| Aihe: Suomen tekniikkagurut | |
|---|
 BigPapa
17.01.2007 00:10:51 (muokattu 17.01.2007 00:13:18) | |
|
Tätä minäkin tarkoitin tuonnempana. Tätä tekniikkaa on käytetty jo pitkään. Freddie Gruber.
Heh. Painajainen Elm Streetillä tulee aina mieleen. OT
Tai sitten Die Hardit missä noita Grubereita on ollut enemmänkin. OT
Kitaroita pitää soittaa. Ne tykkää siitä. |
|
tuli vähän hohhoijaa-olo kun katto ton. jätkä keksiny uuden tavan pitää tikkuja että saa myytyä opetusmateriaalia. kaikki sormet kiinni siihen kapulaan niin näyttää jämäkältä. muuten groovaa ku kolmijalkanen hirvi suossa.
No nyt joku papparainenkin on lähtenyt tohon samaan kelkkaan. Hirveetä rahastusta!!! Toi on pölliny Weckliltä ton uuden tavan pitää tikkuja ja kauhee selitys ja rahastus. Siis HOHHOIJAA mitä hirveetä bullshittiä.
http://www.youtube.com/watch?v=LqGUBWXYVyo&mode=related&search=
Eli siis suomeksi: Kannattaa tehdä pientä taustatutkimusta ennen kuin laukoo ihan mitä tahansa. Dave kun ei ole itse kehittänyt tuota Moeller-tekniikkaa ja tuota keskisormi-peukalo-otetta. Eikä ole opettajansa Freddy:kään. Jo Jo Mayer on ottanut kanssa tuon aika hyvin haltuun...
http://www.youtube.com/watch?v=jGACAzakjA0&mode=related&search=
...joskin tuossa se demoaa lähinnä vasuria. |
 passe
17.01.2007 09:00:10 (muokattu 17.01.2007 09:00:33) | |
|
Eikä ole opettajansa Freddy:kään.
Muutenkin koko tuo Freddy-homeli aikasmoista jeesustelua IMHO. Fabu toistaa oppilailleen ikivanhoja luonnon lakeja ja vielä vanhempaa rummutukseen liittyvää perustietoutta (älä lyo rummun läpi ja blaablaa...). Oppilailta ilmeisesti vain päässyt nuo unohtumaan kaiken shown keskellä.
Kukas se nyt olikaan joka siellä ekana kävi, olisko ollut Steve Smith. Vähän kun Steve Kehaisi niin johan se on heti koko lauma siellä Freddyn oven takana läähättämässä. Nojoo, vähän kärjisteltyä sanomaa, mutta ei pysty tuollaisilta ajatuksilta kuitenkaan täysin välttymään.
Sometimes more is more |
 markkuliini
17.01.2007 11:15:13 (muokattu 17.01.2007 11:26:57) | |
|
Muutenkin koko tuo Freddy-homeli aikasmoista jeesustelua IMHO. Fabu toistaa oppilailleen ikivanhoja luonnon lakeja ja vielä vanhempaa rummutukseen liittyvää perustietoutta (älä lyo rummun läpi ja blaablaa...). Oppilailta ilmeisesti vain päässyt nuo unohtumaan kaiken shown keskellä.
Kukas se nyt olikaan joka siellä ekana kävi, olisko ollut Steve Smith. Vähän kun Steve Kehaisi niin johan se on heti koko lauma siellä Freddyn oven takana läähättämässä. Nojoo, vähän kärjisteltyä sanomaa, mutta ei pysty tuollaisilta ajatuksilta kuitenkaan täysin välttymään.
Joskin pakko sanoa että etenkin Dave on ihan eri soittaja tuon Freddy-kuurin jälkeen. Neil Peartillekin teki tosi gutaa, ei ole ihan niin seipään niellyttä se soitto enää. Koska Steve kävi? Nimittäin hänenkin soitto on ollut paljon rennompaa ja parempaa tuosta about 90-luvun puolestavälistä lähtien.
Eli itse en pitäisi ihan turhana maikkana, päin vastoin.
Edit: Drummerwordissa oli tällainen esimerkkilista Freddien konsultoimista/opettamista rumpaleista
Buddy Rich
Dave Weckl
Greg Bissonette
Danny Gottlieb
Peter Erskine
Anton Fig
Neil Peart
Steve Smith
Adam Nussbaum
Kenny Aronoff
Richie Garcia
Clayton Cameron
Rod Morgenstein
Jim Keltner
John Guerin
Mike Baird
John Hernandez
Nick Vincent
Don Ellis
Carl Tassi
Melko pelottava lista... On tainnut ukko olla huudossa jo ennen Steven käyntejä.
Niin ja tsekkasin koska Steve Smith alkoi käydä (aiempaan tekstiin viitaten) ja HAH! Vuonna -91 alkoi käymään eli havaintoni/arvaukseni oli aika lähellä. |
|
Eli itse en pitäisi ihan turhana maikkana, päin vastoin. Itse ihmettelin, kun vuosia sitten luin asiasta: Miksi näillä huikeilla soittajilla on opettaja? Muutos näiden edellämainittujen soitossa on selkeästi havaittavissa ennen ja jälkeen Freddyn opetuksen soitettujen juttujen suhteen. Settiasettelukin muuttui Neililla ja Davella.
http://www.vistalites.com/collection/mikahollstrom.htm |
|
Itse ihmettelin, kun vuosia sitten luin asiasta: Miksi näillä huikeilla soittajilla on opettaja? Muutos näiden edellämainittujen soitossa on selkeästi havaittavissa ennen ja jälkeen Freddyn opetuksen soitettujen juttujen suhteen. Settiasettelukin muuttui Neililla ja Davella.
Ja ainakin ensimmäisellä SETINsoitto lähti alamäkeen, jälkimmäisestä voi olla montaa mieltä.
Grooving hard or hardly grooving.
Bustard #1 |
|
..jälkimmäisestä voi olla montaa mieltä.
Eli kolmea. Joko parani, huononi tai pysyi ennallaan.
Minun mielestä parani selvästi. Mutta soittamansa musa on edelleenkin...no sanotaan vaikka että siitä voi olla montaa mieltä. :) |
passe
17.01.2007 17:37:53 (muokattu 17.01.2007 17:55:09) | |
|
No on siinä Freddie-fabulla pikku CV! (Vaikka tähän väliin kuuluukin aina todeta, etteivät ne jenkit ole yhtään sen parempia kuin me Eurooppalaiset. Syntyvät vain valmiiseen markkinakoneistoon, laki baastedit)
Pakko nyt tähän väliin todeta, etten ole todellakaan mitään syvä-analyysia tehnyt opetuksen hyödyllisyydestä eri kannuttajille. Jotenkin tuo laumahysteria vain itseäni huvitti silloin joskus, muutama vuosi sitten. Samaten se pintapuolinen info mitä kaverin opetusmetodeista on julkisuuteen päin tullut, ei mitään kovin uutta.
Olisko sillä vaan sitten enemmän auktoriteettia kuin Chaffee:llä, kun saa kerran jätkät opettelemaan olennaista:-) Jotenkin mulle itselleni oli vähän liikaa se Peartin vaihto traditional grippiin. Jätkä selitti puoliksi hymyillen että "tää oli jo vuoden harjoittelun jälkeen paljon parempi juttu kuin Matched grip...".
Oma lemppari Bissonettekin on näköjään käynyt miehen pakeilla. Jaahans, täytyypä alkaa vähän kaivelemaan arkistoja...
Ps. Tuosta jenkkien "paremmuudesta" vielä. Juttelin aikoinaan yhden kitaristin kanssa joka oli fiksannut Danny Gottliebin kannuttelemaan parille levyllensä. Kysyin että millainen tyyppi Danny oli. "Tyypillinen jenkki, kun muut lähti keikan jälkeen dokaamaan, niin se lähti hotellihuoneeseen treenaamaan...". Ja Dannyn videot nähneenähän kaikki tietävät mitä siellä sitten treenattiin; singlestroke-rollia "saaiiiiiraaaan nopeesti". Onkohan ne jenkit neurootikkoja kaikki tyynni;-)
Sometimes more is more |
|
Ja ainakin ensimmäisellä SETINsoitto lähti alamäkeen, jälkimmäisestä voi olla montaa mieltä.
Itse olen samoilla linjoilla. Mielestäni Wecklin soitto Corean bändin aikoihin ja parilla ensimmäisellä opetusvideollaan oli ihan mahtavaa, sisällöllisesti haastavaa ja yksilöllistä soundia myöten. Sitten tapahtui jotakin, mikä ei mielestäni ole niin ilahduttavaa - hän löysi itsensä olevan hukassa ja alkoi etsimään hukkaa ja joutui samalla hukan kitaan, ja yhtäkkiä hän ei enää ollutkaan musiikissa niin inessä. Sama Peartin suhteen: soittamisen ja ideoiden selkeys ei enää korviani tavoita samalla tavalla kuin 1970-80-lukujen taitteessa.
Möller-tekniikka ei ole turha eikä välttämätönkään. Joillekin se sopii ja joillakin se hieman häiritsee bändityöskentelyä. Settirumputraditio pohjaa rudimenttien klaaraamiseen ja soittamiseen. Rudimenteista on samallu tullut perusta rytmisille ideoille, jotka levitetään setille. Tässä tapauksessa rudimentismin korvaa ismi möllerismi, joka ei metodina sisällä selkeitä musiikillisia fraaseja tai motiiveja - ainoastaan tekniikan. Itse olen yrittänyt ottaa djembeä haltuun: en voisi kuvitellakaan, että joku keksisi uuden tekniikkametodin ja yrittäisi romuttaa 600 vuotta vanhan teknisen tradition, mistä myös musiikilliset motiivit juontavat juurensa. Täten möllerin kanssa käy helposti siten, että "viedään tuhkatkin munasta".
Mutta opettajana tekniikkaan kannattaa tutustua, mutta ei välttämättä lähteä mukaan, koska monilla on bändissä soittaminen muuttunut hieman "epäilyttväksi" sen jälkeen. Itse vertaan uuden tekniikan haltuun ottoa "uskoon tulemiseksi", missä kumotaan vanha minä ja tilalle tulee joku toinen, mistä itse on varma mutta muut ajattelevat että "jazzmies on nyt ihan..."
Amatöörit eivät oikeasti nauti musiikista ammattilaisia enempää - amatöörit eivät vain oikeasti osaa soittaa. |
 DrmBug
18.01.2007 09:30:29 (muokattu 18.01.2007 09:37:56) | |
|
Itse olen samoilla linjoilla. Mielestäni Wecklin soitto Corean bändin aikoihin ja parilla ensimmäisellä opetusvideollaan oli ihan mahtavaa, sisällöllisesti haastavaa ja yksilöllistä soundia myöten. Sitten tapahtui jotakin, mikä ei mielestäni ole niin ilahduttavaa - hän löysi itsensä olevan hukassa ja alkoi etsimään hukkaa ja joutui samalla hukan kitaan, ja yhtäkkiä hän ei enää ollutkaan musiikissa niin inessä. Sama Peartin suhteen: soittamisen ja ideoiden selkeys ei enää korviani tavoita samalla tavalla kuin 1970-80-lukujen taitteessa.
Möller-tekniikka ei ole turha eikä välttämätönkään. Joillekin se sopii ja joillakin se hieman häiritsee bändityöskentelyä. Settirumputraditio pohjaa rudimenttien klaaraamiseen ja soittamiseen. Rudimenteista on samallu tullut perusta rytmisille ideoille, jotka levitetään setille. Tässä tapauksessa rudimentismin korvaa ismi möllerismi, joka ei metodina sisällä selkeitä musiikillisia fraaseja tai motiiveja - ainoastaan tekniikan. Itse olen yrittänyt ottaa djembeä haltuun: en voisi kuvitellakaan, että joku keksisi uuden tekniikkametodin ja yrittäisi romuttaa 600 vuotta vanhan teknisen tradition, mistä myös musiikilliset motiivit juontavat juurensa. Täten möllerin kanssa käy helposti siten, että "viedään tuhkatkin munasta".
Mutta opettajana tekniikkaan kannattaa tutustua, mutta ei välttämättä lähteä mukaan, koska monilla on bändissä soittaminen muuttunut hieman "epäilyttväksi" sen jälkeen. Itse vertaan uuden tekniikan haltuun ottoa "uskoon tulemiseksi", missä kumotaan vanha minä ja tilalle tulee joku toinen, mistä itse on varma mutta muut ajattelevat että "jazzmies on nyt ihan..."
Never mind.
ODOMANKOMA BOO ADZEE
OBOO KYEREMA |
 jazzmies
18.01.2007 09:41:57 (muokattu 18.01.2007 09:42:48) | |
|
Eikös tuo Moeller-tekniikka ole ihan vain tekniikka, jonka avulla pystyy soittamaan vaivattomammin nopeita aksentoituja juttuja? Miten se sitten bändisoittoa muuttaa? Tarkoitatko, että Freddie opetti tunneillaan kaikille vain möllerin? En ymmärrä ma.
Juuri se on möller-tekniikan heikkous, koska siinä ei ole omaa rytmistä sisältöä. Yleensä soittimilla on oma tekniikkansa, jonka puitteissa kappaleita sävelletään jne. Rudimentit ovat jo musiikki ja tekninen metodi sinänsä, joka tarjoaa rytmistä "kättäpidempää" pelkän nopeushakuisen aksenttirumban sijasta.
Bändisoitto muuttuu juuri siitä, että rudimentaalinen (siis afroamerikkalaiselle musiikille tyypillinen) motiivikieli korvautuu traditiosta ulkona olevalla, teknislähtökohtaisella motiivikielellä. Muut soittajat odottavat rumpalilta rudimenttilähtöistä rytmikieltä, koska näin se koko afroamerikkalainen yhtyesoittokin on syntynyt, rumpali soitti penaaliin ja snareen rudimenttilähtöistä tekstiä, jossa nautiskeltiin europpalaista paraatirummutusta enemmän polyrytmeistä. Eli jos rumpali ei vastaa hänelle kohdistuviiin odotuksiin, muiden soitolta putoaa pohja pois.
Ja luultavasti Freddie opettaa pohjautuen möllerismiin, mutta uskallan väittää että hän on guru omalla maallaan, mutta yhtyeessä ei homma toimisikaan ihan yhtä näyttävästi, ja hyvänkuuloisesti. Tämä oli ihan mutua!
Amatöörit eivät oikeasti nauti musiikista ammattilaisia enempää - amatöörit eivät vain oikeasti osaa soittaa. |
|
Uskokaa nyt jo, että Freddien opit ja Moeller-tekniikka eivät ole mitään uusia juttuja. Moeller tutkiskeli Amerikan sisällissodan rumpalipoikien soittoa ja tekniikkaa, ja alkoi sitten opettaa sitä muille. Ensimmäinen kirja aiheesta tehtiin 1925, ja se sisällissotahan oli joskus 1860-luvulla. Nämä sotarumpalitkaan eivät juttua keksineet, tekniikka on siis todella vanha. Moeller-tekniikka ja rudimentit taas eivät ole ollenkaan toisensa pois sulkevia juttuja, vai luuletteko, että nämä sotarumpalit eivät käyttäneet rudimentteja?! |
|
Sama Peartin suhteen: soittamisen ja ideoiden selkeys ei enää korviani tavoita samalla tavalla kuin 1970-80-lukujen taitteessa. Peartin livejutut viime ajoilta kuulostavat yllättävän yhtenäisiltä 70-80-lukulaisiin verrattuna. Uuden tekniikan haltuunoton jälkeiset levyt sinällään eivät muutenkaan millään tasolla yllä Permanent Wawes -/ Moving Pictures-levyjen tasolle. Ukot soittavat vanhat biisinsä edelleen hienosti, mutta uusiin en ole kovinkaan ihastunut. Jokaisella levyllä on muutama helmi, mutta klassikkoainesta ne eivät minun mielestäni ole. Toisin kuin edellä mainitut kaksi, joilla jokainen biisi on minulle helmi. Triolle hattua nostan. Mikä muu trio kuulostaa isolta orkesterilta?
Smith on omaksunut ko. tekniikan hyvin ja on osannut viedä sitä kautta soittoansa eteenpäin. Weckl on jäänyt minulla hyllyyn. Musiikki ei puhuttele.
http://www.vistalites.com/collection/mikahollstrom.htm |
passe
18.01.2007 10:23:12 (muokattu 18.01.2007 10:24:50) | |
|
Eli jos rumpali ei vastaa hänelle kohdistuviiin odotuksiin, muiden soitolta putoaa pohja pois.
Ellei sitten käy se hirveä munkki ja satu osumaan kohdalle ne saman henkiset bändikaverit... Mutta tuohon tuskin kannattanee ihan kybällä satsata, jos on ajatellut itsensä rumputuksella elättää;-)
Sometimes more is more |
markkuliini
18.01.2007 11:56:31 (muokattu 18.01.2007 16:00:41) | |
|
Juuri se on möller-tekniikan heikkous, koska siinä ei ole omaa rytmistä sisältöä. Yleensä soittimilla on oma tekniikkansa, jonka puitteissa kappaleita sävelletään jne. Rudimentit ovat jo musiikki ja tekninen metodi sinänsä, joka tarjoaa rytmistä "kättäpidempää" pelkän nopeushakuisen aksenttirumban sijasta.
Mä en ymmärrä miten Moellerin lyöntitekniikka ja rudimentit sulkisivat toisiaan pois. Mä en usko että ihminen on niin yksinkertainen olento että jos hänelle opettaa uuden tavan pitää kapulasta kiinni niin hän unohtaa vanhat käsijärjestyksenä. Minulle tuo Moeller edustaa ekonomista mutta silti voimakasta tapaa pitää kapulasta kiinni ja lyödä rumpua. Ja treenatessani sitä soitan, yllätys yllätys, rudimentteja.
Aika paljon kuulee myös kritiikkiä rumpaleista jotka pohjaavat soittonsa pelkästään rudimentteihin. Taitaa ollakin niin että mikäli soitossaan turvautuu pelkkään tekniikkaan (oli niitä käytössä sitten yksi tai useampi), niin ei hyvä heilu. Toisin sanoen pitäisi olla soitossaan myös sitä "sanottavaa". Mielestäni yksi hyvä esimerkki rumpalista joka käyttää Moellerin tekniikkaa ja Freddien mainostamia ergonomisen pyöreitä liikeratoja soitossaan on Sami Kuoppamäki. Ja soitto ei millään tavalla ole tekniikan alistamaa, vaan tuntuu että kaveri soittaa tasan mitä haluaa, mutta todella vaivattoman oloisesti. Huomasin hänen pyöreän ja vaivattoman soittotapansa joskus rumputunnillaan, kun pääsi seuraamaan oikein tarkemminkin ja ehti kiinnittää tuohon asiaan huomiota.
Ehkä tässä on käynyt niin että Wecklistä on vain Corean aikojen jälkeen karissut uutuuden viehätys ja siksi hän ei kuulosta enää niin hyvältä. |
|
Peartin livejutut viime ajoilta kuulostavat yllättävän yhtenäisiltä 70-80-lukulaisiin verrattuna.
Peart soittaakin nykyään taas enimmäkseen matched gripillä. Traditional grip -kokeilu kesti vain yhden levyn ja kiertueen ajan. Yhtenäisyyden vaikutelma voi toki johtua siitäkin, että hän soittaa kaikissa kappaleissa aina samat "sävelletyt" fillit.
Peart muuten toteaa A Work in Progress -videolla, että tekniikan uudistaminen ei loppujen lopuksi vaikuttanut juurikaan siihen, miltä soitto kuulostaa. Bändikaverit totesivat vain: "It still sounds like you."
Meni aiheen vierestä, mutta kun kerran suuri suosikkini Peart esiintyy keskustelussa, niin minkäs teet, pakko kirjoittaa...
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään.
S.M.A.K. |
passe
18.01.2007 16:24:49 (muokattu 18.01.2007 16:25:09) | |
|
A Work in Progress -videolla
Itse en ole ikinä ollut mikään mieletön Peart tuntija/fani, mutta tuo opetusvideo on kyllä yksi parhaiten mieleen jääneistä. Kova paketti, yllätti minut ainakin positiivisesti! (toisin kuin Steve Smithin US-beat...mikä olikaan, itsestään selvyyksien "opettaminen")
Sometimes more is more |
|
toisin kuin Steve Smithin US-beat...mikä olikaan, itsestään selvyyksien "opettaminen" Hieno katsaus rumpujen soiton historiaan. Kyllä ne itsestään selvyydetkin tulevat laadulla, joka jää melkein kaikilta saavuttamatta. Traditional grippiin keskitytään paljon ja Steve näyttää ne hyödyt, joita hän on sillä saavuttanut.
http://www.vistalites.com/collection/mikahollstrom.htm |
|
Hieno katsaus rumpujen soiton historiaan. Kyllä ne itsestään selvyydetkin tulevat laadulla, joka jää melkein kaikilta saavuttamatta. Traditional grippiin keskitytään paljon ja Steve näyttää ne hyödyt, joita hän on sillä saavuttanut.
Mun on kyllä pakko sanoa, että olin melkoisen H. Moilasena tuon nähtyäni. "Siis täh, tässäkö tämä oli...siinäkö kaikki...". Ok, odotukset olivat myöskin aika kovat. Ideana aivan loistava konsepti tuo ja Steve kun on vielä pelimiehiäkin, niin kyllä tuota DVD:tä venttailtiin. Noh, ehkä se joskus innostuu tekemään kakkososan jossa sitten luotaa vähän syvemmältä.
Sometimes more is more |
|
Mulle taas tuo U.S.beat oli tosi iloinen yllätys. Tykkäsin paljon!
Ja taas se Neil:in dvd ei pudonnut ei sitten yhtään.
Mutta makuasioita sano koira... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
