| Aihe: Omituinen valssikomppi? | |
|---|
|
Se ei ole "humppamuusikoiden jippo". Se on paskojen rumpalien virhe, ei missään tapauksessa paranna valssin lentoa eikä keinumista. Ei MISSÄÄN tapauksessa. Kuunnelkaa vanhan tanssimusan levyjä, ei MISSÄÄN ole niin paskaa rumpalia, että soittais sen kakkosen eteen. Siellä ei ole bassaria, sudit ja haikka vaan. Merimiesvalssissa joskus ehkä kapulat, mutta harvoin.
Voi jumalauta että nytkin kuulen sen mielessäni, tekis aina mieli mennä losauttamaan turpaan noita paskoja.
Miksi koulussa bänditunnilla opettaja(rumpali) nimenomaan käski soittaa niin ''paskasti''? |
 poppamies
01.12.2006 09:41:38 (muokattu 01.12.2006 09:42:33) | |
|
*Jä-tät-tää, jä-tät-tää...*
Tuon minäkin ymmärrän!
Joko soitetaan:
Jä-tätt-tää, jä-tätt-tää
tai
Jää-tät-tää, jää-tät-tää
Kysehän vain on siitä mihin se painotus laitetaan. Ninku minun mielestä, niinku.
G-strings are for strippers! |
 unable
01.12.2006 13:18:41 (muokattu 01.12.2006 13:18:50) | |
|
Tuon minäkin ymmärrän!
Joko soitetaan:
Jä-tätt-tää, jä-tätt-tää
tai
Jää-tät-tää, jää-tät-tää
Kysehän vain on siitä mihin se painotus laitetaan. Ninku minun mielestä, niinku.
Joo, kyllä se valssi kuuluu tuolla em. tavalla soittaa, tulee paljon keinuvampi fiilis. Sehän on tarkoituskin. |
|
Joo, kyllä se valssi kuuluu tuolla em. tavalla soittaa, tulee paljon keinuvampi fiilis. Sehän on tarkoituskin.
Eiköhän se keinunta tule siitä kun keventää sitä kakkosta enemmän kuin muita, ettei tule sitä marssifiilinkiä. Pitää silti se olla iskut paikoillaan, ei edessä eikä takana. Eli ykköstä ja kolmosta vähän enemmän painottaa niin ollaan ainakin aika liki. Itse käytän peltiä siinä ykkösessä ja joskus jopa muulloinkin, antaa sellaista eri juttua eri paikkoihin. Mutta ei liikaa tietenkään.
Miks´ mä oon täällä? |
 Jami
01.12.2006 15:41:03 (muokattu 01.12.2006 15:42:45) | |
|
Juurikin tuossa videopätkässä mitä kehuit, soitetaan "New Orleans"-fraseerauksella joka todellakin käytännössä tarkoittaa sitä että joka toinen (tässä tapauksessa) 16-osa nuotti on soitettu hieman jäljessä/sivussa. Toisin sanoen tuota komppia on esim. mahdotonta nuotintaa tarkasti. Se kun ei ole shuffle muttei tasainen 16-osa-rytmikään.
Ollaanko me samassa klipissä eli Stanton Moore- Sprung Monkey. Mä en shufflea tuosta fankista löydä mistään pätkääkään. Piti oikein kokeilla naputtaa 16-osia pöytään mukana ja mielestäni rumpalointi istuu tasaiseen tempoon just eikä melkein. En nä mitään ongelmaa tuon kompin nuotinnoksessa.
Aika-arvot ovat BÄNDIN KESKEN kohdallaan ja siksi tuo kuulostaa niin hyvälle.
Tuon allekirjoitan ehdottomasti.
Mutta sanotaan vielä kerran varmuuden vuoksi: Bändi ei tuossa soita nuottien aika-arvoja "oikein"
Mun mielestä soittavat erittäin oikein.
Fraseeraus tarkoittaa mielestäni juurikin rumpalien soitosta puhuttaessa rytmiikan erilaisia painotuksia ja tapoja soittaa esim. vaikka juuri 16-osia.
Olen samaa mieltä. Painotuksia eli nyansointia eli fraseerausta voi tehdä voimakkuuksien ja lyöntikohteen vaihteluilla. Jos Nykäsen Anssi sanoo että on kiva vedättää klikkiä niin sen uskon ja hyväksyn ja tiedän toimivan. Kovasti olen epäileväinen löytyykö näiltä palstoilta joku moiseen pystyvä. Olis huomattavasti hyödyllisempää pyrkiä rytmiseen tarkkuuteen. Sen kautta se svengikin tulee. Kuten tuossa funkyssäkin.
ps. paicen kans samaa mieltä.
Fletarehtaa ne häjyysemmäkki! |
 markkuliini
02.12.2006 19:44:18 (muokattu 03.12.2006 01:50:48) | |
|
Ollaanko me samassa klipissä eli Stanton Moore- Sprung Monkey. Mä en shufflea tuosta fankista löydä mistään pätkääkään. Piti oikein kokeilla naputtaa 16-osia pöytään mukana ja mielestäni rumpalointi istuu tasaiseen tempoon just eikä melkein. En nä mitään ongelmaa tuon kompin nuotinnoksessa.
Ollaan samassa klipissä. Olen pahoillani jos et löydä tuosta klipistä 16-osa-shufflea, joka siellä ihan Stantonin itsensäkin mielestä on olemassa. Sanoisin että 16-osat ovat tuossa pätkässä hieman lähempänä suoria 16-osia, kuin kolmimuunteisiä, ja siis jenkit puhuvat ilmiöstä esim. nimellä "playing between the cracks". Jos sinun mielestä tuohon voi naputtaa TÄYSIN suoria 16-osia ja kuulostaa se ihan hyvältä niin olet mielestäni ihan väärä ihminen puhumaan täällä mistään rytmisistä tarkkuuksista. Ettei sulla nyt käynyt niin että naputtelusi lipsahtikin kolmimuunteiseen suuntaan epähuomiossa, ja siksi kuulosti hyvältä. Se on nimittäin erittäin yleistä, soittaa mukana hieman kolmimuunteisesti tiedostamatta jos muutkin kanssasoittajat niin tekevät. Ja siis toistetaan vielä, tuota rytmistä ilmiötä ei voi tarkasti nuotintaa. Yleensä nuoteissä se onkin sanallisesti ilmaistu esim. to be played slightly swung.
Juurikin tuolla dvd-levyllä mistä kyseinen pätkä oli otettu Stanton selittää tuota suorien ja kolmimuunteisten rytmien olemusta. Ihan hyvä lätty muutenkin. Ja lisää kaverin komppeja jotka ovat juuri tuota samaa puolisuora-meininkiä löytyy esim tämän linkin takaa.
http://www.drummerworld.com/Clinic/Stanton_Moore_modapproach.html
Voisin suositella Jami-poikeroiselle aiheeseen tutustumista vaikka esim. Dr.Johnin tai Metersin levyjen avulla. Kyllä ne rytmin pienet nyanssit sieltä pikkuhiljaa sitten aukeaa. :)
Ps: Oletkos, Jami, laittanut merkille että jotkut "Texas-shuffle"-koulukunnan edustajat (esim. Stevie Ray Vaughan) soittaa joskus shufflensa ns. yli. Eli fraseeraus on jo melkein pisteellinen 8-osa ja sitten 16-osa. Mutta siis melkein, ei ihan. Siitä tulee sellainen agressiivinen tuntuma komppiin. Tuotakaan tapaa soittaa ei voi ihan eksaktisti nuotintaa. Ei nämä sivuunsoittamiset todellakaan ole mitään avaruustiedettä, vaan ihan olemassa olevia ilmiöitä. Eivätkä ne synny pelkästään rytmiä eritavalla aksentoimalla. Niissä ihan oikeasti esim. myöhästetään tiettyjä iskuja, tietyn fiiliksen aikaan saamiseksi. Teen tätä joidenkin bändien kanssa jatkuvasti keikoillakin ihan harva se päivä.
Niin ja oliko se sambakomppi (minkä linkin laitoin) sinun mielestä suoria 16-osia? (tai siis 8-osinahan ne yleensä merkitään.) Eihän ne niitä nimittäin ole nekään. Alex Acuna kuvasi hienosti etelä-amerikkalaista rytmifraseerausta jotenkin niin että, se rullaa samalla tavalla kuin kananmuna alamäkeen.
Mutta, kaikella kunnioituksella, kehottaisin ottamaan tästä asiasta selvää.
Nuottien pituus kun on suhteellinen asia. Aivan kuten muuten virekin johon aiemmin viittasit. Tiesit kai että esim. piano on jouduttu virittämään "kompromissivireeseen" jotta se kuulostaisi siedettävältä kaikissa sävellajeissa. Mutta kun kuulee pianoa joka on viritetty vain yhdessä sävellajissa toimivaksi, (kuulostaa muuten upealta, kunhan ei soita niitä muita ääniä) niin sen jälkeen "tasavireinen" piano kuulostaa hetken aikaa yllättävän pahalta. Eli sis ihmiskorva tottuu nopeasti erilaisiin vireisiin ja rytmisiin fraseerauksiin. Myös puhaltimien kanssa puuhaillessa huomaa, että eri puhaltimien yläsävelsarjat ovat yllättävän erilaisia. Esim. joku puhallinsektiossa oleva ääni saattaa olla sinänsä vireessä, mutta sen yläsävelsarja saa sen kuulostaamaan pahalta juuri siinä kohtaa. Se onkin sitten jo sovituksellinen seikka, mutta siis virekin on suhteellinen asia pohjimmiltaan.
www.vasamayhtye.com |
|
Välipalaksi taistelun keskelle:
Kuunnelkaapa Markku Aron äänitys "Hyvännäköinen" biisitä.. En ihan tarkkaan muista miten meni, mutta rumpali soitti suoran ja suflen välistä, pianisti jompaa kumpaa ja basisti sitä toista, eli periaatteessa kolmea eri fraseerausta päällekkäin.. Hassua..=)
"All I think about is time and groove" J. Porcaro |
Jami
04.12.2006 01:12:56 | |
|
Mutta, kaikella kunnioituksella,
Tuotakaan en löydä. Kirjoituksestasi nimittäin.
kehottaisin ottamaan tästä asiasta selvää.
Sinä oot selvästikkin lukenut ja sisäistänyt asian. Tietysti vois ajatella että jos alamme rajoittaa aheita mistä kukakin saa kirjoittaa niin tässä asiassa voitais ehkä sopia että hän joka klaaraa nuo Stantonin kompit ja pystyy käytännössä kenot näyttämään, saa myös asiasta kirjoittaa.
Kolmimuunteiset, synkoopit, triolit jne on kyllä tuttuja asioita. Klikin kans oon muutaman vuoden komppeja täs studiolla kuunnellu ja vähän soittanut itsekkin. Sufftleakin on jokunen keikka tullut kokeiltua. Tosin siinäkin kompissa pidän eniten siitä kun iskut on kohdallaan. En silti väitä että ne multa hyvin taittuis. Freejatsit ja uudet musiikithan pelaa paljon asioilla joista ei löydy yhteistä, tai mitäänkään rytmiä, eikä harmoniaakaan. En kyllä pidä niistäkään musalajeista.
Näkisin kyllä että musiikkiin kuuluu jännitteen luominen. Se tietysti voidaan tehdä soinnutuksien ja melodioiden lisäksi myös rytmisesti. Jännityksen luomiseen näen kyllä kuuluvan myös jännitteen purkamisen. Nyt vain oon käytännös todennu että jännitteitä kuka tahansa pystyy luomaan eli siis soittamaan epätarkasti, jännityksen purku vain ei tahdo onnistua eli vaikeudet on siinä kun pitäis taas jostain se ykkönen löytyä.
Joku juoni tietysti pitäis siinä jännityksen luomisessakin olla. Muutenhan se on vain sietämätöntä väärin ja epätarkasti soittoa. Stantonilla ainakin tuossa ekassa klipissä komppi on hyvin lähellä tarkkoja 16-osia. Toki noin monihyväisestä soitosta on vaikea erottaa tarkasti. Enkä sitä kenoa kyllä kuule. Hyvin se kuitenkin kulkee ja istuu. Ja kun se ei jää mieleeni jännitteenä niin ilmeisesti purkukin on hyvä.
Nuo antamasi linkin synkooppeihin perustuvat kompitkin istui mielestäni erittäin hyvin ja ne voidaan aivan hyvin nuotintaa. Soittaja voi niitä tietysti sitten tulkita. Kenot ovat erittäin hienovaraisia enkä niitäkään kuule ja vaikka hän niistä kertookin, en näe asiallisena puhua niistä samana päivänä kuin tästä otsikon omituisesta valssikompista. Siinä kun kakkosiskun etukeno on joillakin kahdeksasosa. Sen minäkin erotan.
Tiedän kyllä kenoja olevan olemassa ja jotkut niitä käyttääkin. Olettaisin että silloin pitää olla jo tosi kova soittaja. Ja studiot arvostaa kun rumpali soittaa kaiken suoraan sisään. En usko että soittajan, joka hallitsee kenaamisen, iskuja enää tarttis koneella paikoilleen siirrellä. Paljonkos Markkuliini itse käytät kenoja Vasama-yhtyeen soitossa? Ja mihinkäs päin muut bändissä kenaa? Entäs vireet?
Mä itte en uskalla haaveillakkaan mistään kenosta. Kunhan sais iskut jotenkuten kohdalleen ettei kovin sleeppailisi sinnetänne. Siksi suosittelen kaikille muillekkin, joilla on yhtä huono time, pyrkimistä ensin täsmällisyyteen. Olettaisin että täsmällistä pitäis kenonkin olla. Vai onko se hyvä että niinku sattumanvaraisesti vaan?
Fletarehtaa ne häjyysemmäkki! |
markkuliini
04.12.2006 04:21:11 (muokattu 04.12.2006 04:26:00) | |
|
Kolmimuunteiset, synkoopit, triolit jne on kyllä tuttuja asioita. Klikin kans oon muutaman vuoden komppeja täs studiolla kuunnellu ja vähän soittanut itsekkin. Sufftleakin on jokunen keikka tullut kokeiltua. Tosin siinäkin kompissa pidän eniten siitä kun iskut on kohdallaan. En silti väitä että ne multa hyvin taittuis. Freejatsit ja uudet musiikithan pelaa paljon asioilla joista ei löydy yhteistä, tai mitäänkään rytmiä, eikä harmoniaakaan. En kyllä pidä niistäkään musalajeista.
En minäkään mistään freejazzeista mitään ymmärrä.
Erilaisten shuffle-komppien soittoon aloin päästä jyvälle oikeastaan silloin kun perustimme Putkisen Ykän ja Palon Teron kanssa blues-trion säestämään erästä vanhan liiton raspikurkkua. Ja olen huomannut että sen musiikkilajin rytmiikassa on älyttömän paljon hienovaraisuutta ja nyansseja. Koska rhythm'n'blues musiikki on soinnuiltaan ja melodiikaltaan melko yksinkertaista niin rytmi on päässyt ehkä siksi kehittymään siinä moniin eri suuntiin. Myös blues-solistit tuntuvat arvostavan sitä että bändi ei soita jokaista esim. shufflea samalla tavalla ja samalla kolmimuunteisuuden määrällä.
Näkisin kyllä että musiikkiin kuuluu jännitteen luominen. Se tietysti voidaan tehdä soinnutuksien ja melodioiden lisäksi myös rytmisesti. Jännityksen luomiseen näen kyllä kuuluvan myös jännitteen purkamisen. Nyt vain oon käytännös todennu että jännitteitä kuka tahansa pystyy luomaan eli siis soittamaan epätarkasti, jännityksen purku vain ei tahdo onnistua eli vaikeudet on siinä kun pitäis taas jostain se ykkönen löytyä.
Tuo rytminen jännitehän luodaan painottamalla ns. synkooppi-iskuja ja se puretaan painottamalla pääiskuja. Ei sillä sinänsä ole tekemistä minkään epätarkan soiton kanssa. Tottakai jos ei soittajalla ole rytmiikka ja soitin hallussa, niin eihän siitä silloin meinaa tulla mitään. Kuulijaa alkaa jännittämään ihan eri syistä. :)
Joku juoni tietysti pitäis siinä jännityksen luomisessakin olla. Muutenhan se on vain sietämätöntä väärin ja epätarkasti soittoa. Stantonilla ainakin tuossa ekassa klipissä komppi on hyvin lähellä tarkkoja 16-osia. Toki noin monihyväisestä soitosta on vaikea erottaa tarkasti. Enkä sitä kenoa kyllä kuule. Hyvin se kuitenkin kulkee ja istuu. Ja kun se ei jää mieleeni jännitteenä niin ilmeisesti purkukin on hyvä.
Kun Stanton tuossa soittaa kokoajan samalla timefiiliksellä ja bändi myös, niin eihän hän silloin pura luomaansa lievää jännitettä vaan pitää sen koko ajan tasaisena.
Yksi legendaarinen tuon tyylinen komppi löytyy muuten The Metersin levyllä nimeltä Rejuvenation. Kappaleen nimi on Jungle man, se alkaa rumpuintrolla ja on selkeästi jo lähempänä kolmimuunteista timefiilistä. Kannattaa tsekata. On biisinäkin mainio.
Nuo antamasi linkin synkooppeihin perustuvat kompitkin istui mielestäni erittäin hyvin ja ne voidaan aivan hyvin nuotintaa. Soittaja voi niitä tietysti sitten tulkita. Kenot ovat erittäin hienovaraisia enkä niitäkään kuule ja vaikka hän niistä kertookin, en näe asiallisena puhua niistä samana päivänä kuin tästä otsikon omituisesta valssikompista. Siinä kun kakkosiskun etukeno on joillakin kahdeksasosa. Sen minäkin erotan.
Itse kommentoin alkuperäistä aihetta näin "Mielestäni se sopii valssin soittoon oikein hyvin jos sen osaa tehdä hienovaraisesti ja turhaa alleviivaamatta. Ehkä olisi pitänyt kirjoittaa 'hienovaraisesti'ja 'alleviivaamatta' isolla.
Ja eihän me näistä rytmien fraseerauksista puhuttukaan "saman päivänä", vaan vasta sitten kun ilmoitit että "Kaikki joka poikkee nuottien oikeista aika-arvoista kuulostaa pahalta." Minähän kun olen asiasta erimieltä niin annoin pari esimerkkiä joissa kuitenkin oli ilmeisesti liian hienovaraista "kenoa" jotta niitä huomaisit. Kahdeksasosan verran etukenoa valssin kakkosen on minunkin mielestä liikaa.
Ja kyllä, linkittämäni kompit voidaan LIKIARVOISESTI nuotintaa, ja nimenomaan on soittajan tehtävä tulkita niihin haluamansa määrä kolmimuunteisuutta.
Tiedän kyllä kenoja olevan olemassa ja jotkut niitä käyttääkin. Olettaisin että silloin pitää olla jo tosi kova soittaja. Ja studiot arvostaa kun rumpali soittaa kaiken suoraan sisään. En usko että soittajan, joka hallitsee kenaamisen, iskuja enää tarttis koneella paikoilleen siirrellä. Paljonkos Markkuliini itse käytät kenoja Vasama-yhtyeen soitossa? Ja mihinkäs päin muut bändissä kenaa? Entäs vireet?
Mä itte en uskalla haaveillakkaan mistään kenosta. Kunhan sais iskut jotenkuten kohdalleen ettei kovin sleeppailisi sinnetänne. Siksi suosittelen kaikille muillekkin, joilla on yhtä huono time, pyrkimistä ensin täsmällisyyteen. Olettaisin että täsmällistä pitäis kenonkin olla. Vai onko se hyvä että niinku sattumanvaraisesti vaan?
Vasaman musiikissa en käyttänyt (ainakaan tietoisesti) mitään kolmimuunteisuuden erisävyjä. Joissakin hitaissa biiseissä sovittiin että soitetaan iskut mahdollisimman taakse. Mutta siinä bändissä koetin ylensä soittaa kaiken mahdollisimman suoraan. Mutta esim. Lauran keikoilla on pari biisiä joissa käytän pientä "kenottamista" ne ovat sellaisia lievästi kolmimuunteisia house-komppeja. Joskin muut biisit soitan mahdollisimman keskelle ja tarkasti (varsinkin klikki-biisit). Kun tulee tällä hetkellä tehtyä pop/rock/bile-keikkoja enimmäkseen, niin"kenottaminen" rajoittuu harvoihin keikkoihin. Se kun on tyylilajisidonnainen juttu mun mielestä.
Totta kai pitää ensin osata soittaa täsmällisesti, ennen kuin voi alkaa nojailemaan suuntaan tai toiseen. Sehän on aivan selvä asia. Ja esim. lievästi kolmimuunteisen soiton tulisi lähtökohtaisesti olla kaikinpuolin täsmällistä, jotta se kuulostaisi jämäkältä. Mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin tuollaisissa kompeissa, että neljäsosa-fiilis pysyy paikallaan, se on se jämäkkyyden lähtökohta. Jos se pysyy paikallaan niin kyllä komppi kestää jonkun verran 16-osien elämistä. Ja nyt puhun todella pienistä nyansseista. Enkä muuten missän nimessä väitä että olisin itsemitenkään täydellinen soittaja ja kaikki jutut lähtee tuosta vaan. Mutta tuo kolmimuunteisuuden kanssa pelaaminen on aina ollut mulle läheinen asia, ja olen sitä vuosikaupalla harrastanut.
Enkä todellakaan yritä tässä mitään riitaa haastaa. Kunhan puutuin mielestäni vääränlaisen/mustavalkoisen tiedon levittämiseen. Koin että minulla oli aiheeseen lisäämistä.
Edit: Jos vain saisi aikaiseksi/olisi aikaa niin voisin käydä äänittämässä pari treeniä joissa vaihdellaan noita kolmimuunteisuuden määriä vauhdissa. Niissä sen ilmiön huomaa selvästi. Netissä lorvimiseenhan keskellä yötä löytyy aikaa aina. :)
www.vasamayhtye.com |
 arse
04.12.2006 05:04:41 | |
|
Kirjoititpas Markku taas asiaa. Shuffle ja koko kolmimuunteinen ympäristö on mainio temmellyskenttä tutkia sitä...no just sitä v*tun shuffle-rytmiä.
Meinasin kirjoittaa tähän vaikka mitä, mutta ehkäpä ne jutut löytää vielä paikkansa. Sitä paitsi teikäläisen kanssa olis joskus hauska jutella ihan vaikka selvinpäinkin. |
|
Jaaha, tässä lähdettiin valssikompista ja nyt ollaan ties missä. Eipä humppapaavon tarvi enää osallistua.
COVS n:o 1. |
|
Jaaha, tässä lähdettiin valssikompista ja nyt ollaan ties missä. Eipä humppapaavon tarvi enää osallistua.
Tanssimusassa mennään edelleen. |
|
Tanssimusassa mennään edelleen.
Joo, mutta en mä muuhun aikonutkaan puuttua kuin tuohon valssiin.
COVS n:o 1. |
Jami
04.12.2006 14:02:59 | |
|
Kunhan puutuin mielestäni vääränlaisen/mustavalkoisen tiedon levittämiseen. Koin että minulla oli aiheeseen lisäämistä.
Ihan aiheesta tietysti otit kantaa. Mä kun tapani mukaan asetan sanani mustavalkoisesti. Ja kyllä me aika lähellä samaa mieltä ollaan tästä asiasta.
Mulle tanssimuusikkona tuo kenaaminen on vähän kuin punainen vaate härälle. Puhuttiin aikoinaan kovasti siitä kuinka basistin pitäis "imeä" komppia eteenpäin. Sitten piti hyvin kulkea kun basisti kenas eteenpäin. Lopputulos tuosta puheesta oli rumpalille helvetti kun basistit järkiään yritti polkea lisää tempoa ja kiilasivat niin pirusti.
Toinen syy miksi niin jyrkästi otin kantaa on tämä opettajuus. Kun musiikinopettajana yläasteikäisiä bändissä opetan niin ei oo kyllä varaa puhua mistään kenaamisista. Jonkinmoiseen kulkevuuteen ja kompin toimivuuteen päästään kun yrittävät mahdollisimman tarkasti soittaa tempoon. Näillä palstoilla uskoakseni on myös suuri osa aika alkuvaiheessa muusikkoutensa kanssa. Siksi korostaisin tuota tarkkuutta ensisijaisena päämääränä.
Edit: Jos vain saisi aikaiseksi/olisi aikaa niin voisin käydä äänittämässä pari treeniä joissa vaihdellaan noita kolmimuunteisuuden määriä vauhdissa. Niissä sen ilmiön huomaa selvästi. Netissä lorvimiseenhan keskellä yötä löytyy aikaa aina. :)
Olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Joku tuossa aiemmin puhui että studion koneella iskuja siirrellessä homman huomaa. Olis kiva tietää minkäsuuruisista millisekuntiarvoista on kyse kenenkäkin mielestä.
Tuosta Puputin Hyvännäköisestä mulla ei ole levyä mutta Turos Hevi Gee löytyy. Turojen Hyvännäköinen on kaikkien soittimien osalta täysin suora, tiukka beat. Ja istuu mielestäni erittäin hyvin. Mielikuva on Aronkin versiosta mutta kun en nyt sitä niin tarkkaan muista niin olkoon vertaamatta.
Opettajana aloitan bändikoulun seuraavasti: Mielestäni bändisoitto kuulostaa parhaalta kun A: kaikki soittaa samaa biisiä B: ja mielellään yhtäaikaa.
Fletarehtaa ne häjyysemmäkki! |
|
Toinen syy miksi niin jyrkästi otin kantaa on tämä opettajuus. Kun musiikinopettajana yläasteikäisiä bändissä opetan niin ei oo kyllä varaa puhua mistään kenaamisista. Jonkinmoiseen kulkevuuteen ja kompin toimivuuteen päästään kun yrittävät mahdollisimman tarkasti soittaa tempoon. Näillä palstoilla uskoakseni on myös suuri osa aika alkuvaiheessa muusikkoutensa kanssa. Siksi korostaisin tuota tarkkuutta ensisijaisena päämääränä.
Ensin pitääkin osata kävellä, ennekuin voi osata tanssia. Tai jotain sinnepäin...
www.vasamayhtye.com |
|
Kyllä Jami puhuu taas asiaa. Soitetaan kaikki yhtäaikaa ja vielä samaa biisiä, niin silloin se pieni "kenaaminen" ei haittaa, kun kaikki tekee sen yhtäaikaa. Tuossa kenaamisessa on se ongelma että se lähtee äkkiä liikaa eteen, jos ei osaa pitää varaansa. Silloin olisi hyvä pitää se rytmi mahdollisimman suorana ja vakaana. Eli jos ei ole varma että hallitsee sen kenaamisen, niin silloin ei tee sitä. Eix je.
Miks´ mä oon täällä? |
 Speedy
05.12.2006 00:51:33 (muokattu 05.12.2006 00:53:51) | |
|
to be played slightly swung.
Kirjotetaanko se alunperin shufleksi vai suoraksi 8-osaksi?
Tuosta Puputin Hyvännäköisestä mulla ei ole levyä mutta Turos Hevi Gee löytyy. Turojen Hyvännäköinen on kaikkien soittimien osalta täysin suora, tiukka beat. Ja istuu mielestäni erittäin hyvin. Mielikuva on Aronkin versiosta mutta kun en nyt sitä niin tarkkaan muista niin olkoon vertaamatta.
Suorana minäkin sitä olen aina pitänyt, kunnes kuulin sen "kunnolla".. tai sitten olen oppinut erottamaan shufflen..=D
Mutta tossa vähä asian asiaan liittyvää..
http://www.drummerworld.com/Videos/Zoroshuffle.html
"All I think about is time and groove" J. Porcaro |
|
Kirjotetaanko se alunperin shufleksi vai suoraksi 8-osaksi?
Suoraksi. Siten se on paljon helpompi kirjoittaa ja lukea. Ihan kuten jazz-biisitkin kirjoitetaan suorina 8-osina, mutta soitetaan kolmimuunteisesti.
Paitsi oletko muuten nähnyt klassisille muusikoille kirjoitettuja kolmimuunteisia sovituksia esim. jazz-biiseistä. Niille pitää kirjoittaa nuotit joko 12/8-osa tahtilajiin. Ja tempohan on silloin ihan hitonmoinen jotta se kuulostaisi esim. swingiltä. Tai sitten kaikki pitää kirjoittaa triolikaarien alle, jolloin nuottipaperilla on melko paljon "kärpäsen kakkaa".
www.vasamayhtye.com |
|
Suoraksi
Ok..
Paitsi oletko muuten nähnyt klassisille muusikoille kirjoitettuja kolmimuunteisia sovituksia esim. jazz-biiseistä. Niille pitää kirjoittaa nuotit joko 12/8-osa tahtilajiin. Ja tempohan on silloin ihan hitonmoinen jotta se kuulostaisi esim. swingiltä. Tai sitten kaikki pitää kirjoittaa triolikaarien alle, jolloin nuottipaperilla on melko paljon "kärpäsen kakkaa".
Pikkusenko on äkkiseltään paha lähtee vetämään semmosista kun tottunu suoraan 8-osa linjaan..=I
"All I think about is time and groove" J. Porcaro |
Jami
08.12.2006 16:34:22 (muokattu 08.12.2006 17:07:43) | |
|
Jäi senverran vaivaamaan että enkö kuule erimittaisia 16-osia enkä erota "laukkaako" iskut vai meneekö suoraan eli yhtä pitkinä. Halusin tarkistaa että kuulenko noin väärin kuin mulle vakuutetaan.
Äänitin tuon funky-klipin. Panin metronomin takomaan tahtia. En vieläkään huomannu korvalla että olis ollu pidempiä ja lyhyempiä 16-osia. Avasin editorin ja rupesin koneella vertaamaan klikin iskuihin ja mittailemaan graafiselta näyttöltä iskujen poljentoa ja 16-osien pituuksia. Iskut on koneen mukaan aivan kohdallaan. 16-osat ovat erittäin samanpituisia.
http://www.drummerworld.com/Videos/Zoroshuffle.html
Tuossa musanäytteessä taas sufftle on selkeästi kuultavissakin.
Fletarehtaa ne häjyysemmäkki! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
