| Aihe: Haitarin, viulun ja harmoonin mikittäminen | 1 |
|---|
 Sami_T
21.03.2007 21:48:01 (muokattu 21.03.2007 21:49:18) | |
|
Tarvisi tehdä äänentoisto kansanmusiikkitapahtumaan. Haitarin mikittäminen on vähän hämärän peitossa.
Tilaisuus on pienen budjetin keikka, orkestereita on useita ja ne vaihtuvat vauhdilla eli mihinkään kovin monimutkaisiin virityksiin ei ole aikaa eikä resursseja. Eli esimerkiksi haitariin puolikiinteästi asennettavat tarkoitusta varten suunnitellut järjestelmät on poissuljettu vaihtoehto.
Googletin ja asiasta tuntui olevan aika monenlaista näkemystä. Osa hoiti homman kahdella mikillä (molemmille sormioille oma), osa tyytyi ottamaan suoraan edestä esim. SM58:lla. Konkkaakin oli kokeiltu.
Lisäksi harmoonikin pitäisi saada mikserin perään, mitenkäs sen kanssa pitäisi menetellä?
Jos viuluun soveltaa SM57:aa niin mennäänkö ihan pieleen?
Jos jollakulla on tietotaitoa ja/tai käytännön kokemuksia niin kuulisin mielelläni. Myös mikrofonisuositukset em. hommiin ovat tervetulleita. | |
Aika monella "wanhalla" hanuristillakin saattaa olla allaan kova peli, midit ja kaikki.
Jos on sisäänrakennetut mikit, niin siitä vaan niillä.
Jos ei ole, niin haitarissa diskanttipuoli yleensä pysyy paikallaan, bassot liikkuvat palkeen mukana, kunnon wetäjällä puoli metriä sivulle ja taakse. Jos et haitarista bassoja tarvitse, niin no problem.
Jos bassot pitää mukaan tulla ja jos soittaja varovasti vetää, niin yksi viisseiska keskellä piisaa. Jos ei, niin kaksi konkkaa , mutta ne sitten todnäk vuotaa jo kaikkea muutakin.
Yleensä diskanttipuolen pölysuoja, elikkäs maski on kiinni sormin pyöritettävällä ruuvilla, jengaa en tähän hätään muista, mutta tuohon väliin jos vedät prikan ja joutsenkaulan, niin saat mieleisesi mikin niin lähelle kuin on mahdollista soitinta rikkomatta.
One kind of music only - the good kind | |
Tarvisi tehdä äänentoisto kansanmusiikkitapahtumaan. Haitarin mikittäminen on vähän hämärän peitossa.
Juu, en mäkään ymmärrä miksi... :P
Tilaisuus on pienen budjetin keikka, orkestereita on useita ja ne vaihtuvat vauhdilla eli mihinkään kovin monimutkaisiin virityksiin ei ole aikaa eikä resursseja. Eli esimerkiksi haitariin puolikiinteästi asennettavat tarkoitusta varten suunnitellut järjestelmät on poissuljettu vaihtoehto.
Niinkuin rintapek sanoi, niin yhdellä mikillä jos bassoja ei tarvitse. Jos bassot pitää saada, niin mä laittaisin toisen mikin sitä varten; jos vetää yhdellä mikillä, sen täytyy olla niin kaukana soittimesta että ongelmia syntyy.
Esimerkkejä: Yhden rokkibändin kanssa teipattiin jesarilla viisseiska kiinni diskanttipuolelle (pari kertaa kokeiltiin ja löydettiin ihan hyvä paikka). Klipsimikit yms ei siinä menossa pysyny mukana. Toisen bändin, enemmänkin klasaripohjaisen Piazzolla-orkan kanssa otin haitarin kahdella (kalliilla) konkkamikillä (olisiko olleet Schoepsin tekemiä). Etäisyyden, suuntakuvion ja suuntauksen kanssa vaan piti olla tarkkana, ja lopputulos oli varsin hyvä.
Osa haitarien sisäänrakennetuista mikeistä toimii, mutta osa soundaa ihan kamalalle... (vrt. akustisen kitaran piezomikit)
Lisäksi harmoonikin pitäisi saada mikserin perään, mitenkäs sen kanssa pitäisi menetellä?
Harmooni on kuitenkin puupuhaltimista hienoin, jopa haitarin edellä... Yleensä harmooni kannattaa mikittää takaa. Kuuntelee mitä sieltä mistäkin kohtaa tulee ja laittaa mikit sen mukaan. Itse oon tehnyt (tosin studiossa) konkkaparilla tai kahdella SM57:lla. Yhdelläkin pärjaa, mutta soundi saattaa jäädä ohueksi ja äänipyydys täytyy pitää aika kaukana instrumentista.
Jos viuluun soveltaa SM57:aa niin mennäänkö ihan pieleen?
Ei, ainakaan kauas. Jos viisseiskan laittaa osoittamaan hiukan yläviistosta kohti ääniaukkoja, on onnistuminen hyvin mahdollista. Paremmin tähän paikkaan ehkä sopisi laadukas kondensaattorimikki, budjettikysymys.
Viulusta on kuitenkin lähimikittämällä melkein mahdotonta saada "ehjää", täyteläistä sointia. Soittimena viulu säteilee eri taajuusalueita eri suuntiin, ja monen klassisen soittimen tavoin se vaatii ympärilleen tilan soidakseen "oikein". Livenä tilamikitys ei oikein onnistu muuten kuin klassisen musiikin osalta, jolloin kompromisseja täytyy tehdä.
Paras tapa mikittää viulu livenä on (mun mielestä) laadukas miniatyyrikonkka joka laitetaan pienellä klipsillä kieliin kiinni, tallan taakse. Esim DPA:sta on loistavia kokemuksia. Kallis, kyllä.
Toivottavasti itse tapahtumassa ei ole niin kamala kiire, etteikö hiukan pystyisi kokeilemaan eri juttuja. :)
Artificiality is normal to the medium. | |
Tarvisi tehdä äänentoisto kansanmusiikkitapahtumaan. Haitarin mikittäminen on vähän hämärän peitossa.
Tilaisuus on pienen budjetin keikka, orkestereita on useita ja ne vaihtuvat vauhdilla eli mihinkään kovin monimutkaisiin virityksiin ei ole aikaa eikä resursseja. Eli esimerkiksi haitariin puolikiinteästi asennettavat tarkoitusta varten suunnitellut järjestelmät on poissuljettu vaihtoehto.
Aika paljon kansanmusiikkikeikkoja hyvin monelta kantilta tehneenä tilanne on varsin tuttu.
Tarvitaanko tilaisuudessa välttämättä äänentoistoa? Akustisilla vermeillä soitettu kansamusiikki toimii mielestäni parhaiten akustisesti.. Jos kuitenkin äänentoistoa tarvitaan ja hommaan ryhdyt niin alla joitakin vinkkejä.
Tärkeimmät asiat mitä tuollaisessa ns. "bändihelvetissä" tarvitsee on hyvät hermot, hieman ennakkosuunnittelua, vähintään yksi pätevä sälli lavalla mikittämässä ja hyvät hermot. Vaihdot tapahtuu pahimmillaan lennosta eli yksi porukka kävelee soittaen pois ja seuraava soittaen sisään, pari piisiä ja taas vaihtuu.
Kannattaa tehdä house-lista jossa tiettyyn kanavaan tulee aina tietty soitin niin on gainit, eq:t jne suurinpiirtein valmiiksi kohdallaan. Sitten vaan kiikuttaa kullekin soittimelle varatun mikin soittimen eteen, faderit ylös ja menoksi.
Mielestäni mikkien sijoittelu on itse mikkejä tärkeämpi. Esim. harmooneissa on kovasti eroja sen suhteen mistä ääni tulee ja sitä ei oikein voi tietää muuten kuin kuuntelemalla. Joissakin edestä, joissakin takaa, joissakin päältä esim. nuottitelineen takaa olevasta raosta ja joissakin alhaalta (polkimien kitinän kanssa). Harmooniin mikit lijnalla SM57, MD409 toimii varsin hyvin. Tietenkin joku isokalvoinen konkka toimii myös mutta sitten tulee sitä tuhinaa ja polkimien kitinää huomattavasti enemmän mukaan.
Haitarille kannattaa varata ne pari mikkiä, haitaristi tykkää kun siellä passopuolellakin on mikki. Joku mikrofoni. SM57, MD409, MD441, C414 tjsp. Haitarissa jos on oma mikki niin sitä kannattaa yrittää, auttaa passopuolen kaappauksessa kovasti.
Viuluun jo mainittu DPA:n kapseli on mainio mutta jos lennosta mennään niin sitten ylhäältä (siten ettei mikkiständi ja mikki tule jousen tielle) joku sopiva kampe. SM57, B57A, SM81, C451, C414 jne
Läskibassojakin varmaan näkyy, MD421 on niihin soiva kampe. Tai joku muu mikrofoni.
DI-bokseja kasa, monilla on omia mikkejä jotka saattaa toimia aivan loistavasti tai sitten olla huonossa kunnossa olevia konkkamikkejä jotka vain lähinnä rutisee, paukkuu, kiertää ja soittimen ääni jää toisarvoiseksi asiaksi.
Laulumikkejä monta. 4-5.
Ja kahvia, pullaa ja evästä miksauspöydän viereen, välttämättä tapahtuman suunnittelija ei ole muistanut että miksaajakin on vain ihminen ja 13 bändiä putkeen ilman taukoa ja evästä saattaa vähän puuduttaa.
Niin ja hyvät hermot. | |
Haitariin on myös joskus tullut lyötyä kaksi klipsimikkiä. Toimii ihan ok esim. AKG:n vermeillä. Se soitin kun tosiaan tuppaa vähän liikkumaan.
Tyhmästä päästä kärsii koko tyhmä hippi. | |
Haitariin on myös joskus tullut lyötyä kaksi klipsimikkiä. Toimii ihan ok esim. AKG:n vermeillä. Se soitin kun tosiaan tuppaa vähän liikkumaan.
Usein toimii, kunhan vaan muistaa tehdä asianmukaisen vedonpoiston. Muuten on mikki lattialla ja soundi hiukan kateissa... :)
Artificiality is normal to the medium. | |
Usein toimii, kunhan vaan muistaa tehdä asianmukaisen vedonpoiston. Muuten on mikki lattialla ja soundi hiukan kateissa... :)
Joo ehdottomasti. Ei tajunnu sanoa ku tuntuu niin itsestäänselvyydeltä.
Tyhmästä päästä kärsii koko tyhmä hippi. | |
Kiitoksia kaikille neuvoista, ilman niitä olisi tullut äitiä ikävä. Erikseen pitää kiitellä vielä nimimerkkiä "kauppi". Etukäteisvalmistelu, house-lista ja yksi äijä mikittämään oli todellakin välttämättömyys. Esiintyjäryhmiä oli reilusti toistakymmentä ja vaihtoaikaa parhaimmillaankin muutama minuutti. Välillä tultiin soittaen sisään ja samalla tavalla ulos. Keikka meni kuitenkin hyvin.
Hoidimme homman seuraavasti:
- 1-2 haitaria: 2xSM57 per haitari
- 3-n haitaria: SM57 per haitari
- harmooni: SM57
- viulu: SM57
- laulu: SM58
- piano, mandoliini, kitara, pystybasso: SM81
Harmooneja ilmaantui paikalle vain yksi, sekin oli vähän rhodesin näköinen loota jossa oli kiinteät jalat ja naruilla roikkuivat polkimet (palkeet?). Jututin soittajaa ohimennen niin tämä oli kuulemma "matkamalli" (heh). Vehkeessä oli pianon tyylinen avattava yläluukku, avasimme sen ja pistimme yhden SM57:n siihen yläpuolelle. Sillä saatiin suht hyvin kaikki tarvittava poimittua kanavaan. Rupesi hymyilyttämään kun muutamassa kappaleessa soittaja vähän innostui ja harmooni sai kyytiä oikein kunnolla. Tukevaa tekoa tuntuvat olevan =)
Muutaman soittajan haitarissa ja viulussa oli omat mikit ja niitä käytettiin. Soundierot eri soitinten mikrofoneissa etenkin viuluissa olivat melkoisia, mutta mitään täysin käyttökelvotonta ei tullut vastaan. MIDI-haitareita ei tässä tilaisuudessa näkynyt. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
