| Aihe: Tehon, virran ja jännitteen merkitys päättärin miellyttävyyteen | 1 |
|---|
 Reddie
17.04.2007 21:19:06 (muokattu 17.04.2007 21:20:37) | |
|
Tere
Kävin tänään kuuntelemassa ku Crownin jätkät esitteli niiden uusia vahvistimia ja sitä kuinka ne pystyy tarjoilemaan huomattavasti parempia volttimääriä kilpailijoihin verrattuna. Siinä sitten rupesin miettimään, että en oikeasti tiedä kovinkaan paljoa siitä, kuinka teho, virta ja jännite vaikuttavat päätevahvistimen miellyttävyyteen ja musikaalisuuteen. Voisiko joku viisaampi tätä asiaa selventää? Ymmärrän jotain yksinkertaisia seikkoja asiasta, mut nyt kiinnostaisi kokonaisvaltaisempi näkemys asiaan.. Hyvin subjektiivistahan se on että mikä miellyttää ja mikä ei, mut jos jotain näkemystä voisi joku antaa niin olisi todella kiva. | |
Kävin tänään kuuntelemassa ku Crownin jätkät esitteli niiden uusia vahvistimia ja sitä kuinka ne pystyy tarjoilemaan huomattavasti parempia volttimääriä kilpailijoihin verrattuna.
Näin karun teknillistieteelliseltä pohjalta sanoisin, että olet joutunut markkinamiesten - et insinöörien - uhriksi.
Tokihan se on niin, että jännite määrittelee saatavan maksimitehon, mutta virranantokyvyn loppuessa ei siitäkään iloa ole. Näillä meidän normaaleilla reaktiivisillä kuormilla katsoisin, että kummankin pitää olla tasapainossa, mutta kuitenki lievästi virranantoa painottaen.
Mm. Nexo suosittelee testaamaan käytettävän vahvistimen kaksinkertaisella kuormituksella normaalisti käytettävään matalimpaan kuormaan nähden nimenomaan virranantokyvyn ja kuormitettavuuden testaamiseksi.
miffe, täysi toope - mies, joka ei tiedä mistään mitään - ainakin, jos muusikoiden.net-kuoroa on uskominen | |
Näin karun teknillistieteelliseltä pohjalta sanoisin, että olet joutunut markkinamiesten - et insinöörien - uhriksi.
Juu siis toihan oli vaan se mitä ne väitti. :) Ei sillä, hyvältähän ne soundas, mut mä rupesin just sitä siinä miettimään et onko noilla seikoilla nimenomaan vahvarin musikaalisuuden kannalta merkitystä, ja se nyt jäi edelleen vähän hämärän peittoon.. |  J.T.
19.04.2007 17:00:11 | |
|
Juu siis toihan oli vaan se mitä ne väitti. :) Ei sillä, hyvältähän ne soundas, mut mä rupesin just sitä siinä miettimään et onko noilla seikoilla nimenomaan vahvarin musikaalisuuden kannalta merkitystä, ja se nyt jäi edelleen vähän hämärän peittoon..
Olin myös itse paikalla ja kyllä se mielestäni siinä kohdassa oli enemmän showta kuin asiaa. Ne jotka eivät olleet paikalla voin kertoa, että Crownin sedät vetivät sellaisen performanssin, että päätevahvistimen kaiutinlähtöihin kytkettiin ihan normi Black & Decker porakone. Sitten geniksestä signaalia ja pora pyörimään. Kyllähän siinä muutama reikä puulevyyn saatiin porattua. Tällä tavoin havainnollistettiin niitä voltteja ja vahvistimen kykyä tuottaa niitä. Itselle tuli enemmänkin mieleen, että taitavat siinäkin käytössä mihin ne pääosin on tarkoitettu kuullostaa porakoneelta... >=C). Ei ihan tuo performanssi auennut. Ihan kauhean hyviä arvioita Crownit eivät viime aikoina ole saaneet maailmalla. Itsekin tiedän pari tapausta täältä kotosuomesta, jotka eivät välttämättä mairittele. Ehkä tämän vuoksi nyt piti näyttää jotain... | |
Mitäs niistä on kantautunut korviin? Mut edelleen toi alkuperäinen kyssäri jäi mulle vähän hämäräksi... | |
Ne jotka eivät olleet paikalla voin kertoa, että Crownin sedät vetivät sellaisen performanssin, että päätevahvistimen kaiutinlähtöihin kytkettiin ihan normi Black & Decker porakone. Sitten geniksestä signaalia ja pora pyörimään. Kyllähän siinä muutama reikä puulevyyn saatiin porattua.
Tosimies käyttäisi styrkkariaan hitsausmuuntajana ja vetäisi sauman pari vaikka DX Corollan helmoihin... Osottaisi siinä shown sivussa myös vahvistimen virranantokyvyn mallikelpoisesti ;-)
-Paavo
Liian paljon päätetehoa on aivan oikein | J.T.
20.04.2007 09:31:01 | |
|
Mitäs niistä on kantautunut korviin?
En nyt viitsi tässä vaiheessa kommentoida julkisilla forumeilla enempää kun tiedossani ei ole, onko asiat korjaantuneet. Jos on, niin sittenhän puhuisin p***aa. Tsekkaan alkup. lähteen ja palaan tarvittaessa.
Mut edelleen toi alkuperäinen kyssäri jäi mulle vähän hämäräksi...
Jos viittaat vahvistimen musikaalisuuteen ja miellyttävyyteen niin välttämättä vahvistimen kaiutinlähdöistä ulos saatavat voltit eivät korreloi noihin ominaisuuksiin. Kun tehtaan sedät tuota niin voimallisesti presentaatiossaan alleviivasivat, miksiköhän heidän verkkosivuillaan aiheesta ei mitn löydy? Vai onko kyseessä pyörä joka taas on keksitty uudelleen? Mene ja tiedä... | |
Jos viittaat vahvistimen musikaalisuuteen ja miellyttävyyteen niin välttämättä vahvistimen kaiutinlähdöistä ulos saatavat voltit eivät korreloi noihin ominaisuuksiin. Kun tehtaan sedät tuota niin voimallisesti presentaatiossaan alleviivasivat, miksiköhän heidän verkkosivuillaan aiheesta ei mitn löydy? Vai onko kyseessä pyörä joka taas on keksitty uudelleen? Mene ja tiedä...
Jep no kato ku toi oli just se mitä en oikein tajunnut. Mun heikolla järjellä ajateltuna sillä ei ole mitään väliä paljonko tulee mitäkin vahvarin persiistä ulos, kunhan se soundaa hyvältä. Mut rupesin vaan miettimään et miten noi asiat siihen soundiin vaikuttaa.. | |
Jep no kato ku toi oli just se mitä en oikein tajunnut. Mun heikolla järjellä ajateltuna sillä ei ole mitään väliä paljonko tulee mitäkin vahvarin persiistä ulos, kunhan se soundaa hyvältä. Mut rupesin vaan miettimään et miten noi asiat siihen soundiin vaikuttaa..
Jos unohdetaan hifilaitteet, missä kuun asentokin vaikuttaa saundiin, ja puhutaan pelkistä PA-vermeistä, niin homma voisi yksinkertaistetusti mennä näin.
Se että onko vahvistin jännite-, virta-, vai teholähde on vähän filosofinen kysymys. Itse tykkään ajatella audiovahvistinta ensisijaisesti jännitelähteenä ja samaan aikaan tehovahvistimena. Siihen laitetaan sisään jonkinlainen jännitteen käyrämuoto (ja vain hyvin vähän virtaa). Vahvistin pyrkii sitten toteuttamaan ulostuloonsa saman jännitteen jollain luvulla X kerrottuna. Ts. samanmuotoinen mutta mahdollisesti amplitudiltaan erisuuri jännitekäyrä (yhtäsuuri, suurempi tai pienempi). Sitten kun vahvistimen ulostuloon kytketään jonkinlainen kuormaimpedanssi, niin vahvistimen navoista alkaa kulkea myös virtaa. Vahvistinta ei kuitenkaan "kiinnosta" se, paljonko sitä virtaa menee. Se vain koittaa orjallisesti seurata sisääntulevaa jänniteohjetta ja virtaa sitten menee sen verran kuin menee. Nyt huomataan, että jos ulostuleva jännite on aivan yhtäsuuri kuin sisäänmenevä, mutta virtaa kulkee enemmän kuin sisääntulevassa signaalissa, niin tässähän tapahtui tehon vahvistaminen (P=U*I).
Mitäs tällä on merkitystä saundiin sitten... No yksinkertaistettuna lähinnä sitä, että periaatteessa saundin "hyvyys" tulee siitä, kuinka muuttumattomana vahvistin pystyy sisääntulevan jännitesignaalin muodon säilyttämään. Tässä vaiheessa kuvaan tulee mukaan vahvistimen virranantokyky. Mikäli kuorma on sellainen, että vahvistin jänniteohjetta seuratessaan saavuttaa jossain vaiheessa virranantokykynsä rajat, niin se ei enää pystykään toteuttamaan sitä jänniteohjetta ja saundi muuttuu erilaiseksi kuin mitä pitäisi olla. Toisaalta, jos sisääntuleva jänniteohje kerrottuna volumenupin asennolla on amplitudiltaan suurempi kuin vahvistimen kondensaattoreissa majaileva tasajännite, niin vahvistin ei enää pysty toteuttamaan jänniteohjetta. Siitä loppuu ikäänkuin käyttettävissä oleva jännite kesken.
Jos Crownin kaverit kehuskelivat vermeidensä volttimäärillä, niin se tarkoittaa sitä, että niillä voidaan tuottaa kohtuullinen teho korkeaimpedanssiseen kuormaan. Tai sitten jos vermeissä on myös kunnolla virranantokykyä, niin sitten niistä saa irti paljon tehoa matalaimpedanssiseen kuormaan. Miellyttävyyden kanssa tuolla ei vielä tarvitse olla mitään tekemistä. Tosin hyvä virranantokyky on edellytys sille (ei kuitenkaan ainoa vaatimus), että esim. bassarin isku saadaan toistettua hyvin silloin, kun vahvistin toimii tehovahvistusalueensa yläpäässä.
Tässä nyt tämmöinen äärimmäinen yksinkertaistus. Todellisuudessa vahvistimen miellyttävyyteen ja hyvään saundiin vaikuttaa aika moni muukin asia. Mm. se, kuinka vahvistin ja käytettävä kaiutin toimivat yhdessä. Kaiutin nimittäin vaikuttaa myös vahvistimen toimintaan, ei pelkästään vahvistin kaiuttimen toimintaan. Koko äänentoistoketju on periaatteessa yksi kokonaisuus. | Reddie
21.04.2007 15:19:35 (muokattu 21.04.2007 15:20:06) | |
|
Jos unohdetaan hifilaitteet, missä kuun asentokin ....
Tää selvens jo paljon. Just tota jänniteen, virran ja tehon merkitystä tässä hainkin. Muut hommat on jo jotenkuten käsitetty tosta ketjusta. | |
timppis puhui asiaa.
Perus ohmin lailla pääsee hyvin alkuun - eli U=R*I, missä U on jännite voltteina, R vastus ohmeina ja I virta amppeereina. Teho P=U*I ja tulos on watteina. Näitä kaavoja kun pyörittää saa esim P=U*U/R tai P=R*I*I.
Vaihtojännite vaihtelee ajan funktiona - esim. 230V verkkojännite vaihtelee välillä +-325V. Vaihtojännitteeseen viitataan yleensä tehollisarvona, joka on sellainen tasajännitteen arvo, joka aiheuttaa yhtä suuren lämmöntuoton vastuksessa kuin tarkasteltava vaihtojännite. Sinimuotoisella signaalilla (vaikkapa tuo kuormittamaton verkkojännite) tämä suhdeluku on 2:en neliöjuuri eli n. 1.41. Kun jännitteestä ja virrasta käytetään huippuarvojen sijaan tehollisarvoa ja virtapiirissä kuormana on pelkkä vastus, on ohmin laki edelleen voimassa.
Kun kuormana on keloja ja/tai kondensaattoreita, menee tilanne vaikeammaksi. Kela ja kondensaattori voivat varastoida ja luovuttaa energiaa, jonka takia virtapiirissä jännitteen ja virran huippukohdat eivät enää tapahdukaan samaan aikaan. Jännitteen ja virran välille syntyy vaihe-eroa, joka pienentää piiristä otettavaa keskimääräistä tehoa. Tämä ns. pätöteho saadaan yllä esitetystä tehon kaavasta kertomalla ns tehokertoimella, joka on kosini jännitteen ja virran välisestä vaihe-erosta. Jos virtapiiriin laitetaan pelkkä ideaalinen kondensaattori, niin se aiheuttaa virran ja jännitteen välille 90 asteen vaihe-eron, joten tehokerroin on nolla, eikä pelkkä kondensaattori ota virtapiiristä tehoa ollenkaan.
Kondensaattorin ja kelan aikaansaamaa vastusta nimitetään kapasitiiviseksi ja induktiiviseksi reaktanssiksi. Sellaista kuormaa, jossa on paljon näitä reaktansseja kutsutaan reaktiiviseksi kuormaksi. Kaiuttimet, joissa taajuus- ja vaihetoistoa halutaan merkittävästi muokata jakosuotimella, voivat sisältää erityisen paljon keloja ja kondensaattoreita ja kaiuttimen impedanssi saattaa vaihdella todella villisti taajuuden funktiona. Musiikki ei signaalina juuri koskaan sisällä vain muutamaa taajuutta, joten kaiuttimen aiheuttama kuorma on kaikkea muuta kuin tasainen. Vahvistimelta kyky käsitellä tällaisia kuormia edellyttää nopeaa reagointikykyä virran vaihdellessa eri tahtiin kuin jännite - mikä mm. tarkoittaa sitä, että vahvistimessa pitää olla riittävästi kondensaattoreita, jotka nopeasti voivat luovuttaa ja ottaa vastaan energiaa.
Tämän pitkän johdannon jälkeen päästään vihdoin otsikon asiaan. Musiikki on lähes aina voimakkuudeltaan jatkuvasti vaihtelevaa, joten vahvistimen ominaisuudet loppuvat ensimmäisenä näissä huippukohdissa. Tämä voi kuulua äänen kiristymisenä, vaimenemisena, puhdittomuutena ja lopulta säröytymisenä. Jos kaiuttimen impedanssi on suuri (8ohmia tai enemmän) yleensä raja tulee vastaan maksimijännitteenä, jota vahvistin pystyy kaiuttimelle syöttämään. 4 ohmia tai alle taas vaatii keskimääräistä parempaa virransyöttökykyä. Hyvä virransyöttökyky on näistä vaikeampi toteuttaa ja vaatii isoa ja kallista muuntajaa, isoa määrää virtalähteen kondensaattoreita ja riittävästi päätetransistoreita ja niille järjestettyä jäähdytystä. Virranantokyvyltään erinomainen vahvistin toimii lähes ideaalisena jännitelähteenä, jolloin teho kaksinkertaistuu impedanssin puolittuessa - esim 8 ohmiin annetaan 100W, 4 ohmiin 200W ja 2 ohmiin 400W. Näin siis teoriassa, käytännössä vahvistimet eivät pääse edes lähelle näitä lukemia tai ovat erittäin isoja ja kalliita.
Porakoneen pyörittäminen vahvistimella ei kerro paljon mitään, mutta jos sillä porakoneella pystyy jotain vielä kunnolla poraamaankin jotain, niin sitten alkaa jo kiinnostaa. Näin tuskin käy, koska hyvin harvat vahvistimet tuottavat 230V jännitettä kaiutinliittimiin. Vahvistimen onnistunut käyttö hitsausmuuntajana on paljon näyttävämpi temppu. Vahvistimen toiminta reaktiivisella kuormalla, ei vielä tullut tempuilla osoitettua koska tehoarvot ilmoitetaan useimmiten puhtaan resistiivisellä kuormalla. Hyvä virrantuottokyky ja reaktiivisten kuormien kulkevat osin käsi kädessä, koska niihin pystytään osin vaikuttamaan samoilla teknisillä ratkaisuilla. PA-kaapit ovat onneksi yleensä varsin helppoja kuormia verrattuna joihinkin eksoottisiin HiFi-kaiuttimiin.
Käytännön PA-kamoja valittaessa tällaisesta teoreettisesta pohdinnasta ei ole kauheasti apua. Joitain nyrkkisääntöjä:
* Luota korviisi ja pyri testaamaan laitteet niillä instrumenteilla joita on tarkoitus keikalla käyttää.
* Valitse kaiuttimet, joiden tehonsieto ja muut ominaisuudet sopivat tarpeeseesi.
* Valitse vahvistin, joka pystyy hanskaamaan valittujen kaiuttimien impedanssin koko taajuusalueella. Jos kaiuttimia on useita kytkettynä rinnan, niin virransyöttökyky tulee nopeasti vastaan.
* Hetkellinen tarvittava maksimiteho voi lyömäsoittimilla olla helposti 20-kertainen keskimääräiseen tehoon nähden. Kuuntele kaiuttimia realistisella äänenvoimakkuudella jos vain mahdollista
* Kaiutin kestää hetkittäistä ylikuormaa varsin hyvin, vahvistin (transistorisellainen) taas surkeasti
* Vahvistin, jota soitetaan äärirajoilla kuulostaa pahalta ja säröytyvä vahvistin rikkoo kaiuttimen ennen kuin itsensä. Vahvistimen maksimiteho voi olla esim 2x kaiuttimien tehonkesto
* Kun ääni alkaa selvästi säröytyä, niin pudota volaa ja selvitä syy | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
