| Aihe: Kommenttia/ehdotuksia liikeideaan | 1 |
|---|
|
Lähtökohtana olisi teorian alkeiden (nuotit, asteikot, soinnut, kadenssit ym.) opetus yksityisesti alkaville ja miksei edenneillekkin soittajille. Ei instrumenttiopetusta.
Opetusmetodit ei noudattaisi mitään yleisiä opintosuunnitelmia tms. eikä olisi ns. virallisesti päteviä (ei todistuksia kuten musiikkioppilaitoksilla), vaan tarkoituksena olisi perehdyttää esim. alkava muusikkoa soittamaan nuoteista, saamaan enemmän irti soitosta tai muuten vaan analysoimaan kirjoitettua/soitettua settiä, jottei soitto jää vain tabulatuureista rämpyttelyyn.
Itsellä kohta MO1-tutkinto taskussa eli en ole vielä ammattiopiskelija. Kokemusta muutamista soittimista harmonikasta ja pianosta kitaraan ja bassoon.
Mielipidettä: Olisiko tarvetta/kysyntää/kilpailua? | |
Mielipidettä? Tarvetta eli kysyntää on, samoin kuin kilpailua, ihan riippuen paikkakunnasta. Jos ja kun paikalliset musiikki-opistojen linjat ovat koko ajan täynnä, lehtien pikku-ilmoituksissa ja ilmoitustauluilla haetaan opettajia, siinähän jo merkkiä tarpeesta.
Ne jotka haluavat maksaa opetuksesta, haluavat luonnollisesti jotain vastinetta rahalleen. Taataanko se vastine jollain paperilla, kokemuksella, opetuksen laadulla vai millä, ja kuka sen määrittelee, niitähän ei kai pohdittu?
Koska mainitsit sanan "liike-idea", rahaa kuitenkin lie tarkoitus liikutella?
Yksityisten soittotuntien laskutus/verot
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=53&t=156938&co=30
Taskurahaa opettamalla?
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=53&t=143239&co=30
Musiikilla tienaaminen
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=2&t=52171 |  tarmo
22.05.2008 08:48:14 (muokattu 22.05.2008 09:01:01) | |
|
Opetuksen riippumattomuus opetusmetodeista ei ole mielestäni mikään kovin hyvä myyntivaltti. Älä loukkaannu, mutta tuollaisesta ideasta kuultaa helposti läpi tietty fiilispohjainen opettaminen...
Tietty sille saattaa olla paikkakunnasta riippuen tilausta, eikä se koskaan ole pahasta, jos nuori soittaja saa joltakin kokeneemmalta vetoapua harjoitteluunsa. En tiedä millainen lapsi/nuorisonero mahdat olla, mutta ideasi ei kuulosta yhtään sen enempää opetukselta, kuin perus 13 -vuotiaiden bänditreenit, jossa kaverit kertovat toisilleen, miten nämä voisivat vetää, että homma rokkaisi itse kunkin mielestä parhaiten... En mitenkään väheksy soittokavereiltani saamiani vinkkejä, mutta en mä niitä minnekään instrumenttiopetusmetodien hall of fameen lähtis kiikuttamaan.
Liikeideana ajatuksesi on keskiverto, jopa toimiva. Kyllähän joka kylässä pitää yksi kaveri olla, jolta taittuu kaikki ja joka opettaa mitä vaan... vai pitääkö sittenkään:) ? Jos kuitenkin meinaat perustaa jotain fiilispohjaista bändikoulua, jossa opetat lukuisia soittimia ilman aiempaa opetuskokemusta, suosittelen vielä harkitsemaan.
Tee vaikka levy?
Edit: ON tietysti mielenkiintoista "analysoida settiä", mutta entäpä jos et pystykään musaopistopohjalta analysoimaan settiä läheskään yhtä hyvin, kuin se itseoppinut tablahevari? Halusin tarttua tähän siksi, että olen itsekin kolannut klassista musaopistoa varhaisnuoruudessani ja se tietty DDR-metodi sai mut tuntemaan turhaa ylemmyydentunnetta sitä kohtaa, että juuri mulla olisi mahdottoman hieno kyky analysoida kaikkea musaa ja opiskelumetodeita. Ainakaan klassisen musan opiskelumetodit ei tahdo sopia popin / jazzin opiskeluun. Sitä eivät tunnu hahmottavan valtaosa valmiista musan maistereistakaan, jotka opettavat musaopistoissa. Ts. niitä ei kannata lähteä apinoimaan.
Omiakin oppimismetodeja voi arvioida toimiviksi vasta sen jälkeen, jos ne ovat tuottaneet loistavia tuloksia - eli osoittautuneet toimiviksi. Sitä ennen ne ovat vain aavistuksia, fiiliksiä ja makuasioita siitä, miten itse voisi tehdä paremmin. Niitä saa esittää, mutta niistä on moraalitonta pyytää rahaa, IMHO. Ne ihmiset, jotka päätyvät ammattilaisiksi, saattavat luovia vielä 15 -vuotiainakin täysin erilaisissa oppimis/itseoppimiskuvioissa, joita olisi hyvä tuntea, ennen kuin lähtee oikaisemaan.
Ihan sama. |  Sinap
22.05.2008 09:17:41 (muokattu 22.05.2008 09:18:00) | |
|
Luulen että suurin osa, joka kykenee ymmärtämään musiikin teoriaa, kuulemaan intervallit jne. ovat opetuksessa musaopistojen kursseilla..oman kokemuksen mukaan yksityisiä opetuspalveluja ostavat ovat juuri niitä, jotka eivät pääse opistojen testeistä läpi. Nämä kykenevät oppimaan vain välttämättömät nuotit, joilla omaa soitintaan soittaa...sun kannattaa ainakin miettiä sitä, kuka näitä palveluja tarvii, ja miksi.
Tuubista irtoaa vielä...kun vaan vähän rutistaa. | |
..oman kokemuksen mukaan yksityisiä opetuspalveluja ostavat ovat juuri niitä, jotka eivät pääse opistojen testeistä läpi...
Ei voisi paljon enempää mennä metsään. Millähän kokemuksella tuollaista väität? Kaikkia ei ylipäänsä välttämättä kiinnosta edes mennä musiikkiopistoon, sillä haluavat pitää harrastuksen sanotaanko erilaisena, kuin jos lähtisi opistoon tankkaamaan heidän metodeillaan.
Ei vaan yksinkertaisesti palvele kaikkien tarkoitusperiä tuo opistoputki. Ei ole tarkoitus ruveta väittelemään koulutuksen merkityksestä musiikissa yleensä, mutta turha sitä on yleistää yksityistunneilla käyvien musiikillisia lahjoja mutu-pohjalta. | |
Opetuksen riippumattomuus opetusmetodeista ei ole mielestäni mikään kovin hyvä myyntivaltti. Älä loukkaannu, mutta tuollaisesta ideasta kuultaa helposti läpi tietty fiilispohjainen opettaminen...
Tietty sille saattaa olla paikkakunnasta riippuen tilausta, eikä se koskaan ole pahasta, jos nuori soittaja saa joltakin kokeneemmalta vetoapua harjoitteluunsa. En tiedä millainen lapsi/nuorisonero mahdat olla, mutta ideasi ei kuulosta yhtään sen enempää opetukselta, kuin perus 13 -vuotiaiden bänditreenit, jossa kaverit kertovat toisilleen, miten nämä voisivat vetää, että homma rokkaisi itse kunkin mielestä parhaiten... En mitenkään väheksy soittokavereiltani saamiani vinkkejä, mutta en mä niitä minnekään instrumenttiopetusmetodien hall of fameen lähtis kiikuttamaan.
Liikeideana ajatuksesi on keskiverto, jopa toimiva. Kyllähän joka kylässä pitää yksi kaveri olla, jolta taittuu kaikki ja joka opettaa mitä vaan... vai pitääkö sittenkään:) ? Jos kuitenkin meinaat perustaa jotain fiilispohjaista bändikoulua, jossa opetat lukuisia soittimia ilman aiempaa opetuskokemusta, suosittelen vielä harkitsemaan.
Tee vaikka levy?
Edit: ON tietysti mielenkiintoista "analysoida settiä", mutta entäpä jos et pystykään musaopistopohjalta analysoimaan settiä läheskään yhtä hyvin, kuin se itseoppinut tablahevari? Halusin tarttua tähän siksi, että olen itsekin kolannut klassista musaopistoa varhaisnuoruudessani ja se tietty DDR-metodi sai mut tuntemaan turhaa ylemmyydentunnetta sitä kohtaa, että juuri mulla olisi mahdottoman hieno kyky analysoida kaikkea musaa ja opiskelumetodeita. Ainakaan klassisen musan opiskelumetodit ei tahdo sopia popin / jazzin opiskeluun. Sitä eivät tunnu hahmottavan valtaosa valmiista musan maistereistakaan, jotka opettavat musaopistoissa. Ts. niitä ei kannata lähteä apinoimaan.
Omiakin oppimismetodeja voi arvioida toimiviksi vasta sen jälkeen, jos ne ovat tuottaneet loistavia tuloksia - eli osoittautuneet toimiviksi. Sitä ennen ne ovat vain aavistuksia, fiiliksiä ja makuasioita siitä, miten itse voisi tehdä paremmin. Niitä saa esittää, mutta niistä on moraalitonta pyytää rahaa, IMHO. Ne ihmiset, jotka päätyvät ammattilaisiksi, saattavat luovia vielä 15 -vuotiainakin täysin erilaisissa oppimis/itseoppimiskuvioissa, joita olisi hyvä tuntea, ennen kuin lähtee oikaisemaan.
Eli tarkotus ei ollu lähtee apinoimaa mitää opistotouhuja, eikä todellakaan heitellä mitää fiilispohjasia vinkkejä. Toi analysointikin vähän ehkä ylikorostu. Tarkoitus sillä oli, että soittaessa lähinnä tietää missä nuotissa mennään tai mikä on sävellaji.
Omista kokemuksista on tarttunu mukaan semmonen tunne, että asiat omaksuu helposti kun joku ihan henk. koht. näyttää asioita opistojen ulkopuolellakin.
En kopioi opetusmetodeja opistoilta. Tarkoitus on opastaa ihan todella yksinkertaisissa asioissa: nuottien nimiä ja paikkoja viivastolla, yksinkertaisia sävellajeja ja niiden etumerkkejä sekä sointuja, kolmi- tai nelisävelisiä yksinkertaisia molli, duuri vähennetty, ylennetty. Ei mitään monimutkasempia maantieteellisiä kvinttiylenteisiä yms. En kouluttaisi klassisen musan säveltäjiä.
Opetus EI ole instrumenttiopetusta. Itsellä taitoa vain yhdessä ja muista lähinnä mututuntumaa. Tarkoitus olisi pysytellä ihan viivastolla. Uskoisin ja toivoisin mahdollisten kiinnostuneiden oppivan sitten itse soittamisen muilta.
Opiskelu suuntautuisi luultavasti omien kokemuksieni mukaan suurelle joukolle itseoppineita soittajia, musiikkiopistoista hylätyiksi tulleille, mutta musasta kiinnostuneille, niille, jotka eivät opistoihin halua, tai miksei kesäksi peruskursseilla omasta mielestään vaikeuksissa oleville opiston opiskelijoille.
Tarkoitus ei olisi iskeä mututuntumalla vinkkejä soittoon, vaan luultavasti jonkin oppikirjan avulla läpikäydä perusasioita. Tärkeä pointti on, ettei opetus riipu opiskelijan taidoista vaan opeteltaisiin asioita joita hän haluaa oppia tai kokee tärkeäksi. Kaikilla soittajillahan on yleensä jotakin perustietoja. Tätä tarkoitan opetusmetodeista riippumattomuudella. Eli opetus ei opistojen tapaan olisi kaavamaista vaan opiskelijan pohjatietojen päälle rakentamista ja aukkojen tilkitsemistä.
Omia oppimismetodeja on aika hankala testata ennenkuin on jollekkin niitä esitellyt. On eri asia heitellä bänditreeneissä jotain kikkoja kuin kertoa mille viivalle d:nuotti piirretään.
Tarkoitus EI olisi kouluttaa musiikin ammattilaisia jotka läpäisevät muutaman hassun tunnin jälkeen jotkut siban jazzpuolen pääsykokeet. Ehkä enemmän tarkoitus olisi antaa perustietoja joiden saanti voisi innoittaa opiskelijaa hakeutumaan jonnekkin matalemman tason ammattilaisten oppiin, bändikouluun tai musaopistoon. Perusidea on kuitenkin se, että opiskelija osaisi lukea nuottia, mikä on nykyisin aika aliarvostetussa asemassa mättöhevimaailmassamme. Mättöheviä yhtään haukkumatta :)
Idea ei ehkä ole omaperäisin, mutta olisi mukavaa kokeilla olisiko sille kuitenkin kysyntää. | |
Ei voisi paljon enempää mennä metsään. Millähän kokemuksella tuollaista väität? Kaikkia ei ylipäänsä välttämättä kiinnosta edes mennä musiikkiopistoon, sillä haluavat pitää harrastuksen sanotaanko erilaisena, kuin jos lähtisi opistoon tankkaamaan heidän metodeillaan.
Ei vaan yksinkertaisesti palvele kaikkien tarkoitusperiä tuo opistoputki. Ei ole tarkoitus ruveta väittelemään koulutuksen merkityksestä musiikissa yleensä, mutta turha sitä on yleistää yksityistunneilla käyvien musiikillisia lahjoja mutu-pohjalta.
Juuri näin. Yritin just tätä tuoda ekassa postauksessa esille. Itsekin ajattelin, että yksityisellä treenaa lahjattomat, kun samalla etenin nollavauhtia musaopistossa jorma otsassa. Keikoilla ja sittemmin ammatikseni arabialla musiikkia opeskellessa sain todeta, ettei näin todellakaan ole. Musaopisto tekee epämusikaalisesta soittajasta yhtä varmasti soittajan, kuin yleisurheiluseura reilusti ylipainoisesta vätyksestä kilpajuoksijan. Eli not.
Yksityispuolelta on tullut hemmetin kovia tyyppejä, ja juuri sen vuoksi kannattaa karsiutua irti ajatuksesta, että yksityispuolella menisi kaikki läpi - etenkin jos meinaa itse opettaa.
Ihan sama. | |
Eli tarkotus ei ollu lähtee apinoimaa mitää opistotouhuja, eikä todellakaan heitellä mitää fiilispohjasia vinkkejä. Toi analysointikin vähän ehkä ylikorostu. Tarkoitus sillä oli, että soittaessa lähinnä tietää missä nuotissa mennään tai mikä on sävellaji.
Omista kokemuksista on tarttunu mukaan semmonen tunne, että asiat omaksuu helposti kun joku ihan henk. koht. näyttää asioita opistojen ulkopuolellakin.
En kopioi opetusmetodeja opistoilta. Tarkoitus on opastaa ihan todella yksinkertaisissa asioissa: nuottien nimiä ja paikkoja viivastolla, yksinkertaisia sävellajeja ja niiden etumerkkejä sekä sointuja, kolmi- tai nelisävelisiä yksinkertaisia molli, duuri vähennetty, ylennetty. Ei mitään monimutkasempia maantieteellisiä kvinttiylenteisiä yms. En kouluttaisi klassisen musan säveltäjiä.
Opetus EI ole instrumenttiopetusta. Itsellä taitoa vain yhdessä ja muista lähinnä mututuntumaa. Tarkoitus olisi pysytellä ihan viivastolla. Uskoisin ja toivoisin mahdollisten kiinnostuneiden oppivan sitten itse soittamisen muilta.
Opiskelu suuntautuisi luultavasti omien kokemuksieni mukaan suurelle joukolle itseoppineita soittajia, musiikkiopistoista hylätyiksi tulleille, mutta musasta kiinnostuneille, niille, jotka eivät opistoihin halua, tai miksei kesäksi peruskursseilla omasta mielestään vaikeuksissa oleville opiston opiskelijoille.
Tarkoitus ei olisi iskeä mututuntumalla vinkkejä soittoon, vaan luultavasti jonkin oppikirjan avulla läpikäydä perusasioita. Tärkeä pointti on, ettei opetus riipu opiskelijan taidoista vaan opeteltaisiin asioita joita hän haluaa oppia tai kokee tärkeäksi. Kaikilla soittajillahan on yleensä jotakin perustietoja. Tätä tarkoitan opetusmetodeista riippumattomuudella. Eli opetus ei opistojen tapaan olisi kaavamaista vaan opiskelijan pohjatietojen päälle rakentamista ja aukkojen tilkitsemistä.
Omia oppimismetodeja on aika hankala testata ennenkuin on jollekkin niitä esitellyt. On eri asia heitellä bänditreeneissä jotain kikkoja kuin kertoa mille viivalle d:nuotti piirretään.
Tarkoitus EI olisi kouluttaa musiikin ammattilaisia jotka läpäisevät muutaman hassun tunnin jälkeen jotkut siban jazzpuolen pääsykokeet. Ehkä enemmän tarkoitus olisi antaa perustietoja joiden saanti voisi innoittaa opiskelijaa hakeutumaan jonnekkin matalemman tason ammattilaisten oppiin, bändikouluun tai musaopistoon. Perusidea on kuitenkin se, että opiskelija osaisi lukea nuottia, mikä on nykyisin aika aliarvostetussa asemassa mättöhevimaailmassamme. Mättöheviä yhtään haukkumatta :)
Idea ei ehkä ole omaperäisin, mutta olisi mukavaa kokeilla olisiko sille kuitenkin kysyntää.
No tokkiinsa. Kyllähän sitä kannattaa kavereita nuotinluvussa opastaa. Ei tossa mitään pahaa ole. Kyllähän sitä perusteoriaa voi toki opettaa silleen "ohjausta kaverille" -pohjalta. Jos saat tuosta toimivan liikeidean, niin mikäs siinä. Menestyvä yritys tuosta syntynee yhtä varmasti, kuin autopesulasta, jossa pestään vain vasemmanpuoleisia takasivuikkunoita. Toisaalta, kun on autoja, on jossain sellaisiakin, joista on juuri se vasemmanpuoleinen takasivuikkuna päässyt tahriintumaan...:)
Ihan sama. | |
En kopioi opetusmetodeja opistoilta. Tarkoitus on opastaa ihan todella yksinkertaisissa asioissa: nuottien nimiä ja paikkoja viivastolla, yksinkertaisia sävellajeja ja niiden etumerkkejä sekä sointuja, kolmi- tai nelisävelisiä yksinkertaisia molli, duuri vähennetty, ylennetty. .... Opetus EI ole instrumenttiopetusta. Itsellä taitoa vain yhdessä ja muista lähinnä mututuntumaa. Tarkoitus olisi pysytellä ihan viivastolla. Uskoisin ja toivoisin mahdollisten kiinnostuneiden oppivan sitten itse soittamisen muilta.
Täytyy kysyä, onko järkevää opiskella teoriaa ilman minkäänlaista kiinnekohtaa omaan soittimeensa tai soivaan musiikkiin ylipäätään. Teorian tarkoitus ei ole oppia, miltä kvintti näyttää viivastolla. Se on ensisijaisesti rakennelma, jonka avulla soivan musiikin ilmiöitä pystytään yleistämään, nimeämään, analysoimaan ja jäsentämään standardoidun järjestelmän mukaisesti. Teoriaopintojen tuisi aina lähteä nimenomaan soittamisesta, sillä ilman soittamista teoria on vain kokoelma merkityksettömiä abstrakteja. Teoriaa opettamattomat soitonopettajat ovat tietääkseni melko harvassa...
En tiedä mistä puhun. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
