| Aihe: Akustisen kitaran kaularaudan korjaus | 1 |
|---|
|
Menin sitten ostamaan akustisen käytettynä. Kaularauta oli todella löysässä ja kiristin sitä. Annoin sen olla vuorokauden ja kiristin lisää, että saisin reliefiä suoremmaksi. Kuului hento naps.
Raudan saa ihan löysäksi niin, että se pyörii irrallaan. Ilmeisesti lavan päädyssä on jokin reiällinen holkki ja kuusiokolo on sen takana. Kun kaularautaa kiristää taas, se kiristyy melko paljon tiettyyn pisteeseen asti, kunnes tuntuu että se alkaa pyöriä paikallaan.
En osaa sano minkälainen kaularauta tässä on ja voisiko se olla lähtenyt jotenkin irti kaikukopan päädystä? Säätö on siis lavan puolelta.
Onko mitään tehtävissä? Otelaudan irroitus ja raudan vaihtaminen ilmeisesti mahdollista, mutta voisiko helpommalla päästä? Kitara on Epiphonen jumbo-koppainen EJ-200, joka edullisuudestaan huolimatta on todella hyväsoundinen.
Koitin hieman kaivella ja epäilen vahvasti, että ankkuri pyörii ympyrää. Netin perusteella jollain muullakin käynyt sama juttu. Voisikohan tuon kaularuuvin irroittaa jotenkin ja vetää ulos? Tuossa näyttäisi olevan jokin holkki ja sen takana itse kaularuuvi. Lähteekö tuo holkki jotenkin irti ja voisiko liimauksen suorittaa otelaudan päästä?
Sellainenkin kävi mielessä tälle "pitopelille", että etsisi ankkurin kohdan ja tekisi otelautaan reiän, josta koittaisi liimata ankkurin paikalleen. | |
Moi.
Tympee Huttunen: Ilmeisesti lavan päädyssä on jokin reiällinen holkki ja kuusiokolo on sen takana.
Kuvauksesta päätellen ja pikaisen nettihaun perusteella tuossakin on likipitäen kaikkien nykyaikaisten budjettiluokan kieli-instrumenttien tapaan kaksitoiminen "barrel-nut" kaularauta valmistusta helpottamassa ja jälkimarkkinointireklamaatioita vähentämässä.
Purkkakorjaus ei noissa(kaan) kaularaudoissa ole mahdollinen vaihtoehto.
Tympee Huttunen: Otelaudan irroitus ja raudan vaihtaminen ilmeisesti mahdollista, mutta voisiko helpommalla päästä?
Ei valitettavasti voi päästä helpommalla.
Reunalistat tietysti tekevät oman haasteensa tuohonkin jumppaan, mutta sellaista se on.
Tympee Huttunen: Voisikohan tuon kaularuuvin irroittaa jotenkin ja vetää ulos? Tuossa näyttäisi olevan jokin holkki ja sen takana itse kaularuuvi. Lähteekö tuo holkki jotenkin irti ja voisiko liimauksen suorittaa otelaudan päästä?
Holkin pään voi porata auki, mutta mitään iloa tuosta ei ole.
Vaikka vain mutterista olisi kierteet menneet, moisia muttereita ei varaosana tietenkään löydy, ja jos rauta on irronnut ankkuripään hitsauksesta, ei se ihan helpolla eikä vaurioitta kaulasta ulos tule.
Juuri tuosta Epistä ei ole kokemusta, mutta pääsääntöisesti Gibson/Epi tyylisen instrumentin kaularautaa ei voi vetää lavanpäästä pois vaikka se jostain syystä irti lähtisikin.
Tympee Huttunen: Sellainenkin kävi mielessä tälle "pitopelille", että etsisi ankkurin kohdan ja tekisi otelautaan reiän, josta koittaisi liimata ankkurin paikalleen.
Mikään liimaus ei korjaa mitään kaularautarakennetta jos ankkuripää on irti.
Joskus tuli mielenkiinnosta kokeiltua perinteisessä yksitoimisessa puristavassa kaularaudassa sellaista tapaa että poraa ~2mm reiän oletettuun kaularaudan päähän ja tekee 2mm rosterihitsilangasta uuden ankkuritapin, mutta tuokaan ei ole kuin purkkakorjaus koska voimat ovat sen verran suuria että 2mm ankkuri uppoaa puuhun eikä kaularaudan säätö pidä.
Ja purkkakorjauskin onnistuu tietysti vain sillä edellytyksellä että onnistuu poraamaan reiän tismalleen kaularaudan keskelle.
T:Samuli | |
basisti1971: Moi.
Kiitokset taas vastauksista.
Kuvauksesta päätellen ja pikaisen nettihaun perusteella tuossakin on likipitäen kaikkien nykyaikaisten budjettiluokan kieli-instrumenttien tapaan kaksitoiminen "barrel-nut" kaularauta valmistusta helpottamassa ja jälkimarkkinointireklamaatioita vähentämässä.
Purkkakorjaus ei noissa(kaan) kaularaudoissa ole mahdollinen vaihtoehto.
Näissä on ongelmallista, että valmistusmaa on muuttunut vuosien saatossa ymmärtääkseni kahteen kertaan. Ainakin Kiina, Indonesia ja Korea ovat näitä tehneet. Omani on Indonesiasta (Samick) ja epäilisin noin 10-20 vuotta vanhaksi. Edit: tosin nyt tätä kuntoa ja muuta havannoiden, voisi hyvin olla tuoreempaa erää. Laitoin Gibsonille postia aiheesta.
Tämän mukaan kaularauta on yksitoiminen:
https://forum.gibson.com/topic/1441 … 2000-year-model-truss-rod-question/
Mutta tuo ei täsmää mielestäni omaani, koska minulla on jonkinlainen reiällinen holkki ja kuusiokolo on sen alla. Ellei tuossa sitten ole samanlainen, että se ruuvi pyörii tuossa holkissa.
Uskoisin, että uudemmat (2020 eteenpäin) ovat kaksitoimisella.
Ei valitettavasti voi päästä helpommalla.
Reunalistat tietysti tekevät oman haasteensa tuohonkin jumppaan, mutta sellaista se on.
Holkin pään voi porata auki, mutta mitään iloa tuosta ei ole.
Vaikka vain mutterista olisi kierteet menneet, moisia muttereita ei varaosana tietenkään löydy, ja jos rauta on irronnut ankkuripään hitsauksesta, ei se ihan helpolla eikä vaurioitta kaulasta ulos tule.
Juuri tuosta Epistä ei ole kokemusta, mutta pääsääntöisesti Gibson/Epi tyylisen instrumentin kaularautaa ei voi vetää lavanpäästä pois vaikka se jostain syystä irti lähtisikin.
Mikä siihen on rakenteellisesti syynä? onko se lavan päästä jotenkin kiinni, vai kaikukopan? Esim. Warwickin bassoissa kaularaudan ilmeisesti voi vetää irti.
Mikään liimaus ei korjaa mitään kaularautarakennetta jos ankkuripää on irti.
Tämä on huono uutinen. Mielessäni kävi jo jonkun instrumentin ujuttaminen sisään, joka samalla olisi suojellut kierrettä, mutta samalla pursottanut ohutta liimaa ankkurin ja puun väliin.
Joskus tuli mielenkiinnosta kokeiltua perinteisessä yksitoimisessa puristavassa kaularaudassa sellaista tapaa että poraa ~2mm reiän oletettuun kaularaudan päähän ja tekee 2mm rosterihitsilangasta uuden ankkuritapin, mutta tuokaan ei ole kuin purkkakorjaus koska voimat ovat sen verran suuria että 2mm ankkuri uppoaa puuhun eikä kaularaudan säätö pidä.
Itse epäilen, että kyseessä on jokin rakenteellinen fiba, ja ankkuri ei alunperinkään ole oikein hyvin kiinni. Epäilen, että tässäkin on sama ongelma:
https://forum.gibson.com/topic/68656-truss-rod-issue-ej-200ce/
Ja purkkakorjauskin onnistuu tietysti vain sillä edellytyksellä että onnistuu poraamaan reiän tismalleen kaularaudan keskelle.
T:Samuli
Kitara on vielä täysin soittokunnossa, relief ei tainnut tuossa muuttua ollenkaan nyt. Katsotaan josko jotain tulisi koitettua :)
Tälläinen fiksaus mahdollista: https://www.strangeguitarworks.com/replacing-a-broken-truss-rod/ | |
Aika nokkela tuo korjaus :D
Ei se otelaudan irrotuskaan niin kauhea shou ole. Pelkäsin että reunalistat ja otelautablokit sulavat kun lämmittelin lämpölampulla yhden 80-luvun halpiksen otelautaa irrotuksen yhteydessä. Liima kuitenkin pehmeni ennen kuin mikään käristyi ja sain otelaudan ehjänä pois ja takaisin. Reunalistathan siitä irtosivat mutta jotenkin sain nekin paikalleen.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Moi.
Tympee Huttunen: Kiitokset taas vastauksista.
Ole hyvä.
Tympee Huttunen: Näissä on ongelmallista, että valmistusmaa on muuttunut vuosien saatossa ymmärtääkseni kahteen kertaan. Ainakin Kiina, Indonesia ja Korea ovat näitä tehneet. Omani on Indonesiasta (Samick) ja epäilisin noin 10-20 vuotta vanhaksi. Edit: tosin nyt tätä kuntoa ja muuta havannoiden, voisi hyvin olla tuoreempaa erää.
Totta, sen vuoksi visuaalinen tapauskohtainen tarkastelu on aina pakko tehdä, eikä arvailla pelkän valmistajan tai mallin perusteella.
Toki merkin/brändin ja mallin mainitsemisesta hyötyä on, vaikka kuinka olisikin mnetetiketin vastaista.
Kantapään kautta olen kuitenkin todennut että 2 toiminen ei-puristava "barrel-nut" kaularauta on viimeisen 2 vuosikymmenen sisällä tehdyissä kaukoitähalpiksissa turvallinen arvaus, ellei (mukamas) tiedä varmaksi että on yksitoimisella puristavalla varustettu.
Todiste tuosta kantapään kautta toteamisesta:
https://www.talkbass.com/threads/aw … bit-stupid-now.487100/#post-6525573
Ko. basso odottelee edelleen inspiraation iskemistä...
Tympee Huttunen: Laitoin Gibsonille postia aiheesta.
Ainakin mulle ovat vastanneet Gibsoneita koskeviin kysymyksiin nopeasti.
Epeistä en ole kysellyt.
Tympee Huttunen: Tämän mukaan kaularauta on yksitoiminen:
https://forum.gibson.com/topic/1441 … 2000-year-model-truss-rod-question/
Mutta tuo ei täsmää mielestäni omaani, koska minulla on jonkinlainen reiällinen holkki ja kuusiokolo on sen alla. Ellei tuossa sitten ole samanlainen, että se ruuvi pyörii tuossa holkissa.
Holkki viittaa vahvasti kaksitoimiseen.
Rakenne on holkkia lukuunottamatta ilmeisesti kokolailla sama kuin Epin ei-puristavassa yksitoimisessa, holkilla estetään mutterin vaapaa löystyminen jolloin kaularauta kaartuu koveraksi.
https://forum.gibson.com/topic/8622 … -dual-action-truss-rod-examination/
Tympee Huttunen: Mikä siihen on rakenteellisesti syynä? onko se lavan päästä jotenkin kiinni, vai kaikukopan?
Syynä on barrel-nut kaksitoimisen kaularaudan rakenne.
Kiinteä yläpuolinen latta ja bisnespäästään kierteitetty pyörötanko ovat (tässä tapauksessa) bodyn päästä hitsattu toisiinsa kiinni.
Tuolla(kin) tapaa konstruoitu kaksitoiminen kaularauta on myös varsin korkea, joten ilman säätökolon etureunan muokkaamista ei rauta edes teoriassa tule tuota kautta ulos.
Lisäksi ovat usein enemmän tai vähemmän liimautuneet otelautaan/kaulan uraan kiinni joten väkisin repien jotain hajoaa varmasti.
Tympee Huttunen: Esim. Warwickin bassoissa kaularaudan ilmeisesti voi vetää irti.
Vain joissain, ja on suunniteltu alunperinkin vaihdettavaksi joten säätömutterin kolo ei estä kaularaudan ulosvetämistä.
Sen yleensä estää ihan muut jutut, mutta se on toisen keskustelun aihe se :).
Ja netistä löytyy kyllä aiheesta kokemuksia.
Tympee Huttunen: Itse epäilen, että kyseessä on jokin rakenteellinen fiba, ja ankkuri ei alunperinkään ole oikein hyvin kiinni. Epäilen, että tässäkin on sama ongelma:
https://forum.gibson.com/topic/68656-truss-rod-issue-ej-200ce/
Ei ole sama ongelma, tuossa mutteri on melkoisella varmuudella jämähtänyt kaularaudan kierteeseen kiinni.
Sun tapauksessa on mitä luultavimmin jo alunperin epäkelpo kaularauta asennettu instrumenttiin, tokkopa noita valmistusmaasta riippumatta kaikkia tarkastetaan ja voidellaan kuten pitäisi.
Luotetaan sokeasti siihen että kaksitoiminen kaularauta pelastaa reklamaatioilta, ja kyllähän se tuon tontin kunnialla hoitaakin.
Ja varsinkin jälkiasennuskaksitoimiset ovat pakattu kutistemuoviin, joten hitsauksen laatua tai laaduttomuutta ei kovin helposti edes pysty toteamaan.
Kustannussäästö valmistettaessa (kaularaudan asennus, puiden laatu, nauhojen asennuksen laatu) ja reklamointien vähentäminen ovat ainoita syitä miksi kaksitoimisia kaularautoja ylipäätäänkaaän yksikaularautaisiin instrumentteihin asennetaan.
Noita barrell-nut tai vielä käyttökelvottomampia kahdella erikätisellä kerteellä varustettuja ei kukaan asioista perillä oleva instrumenttiinsa kelpuuta kuin pakon edessä = on ensiasennuskaularautana muutoin mieleisessä instrumentissa.
Parempiakin vaihtoehtoja kun on tarjolla, muttei tietysti 5-15€ hintaan.
Ja rahahan se on se mikä ratkaisee :/.
Tympee Huttunen: Tälläinen fiksaus mahdollista: https://www.strangeguitarworks.com/replacing-a-broken-truss-rod/
Tuo on kokolailla suoraan (otelaudanpätkän irroittamista lukuunottamatta tietysti) apinoitu pulttikaulaisten Fendereiden ja -johdannaisten kaularaudan korjauksesta jos on erillisotelaudalla tai ei haluta irroittaa skunk-stripeä, ja tuollainen onnistuu vain yksitoimisilla puristavilla kaularaudoilla.
Mitä tuohon linkin korjaukseen tulee, leikkaavalla pakalla tehdyt kierteet antautuvat tai jumittuvat ennemmin tai myöhemmin, joten todennäköisesti jossain vaiheessa jantteri saa korjata kaularaudan uudelleen.
Valssaavat pakat ovat kohtuuhintaisia, joten jos kaularautajumppaa on enemmän, on vain yksinkertaisesti hölmöä olla moista käyttämättä vaikka valssattaviin kierteisiin soveltuvan pyörötangon hankkiminen tasamillistä haastavampaa onkin.
Hölmöä siitäkin huolimatta että mm. Fender vannoi pitkään leikattujen kierteiden nimeen (ehkä edelleenkin?), Gibson, Martin, Taylor ymv. sensijaan suosivat valssattuja.
Jos kaularaudan päätä ei lukitse liimalla tai muilla tavoin ankkuriin, ennenpitkää saattaa myös käydä niin että säätömutterin jämähtäessä karkeisiin kierteisiin, lähteekin koko rauta pyörimään mutteria löysätessä/vaihdettaessa.
Suojaamaton kierteitetty pää myös kalvaa kaularaudan urasta lastuja kun sitä vasaroidaan paikalleen vaikka etukäteen taivuttaisikin samaan kaarevuuteen kuin alkuperäinen (tai taivuttaa kaulaa niin että ura on suora), joten hyvin todennäköisesti kaularauta resonoi jollei sitä pysty kiristämään tarpeeksi.
Tuossa tapauksessa kaula toki oli aikoja sitten katkenneen kaularaudan ansiosta roimasti notkolla, ja varmasti oli sitä myös "lämpökäsittelyn" eli valohoidon ja loitsujen jälkeen.
Eli ainakin alkuun rautaan/kaulaan sai ehkä riittävästi jännitystä jottei resonoi.
Vaikea ymmärtää kuinka ihmiset edelleen uskovat moiseen lämpökäsittelyhölynpölyyn ilman pintakäsittelyn uusimistarvetta :/.
T:Samuli | |
Moi.
Kefiiri: Ei se otelaudan irrotuskaan niin kauhea shou ole.
^Tämä.
Eka kerta on tietysti jännä askareesta riippumatta, mutta sen verran perushomma instrumenttiväkästelyssä että ehdottomasti kannattaa harjoitella.
Reunalistallinen otelauta ei kohteena välttämättä ole se kaikkein kiitollisin eka yritys, muttei missään nimessä mahdotonkaan.
Kefiiri: Pelkäsin että reunalistat ja otelautablokit sulavat kun lämmittelin lämpölampulla yhden 80-luvun halpiksen otelautaa irrotuksen yhteydessä. Liima kuitenkin pehmeni ennen kuin mikään käristyi ja sain otelaudan ehjänä pois ja takaisin.
Kaikki otelautablokki- tai reunalistamateriaalit -kuten liimatkaan- eivät valitettavasti ole noin helppoja.
Mutta kokeilemallahan tuo viimeistään selviää.
Samoin jos otelauta onkin keinomateriaalia eikä puuta, ainakin oma rajallinen kokemus on ettei otelauta lähde irti kuin sahaamalla/höyläämällä.
Itse en enää ole useammastakin syystä lämmittänyt otelaudan päältä, vaan palettiveitsellä ja kuumailmapuhaltimella tulee irroiteltua ne vähät otelaudat joita on viime aikoina jaksanut pajottaa.
Kefiiri: Reunalistathan siitä irtosivat mutta jotenkin sain nekin paikalleen.
Sen ne yleensä tekevät, mutta takaisin liimaaminen on myös yleensä varsin suoraviivaista.
T:Samuli | |
Homma on vielä suunnitteluasteella, mutta kitaraa tässä pyöriteltyäni alan kallistumaan siihen, että kaikukopan pään ankkuri pyörii paikallaan ja rauta on kuin onkin yksitoiminen. Myötäpäivään pyörittäessä kuulee selvästi, että jokin rohisee puuta vasten. Kaksitoimisella ei käsittääkseni voi tuollaista tapahtua.
Niinpä tässä on tullut sellainen suunnitelma, että ennen koko otelaudan mahdollista irroittamista, aion yrittää tuota osittaista purkamista.
Irroitan 13. nauhan ja sahaan dremelillä otelaudan halki kaulapuuhun asti nauhauran kohdalta. Sen jälkeen yritän kuumentaa jäljellä olevaa palaa niin, että se irtoaa jättäen reunalistan paikalleen.
Jos ja kun otelaudan pala irtoaa, ankkurin pitäisi olla näkyvissä ja voin nähdä, että pyöriikö se todella paikallaan. Jos se pyörii, kaivan sille lisää tilaa reunoille ja hitsaan ankkuriin siivet tigillä. Tai mahdollisesti laitan uuden ankkurin mikäli tuo on jotenkin lyhyt. Tämän jälkeen liimaan otelaudan palan paikkaan takaisin.
Tämän kuvan perusteella ankkuri olisi tuossa 14. nauhan kohdilla, mutta saas nähdä:
https://i0.wp.com/acousticguitar.co … s/2012/11/trussrod3.jpg?w=620&ssl=1
Voisiko onnistua? Sinällään mitään katastrofaalista ei voi tapahtua, kun ei tuota "nuotiokitaraa" voi edes noilta main soittaa, eikä se haittaisi vaikka tuo loppupää olisi kokonaan pois. | |
Moi.
Kiitos tilannepäivityksestä.
Tympee Huttunen: Myötäpäivään pyörittäessä kuulee selvästi, että jokin rohisee puuta vasten. Kaksitoimisella ei käsittääkseni voi tuollaista tapahtua.
Totta, kaksitoimisella tuo on mahdollista vain jos säätö- ja tukiraudan välinen hitsaus on antanut periksi.
Tympee Huttunen: Irroitan 13. nauhan ja sahaan dremelillä otelaudan halki kaulapuuhun asti nauhauran kohdalta. Sen jälkeen yritän kuumentaa jäljellä olevaa palaa niin, että se irtoaa jättäen reunalistan paikalleen.
Jos ja kun otelaudan pala irtoaa, ankkurin pitäisi olla näkyvissä ja voin nähdä, että pyöriikö se todella paikallaan. Jos se pyörii, kaivan sille lisää tilaa reunoille ja hitsaan ankkuriin siivet tigillä. Tai mahdollisesti laitan uuden ankkurin mikäli tuo on jotenkin lyhyt. Tämän jälkeen liimaan otelaudan palan paikkaan takaisin.
Ainakin mun mielestä varsin passeli suunnitelma.
Onnistuessaan tuollainen mahdollistaisi hyvinkin nopean korjauksen muutoin pitkälti käyttökelvottomaan instrumenttiin, eli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.
Sun yksilösi kun ei ole satavarmasti ainoa akustinen joka on kaularaudan ankkuripään irtoamisen vuoksi jäänyt varastoon lojumaan.
Tympee Huttunen: Tämän kuvan perusteella ankkuri olisi tuossa 14. nauhan kohdilla, mutta saas nähdä:
https://i0.wp.com/acousticguitar.co … s/2012/11/trussrod3.jpg?w=620&ssl=1
Vahvalla neodyymimagneetilla kaularaudan pää löytyy varmemmin, mutta noilla tienoin se yleensä on ollut ainakin niissä noin päin kaularaudallisissa joita itse olen pajottanut.
Tympee Huttunen: Voisiko onnistua? Sinällään mitään katastrofaalista ei voi tapahtua, kun ei tuota "nuotiokitaraa" voi edes noilta main soittaa, eikä se haittaisi vaikka tuo loppupää olisi kokonaan pois.
Voi hyvinkin onnistua.
Itse en tosin kovin suuria toiveita elättelisi sen suhteen että otelaudanpalan saa irti ilman että reunalistat irtoavat tai turmeltuvat.
Ja jos ei jostain syystä onnistu (vaikkapa otelaudan liimaamiseen käytetystä liimasta johtuen), onpahan ainakin yhtä kokemusta rikkaampi ja voi harjoitella seuraavaksi koko otelaudan irroittamista.
Kun ankkuripää on vapaana ja pääsee vapaasti kopeloimaan kaularautaa, ainakin itse kyllä melko varmasti ainakin tutkisin mahdollisuutta irroittaa koko kaularauta vaikka säätömutterin kolon huulesta pitäisikin vähän nakerrella jotta rauta mahtuu ulos tulemaan.
T:Samuli | |
basisti1971: Moi.
Kiitos tilannepäivityksestä.
Totta, kaksitoimisella tuo on mahdollista vain jos säätö- ja tukiraudan välinen hitsaus on antanut periksi.
Ainakin mun mielestä varsin passeli suunnitelma.
Onnistuessaan tuollainen mahdollistaisi hyvinkin nopean korjauksen muutoin pitkälti käyttökelvottomaan instrumenttiin, eli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.
Sun yksilösi kun ei ole satavarmasti ainoa akustinen joka on kaularaudan ankkuripään irtoamisen vuoksi jäänyt varastoon lojumaan.
Vahvalla neodyymimagneetilla kaularaudan pää löytyy varmemmin, mutta noilla tienoin se yleensä on ollut ainakin niissä noin päin kaularaudallisissa joita itse olen pajottanut.
Voi hyvinkin onnistua.
Itse en tosin kovin suuria toiveita elättelisi sen suhteen että otelaudanpalan saa irti ilman että reunalistat irtoavat tai turmeltuvat.
Ja jos ei jostain syystä onnistu (vaikkapa otelaudan liimaamiseen käytetystä liimasta johtuen), onpahan ainakin yhtä kokemusta rikkaampi ja voi harjoitella seuraavaksi koko otelaudan irroittamista.
Kun ankkuripää on vapaana ja pääsee vapaasti kopeloimaan kaularautaa, ainakin itse kyllä melko varmasti ainakin tutkisin mahdollisuutta irroittaa koko kaularauta vaikka säätömutterin kolon huulesta pitäisikin vähän nakerrella jotta rauta mahtuu ulos tulemaan.
T:Samuli
Kiitokset magneettivinkistä. Mulla on moinen magneettikalastusta varten.
Sitä tuossa pohdin, ettei pitopelissä ole iso vahinko vaikka tuossa 14. nauhan kohdilta tuota ei voisi soittaakaan. Harvoin - jos koskaan - tulee sinne mentyä.
Mulle tuli uusi viilasarja juuri ja koitan tallan ja satulan hiomista. Jos se riittää hyvään tuntumaan niin annan olla siinä.
Jos taas ei niin täytyy pohtia tuota koko kaularaudan irroitusta. Iso vaurio sekään ei ole jos reunalista tuolta otelaudan loppupäästä menee.
Soundihan tuossa on kyllä muuten todella iso ja hieno. | |
Lähdin tutkimaan tuota neodynamium-magneetillä:
https://ibb.co/sqKHcNC
Kaularauta jatkui peräti 17. nauhalle asti. 18 väliltä se hyppäsi takaisin tuohon. Samoin otelaudan reunoilta se liukui tuohon keskelle.
Sinällään hämmensi, että se tuli noin pitkälle, sillä kaikukoppa jatkuu kaulan sisällä tuon yli. Teoriassa tuon voisi siis jopa kaulan pohjan kautta ottaa auki ja ihmetellä. | |
Moi.
Tympee Huttunen: Kiitokset magneettivinkistä.
Ole hyvä.
Tympee Huttunen: Sitä tuossa pohdin, ettei pitopelissä ole iso vahinko vaikka tuossa 14. nauhan kohdilta tuota ei voisi soittaakaan. Harvoin - jos koskaan - tulee sinne mentyä.
Täysin totta, itsellä akustinen kitarointi on aina ollut lähinnä trubasäestystä, joten eipä juuri 7. nauhaa ylemmäs ole tuntenut tarvetta kuusikielisilläkään eksyä :).
Ja 12 kielisillä halpiksilla joilla mielutien olen itseäni säestänyt, mikä tahansa asema 7. nauhan yläpuolella on verraten tuskallinen kokemus kun instrumentti on säädetty akustinen äänenvoimakkuus edellä.
Tympee Huttunen: Mulle tuli uusi viilasarja juuri ja koitan tallan ja satulan hiomista. Jos se riittää hyvään tuntumaan niin annan olla siinä.
Ei huono lähestymistapa tuokaan.
Tympee Huttunen: Jos taas ei niin täytyy pohtia tuota koko kaularaudan irroitusta. Iso vaurio sekään ei ole jos reunalista tuolta otelaudan loppupäästä menee.
Ei ole, ei, korkeintaan visuaalinen haitta jos sen sellaiseksi kokee.
Tympee Huttunen: Kaularauta jatkui peräti 17. nauhalle asti. 18 väliltä se hyppäsi takaisin tuohon. Samoin otelaudan reunoilta se liukui tuohon keskelle.
Sinällään hämmensi, että se tuli noin pitkälle, sillä kaikukoppa jatkuu kaulan sisällä tuon yli.
Omaan kokemukseen nojaten kaularauta jatkuu tasakantisen rakenteeksi todella hämmentävän pitkälle, mikähän moisen rakenteen valitsemiseen mahtaa olla syynä?
Omissa joissa säätö on tai on ollut noin päin, kaula loppuu blokkiin ja siitä eteenpäin on pelkkä otelauta kannen päällä, alla ei mitään ennen blokin reunaa
Tympee Huttunen: Teoriassa tuon voisi siis jopa kaulan pohjan kautta ottaa auki ja ihmetellä.
Tuo olisikin varsin mielenkiintoinen vaihtoehto, ja ehdottomasti ajattelemisen -ja jopa kokeilemisen- arvoinen idea.
T:Samuli | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
