| Aihe: Jazz on sittenkin erinomaista.. | |
|---|
|
Muutama vuosi sitten en käsittänyt jazzia, en niin millään. Se oli omituista, riitasointuista snobbailumusaa. Mutta. Niinpä se vaan alko soittamisen kautta tulla tutummaksi ja kiinnostus nousi. Sittenpä menin ja lainasin Jamie Cullumia (uujaah) ja Trio Töykeitä ja auts! kun kolahti kovaa. Näinkin voi siis metalli-ihmiselle käydä. Miusta tuli kertaheitolla aikuinen, you know.. Jazzia ja muuta aikuismaista juttua.. Mikä jazzista siis tekee niin.. Hmm.. Sellaista musiikkia kuin se on? |
|
Mikä on jazzin syvimmältä oleva olemus, tai jotain. Ollaan taas niin perimmäisten kysymysten äärellä että taitaapi olla analysoiminen turhaa. Ehkä se juju piilee osaksi siinä että muusikot osaavat kuunnella muita, ja muokata omaa soittoaan sen mukaan.
Meidän isi tekee teidän äitien lapset! |
 man9
18.08.2006 14:50:19 | |
|
muusikot osaavat kuunnella muita, ja muokata omaa soittoaan sen mukaan.
Erittäin hyvin sanottu. Itsellenikin tuo on ollut hienointa jazzissa. Kun menet keikalle ei ihan varmasti tiedä mitä on tulossa. Toisaalta voi valita sellaisia keikkoja jossa soittaa tyyppejä joiden tyylistä pitää, ja huomata ehkä jotain uutta innovaatiota verrattuna edelliseen. Soittajat (ainakin ideaalitapauksessa) keskittyvät luomaan uuden kuuloista musaa, eivätkä vain soita läpi samoja biisejä samalla tavalla kuin ennenkin. Kuunteluun pitää vähän syventyä, ja silloin huomaa miten soittajat reagoivat toistensa juttuihin ja miten biisi siitä kehittyy. Hienoa on! |
|
Mainiota on se, kun ihmisen korvat avautuvat! Älä vaan rupea kuitenkaan snobailemaan, vaan kuuntele leuka pystyssä sitä metallia jatkossakin. :)
Saanen suositella seuraaviksi lainoiksi Miles Davisia, John Coltranea ja vaikkapa Dave Brubeckiä. Et pety. |
 MK73
18.08.2006 18:33:27 | |
|
On aina hienoa, kun ns. marginaalimusiikki saa uusia ystäviä ja levynostajia. Niitä tarvitaan.
Itselläni musiikkimaku on kehittynyt hieman toisinpäin. Teininä en kuunnellut juurikaan muuta kuin fuusiojatsia, progea ym. Nyt päälle kolmekymppisenä soittimessa pyörivät yhä useammin AC/DC, Led Zeppelin, Peer Günt tai Red Hot Chili Peppers. Aikuistumisen myötä olen myös oppinut nauttimaan Tiktakista ja muusta "tyttörockista".
Ja kyllä, jazz on edelleen erinomaista! Sitäkin löytyy tosin moneen makuun, ihan kaikki jaska ei minullekaan kolahda. Ne herkut sitten sitäkin kovemmin. |
 MadMatt
18.08.2006 19:24:17 (muokattu 18.08.2006 19:36:38) | |
|
Usein kuulee ihmisten sanovan jazzista, joo ei kolahda kun en edes ymmärrä siitä mitään. Ei jazzia tarvitsekkaan sen kummemmin ymmärtää (ainakaan aluksi) voidakseen siitä nauttia. riittää että lähestyy musaa ennakkoluulottomasti ja heittäytyy fiilikseen. Tiettyjen asioiden "ymmärtäminen" kuitenkin syventää merkitsevästi kuuntelukokemusta ja Jazziin saattaa muodostua hyvinkin henkilökohtainen suhde. Jazzin hieno puoli onkin juuri sen yksilöllisyys, Ei ole kahta samanlaista jazzmuusikkoa eikä myöskään kahta samanlaista kuuntelijaa. |
|
Jazzia ei kannata yritää analysoida järkevästi koska se on puhdasta sielua ja fiilistä. Sillä tapaa siitä myös nauttii parhaiten. Ja soittaminenkin perustuu omaan mieleen. |
KTR
18.08.2006 21:49:50 | |
|
Joo kyllä. Joskus yritin jazzista löytää jotain "järkeä" analysoimalla ja odotin jotenkin että kohta tajuan tän. Mut sit päätin vaan heittää aivot narikkaan ja KUUNNELLA sitä ja enemmän kelailla minkälaisia fiiliksiä se herättää, kuin että mitä nyt kukin siellä muka soittaa. Sillai se sitten vähän aukenikin. |
|
Jazzia ei kannata yritää analysoida järkevästi koska se on puhdasta sielua ja fiilistä. Sillä tapaa siitä myös nauttii parhaiten. Ja soittaminenkin perustuu omaan mieleen.
Tota: Jos vaan kuuntelet niin OK.
Jos haluat oppia soittamaan, niin kyllä hyvin kehittävää on analysoida huippujen sooloja, vaikka et koskaan niitä kopioisikaan.
"Speaking about music is like dancing about architecture" |
|
Itse käytän jazzia rentoutumiseen. Jostain syystä en ole ikinä innostunut istumaan jossain porukassa jazz-keikoilla, vaan tykkään enempi kuunnella jazzia omissa oloissani, mieluiten yöaikaan.
"Sometimes you eat the bar, and sometimes, well, the bar eats you." |
|
Muutama vuosi sitten en käsittänyt jazzia, en niin millään. Se oli omituista, riitasointuista snobbailumusaa. Mutta. Niinpä se vaan alko soittamisen kautta tulla tutummaksi ja kiinnostus nousi. Sittenpä menin ja lainasin Jamie Cullumia (uujaah) ja Trio Töykeitä ja auts! kun kolahti kovaa. Näinkin voi siis metalli-ihmiselle käydä. Miusta tuli kertaheitolla aikuinen, you know.. Jazzia ja muuta aikuismaista juttua.. Mikä jazzista siis tekee niin.. Hmm.. Sellaista musiikkia kuin se on?
Jazz käsittää todella laajan kirjon erilaisia tyylejä. Itse kuuntelen jazziksi luonnehdittavaa musiikkia mutta kaikki jazz ei suinkaan ole mieleeni. Aina toisinaan herää kysymys, mitä jazz oikeastaan on ja mikä on oikeaa jazzia. Joitakin hyviä luonnehdintoja on esitetty, mutta ne ovat aina hyvin yleistäviä eivätkä paljasta sitä monimuotoisuutta, mikä jazziin liittyy. On kaikkea mahdollista reippaasta groovesta moderniin kamarijazziin ja freen hurjiin ryöpytyksiin.
Tuleepa mieleeni hyvä esimerkki. Eräs kaveri intissä sanoi kuuntelevansa Miles Davisia. Jazzia, minä ajattelin, Kind of Blue ja sen sellaista... Kävi ilmi, että hän kuuntelikin Milesin myöhäisen kauden rock-vaikutteista elektronijazzia, mistä en ole itse koskaan ollut erityisen kiinnostunut. Kun kaksi tarkoittaa samaa, se ei siis välttämättä ole sama.
Onko Peter Brötzmannin musiikki jazzia? Kyllä se taitaa olla. Entä Modern Jazz Quartet? No, nimihän sen jo kertoo. Kovin erilaisia ne kuitenkin ovat. Ja mitä Jamie Cullumiin tulee, on hän nähdäkseni enemmän popin kuin jazzin puolella tehdessään viihteellistä jazzin sävyttämää musiikkia. Ehkä hänen kauttaan nuoret kuitenkin löytävät "sen oikean" jazzin.
Sitten on tietysti musiikkia, joka kaataa musiikillisia raja-aitoja ja pakenee täsmällisiä määritelmiä. Esimerkiksi Kronos Quartet on oivallisesti hämärtänyt rajoja jazzin ja klassisemman ilmaisun väliltä. Brittiläinen saksofonisti John Surman on tehnyt hienoa ja omailmeistä musiikkia, jossa yhdistyvät niin jazz, kansanmusiikki kuin klassinenkin.
Pidän jazzin ohella myös muunlaisesta musiikista, sanottavammin juuri klassinen on lähdellä sydäntäni. Sekin pitää sisällään hyvin monenlaista musiikkia josta osa kiinnostaa ja koskettaa ja osa jättää kylmäksi. Joskus saatan kaivata musiikista sellaista syvyyttä ja vakavuutta, kauneutta ja herkkyyttä, jota en voi löytää muusta kuin tietynlaisesta klassisesta musiikista - ja silti toisinaan koen, että jokin (karkea yleistys) barokkitilutus on kovin tyhjää hattaraa ja päädynkin kuuntelemaan sydämmellä tehtyä älykästä ja syvällistä, koskettavan runollista modernia jazzia.
Olen täällä erityisesti kahdesta syystä: saadakseni päteä ja tullakseni huomioiduksi. |
MK73
19.08.2006 16:45:25 | |
|
Jazz -nimikkeen alle voidaan tosiaan mahduttaa hirmuinen määrä kaikenlaista soittopainotteista rytmimusiikkia. Be-bopista ja swingistä melkein Dream Theater -tyyppiseen progemetalliin.
Perinteisemmästä jazzista en ole toistaiseksi saanut mitään irti, vaikka olen yrittänyt tutustua. Esimerkkeinä minulle hyvästä jatsista mainittakoon vaikkapa Antti Kotikosken Cave Men -levytys tai jazz-yhtye Kvalda. Kuten tuossa Kvaldassa, laulullakin voi olla olennainen rooli jazz-musiikissa, silloin täytyy nostaa myös Johanna Iivanaisen nimi esiin. Kovin kotimaisissa merkeissä siis sujuu meikäläisen jazzin kuuntelu. Kyllähän suomalainen tässä lajissa amerikkalaisen voittaa! |
|
Kovin kotimaisissa merkeissä siis sujuu meikäläisen jazzin kuuntelu. Kyllähän suomalainen tässä lajissa amerikkalaisen voittaa!
Itse en tee erityistä erottelua kotimaisen ja ulkomaisen jazzin välillä. Pääasia on, että musiikki on hyvää. Mitään kotimaisuusplussaa en hyväksy muusikoiden arvottamisessa. Kotimaisista kärkinimistä tahtoisin kuitenkin mainita ainakin Juhani Aaltosen (joka on eräs suosikkifonisteistani Coltranen ohella), Iro Haarlan sekä Joona Toivasen trion - muusikoita, jotka ovat lähimpänä omaa mieltymystäni.
Olen täällä erityisesti kahdesta syystä: saadakseni päteä ja tullakseni huomioiduksi. |
MadMatt
19.08.2006 22:25:25 (muokattu 20.08.2006 10:37:08) | |
|
Itse en tee erityistä erottelua kotimaisen ja ulkomaisen jazzin välillä. Pääasia on, että musiikki on hyvää. Mitään kotimaisuusplussaa en hyväksy muusikoiden arvottamisessa. Kotimaisista kärkinimistä tahtoisin kuitenkin mainita ainakin Juhani Aaltosen (joka on eräs suosikkifonisteistani Coltranen ohella), Iro Haarlan sekä Joona Toivasen trion - muusikoita, jotka ovat lähimpänä omaa mieltymystäni.
Itse en taida omistaa yhtään kotimaista jazz levyä. mutta olenkin kiinnostunut enemmän 50-60 luvun hardbopista. En tunne ketään artistia joka liikkuisi suomessa samoilla vesillä.
E: Tuohon aikaan ei tainnut suomalainen jazz olla kovinkaan ihmeellistä. Nyky jazz suomessa tuntuu olevan liian modernia meikäläisen makuun noin yleisesti. |
|
Itse käytän jazzia rentoutumiseen. Jostain syystä en ole ikinä innostunut istumaan jossain porukassa jazz-keikoilla, vaan tykkään enempi kuunnella jazzia omissa oloissani, mieluiten yöaikaan.
Minkälaista jazzia mahtanet tarkoittaa? Itselleni nousee rauhallisempaan fiilistelyyn sopivasta jazzista mieleen vaikkapa pianisti Bill Evansin trio, Kind of Blue tai jotkin ECM-levymerkillä julkaistut levyt. Kuten onkin jo todettu, jazzin paletti on todella kirjava. Kyllä Ornette Colemanin musiikkia voi hyvin perustellusti pitää jazzina mutta ei se (esim. Free Jazz) taida silti sopia illan päättäjäisiin.
Olen täällä erityisesti kahdesta syystä: saadakseni päteä ja tullakseni huomioiduksi. |
|
Minkälaista jazzia mahtanet tarkoittaa? Itselleni nousee rauhallisempaan fiilistelyyn sopivasta jazzista mieleen vaikkapa pianisti Bill Evansin trio, Kind of Blue tai jotkin ECM-levymerkillä julkaistut levyt.
En tosiaan jazzia hirveästi tunne, mutta juuri Kind of Blue -tyylistä Davisia, John Coltranea ja Evansia tykkään kuunnella. Sytyn lähinnä rauhalliseen, jopa melankoliseen jazziin.
"Sometimes you eat the bar, and sometimes, well, the bar eats you." |
 Wahi
20.08.2006 18:50:22 | |
|
Jazz on ihan loistavaa musiikkia. "Aktiivisesti" olen jazzia kuunnellut noin pari vuotta, mutta periaatteessa koko ikäni. Isä soittaa big bandissa trumpettia ja sitä kautta ole saanut/joutunut kuuntelemaan, which is nice. Suurin osa kuuntelemistani jazzlevyistä on isän hyllystä, mutta itse ostan jatkuvasti lisää.
Jazzia olisi hauska soittaa. Vielä joku päivä, siitä olen varma...
Shine on You crazy Diamond. |
|
Sytyn lähinnä rauhalliseen, jopa melankoliseen jazziin.
Minulla ihan sama juttu. Davisin Kind of Blue on hieno levy (muita en omista), ja Coltranen Blue Train ja A Love Supreme kuuluvat myös yleissivistykseen.
Muita omia "yöjazz" -suosikkejani ovat mm. Art Blakey, Herbie Hancock ja Joe Henderson. Suosittelen näitä herroja lämpimästi jos tosiaan pidät tuollaisesta rauhallisemmasta fiilistelystä. Varsinkin Hendersonin Page One toimii ainakin itselläni äärettömän hienosti yöaikaan.
"Now I ride with the mocking and friendly ghouls on the nightwind"
Romantikkoitkijät #42 |
|
Muutama vuosi sitten en käsittänyt jazzia, en niin millään. Se oli omituista, riitasointuista snobbailumusaa. Mutta. Niinpä se vaan alko soittamisen kautta tulla tutummaksi ja kiinnostus nousi. Sittenpä menin ja lainasin Jamie Cullumia (uujaah) ja Trio Töykeitä ja auts! kun kolahti kovaa. Näinkin voi siis metalli-ihmiselle käydä. Miusta tuli kertaheitolla aikuinen, you know.. Jazzia ja muuta aikuismaista juttua.. Mikä jazzista siis tekee niin.. Hmm.. Sellaista musiikkia kuin se on?
Onneksi olkoon että pystyit voittamaan angstisi jazzia kohtaan. Puhumattakaan siitä minkälaiset angstit on jazzin kentillä atonaalisen ja tonaalisen jazzin välillä sen koulukunnissa.
Mitä eroa on basistilla ja kellolla?
Kello pysyy tahdissa. |
Memu
21.08.2006 09:19:24 | |
|
Jazzin syvin olemus on tuntematon.
miulta löytyy labra meikän linnan kellarista / salaluukku avautuu pukin sarvista / seinää komistaapi kemikaalilista / siel on lepakot, seitit, hyödyllistä lukemista- THV-klubi #31 |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
