| Aihe: Aloittelijoiden opettaminen. | |
|---|
|
Minun olisi määrä opettaa rumpujensoittoa kouluikäisille, siis ihan vasta-alkajille. Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Mitä tulisi opettaa ja miten, että mielenkiinto sekä oppimishalu pysyisivät yllä?
Itselläni ei ole kokemusta rumpujensoiton aloittamisesta noin nuorella iällä, joten olen hieman ulalla siitä, mikä uppoaa ja mikä ei.. :) |  Jaska
27.10.2006 21:38:45 (muokattu 27.10.2006 21:39:41) | |
|
rudimenttejä ja peruskomppia ekat kaks vuotta :p
Ei mulla mitään kokemusta oo mutta tekniikkaa varmaan pitää korjailla alkuus. Siis esim. että sitä etusormea ei nosteta siihen kapulan päälle sojottamaan. | |
rudimenttejä ja peruskomppia ekat kaks vuotta :p
Mitään komppeja... Kaksi vuotta Stick Controlin kahdeksaa ekaa harjotusta! Tempossa 7! USEITA TUNTEJA PÄIVÄSSÄ!!1 | |
Mitään komppeja... Kaksi vuotta Stick Controlin kahdeksaa ekaa harjotusta! Tempossa 7! USEITA TUNTEJA PÄIVÄSSÄ!!1
Jep. Ja muuten käsket pitämään harjotuspäiväkirjaa. Se on 8h/päivä minimi. Vilpistä ja löysäilystä piiskaa. | |
Minun olisi määrä opettaa rumpujensoittoa kouluikäisille, siis ihan vasta-alkajille. Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Kapulaote ja soittoasento ensin, peruslyönnit sitten (singlet ja tuplat, paradiddle...) Peruskomppia päälle jo peruslyöntien sekaan.
http://www.vistalites.com/collection/mikahollstrom.htm | |
Yksilö- vai ryhmäopetusta?
Yli 12 v vai alle? | |
Yksilö- vai ryhmäopetusta?
Yli 12 v vai alle?
Käsittääkseni oppilaat ovat nuoremmasta päästä. Pääasiassa opetan yksittäisiä oppilaita, joissain tapauksissa pareittain. | |
muutaman vuoden kokemuksella: a) tervetuloa, b) onnea, c) älä jännitä, d) kyllä se siitä, ja tärkein, e) älä pidä kiirettä!
nuo perkeleet kun on niin erilaisia oppilaita. joku oppii viidessä minuutissa sen mihin toisella menee puoli vuotta. Tai sitten mä vaan en osaa.
TOTO on parhaimmillaankin TOTOa.
Bustard #1 |  Aimo
27.10.2006 22:54:25 | |
|
Sitten kannattaa vähän kuulostella, että mitä kukakin haluaisi itse soittaa. Ok, tulee varmaan monta tuplabasarijuttuja haluavaa, mutta sitten voisi koittaa saada ihan perustreenit jotenkin ujutettua joka tyypille, ja myös hiljalleen laajennettua niitä mieltymyksiä. Jos nyt annan esimerkin, niin jos joku on vaikka ääretön Kuoppamäki-fani, niin sille vois sanoa täkynä, että Kuoppis on aika rutkasti treenannut rudimentteja ja sensemmoista, ja että niiden treenaaminen on välttämätöntä, jos haluaa oppia soittamaan vastaavia juttuja.
Ja minä pyrkisin myös antamaan joka tunti jonkun mukavan, mutta haastavan jutun treenattavaksi. Vaikka jollekin aloittelijalle, joku kolme vastaan neljä rytmi käsille voisi olla ihan mukavan haastava, muttei lannistava.
Selling coal!!! Lowest prizes!! Press 4678 to buy!!!!! | |
Sitten kannattaa vähän kuulostella, että mitä kukakin haluaisi itse soittaa. Ok, tulee varmaan monta tuplabasarijuttuja haluavaa, mutta sitten voisi koittaa saada ihan perustreenit jotenkin ujutettua joka tyypille, ja myös hiljalleen laajennettua niitä mieltymyksiä. Jos nyt annan esimerkin, niin jos joku on vaikka ääretön Kuoppamäki-fani, niin sille vois sanoa täkynä, että Kuoppis on aika rutkasti treenannut rudimentteja ja sensemmoista, ja että niiden treenaaminen on välttämätöntä, jos haluaa oppia soittamaan vastaavia juttuja.
Ja minä pyrkisin myös antamaan joka tunti jonkun mukavan, mutta haastavan jutun treenattavaksi. Vaikka jollekin aloittelijalle, joku kolme vastaan neljä rytmi käsille voisi olla ihan mukavan haastava, muttei lannistava.
Ennemmin tulee tällaisia tapauksia: "mun lemppari runpali on Lars Ulrich, se on maailman paras rumpali!! se soittaa tosi hyviä fillejä ja komppeja, ja tosi nopeesti tuplaparaseita!! mäkin haluun olla niinkuin lars!"
Pietu. | |
Rumpalit.netissä on ollut nimimerkki arnoldlaynen toimesta todella loistavaa tekstiä juuri tästä aiheesta. Linkki:
http://www.rumpalit.net/phpBB2/viewtopic.php?t=1582&start=0
Siitä vaan selailemaan. Uskon että on todella hyödyllistä luettavaa kaikille vähääkään opetuksesta kiinnostuneille. |  Sonormies
28.10.2006 03:02:10 (muokattu 28.10.2006 03:27:21) | |
|
Minun olisi määrä opettaa rumpujensoittoa kouluikäisille, siis ihan vasta-alkajille. Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Mitä tulisi opettaa ja miten, että mielenkiinto sekä oppimishalu pysyisivät yllä?
Itselläni ei ole kokemusta rumpujensoiton aloittamisesta noin nuorella iällä, joten olen hieman ulalla siitä, mikä uppoaa ja mikä ei.. :)
Arnoldlayne kirjoitti paljon asiaa. Itse puhun myös lapsille ergonomia ja kuulonsuojausasiaa. Rudimentit unohtaisin alussa tykkänään.
Jos haluat antaa rumpuihin tutustuvalle vasta-alkajalle positiivisen kokemuksen eikä hänellä ole mitään tietoa musiikin teoriasta eli yleisestä nuottikirjoitusjärjestelmästä voin lämpimästi suositella erinomaista ja helposti omaksuttavaa metodia: Kuvionuotit. Kuvionuottijärjestelmä on musiikipedadodi Markku Kaikkosen ja Kaarlo Uusitalon kehittelemä nerokas ja palkittu nuotinnusjärjestelmä. Alun perin se kehitettiin kehitysvammaisia lapsia varten, mutta olen empiirisesti todennut sen soveltuvan mainiosti kaikille aloittelijoille. Omat 6- ja 4-vuotiaat lapseni kävivät vaimoni johdolla minuutin mittaisen "koulutuksen", jonka jälkeen tekijöiden kirjasta irtosi saman tien pianolla melodioita Hämähäkistä Rafaelin enkeliin. Muutamasa minuutissa! Muutaman päivä päästä tytöt alkoivat itse säveltää ja kirjoittaa sävellyksiään ylös värikynillä kuvionuoteiksi.
Olen kokeillut metodia rummuilla 3-6-vuotiaiden päiväkotilasten kanssa ja toimii! Kyseessä ovat siis lapset, joille on tavoitteena antaa oivallus siitä, että rumpujenkin soitossa on kyse tavoitteellisesta ja määrätietoisesta toiminnasta vapaan mäiskimisen sijaan. Järjestelmässä jokainen rumpu on merkitty värikoodilla (virveli-punainen, ride-keltainen jne.) ja nuoteissa värikoodin lisäksi symboli kertoo nuotin keston.
Järjestelmä on hyvin sovellettavissa eri tasoisille lapsille. Toisille kirjoitetaan nuotteja, joissa soitetaan vain yhtä rumpua kerrallaan. Toisille kahden käden komppeja ja edistyneemmille voidaan ottaa myös jalat mukaan. Valitettavasti rummuille ei ole valmiita nuotteja paljon olemassa, mutta värikynien käytön osaava opettaja piirtelee nopeasti eri värisä ja eri muotoisia pallukoita paperille tarpeen mukaan. Kynnys siirtyä kuvionuoteista varsinaisiin nuotteihin ei ole iso, koska tietty logiikka järjestelmissä on sama.
Suosittelen järjestelmää erittäin lämpimästi aivan aloittelijoiden rummun soiton opetukseen. Kaikkosen ja Uusitalon "Kuvionuotit 1"-kirja antaa alkuevästyksen asiaan. Toki homma vaatii muutaman hetken uhraamisen opettajalta, mutta jos lapsi ottaa järjestelmän hanskaan minuutissa, ei se soittotaitoiselle opettajalle ole kohtuuton vaiva.
"Vaikka rahaa painetaankin päivittäin lisää, niin minulle eivät suostu sitä lähettämään." -nimimerkki Rocksterin yritys taltuttaa krooninen rahapula | |
Nämä samat tekstini löytyvät tuon jo aiemmin mainitun linkin takaa, mutta laitetaan tännekkin, kun ette kuitenkaan jaksa naputella
Itse rumpuopettajan sijaisena toimivana voin antaa myös hyvän ohjeen:
Aloitteleva rumpali oppii soittamaan harjoittelemalla aivan mitä tahansa -> Kaikki treenaaminen on hyväksi. Tärkein on ehkä saada oppilaan mielenkiinto heräämään / nousemaan / pysymään sellaisella tasolla, että voi alkaa opettaa niitä "oikeita" juttuja, eli rudimentteja, musatyylejä, tarkempaa tekniikkaa jne.
Ainoa mitä oikeastaan voi aloittelijalle opettaa semmoista tekniikkapuolta on kapulaotteet, oikea istuma-asento sun muu tämmöinen aivan aivan perus.
Omat kokemukseni aloittelevien oppilaiden kohdalla on se, että he haluavat oppia soittamaan suosikkibändinsä biisejä tai makeita komppeja tai fillejä. Panosta niihin, ja ymppää salaa sekaan perustietoa rudimenteista yms.
Jos oppilas jaksa yli tämän alkuinnostuksen ja kiinnostuu oikeasti siitä, että haluaa olla hyvä rumpali, siinä vaiheessa alkaisin itse opettaa puhdasta tekniikkaa ja eri musatyylejä ja niin päin pois.
Tulipa vielä mieleen tästä opettamishommasta ehkä se kaikkein vaikein asia, ainakin omasta mielestäni. Nimittäin innostuneisuus. Monesti, kun opettaa 6:lle oppilaalle perätysten samaa komppia rokkaavista rummuista tai samoja rudimentteja tai ylipäätään samoja treenejä, iskee kyllästyminen. Opetus ei ole enää niin innostunutta ja siitä ei paista se halu opettaa. Tämä on varmastikin huonoimpia juttuja oppilaan kannalta, jos opettajan jaksaminen ehtyy. Olen itse ollut päätoimisesti 4 eri opettajan ja lukuisien eri sijaisten opetuksessa. Kaikki olivat ammattirumpaleita ja yhdenkään soittotaidoissa ei ollut moitittavaa. Silti voin helposti pistää herrat paremmuusjärjestykseen ja suurin tekijä tähän on se, kuinka innostavaa ja innostunutta heidän opetuksensa oli. Tämä nimittäin tarttuu ihmiseen (oppilaaseen). Myöskin se toimii takaisinkin päin. Innostunut opettaja innostaa oppilasta joka puolestaan innostaa opettajaa vielä lisää. Kysymys on siis jollain tapaa siitä, että ottaa jokaisen oppilaan jokaisen tunnin jokaisen hetken sen oppilaan näkökulmasta. Ei se oppilas tullut sinne katsomaan leipääntynyttä opetusta, vaan oppimaan uutta ja saamaan lisämotivaatiota omaan soittamisharrastukseensa.
Asia on tietysti eri, jos opettaa vaikka serkkupojalle kerran viikossa, kuin jos käy kahdesti viikossa opettamassa 20:lle oppilaalle. Mutta tässäkin ei saa opettajaa alkaa "vituttamaan" se työ vaan pitää vaikka veren maku suussa yrittää olla motivoiva ja innostava. Samat vitsit ja karut totuudet saa ja pitää kertoa aina uudestaan uudelle oppilaalle vaikka siitä tuleekin itselle olo, että toistaa itseään. Jos on paska päivä ja vituttaa, niin pitäisi pyrkiä tästä eräänlaisesta itsekkyydestä eroon ja yrittää aina hymyillä ja ottaa opetustyönsä siltä kannalta, että jokainen tunti on tärkeä ja mielenkiintoinen. Tämä on ainakin itselleni ehkä se opetuksen vaativin osa.
Käyn mieluummin sen opettajan tunneilla, joka on parempi opettaja, kuin soittaja
Music can be so much more than a cool drumbeat and someone "talking" over it, or a "fashion & dance show" on MTV. -Roine Stolt |  passe
28.10.2006 09:56:48 (muokattu 28.10.2006 10:15:20) | |
|
muutaman vuoden kokemuksella: a) tervetuloa, b) onnea, c) älä jännitä, d) kyllä se siitä, ja tärkein, e) älä pidä kiirettä!
nuo perkeleet kun on niin erilaisia oppilaita. joku oppii viidessä minuutissa sen mihin toisella menee puoli vuotta. Tai sitten mä vaan en osaa.
Näin!
Musta ehkä tärkein juttu on se, että sen homman pitää olla hauskaa. Jos on kyseessä ihan juniorit, niin sitten sen pitää olla puolileikkiä. Iso komp tuolle Jyrildon innostuneisuus jutustelulle. Kun oppilas on oikein innoissaan, niin ei sitä tarvitse edes aina opettaa, sen kun vain välillä tönii oikeaan suuntaan ja toimii itse sinä toteemipaaluna josta oppilas innoissaan imee kaikki vaikutteet oma-aloitteisesti.
Toinen tärkeä on se vastuu, josta ei usein puhuta. Kaikkihan me ollaan joskus oltu nuoria rumpaleita. Kaikki mitä opettaja sanoo (rivienkin välissä) otetaan vähintäänkin absoluuttisina totuuksina ja opettaja on usein jumala... Tuon kuplan mielessä pitäminen(tuollaista vastuuta on niin pirun helppoa väärinkäyttää) ja oikeanlainen puhkaisu on mielestäni yksi avaintekijä hyväksi opettajaksi tulemisessa.
"Good is in the details..." |  hollmi-5
28.10.2006 10:42:41 (muokattu 28.10.2006 10:43:49) | |
|
Pitää kuitenkin muistaa, että rumpujen soittaminen ei ole ihan helppo laji. Toiset eivät opi sitä taitoa koskaan. Minulle on usein kiikutettu äidin toimesta poika, jonka "On pakko päästä purkamaan aggressioita rumpujen hakkaamiseen". Jopa jotkut peruskoulun opettajat ja perhekotien isät ovat ohjanneet aggressiivisesti käyttäytyviä poikaoppilaitaan rummunsoiton opetukseen. Ei useinkaan toimi tämä.
Myös motorisia valmiuksia olisi oltava ja vanha vitsi poliisista, joka ei pystynyt jauhamaan purkkaa ja kävelemään yhtä aikaa pitää hyvin paikkansa. Toisilla ei vain ole kykyä hahmottaa rytmiä. Monikin oppii auttavasti sen peruskompin, mutta kolmannen bassorummunlyönnin lisäys tekee rytmiin yhdeksännen kahdeksasosan. Siis joskus oppilas ei pysty laskemaan tavuittain neljään ja soittamaan bassorumpulinjaan kahdeksasosia oikeille paikoille, vaikka niitä ei olisi kuin kolme yhdessä tahdissa.
Kun olet sitten jo toista vuotta sitä Leppäsen Rokkavien rumpujen ykköskomppia ja singlejä jauhanut, eikä eteenpäin päästä, alkaa huumorintajun lisäksi myös kärsivällisyys olla koetuksella. Kuinka sitten voit kertoa oppilaalle, että tämä ei ehkä ole sinun lajisi? Yksi oppilas kävi neljä vuotta, vaihtoi välillä trumpettiin, palasi takaisin rumpuihin ja ei se vain onnistunut. Taatusti sitkeä ja sinnikäs, mutta kun ei...
Vaikka kuinka kertoisi, että vuorolyöntejäkin olisi harjoiteltava neljään laskien eri aika-arvoilla ja nopeuksilla, niin moni ei jaksa niin tylsää perustyötä tehdä. Saati sitten tuplalyöntejä tai perusparadiddleja...
Tosin selvästi musikaalisen oppilaan tunnistaa nopeasti ja hänen kanssa on mukava soittaa rumpuja, vaikka jotkut harjoitukset hänelle olisivatkin vaikeita tai jopa vastenmielisiä.
http://www.vistalites.com/collection/mikahollstrom.htm | Aimo
28.10.2006 11:03:18 | |
|
Ennemmin tulee tällaisia tapauksia: "mun lemppari runpali on Lars Ulrich, se on maailman paras rumpali!! se soittaa tosi hyviä fillejä ja komppeja, ja tosi nopeesti tuplaparaseita!! mäkin haluun olla niinkuin lars!"
No siksi juuri pitäisi osata jotenkin nykiä sitä oikeista naruista. Jos sille heti sanoo, että joo lars on paska, että rupeappa kuuntelemaan tony williamsia, niin voi olla että innostus loppuu. Mulla itellä jäi soitto muutamaksi vuodeksi pienempänä, kun opettaja pakotti rumputunneilla soittamaan xylofonia, vaikka en itse halunnut. Kun siinä iässä on aika vaikea motivoitua semmoisista jutuista, jotka ei heti innosta.
Selling coal!!! Lowest prizes!! Press 4678 to buy!!!!! |  sutikomppi
29.10.2006 09:02:47 (muokattu 29.10.2006 17:59:19) | |
|
Minun olisi määrä opettaa rumpujensoittoa kouluikäisille, siis ihan vasta-alkajille. Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Mitä tulisi opettaa ja miten, että mielenkiinto sekä oppimishalu pysyisivät yllä?
Itselläni ei ole kokemusta rumpujensoiton aloittamisesta noin nuorella iällä, joten olen hieman ulalla siitä, mikä uppoaa ja mikä ei.. :)
Käsien oikea asento on tärkein. Seuraa tunneilla, että myös pysyvät " oikein".
Hemmetin tärkeää on myös saada pikkukundin mielenkiinto pysymään.
Opetushommiin liitty vahvasti vastuu ja se joskus mietityttää. Nämä pikkukundit kuitenkin luottavat opettajaansa.
Eli Syncopationia, Stick Controllia ja komppeja sopivassa suhteessa. Itse olen siirtynyt kuitenkin opettaman tuon perusbeatin aivan ensin, koska sillä juniorit voivat kotona kolailla ja toteuttaa itseään. Pelkkä tekniikka ja pikkurumpujutut tahtovat joskus puuduttaa näitä nuoria miehiä. Joskus on vain hyvä jutellakin kaikenlaista ja pitää hiukan löysempi tunti. Katso, miten pikkukundi etenee ja oppii. Mene sitten sen mukaan eteenpäin. Tuo Syncopation kirja on hyvä. Sillä minä tapaan aloittaa. Stick Control jotenkin sopii ehkä kuitenkin Syncopationin jälkeen ?
Muitakin kirjoja on olemassa mutta noilla mä olen mennyt eteenpäin. Syncopationissa lisäksi on niin selkeästi opetettu aika-arvot. ne tulevat treenien kautta tutuiksi.
Tuo mitä hollmi sanoi, etteivät kaikki sitten opi soittamaan on tosiaan surullista ja miten sen sitten sanoa vanhemmille.
Aggression purkamiseenkin rummut sopivat mutta henkilökohtaisesti minun niskani punottaa aina ja pohjalainen käteni hamuaa vyöllä olevaa puukkoa kun rumpuja sanotaan hakattavan, paukuttavan tai kolistelevan. Kyllä rumpuja soitetaan ja rummut ovat soitin. Tosin lyömäsoitin mutta niin on pianokin.
Filosofisesti sanoen. Tuo pieni ihminen muistaa sinut koko loppuelämänsä. Muistaa miten opetit ? Miten suhtauduit. Jokainen kerta kun tapaan vanhan oppilaani syntyy keskustelu, joko rumpujensoitosta tai elämästä yleensä ! Soitonopettaja on aina jonkinlainen esikuva ja jopa sankari.
Rumpujensoitto on yksinkertaisten rytmikuvioiden toistoa, erilaisilla nopeuksilla. | |
Minun olisi määrä opettaa rumpujensoittoa kouluikäisille, siis ihan vasta-alkajille. Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle?
Varmista avoin yhteistyö (kannustus) vanhempien kanssa (Yhteystiedot/yhteydenpito).
Suurin osa vanhemmista kertoo, jos lapsella on jokin huomioon otettava piirre/sairaus (värisokeus, ylivilkkaus, diabetes, kaatumatauti...). Kannattaa varmistaa avoimella kysymyksellä tyyliin "Onko Maijalla/Matilla rajoitteita, jotka voivat vaikuttaa oppimiseen"?
Miten perhe on ajatellut edetä soitinhankinnoissa, jos opetukseesi pääsyyn ei ole edellytyksenä, että omistaa setin.
Varmista, ettei vanhemmilla ole liian kunnianhimoisia odotuksia.
Varsinkin alussa pidä aikataulusi väljänä, jotta voit vastailla rauhallisesti esitettyihin kysymyksiin, vaikka varsinainen opetus jäisikin vähälle.
Mitä tulisi opettaa ja miten, että mielenkiinto sekä oppimishalu pysyisivät yllä?
Älä aseta oppilaallesi liian korkeita vaatimuksia. Hänellä itsellään voi olla hyvinkin kunniahimoisia ajatuksia.
Kun et odota mitään (näin alussa), voit aidosti kehua jokaisesta pienestäkin onnistumisesta/edistymisestä.
Jaa oheismateriaalia (kopiot) mahdollisimman vähän (jos ollenkaan näin alussa).
Asioita ei voi yksinkertaistaa liikaa, onhan se tie oivaltamiseen. Joukossa voi olla oppilas, joka ei tiedä mikä "snare" on.
Tänä päivänä lapset onneksi useimmiten kysyvät, jos puheeseen lipsahtaa outo "termi".
Matkimalla oppii, josta seuraava eskari-esimerkki kevennykseksi:
{Solo)
Jupi tässä soittaa, soittaa, soittaa
Jupi tässä soittaa maracassia.
(Tutti)
Kaikki mukaan vaan, kaikki mukaaan vaan
kaikki mukaan vaan - soittamaan.
...ja yhdellä kädellä soitettavista jutuista liikkeelle, vaikkapa Kanoottilaulu (esim. Sielun Veljet).
Kitaraa ja pianoa (kun niitä kerran soitat) kannattaa tietysti käyttää opetuksen monipuolistamiseksi.
Kaikki eivät hahmota aikuisenakaan Vasenta ja Oikeaa kunnolla. Myrkyttömällä tussilla voi kämmenselkiin merkitä V:n ja O:n, kun vuorokäsijuttuja opetat (ei haittaa vaikka olisit merkinnyt omiisikin; kello on yleensä vasemmassa kädessä : ).
Yksinkertainen läksy seuraavaksi kerraksi (vasta-alkajalle O O O O V V V V -sarjakin saattaa riittää). Voit kirjoittaa sen esim. A5-kokoiseen vihkoon, jota oppilas kuljettaa mukanaan. Varsinkin jos sinulla on paljon oppilaita, vihkosta näet suoraan mitä käsiteltiin viimeksi tämän oppilaan kanssa.
Yksi tyly kommentti voi lamauttaa oppilaan. Eräällä tytöllä jäi viime syksynä viikkoharjoitukset (viulu) tekemättä. Sijaisopettaja oli tokaissut hänelle, että miksi viet täällä opiskelupaikan toiselta, kun et viitsi harjoitella. Tyttö aloitti opinnot uudelleen vasta, kun vakituinen opettaja palasi virkavapaaltaan.
Mielenkiinto ja oppimishalu on ensisijaisesti oppilaasta kiinni. Sopivan kokoisten "annosten" löytäminen kullekin oppilaalle ja
ajoittainen vaihtelu oppitunnin sisällössä ovat kontollasi ja luovuutesi varassa. Lapsillakin on oma huumorihanansa (Kilon poliisi jne). Jos mielenkiinto on aitoa, ei opettajan tarvitse joka oppitunnilla esittää uutta ja ihmeellistä "pellehyppyä".
Juuri se on haastavaa, että saat uitettua "tylsät" asiat harjoitteluun mukaan.
Tosiasia on, että ilman komppiosastoa (ja myöhemmin fillejä) mielenkiinto voi loppua alkuunsa.
Joukossa voi olla jo jonkinaikaa soittaneita. He osaavat esittää yleensä toiveita. Sieltä se taso selviää, josta voi jatkaa.
Itselläni ei ole kokemusta rumpujensoiton aloittamisesta noin nuorella iällä, joten olen hieman ulalla siitä, mikä uppoaa ja mikä ei.. :)
Älä aseta itsellesi liian korkeita vaatimuksia. "Opissa se on variksenpoika tuulessa." Älä yritä miellyttää liikaa.
Kehitä omaa tyyliäsi opettaa, samoin kuin kehität soittotaitoasi.
Yksilö- vai ryhmäopetusta? Yli 12 v vai alle?
Käsittääkseni oppilaat ovat nuoremmasta päästä. Pääasiassa opetan yksittäisiä oppilaita, joissain tapauksissa pareittain.
Elikkä ehdottomin "Se on kova rumpali, muut ovat ..skoja" -porukka puuttunee "materiaalistasi" samoin kuin "rusinanpoimijat" (Näytä se filli ja tuo komppi, näkemiin kiitos). Tuo asennejuttu on tietenkin vain lisähaaste.
Yksilöopetuksessa voit tietysti paremmin keskittyä kunkin oppilaan tarpeisiin. Pariopetus tuo hyviä lisäelementtejä, mutta ole tarkkana - joillakin turhautumiskynnys voi olla alempi ryhmässä toimiessa.
On se niin helppoa jaella toiselle "hyviä" neuvoja : ) jätä toenni hermot ja kiire narikkaan tulevien lyömäsoittajien (ja ainakin nykyisten m.nettiläisten) kanssa.
Sinähän tässä eniten saat/opit. Urkeneeko tästä lyömäsoitinpedagogin ura. Onnea ja menestystä! |  Starless
29.10.2006 21:13:16 (muokattu 29.10.2006 21:17:04) | |
|
Yks hyvä keino saaha innostuun on opettaa soittaan jostain tutusta biisistä semmonen oppilaan mielestä siisti mutta simppeli kohta. Oppilas saa kiksit siitä ja sitten ei tunnu tylsät jutut enää niin tylsältä.
Tähän tyyliin innostaa
Kun opettelet tän jutskan niin sitten osaat soittaa ton biisin ja sitte akoilta heruu. |  toba
29.10.2006 22:43:11 (muokattu 29.10.2006 22:44:55) | |
|
Meikälläki koettaa tuo opettamispäivä ihan lähiaikoina. Meikä ainaki ajatteli pistää heti kättelyssä Mike Manginin 12-raajaparin harjoitusta + rudimenttejä jaloilla ja käsillä + koottipimppi ja jotain muuta komppia. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
