". Siinäpähän kahlaatte.
Itsehän pyysin kans eräässä kaupassa Steps Aheadin "Modern Times"-levyä. Myyjän kommentti oli '"itsepähän olet päiväsi pilannut". Nauroin, mutta kuuntelin silti.
kirjaston genrejaottelu perustuu tottakai kaupalliseen jaotteluun, koska se on se kieli, jolla ihmiset ovat tottuneet kommunikoimaan musiikista.
genret on hyödyllisiä silloin kun yritetään kuvata miltä joku musa kuulostaa.
genret on perseestä silloin kun joku kusipää yrittää väkisin tunkea musiikin sopimaan niihin. |
|
Jos palataan vielä tuohon koulutusaiheeseen, niin ehkäpä yksi syy Jukkiksen kriitisointiin on ollut siinä, että professori omia "mielipiteitään" lausuessaan, toimii silti julkisen organisaation virkamiehenä.
Tällöin hänen mielipiteensä ei ole vain "yhden taiteilijan mielipide" vaan se on Suomen ylimmän musiikkialan taidelaitoksen mielipide. Onhan professori yliopiston korkein auktoriteetti omalla alallaan.
Tässä tullaan kysymykseen akateemisuudesta ja akateemisesta keskustelusta, siis siitä mihin Sibelius-Akatemian oma nimikin viittaa.
Uotilan taidot muusikkona lienevät tunnustetut. Toisaalta ja valitettavasti, professori Uotila on kutsumismenettelyllä hankittu virkaansa, eikä hänellä ole mitään omaa akateemista taustaa tai koulutusta professorin akateemisen tehtävän hoitamiseen. Tästä johtuen hän on Sibelius- Akatemian sisälläkin koetellut akateemisen toiminnan rajoja. Näistä toimista on välillä keskusteltu aina rehtoritasolla saakka.
Tässä mielessä olenkin sitä mieltä, että Uotilan kritisointi tai teilaaminen suoraan saunan takana ei ole kovinkaan rakentavaa, koska a) johtaa politiikasta tuttuun pensastumiseen, kun muusikot oppivat että mielipiteitä ei kannata sanoa ääneen ja b) yleisen panettelun ja mustamaalauksen hyväksymiseen, joka voisi kohdata meistä ketä hyvänsä.
Toisaalta, uskon että a) Sibelius-Akatemian sisällä ei ole puututtu tarpeeksi voimakkaasti ja avoimesti professorin niihin toimiin ja lausahduksiin jotka ovat loukanneet opiskelijoiden oikeusturvaa, akateemista keskustelua ja yliopiston lakimääräistä tehtävää sekä b) akatemian jazz-osastolle ei ole pystytty luomaan sellaista rakentavaa keskustelukulttuuria ja ympäristöä, joissa näistä asioista voitaisiin avoimesti keskustella. Tällöin voidaan kysyä, onko jazz-osastoa hallinnoitu kyllin ammattitaitoisesti, ja ymmärtäen akateemisen musiikkikoulutuksen todelliset tarpeet.
MrS
Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein |
|
genret on perseestä silloin kun joku kusipää yrittää väkisin tunkea musiikin sopimaan niihin.
kusipää on ehkä väärä sana, mutta sinänsä oikea pointti tähän threadiin.
"Kyllä mä uskon että osaat soittaa, ilman että pitää joku näyte kuunnella." -KMT RR4E:lle.
Bustard #1 |
nadabrahma
08.06.2007 07:45:57 (muokattu 08.06.2007 07:46:13) | |
|
kusipää on ehkä väärä sana, mutta sinänsä oikea pointti tähän threadiin.
se on vaan mun huumoria, vaikkakin siinä on mun mielestä totuuden jyvänen. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
