| Aihe: Osto-opas akustisille kitaroille | |
|---|
|
Ei se mene niin. Kyseinen koskee Posti/puhelin/ym etämyyntiä. Jos ostat jotain kaupasta livenä, niin se on sun. Kauppa voi halutessaan joustaa tuosta, mutta näin lain mukaan.
T : Tomppa |  Puavali
31.01.2008 23:21:25 (muokattu 31.01.2008 23:23:43) | |
|
Eikös kuluttajansuojalaki edellytä, että minkä tahansa kaupan voi purkaa...?
Jos paljastuu vikaa, jota ei voinut huomata ostaessa.
ed: Siis kaupasta ostettaessa. Yksityiseltä jos ostat niin voi voi...
Olen rento, rauhallinen ja ulospäin suuntautunut. Minulla on positiivinen mielikuva itsestäni.
kalamies#19 >-)))> ; ESTR #2 ; Relic #5 | |
Suomen parhaat myytävät akustiset löytää Kitarapajalta Helsingistä, uutta ja vanhaa. Sitten myös Torilla on ihan hyvää tavaraa liikkeellä, testaaminen tietty hankalaa kun saa kiertää jokapuolella. Helsingissä muutenkin on tarjontaa uusissa, mutta jos vähänkin parempia haluaa kokeilla niin kyllä Pajalla kannattaa käydä.
Mikä Tori? | |
Mikä Tori?
Jos tää ei ollu vitsi, niin:
http://muusikoiden.net/tori/
Tervetuloa Mnetin ihmeelliseen maailmaan.
"You just get on and be yourself, that's like your secret weapon. It works!" - Tommy Emmanuel | |
Gibson J-185 arvostelu
Jep. Eli Gibson J-185 vuodelta 2002 saapui tulliin, josta hain sen aamulla ja tunnin verran ehdin soitella kitaralle ennen töihin lähtöä. Sen verran historiasta, että viimeisin isompi netin välityksellä jenkeistä ostettu kitara oli sellainen fiasko, josta tuli takkiin yli tuhannen euroa ja paljon huonoa mieltä, jotta ajattelin etten tule enää koskaan ostamaan näkemättä kitaraa, mutta onneksi tällä kertaa tein poikkeuksen. Kitara on kuin uusi ja aivan loistava kuuloinen. Ensin vähän historiaa J-185 mallista.
http://www.gibson.com/whatsnew/pressrelease/2001/img/J-185.jpg
Gibson J-185 malli tuli ensimmäisen kerran markkinoille vuonna 1951. Tarkoituksena oli täyttää markkinakoloa SJ-200 mallin jälkeen, joka oli kaikista kallein, hieman halvemmalla mallilla, jossa oli periaatteessa samat piirteet, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvin erityyppinen kitara. J-185 on tuuman pienempi SJ-200:aa kopan alaosasta eli 16", sekä varustettu myös lyhyemmällä skaalalla ja vähemmillä koristeilla. Kopan syvyys on sama kuin SJ-200 mallissa eli 5". Kitara tuntuu huomattavasti pienemmältä kuin SJ-200, mutta mistään pikkukitarasta ei todellakaan ole kyse. Kopan sisätilaavus on suurempi kuin tavallisessa D-koppaisessa kitarassa, joten ääntä kyllä riittää.
Aikanaan kitara myi vain vajaa tuhat kappaletta ja sen valmistus lopetettiin 60-luvulle tultaessa. Gibsonin omistajasuhteiden vaihtuessa 80/90-lukujen taitteessa monia perinteisiä ja vintageharrastajien keskuudessa suosittuja malleja alettiin tekemään uudestaan, kuten myös J-185 mallia jälleen vuodesta 1990. Alkuperäiset J-185 mallit ovat joidenkin mielestä, jotka luulevat tietävänsä jotain kitaroista, parhaita Gibsonin koskaan valmistamia kitaroita. Tämä lause on rohkeasti sanottu, koska Gibsonilta on tullut lukuisia vintagemarkkinoilla korkealle arvostettuja ja hyvältä kuulostavia kitaroita kuten Advanced jumbo, J-45, Southern Jumbo ja SJ-200 jne. J-185 mallin kehuminen tai sen hyvät ominaisuudet johtuvat lähinnä tuosta kopan muodosta ja siitä optimaalisuudesta, jolla kitara pakkaa ääntä ulos ääniaukosta. Se on hyvin tasapainoinen taajuus-spekriltään ja kitara pystyy soittamaan niin lujaa kuin haluaa äänen vain kasvaessa, kun taas monet muut mallit menevät tukkoon jossain vaiheessa tai sitten tietyt taajuuden ylikorostuvat.
Itse olen aina pitänyt jumbokitaroiden soundista, mutta en ole löytänyt koskaan sellaista (tai ei ole ollut varaa ostaa) todella hyvää ja tästä syystä tuo J-185 on kiinnostanut itseäni jo pidempään. Mulla oli aikaisemmin Guildin JF-30 jumbo, joka on käytännössä SJ-200 karvalakkimalli kaarevalla ja laminoidulla takakannella. Se on ihan hyvä kitara, mutta ei kovin herkkä (johtuen Guildien raskaammasta rakenteesta) ja olen omistanut myös Guildin F-50R ruusupuu jumbon, joka kärsi hieman samoista ongelmista. Koittamani SJ-200 kitarat ovat olleet ihan hyviä, mutta ei sellaisia joita haluaisin välttämättä itselleni, kiitos osittain niiden järjettömän kovan hinnan suomessa.
Olen pikkuhiljaa lukenut netistä ihmisten kommentteja näistä uusista Gibsonin J-185 malleista ja suurinpiirtein tälläinen on monien mielipide: Ennen vuotta 1997 valmistettuja (eli vuosien 90-97 välillä) ei kannata ostaa näkemättä ja kokeilematta kitaraa, koska monet ovat susia, vaikka joukossa on todella hyviä kitaroita. Tämän jälkeen lähes kaikki ovat joko hyviä, tai todella hyviä. Gibson ilmeisesti muutti rakennetta hieman kevyempään suuntaan ja vaahterakitaran kuulostaakseen hyvältä pitää olla kevyesti rakennettu. Liian raskaasti rakennettu vaahterakitara kuulostaa tylsältä ja tiukalta. Siitäkin voi tulla hyvä kitara, mutta kestää vuosikymmenen ja paljon soittoa kunnes hieman liian raskaasti rakennut kitara tämän saavuttaa. Lisäksi ihan 90-luvun alussa J-185 mallissa käytettiin pidempää 25.4" skaalaa, joka on virhe, eikä sovi suoraan tähän malliin, vaikka tuokin hieman lisää voluumia. Sitä tämä kitara ei tarvitse.
Vuoden 2000 jälkeen valmistettuja malleja on pääsääntöisesti kehuttu, niiden keveyden, kauniin ulkonäön ja soundin vuoksi, joten tälläisen päätin sitten hommata, kuhan sellainen käytettynä ilmestyy johonkin myyntiin ja sopivaan hintaan. Laitoin vielä itselleni vaatimukseksi, että sen pitää olla blondi, koska pidän blondeistä ;) Itseasiassa, naturaalin kitaran ostamiseen on sellainen järkisyy, että vain kaikista kauneimmat kannet, sivut ja pohjat välttyvät sunburstukselta, joten jos saa naturaalin voi olettaa saavansa valmistajan parhaimpaa puuta, ainakin ulkonäöllisesti. Tähän sivuhuomautuksena, että vaahterassa ei ulkonäkö korreloi mitenkään sen kanssa miten hyvää soitinpuuta se on. Paras vaahtera sointinpuuna on mahdollisimman jäykkää ja kevyttä. Usein kauneimman loimun omaava kappale on pehmää, ei toki liian pehmää käytettäväksi, mutta ei välttämättä soitinpuuna sitä kaikkein parasta.
Gibson valmisti J-185 mallia melkolailla muuttomattomana viime vuoteen, jolloin he toivat markkinoille true vintage -malliston ja siinä myös uuden ja "autenttisen" version J-185 mallista. Tämän jälkeen kaikista perusmalleissa on elektroniikka jo tehtaalta mukana. Välttämättä ero perus- ja true vintage mallin välillä ei ole kovin suuri, mutta itse ainakin pyrin vältämään noita tehdasasennettuja elekroniikkoja viimeiseen asti. Ajattelin jossain välissä, että ostan uuden J-185 mallin Thomannilta, mutta he muuttivat juuri silloin hintojaan ja mallin arvo nousi 400 eurolla hetkessä! Käytetty löytyi lopulta vuoden etsimisen jälkeen netin keskustelupalstalta ja saapui tänään turvallisesti suomeen.
Kitarassa on todellakin hieno ominaissoundi josta tulee mieleen osittain Guildin jumbot ja Gibsonin SJ-200, mutta J-185 on huomattavasti herkempi ja jotenkin tasapainoisempi. Piti heti koittaa aluksi sitä, että alkaa rämpyttämään pikkuhiljaa lisäten löylyä plektrakädellä ja tottahaan se oli - kitaran äänenvoimakkuus vain kasvaa ja se jyrinä, mutta soundi ei mene millään tukkoon tai mikään taajuus ala ylikontrolloimaan muita. Kaulasta tuli heti ekaksi mieleen Gibson Les Paul. Otelaudan levyes on kuitenkin hieman suurempi kuin sähkökitarassa, mutta kaula on melko ohut ja nättiä mahonkia kuten Les Paulissa. Perinteiset Klusonin virittimet, jotka vaihdan kyllä jossain vaiheessa Waverlyn viritimiin, kun ensimmäinen niistä alkaa reistailemaan (mikä tapahtuu kokemusteni mukaan vuoden sisällä). En osaa nopean kokeilun jälkeen sanoa paljon mitään muuta järkevää. Tuntuu ensikädessä parhaalta kitaraostokseltani koskaan ja olen kuitenkin omistanut kymmenisen, ehkä vähän päälle, kokopuista akustista. Voisin hyvin suositella ainoaksi Gibsoniksi tuota J-185 mallia, ellei sitten halua välttämättä J-45/Addvanced Jumbo tyyppistä kitaraa. Jos löydättä käytettynä hintaluokassa 1500-1800euroa niin suosittelen (tätä halvemman ovat jo ryöstöä), enkä pidä edes tuota Thomannin uuden hintaa liian suurena, jos vain kappale on yhtä hyvä kuin tämä omani. Niin tällä J-185 mallilla on sellainen lisänimi kuin "The best kept secret", eli tarkemmin varjeltu salaisuus. Olen oikeasti sitä mieltä, että parhaimmat nykyiset Gibsonit tulevat olemaan tulevaisuudessa vintagekitaroiden aatelia. |  wedevirtanen
29.02.2008 02:26:43 (muokattu 26.05.2008 00:45:57) | |
|
.............................................. | |
E tunnusta kirjoittaneeni edellistä! ????? Mitenkähän joku on päässyt kirjoittamaan tuon. | |
Millasia mielipiteitä/kokemuksia on Ibanez AEL20- mallista? Olisikos ostamisen arvoinen. Näyttäisi hyvältä ja jonkunlainen mikkikin olisi.
http://www.levytukku.fi/www/tuotteet.html?product_id=176 | |
Millasia mielipiteitä/kokemuksia on Ibanez AEL20- mallista? Olisikos ostamisen arvoinen.
Kokemuksia ei ole, mutta kitara on kauttaaltaan laminoitu joten en suosittele ostamaan sitä. Vähintään kokopuinen kansi pitää olla, jos akustisen ostaa. B-band mikki on ihan ok. | |
Kokemuksia ei ole, mutta kitara on kauttaaltaan laminoitu joten en suosittele ostamaan sitä. Vähintään kokopuinen kansi pitää olla, jos akustisen ostaa. B-band mikki on ihan ok.
Mistä sen tietää, että "kitara kauttaaltaan laminoitu"? Oliks se niin, että jos ei erikseen mainita, että kansi, sivut ja pohja on kokopuuta, niin sillon ne on laminoitu...?
Kun eihän tuossa tuon Ibanezin specsi-listssa mainita, kuin että:
"Kansi: loimu sycamorea, Runko: vaahteraa" | |
Oliks se niin, että jos ei erikseen mainita, että kansi, sivut ja pohja on kokopuuta, niin sillon ne on laminoitu...?
Vastasit itse omaan kysymykseesi. |  modsman77
24.05.2008 14:08:53 (muokattu 24.05.2008 14:09:35) | |
|
Jollakulla kokemusta näistä Ibanezin elektroakustisista? Näyttäisi olevan ainakin B-bandin mikit ja kokopuukansikin. Hinta ei vaikuta pahalta.
http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=487c1c |  Wahi
25.05.2008 18:13:11 (muokattu 25.05.2008 18:13:33) | |
|
Jollakulla kokemusta näistä Ibanezin elektroakustisista? Näyttäisi olevan ainakin B-bandin mikit ja kokopuukansikin. Hinta ei vaikuta pahalta.
http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=487c1c
Ymmärtääkseni Iban akustiset on ihan ok vehkeitä. Noista elektroniikoista en osaa sanoa mitään.
E: Äh, aika turha postaus.
Shine on you crazy diamond |  Budy
11.06.2008 23:22:54 | |
|
Itselle on iskenyt nyt suuri himo akustisiin ja tarvitsisin hieman neuvoa!
Tahdon kitaran, jossa on ulkonäköä ja saundia, luonnollisesti halpaan hintaan.
Kuitenkin kokopuukansi kuuluu toiveisiin. Mutta järjetön kosteus-runkkailu on jotenkin hankala ajatus.
Tässä olisi omaa silmää (ja kukkaroa) miellyttävä vaihtoehto:
http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=b3f1f5
Mitä sanovat vanhat ja viisaat?
Jos tuolta tilaa postin kautta, nii uskaltaako, vai tuleeko sieltä tulitikkuja laatikollinen?
M.A.C.H.O #26 Mukkelis Makkelis |  samueld
12.06.2008 01:26:07 (muokattu 12.06.2008 01:27:36) | |
|
Kuitenkin kokopuukansi kuuluu toiveisiin. Mutta järjetön kosteus-runkkailu on jotenkin hankala ajatus.
Kokopuukansi kannattaa ehdottomasti. Tuo kosteusrunkkailu on tullut jotenkin muotipelotteluksi täällä. Se herkkyys niille kosteusvaihteluille tulee oikeasti kriittiseksi asiaksi vasta kokopuisissa laatusoittimissa joissa puut ja lakkaukset ovat ohuita. Näissä entry-level-akuankoissa on helppoa tulla toimeen kokopuukansien kanssa. Se ei todella räsähdä halki heti kun unohtaa kostuttimen vartiksi pois laukusta. Ja kosteutus kannattaa senkin vuoksi että puu soi paremmin kun se ei ole rutikuivaa.
Itse kitarasta en osaa sanoa mitään muuta kuin että kuvassa ihan nätti.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
Ja kosteutus kannattaa senkin vuoksi että puu soi paremmin kun se ei ole rutikuivaa.
Itseasiassa juuri päinvastoin, mutta olettaen tietenkin ettei soitettavuus ole kärsinyt tuosta kuivuudesta. Kuiva puu/kitara soi lujempaa ja sen ääniominaisuudet tulevat paremmin ilmi kuin hyvin kostealla ilmalla kokopuinen kitara voi kuulostaa vähän vaimentuneelta ja tukkoiselta. | |
Itseasiassa juuri päinvastoin, mutta olettaen tietenkin ettei soitettavuus ole kärsinyt tuosta kuivuudesta. Kuiva puu/kitara soi lujempaa ja sen ääniominaisuudet tulevat paremmin ilmi kuin hyvin kostealla ilmalla kokopuinen kitara voi kuulostaa vähän vaimentuneelta ja tukkoiselta.
Kaikki rakentajat ovat minulle näin kertoneet. Saattoivat tietysti tarkoittaa että soundi on miellyttävämpi.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
Kaikki rakentajat ovat minulle näin kertoneet. Saattoivat tietysti tarkoittaa että soundi on miellyttävämpi.
Tai sitten ovat tarkoittaneet sitä soitettavuutta, koska (äärimmäisen) kuivassa akustisessa voivat kielet säristä, kun talla on laskenut alemmas kannen mukana ja nauhanpäät ikävästi törröttää yli otelaudan reunojen. Se on kuitenkin selvää, että jos otetaan ääripäät 20% ja 70% ilmankosteudesta, niin ensimmäisessä pidempään ollut akustinen, oli se valmistettu mistä tahansa puusta, soi kyllä paremmin. Sama ilmiö on havaittavissa vanhemmissä kitaroissa, jotka kuulostavat siitäkin syystä paremmilta, että niiden puuaineksista on poistunut lähes kaikki vesi ja kosteus. Ne eivät myöskään ota kosteutta enää vastaansa, koska puun solukkorakenne on muuttunut. Tästä syystä ne eivät kuulosta kostealla ilmallakaan yhtä tukkoisilta kuin uudemmat kitarat, jotka vielä varastoivat itseensä kosteutta ja sitä poistuu niistä. Jälkimmäinen efekti taas lisää sitä halkeamisvaaraa, joka on myöskin pienempi vanhoissa kitaroissa. | |
Kitaran kuivumisesta johtuvasta halkeulusta vielä:
Riittääkö se, että laittaa kostuttimen kitaran ääniaukkoon (esim. Kyser) ja säilyttää kitaraa telineessä, vai täytyisikö kitara säilyttää laukussa kostuttimen kera, jotta vahinkoa ei pääsisi tapahtumaan?
Minä säilytän nyt kitaroitani huoneen nurkassa seinätelineissä. Kannattaisiko sinne huoneen nurkkaan laittaa ilman kostutin. (Ostin Lidlistä yhden n. 50 eurolla taannoin). Mikä olikaan sopivin kosteuslukema huomioon ottaen kitaran sointi ja kuivumisen vaara?
Kolmas kysymys koskee kitaran roikottamista seinätelineessä. Koituuko siitä mitään haittoja akustiselle kitaralle?
Mies teki laivan, purjehtiakseen pois - ja se upposi... | |
Riittääkö se, että laittaa kostuttimen kitaran ääniaukkoon (esim. Kyser) ja säilyttää kitaraa telineessä, vai täytyisikö kitara säilyttää laukussa kostuttimen kera, jotta vahinkoa ei pääsisi tapahtumaan?
Jos se kostutin sulkee kaikuaukon, niin silloin kosteus pysyy kopan sisällä. Kuivuudelle kuitenkin altistuu muut kitaran osat, kaula, kopan ulkopuoli (jota kyllä suojelee lakkapinta), talla ja otelauta. Periaatteessa kitaraa voisi säilyttää kaikuaukon sulkevan kosteuttajan kanssa kuivalla telineessä, mutta ainakin itseäni arveluttaa se mitä kitaran rakenteeseen vaikuttaa suuri kosteusero kitaran kopan sisällä ja huoneessa ulkopuolella. Talvella voi lämmityksestä riippuen, kosteusprosentti laskea huoneessa 20% tienoille ja jopa alle, kosteuttajan käyttäminen taas nostaa esim. laukussa prosentit tilapäisesti 40-50% tasolle, joten ero on suuri. Itse säilyttäisin kovimmat pakkaset ja kuivan ajan kitaraa laukussa kosteuttajan kanssa. Laukku tasaa hyvin kosteuseroja ja kosteuttajan hyöty leviää tasaisesti koko kitaraan, jos sen laittaa vaikka kaulan/lavan alle laukussa.
Minä säilytän nyt kitaroitani huoneen nurkassa seinätelineissä. Kannattaisiko sinne huoneen nurkkaan laittaa ilman kostutin. (Ostin Lidlistä yhden n. 50 eurolla taannoin). Mikä olikaan sopivin kosteuslukema huomioon ottaen kitaran sointi ja kuivumisen vaara?
Parhaimpien akustisten valmistajat suosittelevat vähän päälle 40% lukemia, mutta kyllä noista voi hieman joustaa, eteenkin jos kitara ei ole ihan uusi. Itse näkisin tämän kosteusasian niin, että jo pienikin apu auttaa talvisin kun on äärimmäisen kuivaa ja kun silloin tällöin kostuttaa huoneilmaa/käyttää kosteuttajaa kitaralaukussa, niin tästä on hyötyä ettei pahoja kuivumisia pääse tapahtumaan. Huonekostutin on hyvä myös siellä eläville ihmisille, mutta jos sitä ei käytä säännöllisesti kitara altistuu kuiva->kostea->kuiva kiertoon, joka on varmaan vaarallisempaa ainakin uudelle kitaralle.
Kolmas kysymys koskee kitaran roikottamista seinätelineessä. Koituuko siitä mitään haittoja akustiselle kitaralle?
Ei, akustiset ovat niin kevyitä ettei kopan paino riitä aiheuttamaan kaulalle ongelmia, jos se on oikein liimattu paikoilleen. Enemmin ongelmia seinällä roikottamisessa aiheuttavat kuivailma, talvella ja keväällä, vaaralliset lukemat voivat suomessa kestää yli puolivuotta, jolloin kosteusprosentti on jatkuvasti huoneilmassa vain vähän päälle 20% ja parhaimmillaan kovilla pakkasilla, kun patterit hohkaavat, alle tuon. Toinen haittapuoli seinällä roikottamisessa on auringon valo, joka suoraan kitaraan paistaessaan voi kuumentaa liimasaumat ja oikeissa olosuhteissa, ne voivat päästä aukeamaa, tai ainakin pidemmän ajan kuluessa liimaukset haituvat tiehensä ja kitaraan ilmaantuu outoja oireita. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
