| Aihe: Vähäsymbaalinen rumpumiksaus vai rumpalin ammattitauti? | 1 |
|---|
|
Mitä pitää tehdä rumpaleille, jotka vaativat haikkaa ja peltejä kovemmalle?
Se on kuulemma rumpalien ammattitauti:-)
Värikkään vastauksenkin oli äänittäjä/miksaaja esittänyt kosketinsoittajallemme..
Sinällään "hyväkorvainen", pääosin hyvin toimivaa ja asiallista jälkeä tekevä kaveri, mutta miten voi rumpupuolen tuntemus jäädä tuollaisen kasari/konemaisen soundin asteelle ? (Ammattimiestä ei harrastajamuusikko hevillä "kouluta")
Vai pitäisikö minun kääntyä tämän "ammattitautini" johdosta lääkärin/psykiatrin puoleen?
Siis paljonko on paljon peltiosaston suhteen rockmiksauksessa ?
Saako sen bom-poks - jytkeen lisänä olla vähän tsäkä-tsäkääkin ? Tuollainen "vähäsymbaalinen" rumpumiksaus kun ei omaa korvaa miellytä lainkaan (enkä edes yritä hakea mitään Alex van Halen - miksausta)
Sanottakoon, että korvavaikut on putsattu eikä ole jäänyt earit korviin, joten se puoli suljettakoon pois tästä "ammattitauti"-keskustelusta
Miten saa kohteliaasti houkuteltua miksauksessa (rumpu)soundin omaa korvaa miellyttäväksi hyppimättä miksaajan varpaille? Vinkkejä kaivataan.
Kapulakieli = rumpalien oma kieli. | |
Minkälaiset tulpat sulla on?
Varmaan yks syy on vuotaminen, jos ei oo korvamonitoreja. Sen lisäks että lavalla niistä pelleistä lähtee aika meteli niin tulee sitten lisää vielä monitorit päälle.
Mulla tulee keikoilla klikki ja nauhat omaan mikseriin. Oon lisänny siihen sitten yhen oman basarimikin ja kaivan siitä sitten terävyyttä basariin.
Sillain oon ite saanu hyvän saundin, eikä joudu taistelemaan.
-Rytmi on havaitun äänen tapahtumia ajassa | |
En käytä mitään tulppia yms. eikä tuota ongelmaa ole ikinä setin takana soittaessa tullut vastaan.
Ei kämpällä eikä livenä (stadionkonsertit toki vielä tekemättä ;)
Kyseessä on siis levyä varten nauhoitetun matskun miksaamisesta ja sen soundimaailmasta... ja näistä näkemyseroista.
Kapulakieli = rumpalien oma kieli. |  markkuliini
04.01.2007 13:21:56 (muokattu 04.01.2007 13:23:24) | |
|
Ihan hyvä aihe ja kysymys. Ja näin aluksi sanottakoon että biiseihinhän ei ole olemassa vain yhtä ainoaa ja oikeaa miksausta. Toisin sanoen kukaan ei tavallaan ole "oikeassa" tällaisissa asioissa. Mutta usein jonkun mielipide on perustellumpi kuin toisen.
Mutta lähtökohtaisestihan miksaaja on töissä. Onko se sitten bändin vai tuottajan vai levy-yhtiön palkkaama, on asia erikseen. Mutta jos olette miksaajan itse palkanneet, niin silloin vaatimuksia voi ihan hyvällä omallatunnolla esittää. Eri asia jos miksaaja tekee ilmaiseksi. Silloin on parempi pitää suu enemmän supussa.
Taas toisaalta miksaajan täytyy pitää tietty linja ja päämäärä. Hän ei saa alkaa automaattisesti tekemään jokaista muutosta mitä jokainen soittaja erikseen toivoo.
Eli fifti-siksti-tyylinen juttu.
Peltien volyymin lujuus on makuasia ja riippuu vähän siitäkin että kuinka paljon musiikissa on muutenkin ylä-ääniä ja kuinka diskanttisen yleissoundin haluaa. Tottahan on että rumpalit haluavat yleensä niitä lujemmalle, ja useinkin siitä syystä että on kiva diggailla niitä omia symbaaleja musan seassa. Mutta on mahdotonta sanoa kuulematta musiikkianne, että onko kumman mielipide perustelumpi.
Esim. Susanne Vegan hienolla Nine objects of desire-levyllä (Mitchell Froomin tuottama) on joissain biiseissä hienoja crash-soundeja ja todella lujalla. Soundi on sellainen räkäinen ja kompressoitu "in-your-face"-tyylinen, ja sopii hienosti muuten "hienostuneisiin" ja ei-niin-rock biiseihin. Symbaali-iskut ovat melko harvassa mutta harkituilla paikoilla.
Jos itse soitat symbaaleja paljon, niin ehkä siksi miksaaja laskee niiden tasoa. Ja oliko haitsu erikseen mikitetty vai ovareilla kaikki pellit? Yleensä ovareilla äänitettynä haitsu jää melko hiljaiseksi koska muu setti vuotaa niihin liikaa, tai sitä soundia on vaikea hallita.
Sinuna kysyisin esim. muiden bändin jäsenten mielipidettä asiasta. Usein he eivät kiinnitä huomiota niinkään siihen jos pellit ovat liian hiljaisella, mutta sanovat usein kyllä jos ne tulevat jo liian lujaa. Miksaus-jutut ovat siitä mielenkiintoisia että balanssin kanssa voi painia tuntikausia, eikä voi tietää onko se onnistunut vai ei. Mutta kun ei kuule miksausta vaikka puoleen vuoteen, niin sen jälkeen siitä kuulee heti missä vika, mikä on liian lujaa/hiljaa.
Niin ja tärkeintähän on tietenkin se että biisi toimii. Jos biisi on hyvä niin ei kukaan (edes rumpalit) kuuntele siitä tarkasti kuin melodiaa ja tekstiä. Eli ei se haitsun lujuus ole loppujenlopuksi niin kovin tärkeää. Mutta harmittaahan se toki jos sitä ei ollenkaan kuule.
Tulipas tällainen toisaalta/toisaalta-vastaus, mutta sellainen on aihekin. | |
Miten saa kohteliaasti houkuteltua miksauksessa (rumpu)soundin omaa korvaa miellyttäväksi hyppimättä miksaajan varpaille? Vinkkejä kaivataan.
Olemalla kohtelias ja asiallinen. Anteeksi näsäviisas vastaus, mutta miksaajat kun ovat ihmisiä niin eipä tuohon ole mitään yleispätevää ohjetta. Riippuu myös miksaajan ammattitaidosta. Mitä kovempi pro, niin sitä helpompi sille on puhua. Myös sellaiseista asioista siis joihin haluaa parannusta/muutosta.
|  kampela
04.01.2007 13:37:45 (muokattu 04.01.2007 13:41:24) | |
|
En käytä mitään tulppia yms. eikä tuota ongelmaa ole ikinä setin takana soittaessa tullut vastaan.
Ei kämpällä eikä livenä (stadionkonsertit toki vielä tekemättä ;)
Kyseessä on siis levyä varten nauhoitetun matskun miksaamisesta ja sen soundimaailmasta... ja näistä näkemyseroista.
Sorgeli, luin oikein ehkä joka kolmannen sanan :(
Mä luulen että kysymys on aika pitkälti näkemyserosta. Eikä näkemyseroa voi oikein jallittaa mitenkään kun etsimällä semmoisia ammattihmisiä jollain on taipumusta sellaiseen saundiin josta pitää. Mikä taas ei monesti ole helppoa se, ei.
Ylipäänsä studio on mun näkemyksen mukaan semmonen nöyrä paikka missä oman mielen pahoittaminen vaan pilaa lopputuloksen ja kapulat. Eli kannattaa vaan luottaa että asianosaajat osaavat asiansa.
-Rytmi on havaitun äänen tapahtumia ajassa | |
kannattaa vaan luottaa että asianosaajat osaavat asiansa.
Tämähän se on usein se vaikea juttu, sen "luomisen tuskan" luoman kontrollifriikkeyden ja toisiin luottamisen välillä balansointi. Itse olen yleensä jälkikäteen huomannut, että ne asiat joista tuli studiossa itselle harmaat hiukset olivat sitten loppujen lopuksi kokonaisuuden kannalta aika merkityksettomiä. ärsyttävän usein näin:-) Mutta joskus se omakin sana on vaan saatava sanottua. Kun asian ottaa esille aikuismaisen rakentavasti ja asiallisesti, niin yleensä sitä joutuu huomaamaan että se varpaille astumisen pelko olikin vain oman mielikuvituksen tuotoksia, aiheetonta.
Less is less | |
Kyseessä on bändin ihan itse palkkaama kaveri. Luotettava ammattimies.
Ulkopuolinen "erotuomari-tuottaja" saattaisi pelastaa tilannetta, mutta eipä ole. Hän hoitaa tuon puolen pääosin itse, bändin toiveita mukaillen.
Ja ihan reilua perinteistä rock-osaston kamaa ollaan tekemässä; särökitaroita, hammond-urkua yms. eli ei pitäisi hypätä pellien silmille viitekehyksestä.
Overeilla on napattu kaikki pellit (hallinnan kanssa saattaa olla työtä) haitsua myöten, mutta tuskin tuo on syy jättää ne liian alas taustalle.
Muu orkesteri ei (tietenkään) näe tilannetta näin ongelmallisena.
Harvoinpa toki minäkään menen ehdottamaan kitaristille, että katkaisepa kaksi ylintä kieltä skitasta, kun helisee liikaa ;)
Omaan korvaan kuitenkin kuulostaa ontuvalta, epärumpumaiselta, koneenomaiselta (paitsi "elävähkö" taimaus).
Kuitenkin toivoisi mahdollisesti levyllekin päätyvän kaman miellyttävän soittajan omaakin korvaa - vai onko mulla siis vaan tuo tauti...
Kapulakieli = rumpalien oma kieli. | |
Onkos tuo tuotos missä vaiheessa? Suht keskeneräisestä työstä saattaa friikahtaa jos rupeaa liian syviä miettimään.
Sitten taas jos ne pellit on todellakin tosi alhaalla.....Exporttaa pikkunen pätkä tänne kaikkien iloks :)
Olikos siis kaikki pellit otettu kahella Överillä?
-Rytmi on havaitun äänen tapahtumia ajassa | |
Meidän miksaaja ihmettelee usein sitä, kun suurin osa miksaajista pelkää laittaa kitaraa kuuluville. varsinkin meidän musiikissa peltien ja skeban kuuluu kuulua kovaa, eli balanssissa.
Joskun kun vedetään talon miksaajalla niin soundi on laulu+basso+basari möhinää, mistä ei pidä kukaan.
Tietysti livenä kuten studiossakin pitää löytää jokaiselle mikitetylle instrumentille oma taajuusalue mihin se sovitetaan, usein kitarat ja bassot miksataan päällekkäin jolloin selvää saa vain bassosta, koska PA toistaa alapäätä yläpään kustannuksella. | |
No nuo fileet ovat maailmalla käpistelyssä, ei mulla niitä omalla koneella ole, eli ei saa tuupattua kuultavaksi.
Ja kyllä ne pellit siellä ihan hyvällä tasolla ovat mukana, 2 overilla napattuna.
Kyse on siis enemmänkin eri henkilöiden erilaisista näkemyksistä, miltä rumpusetin tulisi oikeasti kuulostaa...
Rumpalina tietenkin haluaisin omien rumpujeni kuulostavan oman bändin äänitteellä lähellä sitä soundia, jonka kuulen soittaessani jakkaralla.
Olen siis hakenut äänitykseen mieleiseni kattauksen pelteihin ja sopivan virvelin. Mikäli yksi malli ei ole kuulostanut hyvältä, on vaihdettu virppaa ja säädetty mattoa yms. Jopa biisien eri kohdissa on erityylillä soitettuja virveleitä, kanttia tai lähes kapulan päällä vedettyjä kantteja lähelle kalvon reunaa yms.
Lopputulos äänityksessä oli luontevan kuuloinen rumpusoundi.
Soitossa on pyritty laajaan dynamiikkaan; jos haluan vähemmän haitsua, puristan sitä jalalla enämpi kiinni ja soitan keveällä tatsilla ja taas toisessa osassa biisiä puoliavoimella, isolla kädellä.
Sitten tuotos on lähetetty eteenpäin miksaukseen, jossa sitten sille ruvetaan tekemään näitä temppuja rumpujen keskinäiselle balanssille; se on vähän kuin matto vetäistäisiin soittajan alta... dynamiikka puristetaan pois. Jäljelle jää invalidisoitu basari-virveli - jytke.
Tarttee varmaan seuraavalla kerralla vetää koko homma sähkörummuilla sisään, vai?
Kapulakieli = rumpalien oma kieli. | |
Ja kyllä ne pellit siellä ihan hyvällä tasolla ovat mukana, 2 overilla napattuna.
Itse diggaan ihan vaikka vaan varmuudeksi mikitellä haitsunkin erikseen ja koitan jollain ilveellä ennemmin estää haitsun vuotoa virvelimikkiin.
Kyse on siis enemmänkin eri henkilöiden erilaisista näkemyksistä, miltä rumpusetin tulisi oikeasti kuulostaa...
Rumpalina tietenkin haluaisin omien rumpujeni kuulostavan oman bändin äänitteellä lähellä sitä soundia, jonka kuulen soittaessani jakkaralla.
Olen siis hakenut äänitykseen mieleiseni kattauksen pelteihin ja sopivan virvelin. Mikäli yksi malli ei ole kuulostanut hyvältä, on vaihdettu virppaa ja säädetty mattoa yms. Jopa biisien eri kohdissa on erityylillä soitettuja virveleitä, kanttia tai lähes kapulan päällä vedettyjä kantteja lähelle kalvon reunaa yms.
Lopputulos äänityksessä oli luontevan kuuloinen rumpusoundi.
Mietipä miltä tuntuu fllyygelististä kun se Steinwayn soundi on soittaessa ihan järjettömän iso ja mahtava, ja levyllä lopulta kilkattaa joku kuumottava kompuroitu yläpää... ihan sama olisko vedellyt Casiolla, ja siksipä usein vedelläänkin :)
Soitossa on pyritty laajaan dynamiikkaan; jos haluan vähemmän haitsua, puristan sitä jalalla enämpi kiinni ja soitan keveällä tatsilla ja taas toisessa osassa biisiä puoliavoimella, isolla kädellä.
Se dynamiikka vaan valitettavasti puristuu siihen n. 2dB:n ikkunaan viimeistään masteroinnissa, vaikka olisit soittanut miten hienosti.
Sitten tuotos on lähetetty eteenpäin miksaukseen, jossa sitten sille ruvetaan tekemään näitä temppuja rumpujen keskinäiselle balanssille; se on vähän kuin matto vetäistäisiin soittajan alta... dynamiikka puristetaan pois. Jäljelle jää invalidisoitu basari-virveli - jytke.
Tarttee varmaan seuraavalla kerralla vetää koko homma sähkörummuilla sisään, vai?
Tää on tätä :) Vanhan liiton jaskalevyillä on aika luonnollista soundia, mut sen jälkeen ei oo paljon näkynyt eikä kuulunut. Nykysoundiseen bändisoittoon ei vaan mahdu kaikkien soittimien luonnolliset soundit, koska jostain syystä jengit kelaa että kaiken pitää kuulua ja erottua kokoajan.
Soittaja kuuntelee omaa soitintaan aina niin ison suurennuslasin läpi pienimpiä atomejakin analysoiden ajautuen samalla kauas pois kokonaiskuvan kuulemisesta ja vaatii kyllä järjetöntä kill your darlings-meininkiä että pystyy operoimaan molemmilla tonteilla.
Itseä ahdistaa peltien puute ainoastaan silloin jos ajokäden biitti häviää kuuluvilta (eikä tilalla ole tamburiinia tms. elementtiä). Mut jos saan valita niin aikalailla tulee pukattua ride- ja tilamikkipauhua. Riippuu tietty täysin musasta, mut Keith Moon-meiningillä anyway...
Ja valitettavasti just PA-hommissa se yleisin soundibalanssi on bassari ja laulu sikalujaa plus vähän reunoille jotain muusia. Ihan hanurista, mut miksaajat diggailee ku on vitun tiukat kannusoundit, sopi ne musaan tai ei. Niillä saa pa:n pumppaamaan kivasti, ja tulee määrääjä olo! :) | |
Kyseessä on bändin ihan itse palkkaama kaveri. Luotettava ammattimies.
Ulkopuolinen "erotuomari-tuottaja" saattaisi pelastaa tilannetta, mutta eipä ole. Hän hoitaa tuon puolen pääosin itse, bändin toiveita mukaillen.
Ja ihan reilua perinteistä rock-osaston kamaa ollaan tekemässä; särökitaroita, hammond-urkua yms. eli ei pitäisi hypätä pellien silmille viitekehyksestä.
Overeilla on napattu kaikki pellit (hallinnan kanssa saattaa olla työtä) haitsua myöten, mutta tuskin tuo on syy jättää ne liian alas taustalle.
Muu orkesteri ei (tietenkään) näe tilannetta näin ongelmallisena.
Harvoinpa toki minäkään menen ehdottamaan kitaristille, että katkaisepa kaksi ylintä kieltä skitasta, kun helisee liikaa ;)
Omaan korvaan kuitenkin kuulostaa ontuvalta, epärumpumaiselta, koneenomaiselta (paitsi "elävähkö" taimaus).
Kuitenkin toivoisi mahdollisesti levyllekin päätyvän kaman miellyttävän soittajan omaakin korvaa - vai onko mulla siis vaan tuo tauti...
Ai Leiden vai????8)
Se on ihan saatanan vaikee kaivaa se haitsu sieltä overi kanavista jos sil ei oo ollu omaa mikkii........rumpalit!!!!!!! AINA HAITSULLE OMA MIKKI!!!!!!! ja semmoseen mestaan ettei se "näe" sitä virvelii......vidu vaik siel olis kuka Keke puikoissa ni sen verran sen pitää joustaa.....sehän on ihan perseestä ku suurin osa rumpalin koko groovesta riippuu juuri haitsusta, ni sitä ei sitten kuule sieltä seasta......mutta jostain syystä tämän päivän stydimmän rokin miksauksissa on kyllä toi sama ongelma melkein järjestään.......skebat sahaa triplatuilla dropped vireillä hirveellä yläpää buustilla et siit sais jotain tolkkuu....saattaa syödä haitsuu ja overeita jonkun verran......
Kauas on pitkä matka........ | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
