| Aihe: Keikalle | |
|---|
|
Biisilistan teosta:
Muistakaa miettiä tarkkaan järjestys. Usein tuppaa unohtumaan lopettaminen tarpeeksi aikaisin, eli encoreiden varaaminen unohtuu. Esim. hääkeikoilla tuppaa olemaan _aina_ niin, että viimeisen biisin jälkeen pitää soittaa muutama encore. Ja usein lyhyen encoreittenkin jälkeen vaaditaan lisää, joten ns. hätävarabiisitään "eivät kaada venettä".
Eli biisilistaan hyvissä ajoin merkintä: Tästä alkaa encoret!
Nimim. Lauantaina 100% inprovisoidun paranoidin laulanut. Eräs vieras kehui kauniiksi, en ymmärrä miksi.
"Play the volume as loud as you want to, but don't touch my levels now - I've got them set just like I like" Samuel L. Jackson | |
Kaikille bändeille vinkiksi (tai ainakin niille ketkä ei tätä ole tehneet), että yksi parhaita tapoja saada keikkoja on tehdä vaihtoja. Ottakaa selvää, minne kotipaikkakunnallanne voisi järkätä keikan ja varatkaa sieltä aika. Ottakaa yhteyttä tuttuihin/samantyylisiin bändeihin jostain muualta ja kehoittakaa tekemään samoin. Muistakaa hoitaa backline, mainostus ja muu asiaanliittyvä ja kehoittakaa muitakin bändejä tekemään samoin. Järjestäkää keikat hyvin ja käyttäytykää keikkapaikoilla asiallisesti ja yrittäkää saada houkutelluksi paljon yleisöä, jolloin se on kannattavaa esim. baarin pitäjällekin. Näin säilytätte paikkaan tulevaisuudessakin option. Seuraava keikka onkin sitten niiden kotipaikkakunnalla, jotka hommasitte omille mestoillenne soittamaan. Olkaa siis yhteyksissä muihin alan bändeihin ja ottakaa selvää mahdollisuuksista. Olkaa keikalla aina se "positiivinen yllätys" joka suhteessa, siis koska oletettavasti olette tuntematon bändi ja hoitakaa homma niin "pro" kuin mahdollista niin kaikille jää hyvä maku! Ja ei kun keikkoja järkkäämään!!!
tuo on kyllä ihan totta! aktiivisuutta ja d-i-y-henkeä peliin.
noista biisilistoista tuli mieleen, et kannattaa kans vähä merkata listaan ja sopia etukäteen mitkä biisit vedetään "putkeen" ja mihin väliin sitten spiikkaillaan tms. |  pitk
12.10.2004 18:29:10 | |
|
Rumpalisherroille ja -rouville vielä: Kun se teknikko tulee asettelemaan mikrofoneja settiin, ole ystävällinen äläkä soita juuri silloin. Etenkään sitä 24" Heavy Rideä, kun pää on kahden sentin päässä pellistä. Sattuu korvaan.
Ryhdy roudariksi, näet maailmaa, sanoivat! | |
Rumpalisherroille ja -rouville vielä: Kun se teknikko tulee asettelemaan mikrofoneja settiin, ole ystävällinen äläkä soita juuri silloin. Etenkään sitä 24" Heavy Rideä, kun pää on kahden sentin päässä pellistä. Sattuu korvaan.
:DDD auts! tulee aika hyvä lämäri intensiteettiä korvaan :D
don't touch my bumtsibum | |
Rumpalisherroille ja -rouville vielä: Kun se teknikko tulee asettelemaan mikrofoneja settiin, ole ystävällinen äläkä soita juuri silloin. Etenkään sitä 24" Heavy Rideä, kun pää on kahden sentin päässä pellistä. Sattuu korvaan.
Ton takia mulla on aina rumpalin lähistöllä tulpat päässä. Ja tuo mahtaa olla myöskin yksi painava syy siihen miksi niitä mikkejä pyritään tunkemaan ennen aikojaan setin ympärille...
Roudarikin on ihminen. | |
Keikkojen hankkimisesta voisin kirjoitella jotain kun siitä kai ei ollut vielä oikein mitään
Kun otatte yhteyttä kauempana olevaan keikkapaikkaan, niin lähetättä paikalle demon jossa on muutama biisi, ja saatekirjeen. Saatekirjeeseen kannattaa laittaa bändin kuva, kokoonpano ja lyhyt biografia sekä yhteystiedot. Lisäksi on kohteliasta mainita demon tarkoitus ja toiveet keikan suhteen. Keikkapaikkojen yhteystietoja löytää hyvin esim meteli.netistä, ja nykyisin lähes kaikilla klubeilla on jo omat nettisivut, joihin toki kannattaa tutustua.
Etenkin aloittelevien bändien on tärkeää olla kohteliaita ja nöyriä. Jos olette ensimmäistä kertaa paikkakunnalla keikalla niin tuskin vedätte paikkaa yksin täyteen keskiviikkoiltana, ja silloin ei voi oikein keikkapalkkiotakaan odottaa. Aluksi kannattaa pyytää pelkkää matkakorvausta, mutta suosittelen joustavuutta. Keikkamatkaan sijoittaminen omasta pussista tai bändikassasta saattaa kannattaa, keikka voi poikia uusia, tai ensi kerralla ehkä saatte reilumman korvauksen. Tässäkin kannattaa käyttää järkeä. Helsingistä ei välttämättä kannata lähetä johonkin Köyliöön nuorisotalokeikalle keskellä viikkoa ilman korvausta, mutta ilmainen keikkamatka vaikka Tampereelta Helsinkiin voi olla erittäin hyvää promoa, erityisesti jos paikalla on joku toinen bändi joka vetää hyvin porukkaa.
Viikko- pari demon lähettämisen jälkeen otetaan puhelin kauniiseen kouraan ja soitetaan demon perään. Jos et ole varma että soitat ohjelmavastaavalle niin kysy onko puhelimeen vastaava henkilö vastuussa ohjelmasta ennenkö rupeat kehumaan bändiäsi. Puhelimessa kannattaa myös jatkaa nöyrää ja kohteliasta linjaa. Itsensä kannattaa aina esitellä ja osata olla kohtelias jos keikkaa ei tällä kertaa järjesty, sillä ehkä haluatte yrittää keikkapaikkaan uudestaankin. Myöskin, jos tavoittelemanne henkilö sanoo että ei ole ehtinyt demoa kuuntelmaan niin kannattaa kysyä kohteliaasti että koska kannattaisi yhteyttä ottaa.
Joihinkin paikkoihin kannattaa soittaa myös ennen demon lähettämistä, jos ei ole varma että paikassa soittaa kaltaisianne bändejä. Kannattaa soittaa ja kysyä onko edes mahdollisuutta keikkaan ja kannattaako edes laittaa promopakettia. Lisäksi puhelimen kanssa kannattaa muistaa muutama pikkujuttu. Ei välttämättä ole paras idea soittaa keikkajärkkärille illalla yhdeksältä. Toisaalta jotkut baareissa työskentelevät saattavat tehdä iltavuoroa. Itse suosin iltapäivällä soittamista. Lisäksi on sanomattakin selvää että puhelun aluksi esitellään itsensä ja tervehditään kohteliaasti.
Joihinkin paikkoihin on myös sähköpostiyhteys, mutta itse en ole montaakaan keikkaa saanut pelkillä maileilla. Lisäksi usein maileja luetaan harvoin, ja niihin vastaaminen on satunnaisempaa.
Jos keikka sovitaan pidemmän ajan päähän, niin kannattaa vielä soitella lähempänä keikkaa ja varmistaa että asiat ovat kunnossa. Silloin on hyvä myös kysellä mahdollisista teknisistä asioista.
Keikkapaikalle saavuttaessa kannattaa pitää sama nöyrä ja kohtelias asenne. Baaritiskin takana kaljaa laskevalta tytöltä ei välttämättä kannata kysellä minkä kokoiset pa:t talossa on, ja miksaajan asioihin ei kuulu saatteko esimerkiksi ilmaista juomaa. Kannattaa yleensä ensimmäiseksi kysyä mihin voitte viedä tavaranne. Edes lavalle päätyviä tavaroita ei yleensä kannata viedä suoraan lavalle.
Miksaajan löydyttyä kannattaa kysellä soundcheckin ja itse soittamisen aikatauluista, ja suunnitella illan ohjelma niiden mukaan. Muutenkin soundcheckien kanssa kannattaa pitää järki päässä. Jos illan aikana soittaa useampi bändi niin kaikkien ei ole järkeä käydä potikoita ja rumpuja vääntelemässä, erityisesti jos soitatte yhteisellä backlinella. Yleensä riittää että backlinen omistajat käyvät kasaamassa kamansa, ja ensimmäinen bändi tekee varsinaisen checkin. Tottakai jos aikaa on, niin mikään ei estä kaikkien käymistä lavalla vuorollaan, mutta itse en löydä siitä paljoa hyötyä.
Keikan jälkeen on hyvä tapa käydä kiittelemässä henkilökuntaa, etenkin jos he ovat hoitaneet hommansa kunnossa. Kannattaa pitää hyvät suhteet keikkapaikkaan että pääsette uudelleenkin soittamaan. Toisaalta taas jos jokin asia ei ole mennyt niinkuin pitää niin ei kamalasti kannata kiukutella. Jostain isoista puutteista tai sopimusrikoista pitää tietysti pitää puoliaan, mutta asiat pitää nähdä oikeassa suhteessa.
Tämmöistä nyt omien kokemuksien perusteella. Itselläni nyt ei ihan mahdotonta kokemusta keikkailusta ole, mutta on sitä nyt tullut muuallakin käytyä soittamassa kuin lähipubissa. Toivottavasti tekstissä ei ole kamalasti pahoja asiavirheitä tai harhaanjohtavia vihjeitä, tai että siitä olisi jollekin hyötyä :) | |
ja vielä tuli mieleen roudaamisesta yksi aika oleellinen juttu jota monet eivät tunnu tajuavan. Kun edellinen bändi lopettaa ja uusi aloittaa niin odottakaa sen aikaa että edellinen bändi on saanut kamansa pois lavalta ennenkö seuraava vie omansa sinne. Siitä tulee vain sekamelska jossa kukaan ei pysty tekemään mitään. | pitk
31.01.2006 11:38:18 | |
|
Nostelenpa piruuttani., koska aihe on mielestäni edelleen varsin ajankohtainen, enkä viitsi uudestaan kirjuuttaa. | |
Ja vielä pari vinkkiä...
Kun näytätte soundihenkilölle toivomuksia monitorin osalta, käyttäkää mielummin etusormea kuin peukaloa! On hämmentävää toimia, kun solistilta kysyy, onko laulua tarpeeksi ja saa vastaukseksi pystyyn nostetun peukalon... Sitten mietitään onko nyt tosi hyvä vai pitäisikö nostaa. Eli eri roolit peukulle, etusormelle ja keskisormelle... :)
Jos olette keikalla useampien bändien kanssa, merkitkää kamanne. Jos ette halua sapluunalla ja spraymaalilla kirjailla kaappien kylkiä, laittakaa edes teipit, joissa lukee bändin/artistin nimi. Usein paikalla on satunnaisia roudaajia, jotka eivät tunne edes edustamansa ryhmän kamoja. He eivät voi tietää, mitkä identtisistä mustista laatikoista kuuluvat kenellekin. Valkoinen roudausteippi ja musta huopakynä on toimiva yhdistelmä.
Pitkälle vietynä kamoihin kannattaa merkitä jossakin vaiheessa jopa niiden sijainti lavalla. "Stage Right, Stage Left"... Loistava innovaatio suht ahkerasti festivaaleja kiertävälle bändille oli myös pienten (5*10cm) lavakarttojen tulostaminen tarralle ja niiden liimailu laitteisiin. Eri vermeisiin vaan oikea sijainti merkittynä huomiovärillä. Niistä tyhmempikin apukantaja tajuaa, mihin loota on menossa.
Ja harjoitellaan/lämmitellään jossakin muualla kuin lavalla. Äänentoiston pystyttäminen ja soundcheckin teko on ikävää puuhaa, jos viisi soittajaa tiluttelee ja kolisee koko ajan omiaan. Pätee muuten myös keikalla biisien välissä. "Mikä niissä rumpaleissa on vikana, eivät usko että pöntöistä tulee ääni, jos sitä ei joka välissä kokeile...? Eihän niillä ole edes virtakytkintä..." :)
Artificiality is normal to the medium. | |
Kämmen ylöspäin heiluttaa kättä=lujempaa, kämmen alaspäin=hiljempaa,peukku ylös=kiitti riittää. Ne on muuten noi mailapojat, jotka möykkää eniten biisien välissä, eikä rumpalit!
Tupuna: Mun mielestä sä oot edelleen idiootti ja sulla on pieni muna. | |
Ne on muuten noi mailapojat, jotka möykkää eniten biisien välissä, eikä rumpalit!
...sanoo rumpali...
Mutta on pitkälti oikeassa.
Ammattilaisen ja amatöörin selkein ero on siinä, että ammattilaista ei tahdo saada aloittamaan ja amatööriä ei saa lopettamaan. :D
Artificiality is normal to the medium. |  Exhausted
05.02.2006 14:04:50 (muokattu 05.02.2006 14:06:25) | |
|
Soundcheckissä/kamoja kasatessa painottaisin tehokkuutta. Yksi kerrallaan pitää meteliä ja muut on sillä välin hiljaa. Muuten ihan turha yrittää edes säätää mitään. Itse testaan kamoja kasatessa yhdellä nopealla soinnulla, että ääntä tulee, ja se riittää. Niin montaa soundcheckiä olen todistanut missä bändin joka jäsen tiluttelee omiaan ja testaa jokaisen synan tai efektin muistipaikan vielä erikseen. Tietty esim. cleanin ja särön tasot kannattaa tsekata, tai että kaikki pedaalit toimivat. Sen sijaan ihan turhaa on soittaa kitaraa samalla saundilla enemmän kuin se yksi saundi, jos miksaaja ei ole juuri checkaamassa kitarakanavaa. |  kivi
05.02.2006 17:01:45 | |
|
Sen sijaan ihan turhaa on soittaa kitaraa samalla saundilla enemmän kuin se yksi saundi, jos miksaaja ei ole juuri checkaamassa kitarakanavaa.
...paitsi tietysti silloin, kun yrittää ottaa selville, miten monitorointi ko. paikassa toimii.
Se lavalla "orientoituminen" kannattaa opetella alkuunsa, niin että pystyy toive- ja korjauslistan monitorimiksaajalle esittämään mahdollisimman pian, eikä vasta sitten kun on vedetty vaikka mitä ralleja. Säkeistö, eka kertsi, ja sen jälkeen biisi poikki ja palautetta äänenpaineenvalvojille, sitten biisiä eteenpäin että näkee tuliko parannusta.
Sillä tavalla tsekin saa hoidettua melkein linjatsekkauksen ajassa ihan kokonaan. | Exhausted
06.02.2006 12:13:19 (muokattu 06.02.2006 12:13:42) | |
|
aivan, soundcheckissä ei tarvitse aina soittaa kokonaisia biisejä säätöjen välillä. säästyy aikaa. Joskus tarvitsee jopa soundcheck-biisi päättää etukäteen, kun sen valinta tuntuu olevan joskus niin vaikeata. | |
Aivan, unohtui. Ja oma pallikin lisää viihtyvyyttä.
Repesin :D | |
Olet kirjoittamassa 305 päivää vanhaan ketjuun, mutta kylläpä kannatti lukea teidän juttuja. KIITOS! Aivan naurettavan selkeitä kommentteja ja ideoita, käytännön kokemusta. Tätä se just on
Finlander | |
Lisätäänpäs semmoinen pieni vinkki "isosta (kitara) soundista liian pienessä paikassa" -kärsiville:
Ei ole millään tavalla väärin kääntää sitä marshallin superpinoa / mitä tahansa styrkkaria takaperin lavalla. Näin se kaapista ampuva meteli menee enemmän sinne takaseinään eikä kohtisuoralla linjalla olevaa miksaajaa. Tämä tuli joskus kokeiltua bluesbändien kanssa jolloin se putkisoundi löytyy paremmin sieltä 11 kohdalta voluumissa. Parempi soundi mikkiin, mutta vähemmän metakkaa ulos.
Luonnollisesti (yleensä) laidoilla sijaitsevien kitaristien styrkkarien kääntäminen lavan keskikohtaa kohden helpottaa sitä lavabalanssin hakua treenikämppämäisemmäksi.
Toisin sanoen kaikki ääni mitä suunnataan suoraan yleisölle pl. PA, ei ainakaan helpota miksaajan työtä / yleisön paljon puhuttua tulppatarvetta. Kallisteluun ja kääntelyyn kannattaa käyttää muutama ajatus.
Parhautta :oD | |
Kirjoitin hieman aiheesta
http://www.noise.fi/artikkelit/?id=70 |  Marzi
03.05.2007 23:03:27 (muokattu 04.05.2007 21:55:17) | |
|
Virittäkää soittimenne nimenomaan takahuoneessa, ei lavalla. Kun olette lavalla, niin siellä on tarkoitus esiintyä, ei virittää kitaraa.
Pakko kommentoida tätä. Lavan ja takahuoneen välillä voi olla +-10 asteen lämpötilaero, pahimmillaan. Metalli+lämpötilanvaihtelut=vire päin sitä ihtiään. Lisäksi salissa voi olla kostea ilma, jos siellä on paljon jengiä ja takahuoneessa kuiva ilma. Kaikki vaikuttaa.
Kepit siis mieluusti ajoissa keikkatilaan (jos ei lavalle, niin lavan läheisyyteen) ja vireeseen siellä. Jos orkesterilla on kitarateknikko, niin se voi virittää kepit lavalla ja iskeä ne suoraan ständeihin odottamaan ekaa biisiä. Ja mitä enemmä kepissä on metallia (vrt. Tune o matic ja Floikka) sitä enemmän lämpötila vaikuttaa.
Sitten kannattaa muistaa, että jos salissa on viileää, niin keikan alkaessa kun valot syttyvät, vire laskee lämmön takia. Kantsii välttää paikkoja lavalla, joissa spotit osuvat suoraan keppeihin lähietäisyydeltä. Vaihtelu on pahinta. Kelatkaapa näitä, jotka vetävät isojen pyrojen kanssa: joka leimahdus tuottaa ongelmia jos keppistit on liika lähellä. Joka biisin välissä saa joko virittää tai vaihtaa kitaraa. :D
Joku kerta muistan kun vedettiin kesällä baarikeikkaa ja ilmankosteus oli sellainen, että katosta satoi vettä. Siinä jäi Musari laukkuun kun ei sen kanssa tullut hommasta yhtään mitään. Vanha sotaratsu SG ajoon ja sen kanssa pystyi selviämään jotenkuten. Onneksi oli mukana. Siinä bändissä oli MD-taustoja, joten vire oli tärkeä pitää.
Sellaista. t: kitarateknikkonakin pyörinyt.
No yhyy. | |
Niin, soittajat soittaa ja ääni kulkee. Huonosta soittajasta ei hyväkään PA/äänimies saa hyvän kuullosta. Mutta hyvästä soittajasta on vaikea saada huonoa vaikka olis kuinka toope. Idollist ja muut kilpailun voittajat onkin sitte eri asia, nehän tietää jo kokemuksesta mitä ne haluu....=)
Hard Hump Halleluja!! Eller hur??? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
