| Aihe: jazz-improvisaatio - vaikeaa! | |
|---|
 MrShaft
02.02.2008 16:28:40 (muokattu 02.02.2008 16:36:38) | |
|
pitääkö skaalaa vaihtaa joka soinnun kohdalla, vai onko siihen joku kikka, että pääsee helpommalla?
Vaikka kirjoja lukemalla ei opi soittamaan, niin soittajien käyttämiä konsepteja voi silti oppia ymmärtämään lukemalla. Katso esimerkiksi:
- David Bakerin ja Jerry Cokerin klassikkoteokset koskien be bop -improvisointia. Muitakin on, Suomessa vähemmän tunnetuista esim. Barry Harrisin konsepti jonka löydät hänen nettisivultaan. EDIT: Barry on siis mm. John Coltranen opettaja.
- Suomen klassikoksi pianisteille on muodostunut Mark Levinen Jazz Piano Book, jossa annetaan vastauksia niin vasemman käden ongelmaan, kuin asteikkoihinkin. Sointuvaihdosten soittamista kirja käsittelee hiukan heikommin.
(Levine henkilönä alkaa olla jo menneen talven lumia, mutta ihmeesti Suomessa häntä silti polvillaan rukoillaan, kun Sibiksessäkin on viime aikoina vieraillut. Ehkä se kertoo suomalaisista arvoista ja "näkemyksestä"...:-)
- EDIT: Syvemmän ymmärryksen tasolla Paul F. Berlinerin teos "Thinking in Jazz" ja Ingrid Monsonin "Saying Something" ovat ehkä arvostetuimmat teokset, jotka hyvin tarkasti ja monitasoisesti kuvaavat jazz-musiikkia taiteena, prosessina ja sosiaalisena konstruktiona. Edellinen kertoo kaiken New York jazzista olemalla Berlinerin oma 10 vuoden ihmiskoe ja jälkimmäinen kuvaa improvisointia ryhmän / bändin vuorovaikutuksen näkökulmasta.
opetteleeko jazz-muusikot nuo kaikki pitkät sointuvaihdosrimpsut joka biisistä ulkoa muistamaan, että voivat soittaa ilman sointutaulukkoa?
Soinnut kannattaa opetella ulkoa, mutta taitojen kasvaessa et opettele niita ULKOA vaan omaksut vain kierron. Kuulonvaraista kai jazzin pitäisi olla, joten asteikot sinänsä eivät ole se juttu vaan oppia improvisoimaan kappaleeseen kuulonvaraisesti. Vahvoja mielipiteitä siitä mistä hommassa on kyse tuntuu olevan kaikilla, koskettavaa itseilmaisua harvemmilla.
MrS
Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein | |
Soinnut kannattaa opetella ulkoa, mutta taitojen kasvaessa et opettele niita ULKOA vaan omaksut vain kierron. Kuulonvaraista kai jazzin pitäisi olla, joten asteikot sinänsä eivät ole se juttu vaan oppia improvisoimaan kappaleeseen kuulonvaraisesti. Vahvoja mielipiteitä siitä mistä hommassa on kyse tuntuu olevan kaikilla, koskettavaa itseilmaisua harvemmilla.
Piisin treenausvaiheessa mä soitan asteikkoja että jäisi mieleen/sormiin "työkalut".
Itse soittotilanteessa soitetaan fiiliksen mukaan.
"Näkemykseni mukaan pianolla on korkein asema soitinten joukossa" (Franz Liszt)
The piano is essentially a percussion instrument (Cindy Cox) |  M!Xu
03.03.2008 13:58:21 | |
|
Tuli tässä mieleen, että miksi tätä kaikkea pitää ajatella niin teoreettisesti? Eikö vaan voi räimiä menemään ihan fiilisphjalta? Kyllä kun tarpeeksi kauan soittaa niin luulisi löytyvän ne oikeat äänet ja oikeat kikat. Tosin en tiedä yhtään mistä puhun. Itse olen miettinyt, että eikö voi improvisoida kitaralla sooloa satunnaisen taustan päälle ilman, että tietää kaikenmaailman teoriahärpätyksistä yhtään mitään? Osasiko esim. Django teoriaa ollenkaan?
Pöö. | |
Tuli tässä mieleen, että miksi tätä kaikkea pitää ajatella niin teoreettisesti? Eikö vaan voi räimiä menemään ihan fiilisphjalta? Kyllä kun tarpeeksi kauan soittaa niin luulisi löytyvän ne oikeat äänet ja oikeat kikat. Tosin en tiedä yhtään mistä puhun. Itse olen miettinyt, että eikö voi improvisoida kitaralla sooloa satunnaisen taustan päälle ilman, että tietää kaikenmaailman teoriahärpätyksistä yhtään mitään? Osasiko esim. Django teoriaa ollenkaan?
Eihän teoria oo mikään itsetarkoitus, se on apuväline, joka joitakin helpottaa. Kun oot tarpeeksi musikaalinen, et sitä tarvitse.
Ei, en ole tanssimuusikko! | |
Tuli tässä mieleen, että miksi tätä kaikkea pitää ajatella niin teoreettisesti? Eikö vaan voi räimiä menemään ihan fiilisphjalta? Kyllä kun tarpeeksi kauan soittaa niin luulisi löytyvän ne oikeat äänet ja oikeat kikat. Tosin en tiedä yhtään mistä puhun. Itse olen miettinyt, että eikö voi improvisoida kitaralla sooloa satunnaisen taustan päälle ilman, että tietää kaikenmaailman teoriahärpätyksistä yhtään mitään? Osasiko esim. Django teoriaa ollenkaan?
Kannattaa myös kysyä toisaalta itseltään, voiko teorian osaamisesta olla mitään haittaa? Omasta mielestäni ei. Eli kyllä teoriaa kannattaa opiskella, jos se kiinnostaa ja varmasti se antaa paljon uusia näkökulmia, ainakin itselleni se on aina antanut. Toisaalta taas olet oikeassa, ei teoria ole koskaan välttämättömyys musikaalisuudelle. Mutta omasta mielestäni jokaisen musiikista kiinnostuneen tulisi tutustua musiikin teoriaan. Ei ole pakko olla teorian ammattilainen, mutta perusteet kannattaa osata.
"You think I'm strange because I'm different, I think you're strange because you're all the same." | |
Itse olen miettinyt, että eikö voi improvisoida kitaralla sooloa satunnaisen taustan päälle ilman, että tietää kaikenmaailman teoriahärpätyksistä yhtään mitään? Osasiko esim. Django teoriaa ollenkaan?
Muistan että itse olin ennen teorian tietämystä jatsia kuunnellessa täysin hukassa että mitä siinä tapahtuu koko hommassa. Mutta nyt sitä voi soittaa edes jotain millaiseen kiertoon tahansa.. Vaikka sitten ihan vaan nelisointu-arpeggioiden pohjalta kuten django teki.
Silloinkin tulisi tietää edes sointumerkinnät. | |
(Levine henkilönä alkaa olla jo menneen talven lumia, mutta ihmeesti Suomessa häntä silti polvillaan rukoillaan, kun Sibiksessäkin on viime aikoina vieraillut. Ehkä se kertoo suomalaisista arvoista ja "näkemyksestä"...:-)
heh! "polvillaan rukoilu" ampuu ehkä vähän yli, mutta et voi väittää vastaan, etteikö levine olisi selittänyt juuri nämä perusasiat suht yksinkertaisesti kirjassaan. :)
Soinnut kannattaa opetella ulkoa, mutta taitojen kasvaessa et opettele niita ULKOA vaan omaksut vain kierron. Kuulonvaraista kai jazzin pitäisi olla, joten asteikot sinänsä eivät ole se juttu vaan oppia improvisoimaan kappaleeseen kuulonvaraisesti. Vahvoja mielipiteitä siitä mistä hommassa on kyse tuntuu olevan kaikilla, koskettavaa itseilmaisua harvemmilla.
amen! | |
Tuli tässä mieleen, että miksi tätä kaikkea pitää ajatella niin teoreettisesti? Eikö vaan voi räimiä menemään ihan fiilisphjalta? Kyllä kun tarpeeksi kauan soittaa niin luulisi löytyvän ne oikeat äänet ja oikeat kikat. Tosin en tiedä yhtään mistä puhun. Itse olen miettinyt, että eikö voi improvisoida kitaralla sooloa satunnaisen taustan päälle ilman, että tietää kaikenmaailman teoriahärpätyksistä yhtään mitään? Osasiko esim. Django teoriaa ollenkaan?
Jos se tiesi mitä soittaa ja ne soitetut jutut toimi, silloin se tiesi teoriaa. Ei se teorian osaaminen tarkoita että täytyisi osata jonkun muun kirjoittama teoriakirja ulkoa, vaan että tietää miten musiikki toimii.
Haluan vain päteä, oikeasti olen kuuro. |  sub zero
05.03.2008 13:36:58 (muokattu 05.03.2008 13:37:37) | |
|
(virhe)
huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale | sub zero
21.03.2008 23:01:58 (muokattu 21.03.2008 23:04:40) | |
|
tää on hämärää puuhaa tää sointuvaihdosten kanssa improvisointi.
heitän noi tavallisimmat skaalat kehiin (molliin ja molliseiskaan doorinen ja duuriseiskaan ja ysiin miksolyydinen), mutta niistäkin löytyy erikseen vielä nuotteja, joita ei pidä missään nimessä hosua, vaikka ne ei olekaan mitään varsinaisia avoid noteja. onkohan tässä puuhassa mitään logiikkaa ensinkään vai onko tämä ihan metafysiikkaa... kyllä noista skaaloista silti apua on, kun ne ottaa jonkinlaiseksi lähtökohdaksi niin niistä sitten löytyy lickejä ja fraaseja (tietysti välillä käyden pikaisesti nuotin verran skaalan ulkopuolella), jotka kuulostaa hyvältä.
huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale |  kimurantti1
22.03.2008 00:15:04 (muokattu 22.03.2008 00:18:37) | |
|
Kukaan tässä ketjussa ei ole tainnut mainita vielä kaikista olennaisinta asiaa. Ota joku mielestäsi hyvä jazz-levy, plokkaa sieltä juttuja, tee transkriptio ja opettele nuotti nuotilta fraseerausta myöten. Et tee niillä skaaloilla ja sointuarpeggioilla hevon *ittua, jos ei näpeissä ole edes jonkin verran tyylinmukaista sanavarastoa. Sitten kun olet opetellut nuotti nuotilta muutamia tyylinmukaisia vetoja, alkaa kummasti ne skaalat ja arpeggiot hahmottua aivan eri tavalla. Ei ruutia tarvitse keksiä uusiksi, ehdottomasti paras tapa oppia on apinoida muita. Niin kaikista kovimmat tyypitkin aikanaan ovat tehneet. |  calf
22.03.2008 00:38:23 | |
|
Kukaan tässä ketjussa ei ole tainnut mainita vielä kaikista olennaisinta asiaa. Ota joku mielestäsi hyvä jazz-levy, plokkaa sieltä juttuja, tee transkriptio ja opettele nuotti nuotilta fraseerausta myöten. Et tee niillä skaaloilla ja sointuarpeggioilla hevon *ittua, jos ei näpeissä ole edes jonkin verran tyylinmukaista sanavarastoa. Sitten kun olet opetellut nuotti nuotilta muutamia tyylinmukaisia vetoja, alkaa kummasti ne skaalat ja arpeggiot hahmottua aivan eri tavalla. Ei ruutia tarvitse keksiä uusiksi, ehdottomasti paras tapa oppia on apinoida muita. Niin kaikista kovimmat tyypitkin aikanaan ovat tehneet.
Tai sitten opettelee ulkoa transkriptoimatta? =)
There are no wrong notes | |
Kukaan tässä ketjussa ei ole tainnut mainita vielä kaikista olennaisinta asiaa. Ota joku mielestäsi hyvä jazz-levy, plokkaa sieltä juttuja, tee transkriptio ja opettele nuotti nuotilta fraseerausta myöten. Et tee niillä skaaloilla ja sointuarpeggioilla hevon *ittua, jos ei näpeissä ole edes jonkin verran tyylinmukaista sanavarastoa. Sitten kun olet opetellut nuotti nuotilta muutamia tyylinmukaisia vetoja, alkaa kummasti ne skaalat ja arpeggiot hahmottua aivan eri tavalla. Ei ruutia tarvitse keksiä uusiksi, ehdottomasti paras tapa oppia on apinoida muita. Niin kaikista kovimmat tyypitkin aikanaan ovat tehneet.
Kyllä mä olen täälleen tehnyt (siis en mä niitä edellisessä viestissä mainitsemiani fraaseja itse ole keksinyt), muuten en olisi päässyt skaaloilla tuskin mihinkään, tosin en kyllä näe tarpeellisena tehdä tarkkaa transkriptiota (vaikka mulla on kyllä jotain valmiiks tehtyjä kirjastosta). kai tuo riittänee, että pääsee ideasta jyvälle, vaikkei omaksutuissa pätkissä fraseeraus tai välttämäti nuotitkaan olisi ihan täysin samat.
huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale | |
tosin en kyllä näe tarpeellisena tehdä tarkkaa transkriptiota (vaikka mulla on kyllä jotain valmiiks tehtyjä kirjastosta). kai tuo riittänee, että pääsee ideasta jyvälle, vaikkei omaksutuissa pätkissä fraseeraus tai välttämäti nuotitkaan olisi ihan täysin samat.
kukin taplaa tyylillään! fraseeraamisen opetteleminen sujuu levyiltä kuunnellen ja mukana soittaen parhaiten. transkriptioiden tekeminen kehittää hurjasti kuulemista, sitä kautta teoriantajua ja ennen kaikkea nuottikirjoitusta! parin vuoden päästä saattaa opetellut soolotkin unohtua, jolloin niitä on taas helppo muistella omien nuottien kautta. | |
kukin taplaa tyylillään! fraseeraamisen opetteleminen sujuu levyiltä kuunnellen ja mukana soittaen parhaiten. transkriptioiden tekeminen kehittää hurjasti kuulemista, sitä kautta teoriantajua ja ennen kaikkea nuottikirjoitusta! parin vuoden päästä saattaa opetellut soolotkin unohtua, jolloin niitä on taas helppo muistella omien nuottien kautta.
Jess! Tää on toistoa, mutta oman idolinsa kopioiminen ja matkiminen on musta kyllä parasta treeniä.
Ei, en ole tanssimuusikko! | calf
22.03.2008 21:49:45 | |
|
Onko joku tutustunut siihen "lydian chromatic"-konseptiin, josta mm. Goodrick mainitsee kirjassaan? Mites se meneekää? =)
There are no wrong notes | |
Onko joku tutustunut siihen "lydian chromatic"-konseptiin, josta mm. Goodrick mainitsee kirjassaan? Mites se meneekää? =)
Ei. Eikä kannata. :D
"Hey. They laughed at Louis Armstrong when he said he was gonna go to the moon. Now he's up there, laughing at them." | |
Hanki käsiisi niin paljon jazzmusiikkia kuin on mahdollista. Sitten vain kuuntelet. Kuuntele, kuuntele, kuuntele.
Sen jälkeen kopioit kaiken mitä olet kuunnellut ja harjoittelet ulkoa kaikissa sävellajeissa.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Free form of jazz is like a license to shit on a street -Lemmy Kilmister | |
Juu...plokkaaminen on suositeltavaa, mutta siinäkin pitäisi olla ajatus mukana. Jos kopioi soolon mekaanisesti yks yhteen, niin osaa kyllä soittaa soolon, mutta ei tajua mitä siinä tapahtuu, jolloin se on vähän huono juttu, eikä se auta oppimaan soolosoittoa. Soolo pitäisi pilkkoa pieniin osiin ja analysoida mitä siinä tapahtuu, jolloin rakennuspalikoita saisi myös biiseihin, tuleviin.
Kiitos ja anteeksi, viski maistuu.
"Ei mun tartte virittää, soitan säröllä".
-Kuultu musiikkiliikkeessä 2005 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
