Aihe: Yliarvostetuin rumpali | |
---|
|
Mielenkiintoni ketjua kohtaan kasvoi juuri. "Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
hollmi-5 20.12.2016 18:39:15 (muokattu 20.12.2016 18:39:34) | |
|
Epämuusikko: Mielenkiintoni ketjua kohtaan kasvoi juuri. Buddy Richia tunnetumpaa rumpalia ei pallolla ole tallannut. Jos se on yliarvostusta, niin sittfn varmaan. Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
hollmi-5: Buddy Richia tunnetumpaa rumpalia ei pallolla ole tallannut. Jos se on yliarvostusta, niin sittfn varmaan. Sama koskee Michael Jacksonia, että hän kaikkien aikojen tunnetuimpana laulajana tekee hänestä koskemattoman ja kritiikkivapaan vyöhykkeen. "Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
|
jazzmies: Sama koskee Michael Jacksonia, että hän kaikkien aikojen tunnetuimpana laulajana tekee hänestä koskemattoman ja kritiikkivapaan vyöhykkeen. Elvis! Ei Maikkuli... Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
jazzmies: Loppu on sitten ihan uniikkia konseptia. Äärimmäisen persoonallinen soittaja. Tää persoonallisuuden käsite on tosi jännä. Oon miettinyt että mistä se oikein tulee. Oon pohtinut jotain tällaista. Jotenkin pitää ensinnäkin rikkoa perussääntöjä. Ja tietyllä tavalla osata erittäin hyvin ne perussäännöt, jotta soi rikkoa ne. Tai sitten ei. Persoonallisuus on usein sitä, että kuuntelijassa herää tunne, et kaikki on hyvin. Akua kuunnellessa ei nimenomaan oikein osaa sanoa misät se johtuu, mutta aina on hyvä fiilis kun sitä kuuntelee. Studio etana ja Hipit rautaa on esimerkiksi mun mielestä sitä vanhempaa Akua parhaimmillaan. Vanha punkmeininki on mennyt multa ohi. Kummallista taas on se, että vaikka esimerkiksi Porcaro soitti tietyllä lailla erittäin geneerisesti, tosin poikkeuksellisen hyvällä fiiliksellä, niin silti siitä kuului se persoona. Kertomus tähän kohtaan. Mä oon aina tykännyt Jaska Lukkarisen soitosta missä hän ikinä onkin soittanut, enkä osaa sanoa, miksi tykkään. Jotenkin vaan tykkään. Vaimo soitti eräänä päivänä jotain hankkimaansa levyä. Olin kuunnellut ehkä minuutin verran sitä biisiä ja kysyin, että tiiätkö keitä tässä soittaa. "En tiiä, katotaan levynkansista." Sanoin, että jos mun pitäis arvata, niin musta tää kuulostaa ihan selvästi Jaska Lukkariselta. Levynkannet esiin. Sehän se oli. Lätty oli Mikko Kuustosen ja Jukka Perkon Profeetta. Keitä muita persoonallisia rumpaleita tulee mieleen? Ja selitykset ja jutut päälle. "Tuon väristä meillä on." -Kailis |
Gritsen 08.02.2017 03:16:47 (muokattu 08.02.2017 03:18:34) | |
|
VeKrio: Keitä muita persoonallisia rumpaleita tulee mieleen? Ja selitykset ja jutut päälle. Täytyy sanoa, että Dingon Quuppa. Ei pelkkä Simmonsseilla päristely, vaan ihan kaikki. Eniten kaikista symppaan näitä hiki hatussa mättäviä epävirtuooseja, jotka tekevät työnsä hyvin, mutteivät omaa kameleonttimaista musikaalista taitoa, eli eivät voi paeta omia vahvuuksia ja vajavaisuuksiaan mitenkään. Yhtenä quuppismina pidän fillin aloittamista crashilla, sitä ei järjin ainakaan suomirockissa kuule. Tällöin filli on kuin kirjanselkien sisällä. Autiotalon kertsissä hyvä esimerkki tästä, on sitä muullakin. Jotkut Dingon biisit myös sisältävät oleellisena osana säkeistöissä perinteisen kompin, jossa virveli vain nelosella. Näissä himmailuissa Keijo groovaa myös todella hyvin. Jos mietin maukasta haikan ja virvelin yhdessäiskemistatsia, tulee mieleen kaksi rumpalia. Queenin Roger Taylor ja Dingon Quuppa. Pyhä klaani -levyllä ja Juhannustanssit-singlellä on mielestäni Quupan vahvin ja kypsin suoritus, etenkin koska musiikki on niin paljon rockiin kallellaan kun Dingo vain voi olla. Jontun ja Quupan punkisti rokkaava soittoduo piti Dingon aina kiinnostavasti sortumisen rajalla. Bändi kuulostaa samaan aikaan sekä aikalaisekseen hyvin tuotetulta että rennosti soittavalta, se on harvinainen kombo. Kaiken synteettisen ja aikalaismuodikkaan äänimaailman alta paistaa kiva jäbä hyvässä taimissa. Livenä tarkka studiotyö Paven alaisuudessa muuttuikin aika villiksi tuplabassarisetin (ja etutomeina toimivien lattiatomien!!) mätöksi ja tempo heittelehti vahvasti, mutta vaaran tuntu pysyi ilmassa. Eikä kyllä todellakaan ole yliarvostettu, onneksi ei sitä kukaan ole väittänytkään. Paitsi ehkä kateelliset pojat yläasteen välitunnilla vuonna 1985. |
|
Hyvä kirjoitus, vaikkei Dingosta hirveästi piittaisikaan. "Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Gritsen: Eikä kyllä todellakaan ole yliarvostettu, onneksi ei sitä kukaan ole väittänytkään. Paitsi ehkä kateelliset pojat yläasteen välitunnilla vuonna 1985. Ja Eve myös dissasi Quuppaa. Ei muka ollut tarpeeksi tiukkaa, piti koheltavana junttina. Quupan juurikin olisi vaihtanut tiukempaan. Harmitteli Dingo dokkarissa typeryyttään. Jotenkin noin Eve itse tilitti ja käytti juuri tuota "tiukkuus"-sanaa mistä asia oli kiikastanut aikoinaan. Sikahyvä dokumentti oli, en muista missä se oli. |
|
Persoonallisista rumpaleista tulee mieleen Bill Ward, jonka jazzahtavaa soittotyyliä eivät nykymetallirumpalit hallitse. |
|
texan: Persoonallisista rumpaleista tulee mieleen Bill Ward, jonka jazzahtavaa soittotyyliä eivät nykymetallirumpalit hallitse. Eikö Bill itsekään enää vuosikymmeniin. Totta se kuitenkin on, että Ward oli parhaina päivinään mainio rumpali. Soundit, piuhat ja kajarit. |
Gritsen 13.02.2017 18:16:30 (muokattu 13.02.2017 18:18:56) | |
|
Vallu-Veke: Ja Eve myös dissasi Quuppaa. Ei muka ollut tarpeeksi tiukkaa, piti koheltavana junttina. Quupan juurikin olisi vaihtanut tiukempaan. Harmitteli Dingo dokkarissa typeryyttään. Jotenkin noin Eve itse tilitti ja käytti juuri tuota "tiukkuus"-sanaa mistä asia oli kiikastanut aikoinaan. Sikahyvä dokumentti oli, en muista missä se oli. Muistan tämän kanssa. Vastapainoksi Maijanen on aina kehunut Quuppaa bändin nauhoituksiin valmistautuneimpana henkilönä. Purkitti muuten Kerjäläisten valtakunta -levyn vasemmalla jalalla bassaria soittaen, koska oikea oli paketissa. |
|
Näyttäkää mulle pätkä, jossa Kenny Aronoff soittaa maukkaasti ja aistikkaasti, tai joudun sanomaan Kenny Aronoff. |
|
texan: Persoonallisista rumpaleista tulee mieleen Bill Ward, jonka jazzahtavaa soittotyyliä eivät nykymetallirumpalit hallitse. Tässä se hyvin kiteytyy, miksi niin suurta osaa nykymetallista on niin kauhean vaikea kuunnella ja varsinkaan nauttia kuulemastaan: rumpaloinnista puuttuu jazz, svengi. Eikä tämä ole mikään vitsi. Esimerkiksi Nick Menza -vainaa vielä svengasi. Isänsä vissiin tosin olikin jazzmuusikko. |
|
Nehän ihan tahallaan jättävät sen svengin pois, jotta erottuisivat meistä jatsipapparaisista. En ole musiikin asiantuntija. |
Kimd 24.02.2017 07:42:01 | |
|
Jucciz: Näyttäkää mulle pätkä, jossa Kenny Aronoff soittaa maukkaasti ja aistikkaasti, tai joudun sanomaan Kenny Aronoff. Maukkaudesta ja asitikkuudesta en tiedä, mutta minusta sangen hyvin genreen sopivasti tässä https://www.youtube.com/watch?v=-cm8hgoLc80 Ei irtoa |
Kefiiri 24.02.2017 07:58:43 (muokattu 24.02.2017 08:29:21) | |
|
Juu ei mitään... tuossa juosten kustussa esityksessä Aronoffin osuus oli ihan OK. En ole musiikin asiantuntija. |
|
Jucciz: Näyttäkää mulle pätkä, jossa Kenny Aronoff soittaa maukkaasti ja aistikkaasti, tai joudun sanomaan Kenny Aronoff. https://www.youtube.com/watch?v=myo9wXrNUP4 Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
Aronoff on mies paikallaan levyillä, mutta improvisatorisemmat klinikkavetonsa ovat viime aikoina olleet erikoista settiä. "Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Epämuusikko: Aronoff on mies paikallaan levyillä, mutta improvisatorisemmat klinikkavetonsa ovat viime aikoina olleet erikoista settiä. On tullut sellainen vaikutelma, että Kennyn fyysisyys on tullut koko ajan enemmän esiin. Soundit, piuhat ja kajarit. |
|
Epämuusikko: Aronoff on mies paikallaan levyillä, mutta improvisatorisemmat klinikkavetonsa ovat viime aikoina olleet erikoista settiä. Mikäs tää Kenny vs. Led Zep oli? En jaksanut tsekata oliko se hyvä vai huono, tsori. JuhaHo: Pien yrittäjän kohdalla tämä näkyy, kun pöydän vastapuolelle sattuu oman elämänsä huutoneuvoskeisari, joka teeskentelee sydänhalvausta hintoja kuullessaan, oli ne posi- tai negatiivisia. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|