| Aihe: Maistuuko Steve Jordan? | |
|---|
 Duro
22.12.2021 09:04:35 | |
|
Veksi: Kukaan ei korvaa Charlie Wattsia!
Onneks Rollarit ei ajattele näin. Ois jääny keikkoja tekemättä.
Prönts. |
|
Anteeksi, että kommentoin tätä! |
 Epämuusikko
14.01.2022 18:58:35 (muokattu 14.01.2022 19:50:38) | |
|
Mutta maistuuko se Steve Jordan?
https://www.youtube.com/watch?v=CpJRc4RZPqE
https://www.youtube.com/watch?v=WIm … =PLUZqfoPeMQGUQXtXm6HSl9tWSXq6o1rG5
on se niin lutunen ^__^
Ja joo, kyllä mä ymmärrän sen jos yhtäkkiä rollarit ei enää soundaa samalta kuin tähän asti niin kyllähän se moiseen tottuneita ärsyttää. mutta itse kroonisena yli- ja ohisoittajana (vihaan omaa soittoani niin kuin kuka tahansa) ihmetyttää miten kys. tyypin soitto olisi jotenkin lähtökohtaisesti väärin.
Vois olla huonomminkin, vai mitä, Kenny Aronoffin viime vuosien klinikkapätkät?
e: toki voi myös olla niin, että kaikesta ei vaan voi tykätä.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
|
https://youtu.be/3jM8hy9cdeY
Ja muuten maistuu.
Tämä on yksi niistä harvoista biiseistä joissa Jordan > Gadd. Biisi saa aivan erilaisen luonteen Jordanin käsittelyssä. Kyseisen kipaleen levyversiossahan kannuttaa Jim Gordon joten ei ole helppo paikka lähteä parantamaan! Mutta tämän kappaleen kohdalla minun yhtälöni on ehdottomasti Jordan > Gadd > Gordon. |
|
Sorry, että vielä palaan Jordaniin, mutta suorittaessani tiskipalvelua kuuntelin tyttötrio Labellen (kova sana 70-luvulla) reunion-levyä Back To Now (2008) ja kipaleessa How Long huomio kiinnittyi ajavaan rumpaliin, jonka tyyli kyllä sopi biisiin, mutta ei siinä piiskatessa paljon huilia pidetty.
https://www.youtube.com/watch?v=QCpw0R9wteM
Jotenkin tuli mieleen, että ei kai sentään kapuloissa ole ystävämme Steve Jordan. Kyllä vaan se oli juuri hän, vaikka Jordan ei ole juurikaan rumpaloinut mustissa yhteyksissä. Enkä usko, että hältä olisi taittunut tämä hienovaraisuutta vaativa Dear Rosa.
https://www.youtube.com/watch?v=g5A6SAW-wz8
Cd:n loppupuolella on versioitu Cole Porterin Miss Otis Regrets. Laulussa on melko kummallinen kaiku ja rumpali on kulmikkaan oloinen varsinkin filleissään.
Osoittautui, että raita onkin peräisin 70-luvun alun Lontoon sessioista ja rummuissa on ei-niin-sessiorumpalina tunnettu Keith Moon ja pianossa Nicky Hopkins. Raita on purkitettu Lontoossa joskus 1970 brittiläisen Vicki Wickhamin toimiessa trion managerina.
Pienestä tonkimisesta tuli kiva palkinto, kun selvisi, että Labellen vaiheista on rustattu tuore kirja. Täytyypi laittaa joulupukin lahjalistalle. |
|
Inanen vielä Steve Jordanista, sillä tuli mieleen, että mites Jordan rimmaisi tollasen busyn basistin kuin vaikapa Pastorius kanssa. Yllättäen löysin yhden yhteisesityksen Mike Sternin UpsideDownside-leyvyltä, Mood Swings.
https://www.youtube.com/watch?v=FF0dfxtzjhU
Hyvinhän pojat mahtuvat samalle raidalle; Jordan takoo tavaramerkkiään ja Pastorius puputtaa omiaan juurikaan muita kuuntelematta. Ei ehkä mikään varsinainen svengikaksikko.
Mike Sternin kitaroinnin myötä vanhan on myönnettävä, että ei tahdo oikein ymmärtää fuusiokitarasoundin syvintä olemusta. Se ei ole rock eikä se ole jazz (olisiko se sitten fuusio?). Soundi tuntuu koostuvan säröttömästä sustain/delay/chorus-vinkunasta, jolla taitavat pelimannet kelaavat edestakas otelautaa niin maan perkeleesti. Useinhan mukana on vielä syntikkasimo, joka taikoo harmoonistaan samansukuista ujellusta unisonossa. |
|
Mood Swingshan "kertoo" Pastoriuksesta.
Njoo, ei oo erityisen korvanmyötäiset soundit äkkiseltään kuulosteltuna tuossa. Levy toki löytyy, niin kuin monta muutakin Sterntä.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
 Kefiiri
16.11.2022 23:00:08 (muokattu 16.11.2022 23:25:08) | |
|
Varmaan ihan mukava soitella tuommoista jos osaa. Spontaanin kuuloista liruttelua Sterniltä. Fonisti kuulosti tuossa yhteydessä aika kesyltä, kuka lienikään.
Kitarasoinnissa olisi saanut olla keskiääniä enemmän, paikoin jäi vähän epäselväksi. Esimerkiksi Allan Holdsworthin soitosta saa aina selvää vaikka olisi miten epäkitaramaista synasoundia. Toisaalta sentään vältettiin huonosoundisuuden ylin aste eli Mahavishnun täysin omalaatuinen riipivyys.
Rumpalin kuunteleminen unohtui tykkänään...
En ole musiikin asiantuntija. |
|
uusikaveri: Inanen vielä Steve Jordanista, sillä tuli mieleen, että mites Jordan rimmaisi tollasen busyn basistin kuin vaikapa Pastorius kanssa. Yllättäen löysin yhden yhteisesityksen Mike Sternin UpsideDownside-leyvyltä, Mood Swings.
Uskomattomalla intensiteetillä ladattu esitys. Rakastin jokaista ääntä jokaiselta. Etenkin urkupistepaikat.
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
|
Aivan vitun hirveetä musaa. |
Kefiiri
17.11.2022 18:53:05 (muokattu 17.11.2022 19:54:28) | |
|
Mösjöö: Aivan vitun hirveetä musaa.
No eihän ole, kuuntelin kahteen kertaan ja minä sentään vierastan fuusiota ihan periaatteesta:) esim. Weather Reportia en kestä ollenkaan ja tuosta silti tykkään. Tuohan on vähän kuin Jeff Beckin jatsikkaampaa osastoa.
Rummunlyöjä kuulosti turhan konemaiselta mutta se kai kuuluu tuohon juttuun.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Tapelkaa aiheesta, älkää sen vierestä.
(toki olen Säilyn linjoilla tässä asiaa, mutta anyways)
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
Kefiiri
18.11.2022 00:04:30 (muokattu 18.11.2022 00:14:21) | |
|
Aihe kai on Steve Jordan :)
Luin vasta äsken ketjua alusta asti ja kuuntelin sitten tylsimyksenä pitämäni John Mayerin kehuttua Continuumia.
Heti aloituskappaleen rumpukuvio oli mielestäni kekseliäs, kun virvelin isku ei neljännellä kerralla osunutkaan siihen mihin olisi luullut.
https://www.youtube.com/watch?v=oBIxScJ5rlY&feature=emb_logo
Aloin vihdoin vähän tajuta Mayer-hehkutustakin, mutta se menee jo aiheen ohi.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Sorry fellas tuosta fuusiokitaran vetämisestä mukaan keskusteluun.
Vaikka se näyttää poikivan mukavasti mielipiteitä.
Minunkaan mielestäni raidan soundit eivät ole ihan parhautta, rytmiryhmä jää kovasti taustalle kitaran kitaran vonkuessa voimalla etualalla.
Itselle kitaralla tuotetut synasoundit ovat vähän ihmetyksen aihe. Miksi?
Jazzmies oli löytänyt biisistä urkupisteen, vaikka mukana ei ole kiipparikaveria. Ai se olikin tuo petaalinpaikka. Tarkka korva. Tosin jazzmies saattaa olla luonnehdinnassaan ironinen. Intensiteetti? Rakkaus?
Mösjöön kanssa vähän samoilla linjoilla. Kelaamatta ei kykene koko esitystä kuuntelemaan.
Kefiiri oli joskus suosikkipiimäni kuten myös Weather Reportin neljä ekaa, jotka olivat ilman kitaristia. Hyvä on, Ralph Towner oli kakkosella. Mutta sitten Joe-setä päätti, että kyllä heidänkin on saatava oma valkoinen pitkätukka, joka soittaa paidattomana jotain kitaraa ja kiipeilee ohessa kaappien päällä => isojen areenoiden suksee.
Fonistina Bob Berg, joka mielestäni on yllättävänkin miehekäs. Tosin kitara/tenoriunisono ei ole sitä soundillisesti herkuinta kamaa.
Konemaisuus huomattu, hyvä.
Luotettuna studiokettuna Steve Jordan on ollut monessa mukana, mutta liekö ikinä poikennut jatsin puolelle saati sitten metallimaailmaan?
Robert Crayn kanssa on puuhasteltu useampikin levy, mutta vaikka on ollut tuottamassa levyä Take Off Your Shoes hän ei ole päässyt rumpupallille (Kevin Hayes hoitaa sen) paitsi omatekemässään (yhdessä rouvan kanssa) biisissä (It's All Gone), jossa hän sitten kyllä hoitaa niin kitaran, basson kuin perkat. Ei sinänsä kauhean huonosti, mutta kun se rumpalointi on ihan junttalipoo.
https://www.youtube.com/watch?v=8LA … Ik&list=RD8LAYuJUUuIk&start_radio=1 |
|
Mulle Steve Jordanin fuusiokannukset tulee Scofieldin jutuista ja smoothjazz -hommat David Sanbornin levyiltä.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
Kefiiri
18.11.2022 19:51:11 (muokattu 18.11.2022 20:23:42) | |
|
Tseve näkyy olevan Continuumin toinen tuottaja Mayerin itsensä ohella. Rumpusoundit ovat vähemmän pinkeät kuin Sternin kanssa.
Scofieldin kanssa soittamisesta heti megabointsit Stevelle. En yhtään muista miltä rumpuhommat ovat Scofieldin levyillä kuulostaneet, mutta eipä sitten lie mitään hälyttävän ankeaakaan siellä tullut eteen. Pitääpä selvittää millä levyillä Jordan soittaa.
Noloa että näin rumpalipalstalla paljastaa ettei aina kiinnitä rumpuihin huomiota ollenkaan. Ainoat rumpalit joiden työskentelyä ei voi olla seuraamatta ovat kumminkin John Bonham ja aliarvostettu pätevikkö Ginger Baker.
Ja lisää ohi aiheen... Continuumilla on yllättävän amatöörimäisiä kitarasooloja! Ainakin siinä Bold As Love -biisissä, siinähän tulee jimipaineet jo kappaleen nimen takia.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kefiiri: Tseve näkyy olevan Continuumin toinen tuottaja Mayerin itsensä ohella. Rumpusoundit ovat vähemmän pinkeät kuin Sternin kanssa.
Scofieldin kanssa soittamisesta heti megabointsit Stevelle. En yhtään muista miltä rumpuhommat ovat Scofieldin levyillä kuulostaneet, mutta eipä sitten lie mitään hälyttävän ankeaakaan siellä tullut eteen. Pitääpä selvittää millä levyillä Jordan soittaa.
Noloa että näin rumpalipalstalla paljastaa ettei aina kiinnitä rumpuihin huomiota ollenkaan. Ainoat rumpalit joiden työskentelyä ei voi olla seuraamatta ovat kumminkin John Bonham ja aliarvostettu pätevikkö Ginger Baker.
Ja lisää ohi aiheen... Continuumilla on yllättävän amatöörimäisiä kitarasooloja! Ainakin siinä Bold As Love -biisissä, siinähän tulee jimipaineet jo kappaleen nimen takia.
Continuum on hieno levy. Kitarasoolot oikeinkin ok. Ginger Baker oli ihmisenä hirviö ja soittajana yliarvostettu.
Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
Huh. Aamuyöstä tuli mieleeni, että ottiko tajunnanvirtapirulainen eilisessä kommenttien kommentoinnissa otteen ja tänään tulisi pahasti vastapalloon.
Onneksi ei. Mutta rangaistukseksi meikäläistä voi heittää hyvällä Scofield/Sanborn Jordanilla ja lupaan olla kommentoimatta. |
|
hollmi-5: Continuum on hieno levy. Kitarasoolot oikeinkin ok. Ginger Baker oli ihmisenä hirviö ja soittajana yliarvostettu.
Kohta 1: samaa mieltä.
Kohta 2: enimmän aikaa Mayer soittaa kuten voi odottaakin eli hienosti.
Kohta 3: mulkku oli juu eikä maailman monipuolisin rumpali mutta tatsi oli kiistattoman persoonallinen.
Muuta: Continuumia kuunneltuaan ei enää pysty pitämään Steve Jordania konemaisena. Hyvin löytyy inhimillisiäkin sävyjä.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Ihan sattumalta tuli törmättyä David Sanbornin Bennyyn. Hieno biisi, jota elastinen rumpali hienovireisesti komppaa.
https://www.youtube.com/watch?v=8FfBCXNw3D0
Toista se oli Sanbornin edellisen rumpalin, jonkun Omar-nimisen kaiffarin kanssa. Tässäkin hän kolailee niin omiaan, että hörhönnäköisen basistivieraan on huudettava koko ajan vaan ykköstä, että homma pysyisi jotenkuten kasassa.
https://www.youtube.com/watch?v=2Sh9cezHNec
On selvää, että eipä tuolle Omarille ole löytynyt keikkaa valkoisten rokkareiden kanssa, he kun tarvitsevat selvän ykkösen.
Sorry, olin taas väärässä. Omar kävi aikoinaan soittamassa walesilaisen rumpalin raidat uusiksi jonkin rokkibändin levylle. Sittemmin Omar ajautui pimeälle puolelle ja opetteli ohjelmoimaan rumpukoneita (hyi rumpalia) ja sen jälkeen työtä (ja leipää) onkin riittänyt. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
